Yön eläimet-nuoruusmuistoja ja valvottuja öitä!

Yön eläimet-nuoruusmuistoja ja valvottuja öitä!

Hain viime perjantaina meidän vanhojentanssijan bileistä ja vallan pukkasi kesken keikan nälkä. Löysin meidät McDonald’s autokaistalta ja mussutin kolmen aikaa yöllä hampparia ja pirtelöä ja katsellen avaruussarjaa ”Foundation” Apple kanavalta🚀

Ihan jäätävän upea sarja, peittoaa tässä kohden Dyynin. Huomioitavaa, Laura Birn tähdittää sarjaa suuressa roolissa, wow Laura. ”Alkuteksteissä Laura Birnin nimi mainitaan Jared Harrisin sekä Hobitti-elokuvista ja Marvel-seikkailuista tutun Lee Pacen perässä viidentenä. Jättisarjan takana on alan huippu, käsikirjoittaja David S. Goyer, jonka kuuluisimpia töitä ovat Christopher Nolanin ohjaamat kolme Batman-seikkailua.”

Yösyöminen toi mieleen nuoruudesta yhden keikan, kun kamulleni Lillille iski nälkä baari-illan jälkeen ja lähti meidän kotoa vielä Töölöntorin snakarille.😅

Olin tietenkin simahtanut siinä välissä ja Lilli oli somasti asettanut pääni viereen hampparin kääreissä, että siitä on hyvä haukata, kun herää😂

Eilen tehtiin lumitöitä ja tytär lähti kaverille ja huikkasi ”heippa.” Ei alkanut tytärtä kuulumaan kotiin, tytärtä joka ihan kohta täyttää 18 vuotta. Laittelin viestejä, joihin toinen aina vastaa heti ja ystävällisesti ja jopa sydänhymiöitä sain, itsellä varmaan nuorena olisi mennyt hermot.😅

Niin siinä kävi, että toinen viihtyi hiihtolomalla ystävän luona 3:22 saakka ja siihen aikaan maltoin itsekin nukahtaa😬

Muistan aina miten mummi sanoi, ettei ollut nukkunut silmäystäkään, kun rymistin kotiin ja siis todellakin rymistin ja olin joka viikonloppu yömenoissa ja hilluin stadin keskustassa, kun meidän lapset vertailun vuoksi ovat kavereillaan täällä maalla.

Miten 17-vuotiaana olin huolettomana kiertämässä 3 viikkoa Eurooppaa Nizzat, Monacot, Sveitsin Alpit, Belgiat, Tanskat ja Saksat tuli koluttua ja nukuttua kumipatjoilla autossa, siis kumipatjoilla autossa!

Vastaava ajatuskin omien lasten suhteen hirvittää! Kun saavuin kotiin, tätini sanoi, Luojan kiitos, tulit hengissä takaisin ja minä ihmettelin mitä kummaa tätini horisee. 

En tiennyt huolesta ja murheesta paljoakaan, ennen kuin rakastuin mieheni lapsiin ja sitten yhteisiin. Kun vauvakuume iski, ajattelin suloista pientä vauvapalleroa, enkä osannut ajatella kokonaista ihmisen elinkaarta, huolimatta siitä, että olin itsekin jonkinlaisen elinkaaren siihen mennessä jo elänyt.

Nyt odotellaan numero kolmosen kenkiä öisin kotiin ja kohta varmaan numero nelosen. Viime kesänä meikäläisestä tuli yöeläin, sama luultavasti odottaa tulevana kesänä, että elän meidän teinien tai oikeastaan nuorten aikuisten rytmiin.🤪

En tiedä osaanko irrottaa otetta sittenkään, kun kaikki ovat muuttaneet pesästä, toivon että osaan. Tiedostan myös, että vaihdevuosien aiheuttamat ahdistuksen tunteet kärjistävät pelon tunteita. Tiedän myös, että pelkoni on tavallaan itsekästä.

Haluan, että lapset ottavat ilon irti, elävät täysillä ja nauttivat elämästä, en vaan tiennyt, että vanhemmuus voi ajoittain tuntua tältä.😂

Nyt olen yöeläin, leijonaemo joka vahtii🦁

Sumppia on kulunut, oli aamulla 6:30 herätys ja taustalla loimottaa YouTuben Cozy bedroom ambiencet.

Vastaavia fiiliksiä omasta tai lasten nuoruudesta? ❤️

Taustakuva YouTube My Ambience



11 thoughts on “Yön eläimet-nuoruusmuistoja ja valvottuja öitä!”

  • Hyvin on itsellä muistissa vielä nuo ajat kun omia lapsia kotiin odottelin. En todellakaan pystynyt nukahtamaan ennen kuin olivat kotona. Olihan se rasittavaa aikaa kun huolesta rasittuneena kuulosteli mahdollisia kotiin palaajan ääniä.
    Nyt voisi samaa murehtia lastenlapsista, mutta onneksi ei tiedä kaikkia niiden menoja, eikä niin ollen osaa huolestuakaan.
    ps. Laitoin tuohon myös uuden kirjablogini osoitteen, jos kiinnostaa käydä katsomassa.

    • Se on jetsulleen sama täällä, minkäs teet. Ja kun muuttavat kotoa, niin sitten on mahdotonta enää vahdata, kuten viittaat myös lapsenlapsiin.

      kiitos ja minäpä tulen heti kurkkimaan.

      Ihania helmikuun viimeisiä päiviä Kristiina. <3

  • Silloin kun me olimme nuoria, oli jotenkin vähemmän aihetta olla hädissään tai ehkä se vaan silloin tuntui siltä. Olen yllättänyt itseni sillä, että en hirmuisesti huoli lasten menoista ja tuloista. Kummatkin ovat aina olleet sellaisia, että kun ollaan sovittu kotiintuloaika, niin siitä on pidetty kiinni. Mohammed on kyllä pari kertaa luistanut tuloajasta 🙂 Olemme lasten kanssa sopineet, että niin kauan kun asuvat meidän katon alla, on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Enää ei ole aikuisella pojalla tietenkään kotiintuloaikoja, mutta haluan, että hän edes ilmoittaa, että meneekö myöhään vai ei.
    Minä olen yöeläin, olen aina ollut…vihaan aikaisia aamuherätyksiä 🙂
    Ihanaa loppuviikkoa Tiia <3

    • Niin en tiedä, ainakin oma mummi sanoi ettei nukkunut ikinä, ennen kuin tulin kotiin. Mutta totta on se, että silloin oli maailma erilainen ja Helsinki oli lintukoto vielä.

      Se on sama täällä, tietyt säännöt, koska asuvat meidän katon alla. Mutta koska tytär on hyvin luotettava, niin ollaan luotettu tässä vaikka se tietää tämän äidin valvomisia. Minkäs itselleni teen. 😉

      Ihanaa viikkoa Outi. <3

  • Ihana postaus.
    Pienenä pienet ja isona isot huolet sanottiin ennen lapsien tuovan. No ainakin yövalvomista isojen kanssa riittää. Siltikin, vaikka omiinsa voi luotaa. Ehkä me ”hurjan nuoruuden” eläneet olemme keskimääräistä huolehtivaisempia 😀 Oikein ihanaa viikon jatkoa Tiia!

    • Taitaa olla juurikin näin, että se suurin huoli johtuu omista toilailuista.

      Ihanaa viikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Tiedän tuon tunteen, kun odotat teiniä yön pikkutunteina. Muistan kun esikoiseni joskus 16 kesäisenä, pikkutunneilla yritti soittaa kotiin (silloin ei ollut kännyköitä, vaan puhelinkoppi) ja aina puhelu katkesi. Mielikuvitushan siinä alkoi laukata 😊 Onneksi tytär saapui ehjänä kotiin.
    Mutta hei mitkä ihanan satumaiset kuvat olet loihtinut 💖
    Mukavaa loppuviikkoa Sinulle Tiia 🌹💝

    • Ai, että puhelinkopit muistan niin hyvin. Voi ei mikä huoli siellä ollut äidillä, mutta onneksi kaikki mennyt hyvin. <3

      Lämmin kiitos ihana ystäväin ja aurinkoa päivääsi. <3

  • Välillä valvoskelen ja odottelen meidän 17-vuotiasta kotiin riennoistaan. Opettelen, että menisin nukkumaan enkä odottaisi. Joskus se jopa onnistuukin. Aika paljon tulee viestiteltyä pojalle, kun hän on jossain. Olen saanut hänet koulutettua, että viesteihin ja soittoihin pitää vastata. Kotiintuloajoista on aina tasaisesti vääntöä, mutta kuulunee asiaan 🙂

    • Kaikki kuulostaa jetsulleen kuin täältä. Onneksi nämä meidän lapsukaiset kärsivällisesti vastaavat meille. <3 Tsemppiä sinne valvomiseen. <3

  • Minäkin olin nuoruudessa melkoinen rymistelijä. Paljon pahempi sellainen kuin omat lapseni olivat. Mutta onneksi elin nuoruuden täysillä ja murehtimatta. Ei tarvitse katua jälkeenpäin, nyt jo keski-ikäisenä, elämätöntä elämää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud