Sano kyllä!

Sano kyllä!

Viime aikoina olen sanonut kaikkeen ”kyllä” vaikka parin vuoden mökkehöperöitymisen ja samalla mummotaudin riivaamana ajattelin, etten koskaan enää sano ”kyllä.”

Mummoilu aiheutti pelon kaikkeen ja mökkihöperöys teki sen, että höperönä olo alkoi maistumaan paremmalta kuin itse elämä.

Nyt on vaikeaa suorastaan pysyä aloillaan, se vauhdin huuma ja elämän hurma. Pahimmillaan luulin ettei elämä enää koskaan tunnu miltään.

Vieläkin vapisuttaa se painava pelko ja välillä tuntuu, että olen kahden maailman välissä, siellä missä pelotti kaikki ihan kamalasti, jopa kauppaan meno ja sitten jo suht vahvalla otteella kiinni elämässä, joka maistuu yhtä makealta kuin trooppisin hedelmä.

Jos jotain vielä pelkään, niin sitä, että pelko palaa. Pelko on vielä ihan ohuen seitin takana, käsinkosketeltavissa, kuin väliverho kahteen maailmaan hulmuaisi tuulen mukana edessäni. 💙

Yksi seikka on kyllä pakko mainita, kun sanoo kaikkeen ”kyllä”, että vauhtia piisaa ja olen hävittänyt neuletakkini, eikä mitään hajua minne. Rovaniemen reissulla tapahtui ja hotellin infosta löytyi. Eilen jäi kännykkä oven väliin ja lasiin tuli kunnon halkeama. Omg. Kun sanoo kyllä ja kiirettä pukkaa, alkaa tapahtumaan myös negatiivisia ilmiöitä, sillä mieli ei pysy matkassa mukana.

Kohta himmataan, tulee kesä!

Täytyy kirjoitella pian Rovaniemen reissusta, sillä tapasin joulupukin.

Toinen juttu vielä. Olen hurjasti miettinyt blogeja, kaivannut Blogger-aikoja. Sitä, että räiskin ikivanhalla kännykällä suttuisen kuvan ja kirjoitan jotain lyhyttä ja ytimekästä. Tykkään blogeista ja kaipaan niiden alkujuurille.

Toki monille blogini näyttäytyy edelleen silkkana räiskintänä ja hakuammuntana, mutta kuitenkin kuvien käsittelyyn menee aikaa ja siihen, että pitäisi olla hirmuisen hyvä idea, mitä tänne kirjoittaa, että kehtaa vaivata teitä lukijoita, että jos tulisitte tänne lukemaan.

Kaipaan sitä, että blogi on kuin koti, sydän paikallaan ja kamat rempallaan.

Miten koronelliaika ja maailman tilanne on vaikuttanut teihin ja vaihtareista kärsivät, miten teillä menee, miten olette jaksaneet ja mitä kaipaatte blogeilta? 💙



13 thoughts on “Sano kyllä!”

  • No korona-aika ei tällaisen vanhuksen elämään vaikuttanut juuri mitenkään. Oikeastaan ainoa muutos elämääni oli se, että joka paikassa piti pitää maskia. No tietysti niiden vähienkin ystävien tapaaminen jäi vähemmälle, mutta viihdyin ihan hyvin kotiympyröissä, niin kuin yleensäkin teen.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle Tiia>

  • Minäkin kaipaan blogien alkuaikoja. Tekstit oli lyhyitä ja niitä jaksoi lukea pitkänkin työpäivän jälkeen. Itselläni oli pääkoppa täynnä ajatuksia tuolloin, nyt välillä rattaat hakkaa ihan tyhjää, että mitä sitä kirjoittaisi ja kehtaako tästä nyt kirjoittaa yms.
    Sulle sopii se sanonta, että tekevälle sattuu 🙂
    Ihanaa loppuviikkoa Tiia <3

    • Juuri se, just voisi täräyttää vaikka päivän fiiliskuvan ja lyhyen tekstin ja sellaista just aitoa menoa ja meininkiä. Mutta mikään ei estä sellaista taas aloittamaan. Prosessi on käynnissä.

      Ihanaa viikonloppua Outi. <3

  • No onhan tuo korona koetellut varmahan meitä jokaista jollakin lailla. Jos ei tauti oo iskenyt, niin jotkut se on saanut päästämähän niitä kuuluusia sammakoota suustansa, joista oon saanut minäkin osani😟 Ja kun ”kooroona” alakoo helpottaa ja näkyä valoa tunnelin pääs, niin vielä kamalampaa, jos en sanoosi hirvittävää, ollahan saatu kuulla ja nähdä tuutin täydeltä. Vaihtariihin ei sen kummempaa sanottavaa, ku aikaa sitte ohitettu ilman minkäänlaasia vaivoja😊
    Blogin päivitykset on vähä ku ” myrkyn juontia” 🙃 Ja hei, jotten nyt kuulostaasi siltä ” kerjälääseltä”, mutta oompa kaivanut sinun vierailuasi blgissani 😘

    Kauniita kevätpäiviä Sinulle Tiia 🌹💖

    • Voi, että vaikeat ajat saavat monissa huonoimmat puolet esiin. Niin ikävää kuulla, mutta ihana tuo, että vaihtarit oli helpot. <3

      Nyt syöksyn heti blogiisi. Ollut niin haipakkaa, että oma blogi ollut retuperällä ja tämä WordPress alusta on siitä inha, ettei enää ole sitä blogger listaa, jonka kautta luin sinunkin blogia. Niin en saa ilmoitusta, onko joku julkaissut jotain vaan ulkomuistista tulen lukemaan. Sinulla kun välillä ollut pitkiä taukoja, kun olen käynyt. Mutta nyt tulen, ihana ihana ystäväin Marja-Terttu. <3

  • Minä kaipaan sitä aikaa, että ihmiset kirjoittivat. Olen enemmän teksti-ihminen kuin kuvaihminen ja nautin siitä, että sain lukea tavallisten ihmisten ajatuksia ja heidän arjestaan.

    • Ymmärrän täysin. Tykkään molemmista, mutta täällä blogissa on jotenkin orvompi olo nykyään. Ai, että vieläkin hykertelen ilosta, että vihdoin törmättiin. Oot mulle spessu tyyppi. <3

  • Kaipaan ihan mahdottomasti takaisin blogien kulta-aikoja ja sitä yhteisöllisyyttä mitä silloin lukijana ja kirjoittajana koki blogeissa liikkuessaan. En millään haluaisi taipua käyttämään pelkästään nykypäivän pikaformaatteja kuten instagramia. Se tuntuu vähän siltä kuin lukisi kirjan sijaan pelkät takakannenesittelyt…noh onneksi vielä on blogeja joissa vierailla viihtymässä ja ehkä se tasapaino eri medioiden käytön kesken aikanaan muodostuu.

    • Ihan sama juttu, ihmiset tulivat jotenkin lähemmäksi. Tykkään kyllä instasta myös ja sielläkin yhteisöllinen meno. Mutta silti ei sama tunne, mikä oli vuosia sitten blogeissa. Hienosti sanottu, ehkä se tasapaino vielä löytyy. <3

      Täällä ainakin itse haluaisin palata rouheampaan ja välittömämpään meininkiin.

      Kivaa viikonloppua. <3

  • Et ole totisesti milloinkaan vaivannut lukijoita kirjoituksillasi. Sinä hoidat hienosti positiivistakin puolta. On hassua huomata, että minun blogini kertoo synkistä, negatiivisista eiheista. Olen päättänyt sen tietoisesti. Meillä on vastakohta blogit. Sinun blogissasi rentoudun. Onnittelu sinulle, että elämä on palannut estrogeenihoidon myötä!

  • Kyllähän tuo korona-aika on tehnyt aika passiiviseksi elämän, välillä jopa tosi tylsäksi.

    Tänään kävin gynellä (tämä löytämäni on kyllä aivan mahtava tapaus) ja tulin oikein innostuneena lekurista pois. On hienoa tavata gyne, joka huolehtii hyvinvoinnistani jopa enemmän kuin minä (sitä se tekee kun on jättänyt itsensä vähän liian vähälle hyvälle huomiolle). Vaihdevuosiasiat muutti ainakin minun elämääni niin rajusti, että hyvä vaan, kun joku lääkäri ottaa kaikki vaivat tosissaan 😉

    Aika usea on nyt kirjoitellut kuinka kaipaa enemmän blogeja elämäänsä. Kenties ne kaipaajat ollaankin me, jotka kirjoittelemme 🙂
    Minäkin olen enemmän blogi-ihminen. En postaa lähes ollenkaan fb:ssä tai ig:ssä. Blogissakin oli puolisen vuotta vähän takkuista, mutta sain sentään kuukausittain kirjoituksia aikaiseksi. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että kirjoittaminen maistuu. Luulenpa, että se johtuu tuosta auringon valosta 🙂

    Ihanaa tulevaa viikkoa sinulle Tiia <3

  • Hei!Löysin sun blogin eilen ahdistuksissani.Jäin sitten lukemaan ja kattelemaan facea. Samaa vuosikertaa ollaan:)Täällä pyöriskelen ja ihmettelen ja ahdistun ja masennun, pelkään ja ryven menneissä-syyllisyys kalvaa toki kaikesta.

    Ahdistuneisuushäiriö on paskapaskapaska häiriö, vaikka kuin järjen tasolla tietää mielensä tuottavan tätä märehtimistä, syyllisyyttä ja pelkoa, kerroppa se mielelle.Välillä tuntuu et elämä on yhtä suorittamista ahdistuksen karkoittamiseksi, olisi kiva elääkkin🙄

    Niin, elää!Mihin katosi nuoruus-vastahan tässä oli nuori idealisti-Marilla joka tosin kipuili jo silloin ahdistuksen kanssa mutta jotenkin silloin oli aina jostain turvaa ja lohtua, vanhemmat, mummo ym.Nyt on itse vanhempi kuin silloiset nelikymppiset jotka tuntuivat silloin vanhoilta kuin taivas😆

    Niin, muistan jopa kuinka päättelimme ystäväni kanssa ettemme elä 40-vuotiaiksi saakka, niin vanhana on suunnilleen turhakin elää😅

    Vaihtarioireista en osaa sanoa, niin paljon samaa kuin ahdhäiriössä mutta jos tämä kaikki onkin osaksi vaihtarioireilua.Jokatapauksessa olen niin iloton ja ankea ja pelkään plus murehdin kaikkea etten tiedä mitä tehdä.

    Korona-aika.Jaa-a, siihen saumaan sattui muitakin elämänmullistuksia joista toinen teki periaatteessa hyvää , toinen on työn alla tai oikeastaan molemmat.Miksi tää kaikki ei voinut sattua parikyt vuotta sitten mutta olisi tämä järki ja elämänkokemus.

    Sinä Tiia näytät niin kauniille ja kuvasi facessa ovat hurmaavia🤩Miten musta näyttää sinun kaverisikin niin iloisilta, kauniilta, menestyneiltä ja tasapainoisilta-samalla kun oma pää yrittää syöttää kuinka epäonnistunut, vanha ruma tyhmä ja kaikkea itse on!

    Toinen noista korona-ajan tapahtumista syöksi itsetunnon pohjamutiin, mulle tehtiin todella iso halpamainen temppu jolla on pitkäkestoiset seuraukset. Nyt vasta olen tajunnut ettei perusluottavaisella oikeudenmukaisella ajattelutavalla pärjää tiettyjä instansseja vastaan, itselle on niin vierasta toisten huonosti kohtelu etten voinut kuvitellakkaan mitä kamaluuksia yksilöille tehdään noin vain ja jätetään oman onnen nojaan.On tahoja jotka voi noin vain jyrätä yli ja uskomattomalla tavalla viedä osan minuutta.

    Sinulla Tiia tuntuu olevan ihana mieskin🙂Eilen katsoessani kuviasi sanoin omalleni että nyt arvelen että tuntisin kateutta jos sellaista osaisin tuntea.Näytin hänelle miehesi kuvankin ja sanoin et ompa mukavan näköinen mies ja tukeva. Tää mun tuhahti että mitä ,tukeva🙄Juu, vaimoaan tukeva-miehiä kun on sellaisiakin jotka ovat kasvaneet pojista miehiksi, tää mun ei ole.

    Ompa sekava kirjoitus vaan niin on päänuppikin.Keskittymiskyky miinuksella ja selkeet dementtioireet, hyvä jos nimensä muistaa.

    No, halusin vain käydä kiittämässä blogistasi ja jatkan lukemista.Positiivista tässä aamussa:tuo heräävä luonto hurmaa🤩Itse olen liikuntahullu, taidan napata kaverikoiran ja lähteä metsään.

    Se vielä piti, tästä iästä et ulkonäkö olisi sangen ok mutta kaularypyt!Mitä ihmeen velttoa höttöä kaulaan on tullut!Mahaan myös ilmestynyt löysä vekki.Nää ei varsinaisesti piristä mieltä.Pinnallistahan noitakin on märehtiä muttei mieli pysy mukana ikääntymisessä.

    Joitain ounasteltavia keski-ikäisyyden merkkejä puheessa on, muttei paljon.Niin, mieli ei tosiaan meinaa pysyä mukana kun tää muutos on käynyt niin nopeaan, ihan parissa vuodessa.Tavoitteena on oppia…sietämään kai ahdistusta. Luulen että oma huippupirteä ja iloinen fiilis(jos sellainen joskus on päällä)vastaa perusihmisen normiolotilaa.Arvelen myös ettei ahdistuneisuuden arvostelijat oikeasti tajua miten lamauttavaa tämä on.

    Toivotan sinulle ja muille lukijoille kuitenkin aurinkoista sunnuntai-päivää!☀️Toivottavasti tästä pomppivasta tekstistä sai jotain selkoa.

    • Hei Marilla,

      Kiitos mielettömästä viestistä, jonka jätit tänne blogin puolelle. Kiva kun jaksoit kirjoittaa pitkästi ja kyllä saan koppia näistä ajatuksista.

      En tiedä ikääsi, mutta suosittelisin menemään gynelle ja kertomaan oireista, jos ikäsi vaikka on 40+ tai ainakin 50+. Toki en osaa irrottaa mikä on ahdistushäiriötä ja jos olet kärsinyt siitä vaikka pitkään.

      Itse mietin, kun estrogeeni alkoi vihdoin auttamaan, että kuinkahan kauan on ollut estrogeenin puute ja ahdistanut sen vuoksi. PMS-oireet esim. ovat olotila, jossa estrogeenit ovat alhaalla ja nousevat sitten ovulaation myötä.

      Suosittelisin tähän hätiin, jos olet Instassa, että sieltä ottaisit @gyne_leena seurantaan, kenties liittyisit Facessa Vaihdevuodet-ja menopaussiryhmään ja kannattaa katsoa myös Yle Areenalta Kellomäki & Flinkkilä ohjelma, jossa jutellaan vaihdevuosista. Kuumat aallot podcast on hyvä myös.

      Vannon sen sulle, että kaikki ei ole siinä mielessä miltä somessa näyttää, että kaikki me taistelemme omien kipupisteiden ja huolien kanssa. Että kun ystävien kanssa nähdään, on kivaa ja puhutaan paljon näistä asioista juuri ja meitä kaikkia myös ahdistaa välillä. Itsellä ainakin nyt unettomuus-ja ahdistusvaihde, mutta siihen on vaikuttanut läheisten isot jutut. Unettomuus nyt toki sitten aiheuttaa ahdistusta.

      Ja kyllä on aivan mahtava mies ja tukee kaikessa ja ymmärtää, mutta voi pojat miten mekin olemme säätäneet kaapin paikkaa, ja on avioliittoon mahtunut myös pari isompaa kriisiä, kuten pitkiin liittoihin mahtuu. Niin paljon ulkopuolisia ja sisäisiä paineita, että ne vaikuttaa parisuhteeseen myös.

      Liikunta on kyllä hyvä lääke niin ahdistukseen kuin vaihdevuosiin. Silti jos pari vuotta siellä ollut tuollaista enemmän, niin kuulostaa kyllä hurjan tutulta, suosittelen kovasti sitä gyneä. <3

      Itse olen lihonut lisää n. 15kg vaihdevuosien myötä, kaula, dekoltee siellä näkyy jo hyvin rypy. Kai se on niin, että pulleassa naamassa näkyy ne vähän myöhemmin. Viittaan tässä pulleuteeni.

      Toivon todella, että saat ahdistukseen apua ja voi olla jopa niin pienestä kiinni, kuin estrogeenin puutteesta. Toki voi olla alhainen ferritiini tai kilpparit tai sitten ihan muuta.

      Ihanaa, kun laitoit viestiä ja kerroit elämästäsi. Tuli valtavan hyvä mieli siitä. <3

      Kaikkea hyvää ja laita ihmeessä toistekin viestiä, jos haet apua vaihdevuosiin ja miten menee.

      Lämpimin terv. Tiia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud