Jälleen viesti tuonpuolesta, uskoako vaiko ei?

Jälleen viesti tuonpuolesta, uskoako vaiko ei?

Ihme! Tänään tapahtui uusi ihme. En usko muuhun kuin avaruudelliseen energiaan ja toki myönnettävä on, että kaikki maailmassa ja elämässä on niin ihmeellistä, että olisi syytä uskoa ihan kaikkeen ja myös ihmeisiin. Geenit, DNA-kierre, virukset, planeetat, eläimet, ihmiset, avaruus, suolisto, no ihan kaikki!

Ihastelin täällä mökillä anopin äidin käsitöitä ensimmäistä kertaa. Aiemmin pitänyt kitseinä, mutta nyt sydän avautui mummola romantiikalle ja alkoi sykkimään ja pohtimaan, miten taidokasta ja mikä työ ja silmät näkivät käsityöt ensikertaa aivan ihanina. 

Tämän jälkeen aamukahviin ilmestyi M-kirjain, vuosi sitten edesmenneen anopin etunimen ensimmäinen kirjain. Tuijotin kirjainta sydän läpättäen, anoppi mielissään, koska olemme mökillä ja ihastelin hänen äitinsä kädentaitoja.

Siinä se on, selvä M-kirjain. Kissat ihmettelivät ja kuulostelivat, Rommi maukui. Eläinten tutkaimet ovat taatusti enemmän höröllä kuin meidän ihmisten.

Kun oli anopin viimeiset hetket, anopin huoneessa leijaili perhonen. Ajattelin siinä hetkessä hieman ”romanttisesti”, että päästetään anopin sielu ikkunasta ulos lepattamaan. Myöhemmin luin, että perhonen liittyy vahvasti kuoleman symboliikkaan.

Nyt kun tulimme mökille ja istuimme muutaman tunnin laiturilla, meille piti seuraa tumma perhonen, nököttäen laiturilla.

Ohessa vielä aiempi kirjoitus, ihmeestä jonka koimme, kun oma mummini pari vuotta sitten lähti täältä.

Uskotteko te vai ette? Onko jakaa vastaavia tarinoita, olisi todella mielenkiintoista kuulla. Sydämellistä ja ihmeellistä heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille. <3



15 thoughts on “Jälleen viesti tuonpuolesta, uskoako vaiko ei?”

  • Vein äidilleni ruusun puutarhasta hänen 90-vuotispäivänään.Kaksi kuukautta myöhemmin hän nukkui pois silloin laitoin hänen arkkuunsa toisen ruusun.Ruusu teki sinä kesänä kaksi kukkaa,sen jälkeen se kuoli.Olin saanut ruusun tyttärelläni kolme vuotta sitten äitienpäivälahjaksi.

  • Minä olen aivan varma, että perhosessa oli mukana osa anopin sielua.

    Äitini oli maatilan emäntä. Kun hän kuoli näimme muutaman tunnin päästä upean sateenkaaren, joka päättyi kotini viljapeltoon. Silloin äitini läksi ylös.

  • Uskon, että kaikki mitä näemme ja koemme on luonnollista. Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Toiset meistä ovat herkempiä huomaamaan erilaisia viestejä ja merkkejä, kaikki niitä näkevät tai kaikilla on ainakin mahdollisuus nähdä. Monet kieltävät näkemänsä tai kokemansa, koska se saattaa tuntua pelottavalta.
    Näin minä ajattelen 🙂

  • Todellakin uskon viesteihin tuonpuoleisesta. Olenkin kertonut siitä, että isäni toi aina minulla narsisseja synttärilahjaksi ja osan niistä istutin meidän takapihalle. Ne eivät koskaan kukkineet uudestaan kun isäni eli, mutta kun hän oli nukkunut pois, niin seuraavana keväänä kaikki kukat kukkivat. Usein kun olen mietiskellyt jotain syvällistä, ilmeestyy jostain narsissi tai sen kuva…isi on aina läsnä.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Tiia <3

  • En varsinaisesti usko tuonpuoleisiin, mutta haluan kuitenkin ajatella, että kun näen västäräkin tepastelevan mökkimme pihanurmikolla, että se on äitini tai pikkuveljeni joka linnun myötä haluaa muistuttaa minua siitä että he ajattelevat minua ja haluavat olla lähelläni. Eihän tällaisesta uskosta toisaalta haittaakaan ole ja hyvä on aina välillä istahtaa alas ja muistella poismenneitä rakkaitaan.

  • Hei!
    Uskon kaikenlaiseen henkiseen/hengelliseen johdatukseen. Kaikkeen herkkään ja kauniiseen. Näkyihin, uniin ja etiäisiin.

    Kun äitini oli kuollut noin viikkoa aiemmin, tuli pikkuinen lintu parvekkeelleni ja lensi siinä ympyrää. Se oli lohdullista, kaunis, pieni ja merkityksellinen tapahtuma. Ja eihän sille lasitetulle parvekkeelle pitänyt minkään eläimen pitänyt päästä… (Ei aiemmin eikä sen jälkeenkään ole moista tapahtunut.)

    On unia ja etiäisiä. On näkyjä ja tuntemuksia… on johdatusta ja merkkejä. Elämä voi olla kovinkin jännittävää!

    Olemme kaikki erilaisia ja eri paikassa elämässämme ja herkkyysasteessamme…
    Jokaiselle nämä eivät ole todellisia, toiselle taas ovat tärkeitä, herkkiä asioita.

    Oman isäni sain saatella viimeiselle matkalleen ihan vähän aikaa sitten. Rauha on mielessä ja koen, että juuri näin sen pitikin mennä.

    Elämän kaari on etukäteen määrätty, ihmiselämä on niin herkkä, elämän lanka niin hauras…

    Kiitos blogistasi, voi oikeasti, suuri kiitos! Niin moni on jo lopettanut.

    Olet kyllä aarre.
    Perhoset, kolibrit, oravat, pikkuruiset linnut, kaikki nämä ovat pikkuisia viestin tuojia.. puputkin! Kunpa vain olisimme valmiita ne huomaamaan…

    Kiitos! Ja aivan ihanaa loppukesää sinulle ja rakkaillesi!

    • Ihanaa kuulla sinusta. <3 Sydämessä oikein säkenöi, kun näin kommenttisi, joka on tulvillaan näitä pienen pieniä elämän ihmeellisyyksiä, jotka ovat suuria.

      Osanotto isäsi poismenoon ja rivien väleistä saatan lukea, että hän kuitenkin sai lähteä levollisesti ja olet sinut asian kanssa. <3

      Ruuhkavuodet, arjen hektisyys, sammuttaa aisteja, mutta esimerkiksi mökin rauhassa huomasin, miten kaikki aistit olivat valppaana ja miten tuli reagoitua ja huomioitua paljon enemmän elämän ihmeellisyyksiä kuin arjen kiireessä. Jos oikein mietin, niin nämä kaikki tapahtumat ovat tapahtuneet kesällä, mikä on sinällään ihmeellistä, mutta kesällä voin myös aina paljon paremmin. Talvisin joskus lymyän omassa synkkyydessä kuin karhu luolassaan.

      Jos kaikkea pysähtyy miettimään, kaikki on niin ihmeellistä, että henki salpautuu. Sitten kummallinen ihminen pitää asioita itsestäänselvinä, ei huomaa elämän kauneimpia asioita välillä.

      Toivon, että mökkiviikko oli myös sinällään opetus, että osaan herkistyä ja pysähtyä ympäri vuoden ja ihan arkena.

      Kovin moni on lopettanut blogit ja itse myös hidastanut tahtia, kiitos vaihdevuosien aivosumun ja tahmeuden, en ole enää minä, joka teki monta asiaa kerrallaan tai sitten tämä hidastuminen on hyvä iän tuoma muutos, jonka kanssa on opeteltava nyt elämään. Olen myös päättänyt ettei paineita vaan ihan omaan tahtiin, jotta on hyvä. Silloin tämä blogin teko tuntuu myös taas hyvältä.

      Oikein ihania elokuun päiviä ja kiitos, että olet täällä edelleen, sydän tuikkii ilosta. <3

  • Aivan ihana mökkisisustus perintötekstiileineen – silmä lepää <3
    Juu, ihan selvä viesti jostakin ja joltakin "kauempaa", itse uskon vahvasti tällaisiin ja minulle oma mummo tulee todella selvästi uniin. Viimeksi viikko sitten todella hehkuvana ja onnellisen oloisena juuri ennen kun siskon perhe tuli kylään, olisiu varmasti halunnut halata meitä kaikkia! Ihanaa mökkeilyä, vai oletteko jo kotona? Me juuri tulimme Tallinnan reissulta ja nyt pyykätään pari päivää ja sitten Skidien risteilylle : )

    • Kiitos niin paljon Heli ja ihana mummmisi ja sinä. Uskon siihen, että jos kuuntelee ja aistit ovat herkkinä voi kokea vaikka mikä. Tukea tälle kaikelle antaa ylipäätään maailman ja elämän ihmeellisyys ja kaikki pienimmätkin yksityiskohdat siinä.

      Ihanaa reissua teille, nauttikaa. <3

  • Uskon ihmeisiin ja siihen, että jonkinlainen tietoisuus ihmisestä jää. Olen aika usein nähnyt kummituksia. Äidin tunsin ilmavirtana lähellä. Pienet lapset sanoivat, että se täti on täällä. Myöhemmin, kun selailtiin vanhoja valokuvia, Vera-tytär sanoi kirkkaalla äänellä, että tuo on se täti, joka meillä käy äitini kuvan kohdalla. Isä taputti olkapäälle, kun oli paha tilanne. Keskellä yötä rupesi lasten kännykkä soimaan ja jalkapohjijani kutiteltiin. Tiesin heti, että se oli minun kepposia tekevä ystävä.

    • Hirmu mielenkiintoista luettavaa Marja ja lohdullista. <3 Joskus huutelen hiljaa mielessäin, että anna joku merkki, huutelenko "Jumalalle" edesmennelle. Mutta voi olla, ettei merkkejä näe, jollei kuuntele ja katso.

      Ihana kepposia tekevä ystävä. <3

      Aurinkoisia elokuun päiviä Marja. <3

  • Hei, en ota kantaa tuohon kokemukseesi, mutta otan kantaa siihen mitä kerrot uskovasi universumin energiasta, jne. Kun joku aika sitten facebookissa oli väitelause (tiedelehdessä tms.) että ihminen polveutuu jostain 500 miljoonaa sitten eläneesta meriotuksesta, naurahdin. Ei kyllä polveudu! Uskon että tällaiset ovat silkkaa satuilua. Mutta kyllä, ihminen on ikuisuusolento ja siksi kyselemme, kuka on tämän kaiken takana. Olen itse tullut siihen tulokseen, että kaiken takana ja Luojana on kristinuskon Kolmiyhteinen Jumala. Hän on todellakin vastannut rukouksiini, myös hyvin ihmeellisillä tavoilla, Hän on todellinen. Suosittelen sulle kirjaa ’Uskalsin kutsua häntä isäksi’. Löytyy esim. Sacrumilta ja adlibirikseltä, ehkä myös kirjastoista. Erittäin kiinnostava henkilökohtainen todistus pakistanialaisesta diplomaatin vaimosta, joka löysi tiensä Kristuksen luo.

    • Lämmin kiitos kommentista Petra. <3

      Hirmu mielenkiintoista pohdintaa ja ihana kuulla, että olet löytänyt yhteyden Jumalaan. Jumalallisen voiman ja energian koen, mutta en osaa sormella osoittaa mitä kaikki on. Kun vaihdevuosiahdistus oli pahimmillaan ja jotenkin ikääntyminen ja kuolema koko ajan mielessä, myös lähipiirin rakkaiden poistumisen myötä, toivoin oikein ääneen, että jos tulisin uskoon ja saisin lohtua, mutta mitään ei tapahtunut. Etsikkomatka siis jatkuu ja edelleen lohtua tuo avaruus, joka on aina ollut ja on aina oleva ja ehkä ihminenkin. <3

      Kiitos kirjavinkistä ja ehdottomasti pitää tutustua ja uskonnot ylipäätään on aina kiinnostaneet.

      Ihania elokuisia päiviä Petra. <3

  • Meidän tietoisuus tämän- ja tuonpuoleisesta elämästä on varsin rajallinen tässä historian vaiheessa. Joten ei voi olla koskaan varma eikä kiistä mitään. Ehkä saammekin joskus tietää, mitä siellä toisella puolella tapahtuu. Nyt hyvää olisi edes tämän puolen fysiikan lait selvittää pidemmälle 🙂

    • Kyllä, kun ei ole varmuutta, ei voi varmuudella sanoa.

      Kivaa viikonloppua Nadine. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud