Sano kyllä!

Sano kyllä!

Viime aikoina olen sanonut kaikkeen ”kyllä” vaikka parin vuoden mökkehöperöitymisen ja samalla mummotaudin riivaamana ajattelin, etten koskaan enää sano ”kyllä.”

Mummoilu aiheutti pelon kaikkeen ja mökkihöperöys teki sen, että höperönä olo alkoi maistumaan paremmalta kuin itse elämä.

Nyt on vaikeaa suorastaan pysyä aloillaan, se vauhdin huuma ja elämän hurma. Pahimmillaan luulin ettei elämä enää koskaan tunnu miltään.

Vieläkin vapisuttaa se painava pelko ja välillä tuntuu, että olen kahden maailman välissä, siellä missä pelotti kaikki ihan kamalasti, jopa kauppaan meno ja sitten jo suht vahvalla otteella kiinni elämässä, joka maistuu yhtä makealta kuin trooppisin hedelmä.

Jos jotain vielä pelkään, niin sitä, että pelko palaa. Pelko on vielä ihan ohuen seitin takana, käsinkosketeltavissa, kuin väliverho kahteen maailmaan hulmuaisi tuulen mukana edessäni. 💙

Yksi seikka on kyllä pakko mainita, kun sanoo kaikkeen ”kyllä”, että vauhtia piisaa ja olen hävittänyt neuletakkini, eikä mitään hajua minne. Rovaniemen reissulla tapahtui ja hotellin infosta löytyi. Eilen jäi kännykkä oven väliin ja lasiin tuli kunnon halkeama. Omg. Kun sanoo kyllä ja kiirettä pukkaa, alkaa tapahtumaan myös negatiivisia ilmiöitä, sillä mieli ei pysy matkassa mukana.

Kohta himmataan, tulee kesä!

Täytyy kirjoitella pian Rovaniemen reissusta, sillä tapasin joulupukin.

Toinen juttu vielä. Olen hurjasti miettinyt blogeja, kaivannut Blogger-aikoja. Sitä, että räiskin ikivanhalla kännykällä suttuisen kuvan ja kirjoitan jotain lyhyttä ja ytimekästä. Tykkään blogeista ja kaipaan niiden alkujuurille.

Toki monille blogini näyttäytyy edelleen silkkana räiskintänä ja hakuammuntana, mutta kuitenkin kuvien käsittelyyn menee aikaa ja siihen, että pitäisi olla hirmuisen hyvä idea, mitä tänne kirjoittaa, että kehtaa vaivata teitä lukijoita, että jos tulisitte tänne lukemaan.

Kaipaan sitä, että blogi on kuin koti, sydän paikallaan ja kamat rempallaan.

Miten koronelliaika ja maailman tilanne on vaikuttanut teihin ja vaihtareista kärsivät, miten teillä menee, miten olette jaksaneet ja mitä kaipaatte blogeilta? 💙



11 thoughts on “Sano kyllä!”

  • No korona-aika ei tällaisen vanhuksen elämään vaikuttanut juuri mitenkään. Oikeastaan ainoa muutos elämääni oli se, että joka paikassa piti pitää maskia. No tietysti niiden vähienkin ystävien tapaaminen jäi vähemmälle, mutta viihdyin ihan hyvin kotiympyröissä, niin kuin yleensäkin teen.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle Tiia>

  • Minäkin kaipaan blogien alkuaikoja. Tekstit oli lyhyitä ja niitä jaksoi lukea pitkänkin työpäivän jälkeen. Itselläni oli pääkoppa täynnä ajatuksia tuolloin, nyt välillä rattaat hakkaa ihan tyhjää, että mitä sitä kirjoittaisi ja kehtaako tästä nyt kirjoittaa yms.
    Sulle sopii se sanonta, että tekevälle sattuu 🙂
    Ihanaa loppuviikkoa Tiia <3

    • Juuri se, just voisi täräyttää vaikka päivän fiiliskuvan ja lyhyen tekstin ja sellaista just aitoa menoa ja meininkiä. Mutta mikään ei estä sellaista taas aloittamaan. Prosessi on käynnissä.

      Ihanaa viikonloppua Outi. <3

  • No onhan tuo korona koetellut varmahan meitä jokaista jollakin lailla. Jos ei tauti oo iskenyt, niin jotkut se on saanut päästämähän niitä kuuluusia sammakoota suustansa, joista oon saanut minäkin osani😟 Ja kun ”kooroona” alakoo helpottaa ja näkyä valoa tunnelin pääs, niin vielä kamalampaa, jos en sanoosi hirvittävää, ollahan saatu kuulla ja nähdä tuutin täydeltä. Vaihtariihin ei sen kummempaa sanottavaa, ku aikaa sitte ohitettu ilman minkäänlaasia vaivoja😊
    Blogin päivitykset on vähä ku ” myrkyn juontia” 🙃 Ja hei, jotten nyt kuulostaasi siltä ” kerjälääseltä”, mutta oompa kaivanut sinun vierailuasi blgissani 😘

    Kauniita kevätpäiviä Sinulle Tiia 🌹💖

    • Voi, että vaikeat ajat saavat monissa huonoimmat puolet esiin. Niin ikävää kuulla, mutta ihana tuo, että vaihtarit oli helpot. <3

      Nyt syöksyn heti blogiisi. Ollut niin haipakkaa, että oma blogi ollut retuperällä ja tämä WordPress alusta on siitä inha, ettei enää ole sitä blogger listaa, jonka kautta luin sinunkin blogia. Niin en saa ilmoitusta, onko joku julkaissut jotain vaan ulkomuistista tulen lukemaan. Sinulla kun välillä ollut pitkiä taukoja, kun olen käynyt. Mutta nyt tulen, ihana ihana ystäväin Marja-Terttu. <3

  • Minä kaipaan sitä aikaa, että ihmiset kirjoittivat. Olen enemmän teksti-ihminen kuin kuvaihminen ja nautin siitä, että sain lukea tavallisten ihmisten ajatuksia ja heidän arjestaan.

    • Ymmärrän täysin. Tykkään molemmista, mutta täällä blogissa on jotenkin orvompi olo nykyään. Ai, että vieläkin hykertelen ilosta, että vihdoin törmättiin. Oot mulle spessu tyyppi. <3

  • Kaipaan ihan mahdottomasti takaisin blogien kulta-aikoja ja sitä yhteisöllisyyttä mitä silloin lukijana ja kirjoittajana koki blogeissa liikkuessaan. En millään haluaisi taipua käyttämään pelkästään nykypäivän pikaformaatteja kuten instagramia. Se tuntuu vähän siltä kuin lukisi kirjan sijaan pelkät takakannenesittelyt…noh onneksi vielä on blogeja joissa vierailla viihtymässä ja ehkä se tasapaino eri medioiden käytön kesken aikanaan muodostuu.

    • Ihan sama juttu, ihmiset tulivat jotenkin lähemmäksi. Tykkään kyllä instasta myös ja sielläkin yhteisöllinen meno. Mutta silti ei sama tunne, mikä oli vuosia sitten blogeissa. Hienosti sanottu, ehkä se tasapaino vielä löytyy. <3

      Täällä ainakin itse haluaisin palata rouheampaan ja välittömämpään meininkiin.

      Kivaa viikonloppua. <3

  • Et ole totisesti milloinkaan vaivannut lukijoita kirjoituksillasi. Sinä hoidat hienosti positiivistakin puolta. On hassua huomata, että minun blogini kertoo synkistä, negatiivisista eiheista. Olen päättänyt sen tietoisesti. Meillä on vastakohta blogit. Sinun blogissasi rentoudun. Onnittelu sinulle, että elämä on palannut estrogeenihoidon myötä!

  • Kyllähän tuo korona-aika on tehnyt aika passiiviseksi elämän, välillä jopa tosi tylsäksi.

    Tänään kävin gynellä (tämä löytämäni on kyllä aivan mahtava tapaus) ja tulin oikein innostuneena lekurista pois. On hienoa tavata gyne, joka huolehtii hyvinvoinnistani jopa enemmän kuin minä (sitä se tekee kun on jättänyt itsensä vähän liian vähälle hyvälle huomiolle). Vaihdevuosiasiat muutti ainakin minun elämääni niin rajusti, että hyvä vaan, kun joku lääkäri ottaa kaikki vaivat tosissaan 😉

    Aika usea on nyt kirjoitellut kuinka kaipaa enemmän blogeja elämäänsä. Kenties ne kaipaajat ollaankin me, jotka kirjoittelemme 🙂
    Minäkin olen enemmän blogi-ihminen. En postaa lähes ollenkaan fb:ssä tai ig:ssä. Blogissakin oli puolisen vuotta vähän takkuista, mutta sain sentään kuukausittain kirjoituksia aikaiseksi. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että kirjoittaminen maistuu. Luulenpa, että se johtuu tuosta auringon valosta 🙂

    Ihanaa tulevaa viikkoa sinulle Tiia <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud