Näihin ajatuksiin inspiroi Eino Nurmisto, joka on avannut uuden blogin. Einon blogipostauksesta tuli hersyvän hyvä ja vapauttava fiilis. Einon blogista taas löytyi linkki Julia Thurenin blogiin, joka on inspiroivan päiväkirjamainen. Molemmat saivat muistamaan sen, miksi aikoinaan alunperin perustin blogin. Tarpeesta kirjoittaa jotain, vailla yleisöä vailla suuntaa, kunhan vain tuottaen itselle iloa, että pääsi sauhuamaan ajatuksiaan ulos.
Oma blogi on ollut elossa kohta 9 vuotta, vaikka omasta mielestä haaleana maitona pihisten muutamat viime vuodet. Kun blogihistorian aikana synnytti muutamia blogipostauksia, jotka keräsivät ison määrän lukijoita ja satamäärin kommentteja, paine kirjoittaa jotain tähdellistä ja painavaa sanaa kasvoi isoksi. Samasta syystä blogi ei ole tuottanut iloa muutamana viime vuotena niin paljon, koska olen kokenut kirjoittavani haaleaa tekstiä, niitä näitä, silkkaa sälää.
Samaan syssyyn blogien yleinen ”kuolema” ja painopisteen siirtyminen Instagramiin, joka on sinällään kiva kanava jo siitä syystä, että siellä on enemmän positiivinen vire, kuin blogikommenttikentässä täällä on välillä ollut. Tällä viittaan erään yksittäisen ihmisen monivuotiseen vainoamiseen ja sen saamiin moninaisiin muotoihin.
Totta kai myös blogin kautta vainoaminen toi oman mausteensa bloggaamiseen. Sain kaikilta neuvoja, että älä näytä, että satuttaa, mutta sehän on teatteria ja siitä teatterista haluan riisua itseni. Vaikka järki aina sanoi, että vainoajan sanat ovat hänen oma pahan olon kuvajaisensa, silti hän heitti harteilleni möhmäisen klähmän, että tuolla on joku ihminen joka vihaa minua niin kovin. En julkaissut lopulta hänen kommenttejaan, joten kukaan teistä ei nähnyt, mitä verhojen takana tapahtui. Vainoaja himmensi tovin valoani, koska kaikki mitä kirjoitin, hän käänsi kaiken mustaksi ja se oli turhauttavaa ihmiselle, joka siinä kohden vielä ajatteli, että ihmisiä on mahdollista muuttaa, saada heidät ymmärtämään. Lopulta asiaa purtuani pinnalle nousi kuitenkin sääli ja empatia, empatia toisen erittäin huonosta olosta ja tämä vapautti vainoajan ikeestä.
Kun hommaan niputetaan vielä vaihdevuodet, jotka veivät ilon elämästä, toivat täydellisen aivosumun, ettei päässäni liikkunut enää ajatuksia, paitsi murehtimista ja pelkoajatuksia, mahdollisuus kirjoittaa oli aika pitkälle nolla. Miehelle tässä totesin, että kiitos hormonikorvaushoidon aivoissani taas tapahtuu jotain ja iltaisin ja aamuisin ajatukset viuhuvat entiseen tapaan, välillä häiritsevästi herättäen liian aikaisin tai saamasta unenpäästä kiinni. Näin on kuitenkin aina ollut ja on ilo, että ajatukset ovat virranneet takaisin vaihdevuosien aiheuttaman aivosumun jälkeen. Luulin etten enää koskaan ajattele mitään, että olen kävelevä elävä kuollut.
Ehken enää ole sama kuin aloittaessani blogin. Tahti on hidastunut kaikessa, sillä ikääntymistä tapahtuu. Harvemmin ajatukset ovat enää särmiä tai osaan ylipäätään kotioloissa lohkaista terävän nokkelan vitsin tai olla ylipäätään hauska, kaikki ääripäät ovat pyöristyneet. Tarve muuttaa maailmaa on pienentynyt ja olen joutunut läpivalaisemaan itseäni, että mikä on aitoa tarvetta muuttaa maailmaa ja mikä on sitä oman egon pönkittämistä eli tarvetta olla oikeassa, saada muut näkemään oma näkemys.
Uuden vuoden päivänä närkästyin kahdesta eri asiasta, tapahtui hetken leimahdus ja tarve osoittaa ettei tällainen toiminta ole oikein. Samalla jouduin puhuttelemaan itseäni, että miksi odotan reiluutta ja oikeudenmukaisuutta, mikä olen ihmisiä muuttamaan. Enkö jo opi.
Heräsin kuitenkin siihen ikävään tunteeseen, että aloitin uuden vuoden negatiivisuudella, epäkypsillä tunteilla ja kauhealla tarpeella alleviivata näille ihmisille heidän vajavaisuutensa ja näin ollen olin yhtä vajavainen itse. Toisaalta aina ei voi hymistellä, kyllä joskus pitää ja saakin suuttua. Suuttuminen voi olla myös voimavara.
En koskaan lue elämän viisaus opuksia ym. koska haluan pureskella kaikki asiat itse ja vaikka tämä oman pään sisällä pohtiminen vie paljon enemmän aikaa, eikä aina vie edes heti perille. Mutta tällä kertaa hain apua Dalai Laman mietteistä. En muista mitään tarkkaa yksityiskohtaa, mutta armollisuutta, lempeyttä ja rakkautta muita kohtaan. Hyväksyä omat vajavaisuuteensa ja näin hyväksyä myös muitten.
Yhtäkkiä sitten syttyi lamppu, että vaikka blogini on nykyään haaleaa maitoa, niin tilalle on astunut lempeyttä, tahdin hidastamista, ikääntymistä, toipumista vaihdevuosien aiheuttamasta masennustilasta. Mitään ei tarvitse olla tai asettaa päämääriä, ei ole pakkoja, blogini voi olla mitä vaan. Ja vaikka huutaisin yksinäisenä tuuleen, niin jos se tuottaa itselleni iloa, niin silloin on syytä jatkaa.
Blogi voi myös muuttua, koska ihminen itse muuttuu. Joten saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta ainakin olen luvannut tänne kirjoittaa blogipostauksen, jossa kerron mitä kaikkia troppeja olen tarvinnut vaihdevuosioireitten taltuttamiseen eli sellainen kirjoitus on luvassa. Jos kyseisestä postauksesta joku saisi vaikka apua. Ehkä sitten lempeämpiä lampun syttymisiä tai tajunnan virtaa.
En ole koskaan ollut suunnitelmallinen blogin suhteen eli en ikinä ole tiennyt milloin mitäkin tänne julkaisen. Joskus jonkun tärkeämmän ajatuksen puntaroiminen on voinut tapahtua taustalla mielessä ja prosessi on voinut viedä muutaman päivän ajan, ennen kuin ajatukset on saanut niputettua blogiin. Mutta noin muuten blogi on aina ollut vailla minkäänlaista suunnitelmaa ja sama ote tulee jatkumaan jatkossakin.
Tunnustettakoon, että harvemmin olen viime vuosina syttynyt blogin äärelle, niin että olisi pakottava tarve kirjoittaa jokin aihe ulos kuten ennen. Jossain kohden mietin, että kaikki on kirjoitettu, elämässä ei ole enää mitään kirjoitettavaa. Mutta ihmisen elämässä voi olla vaiheita, voi tulla ulkopuolisia tekijöitä kuten vaihdevuodet ja myös muita omaan elämään liittyviä tekijöitä, jotka koskevat muita ihmisiä, mutta jotka kuluttavat omia voimavaroja.
Lisäksi puolustella ja selitellä, siihen olen pyrkinyt olla lähtemättä ja jatkan samaa rataa. Blogi on omani ja se voi olla mitä vaan, kunhan se ei loukkaa muita ihmisiä, niin sana on vapaa ja kaikki kortit ovat avoinna.
Aina olen kirjoittanut tänne, että hyvä kiertää ja ehkä lähden kirkastamaan tätä ajatusta eli yritän tämän vaihdevuosimankelin jälkeen painottaa kiitollisuuden aiheisiin. Joskus nimittäin ihminen voi olla niin syvällä, ettei näe kiitollisuuden aiheita ja mistä olen kiitollinen juuri nyt, että taas näen.
Olen ajatellut, että blogin pitää tuottaa iloa, se on suurin lähtökohta ja blogi ei saa stressata. Joten lempeällä otteella vuoteen 2023.
Mitä te ajattelette blogeista tällä hetkellä ja olisiko joitain aiheita, joista toivoisitte, että kirjoitan täällä blogissa?
Ei sun blogi oo tuntunu haalealta missään kohti! Aina on ollu mukavaa tulla tänne, lukea välillä keveämpää, välillä diipimpää asiaa. Kiitos, kun vielä jatkat tätä! <3
Kiitos ihan mielettömän paljon Laurakatarooma. Sitä vaan on ollut eksyksissä kiitos vaihtareitten ja elämän. Että itselle se on tuntunut siltä.
Tämä oli kiva kuulla, sillä tuo sitä iloa bloggaamiseen eli suuret kiitokset ja ihanaa uutta vuotta. 🥰
Pitkästä aikaa tuli ihan ajatuksen kanssa luettua blogitekstisi, kiitos siitä. Paljon ajatuksia herättävä kaikin tavoin. Pystyn niin yhtymään mielipiteeseesi, että blogimaailma on todella muuttunut ja kuihtunut, kun itsekkin muutama vuosi sitten lopetin bloggaamisen vaikka yritin muutamia kertoja palata takaisin onnistumatta. Ja lopulta instagram vei voiton joka tavalla ja helppudella. Sinne kun on niin paljon helpompi tehdä juttua, kuin mitä se itselläni olisi blogin muodossa. Toki tässäkin asiassa on yhtä monta mielipidettä, kuin on ihmistäkin. Muutenkin itselläni blogien lukeminen on todella jäänyt, ja luen enää säännöllisesti vain harvoja blogeja.
Lämmin kiitos Nicola, että luit. En ole itse oikein tyytyväinen tekstiin, se on jotenkin kömpelö, mutta ehkä jotain sieltä tuli selväksi kuitenkin.
On harmi, että blogimaailma on muuttunut, sillä oli valtavan yhteisöllinen meininki ja kaipaan sitä.
Instagramiin pystyy toki myös laittamaan ajatuksiaan ja storieseissa kertomaan vaikka mitä. Videoiden teko ja niissä kerronta on mahdollistunut. Mutta joskus juuri blogiin ja kirjoittamalla saa ajatuksensa niputettua kaikkein puhtaimmin. Kaipaan sitä.
En usko, että olet ainoa eli suurin osa tuntee samoin. Olen kuitenkin yllättänyt, että vielä täällä blogissa käy n. 10 000 uniikkia ihmistä kk.
Sydämellistä uutta vuotta. <3
Olipa kiva ja herättelevä postaus! Mie olen aina silloin tällöin tekstejäsi lukenut ja onneksi luin nyt tämän. ♡
Vaikka omasta mielestäsi teksti oli kömpelö, mie taas koin sen ihanana ajatusvirtana! Toivottavasti jatkat kirjoittamista! Vaikka kaikki olisikin kertaalleen jo kirjoitettu, aina voi kirjoittaa uudestaan! Onhan koko elämä tietynlaista toistoa ja asioiden uudelleen esiin tulemista.
Tästä sun postauksesta inspiroituneena aion kyllä itsekin tänä vuonna kirjoittaa enemmän kuin 5 postausta! 🙂
Kaikkea hyvää tälle vuodelle! ♡
Juu tuli tunne, että oli töks tekstiä, mutta päätin etten lähde tätä viilaamaan, koska se on taas yksi asia, missä lähtee se kotikutoisuus ja alkaa liika stressi ja suorittaminen. Jos kielellisesti on vähän hömelöä, niin anti mennä vaan. Miksi kenenkään pitäisi yrittää olla täydellinen.
Ihanaa, että luit tämän ja jos tämä Einon inspiraatio nyt valuu meihin kaikkiin ja innostaa kirjoittamaan ainakin joskus ja siis omaksi iloksi.
Totta, voisi joskus jakaa noita vanhoja postauksia myös, jotka herättäneet ihmisissä tunteita jne. Koska ei niitä kaikki ole lukeneet ja ovat aina ajankohtaisia. Kiitos tästä vinkistä.
Mitä ihaninta uutta vuotta. <3
Sama suunta täällä! ❤️ Tänäänkin julkaisin ihan pokalla postauksen siitä, miten kävin ystävän kanssa pitsalla. Ei mitään oivalluksia, punaisia lankoja tai Suuria ajatuksia. Vain hetki mun elämästä.
Pidetään blogimaailma hengissä. 🙏
Just mahtavaa. Mietin just tässä, että vaikka tää teksti tuli jotenkin töks ulos, just se kaikki viilaaminen tappaa innon.
Joten kepeämmin ottein ja liinoja kikkailematta.
Pitää tulla lukemaan sun pitsapostaus. 🤩
Ihanaa iltaa Iina ja ehkä blogit tästä alkaa taas hieman kuplimaan.
Blogisi EI ole haaleaa maitoa! Parasta blogissasi on tyyli millä kirjoitat. Aihe kuin aihe on mielenkiintoinen, sinun tyylilläsi kerrottuna. Olet ehkä ankara itsellesi, että aiheen pitäisi ylittää jokin tietty uutiskynnys. Ihan vaikka päivän mietteitä on kuplivan Ihanaa lukea, ilman varsinaista punaista lankaa. Säpsähdin ja pelästyin, ettet vaan lopeta blogin pitämistä. Vaikka aiheena olisi jokin negatiivinen asia, löydät siitä aina myös jotain positiivista. Olet kannustava ja tsemppaava, toivottavasti saat myös samanlaista palautetta. Blogisi on ihan paras, niinkuin sinäkin. Jos saa jotain toivoa, niin kirjoita kirja 🙂
En kestä sua! <3 Oot kultaa. Kyllä saan ihanaa palautetta, sun kommentti ja kaikkien muiden, niin ihan kirkastuu mieli, hei blogeille on paikkansa. Ihana kuulla myös, ettei tarvitse olla hauska tai painavaa sanaa, että ihan tavallinen turina käy. 🙂 <3
Sain tästä paljon ja eilisistä muista viesteistä, kiitos että olet. <3 Rakkain Marjo. <3
Heippa!
Olipa ihanaa lukea pitkästä aikaa blogitekstiä ja vielä sun kijoittamaa ❤️ Jostain syystä tää blogimaailma on vaan jäänyt instan taustalle…
– Muistakin linkittää jatkossakin, kun tekstiä alkaa tulemaan! Mä alan pikku hiljaa olee kiinnostunut niistä ”kaiken maailman” tropeista, sen verran tuo mieli on alkanut myllertää ja mitä ihmeellisempiä mörköjä/pelkotiloja pieneen mieleen änkee nykyään 🙈
– Oikein ihanaa viikon jatkoa Tiia ❤️
Ihanaa, että luit Marru! <3
Täältä blogista löytyy kaikki kirjoitukset ja vinkit hakusanalla "vaihdevuodet." Lisäksi sitten maaliskuussa olisi Kellomäki & Flinkkilä kuvaukset ja sinne tulossa Gyne Leena, jota ehdottomasti kannattaa seurata Instassa, Leenan neuvot ovat super. Näyttelijä Anna Hultin on myös tulossa ja uskon, että vaikka jännittää, niin ohjelmasta tulee mitä parhain kolmen trion paketti vaihdevuosista ja meikäläiseltä sitten tavallisen ihmisen kokemana.
Noi möröt oli kauheita, ne miltei rampautti! Gynekologille vaan niistä kertomaan. <3
Ihanaa tammikuuta Marru. <3
Ihanaa kun joku tuo näitä(kin) asioita julki, kiitos ❤️
Ihanaa loppiaista!
Kiitos kovasti Marru ja sydämellistä loppiaista. 💚
Todella hyvää pohdintaa blogeista ja bloggaamisesta. Itse olen hidastanut huomattavasti tahtia sitten alkuvuosien. Olen myös miettinyt oman blogin tulevaisuutta, mutta en taida vielä olla valmis sitä kuoppaamaan, niin paljon siitä on ollut kuitenkin iloa. Olen myös blogin kautta päässyt ystävystymään monen ihmisen kanssa, sinä ihan ykkösenä listalla <3
Tehdään siis omaan tahtiin ja kirjoitellaan mitä tykätään kirjoitella, eikä stressata turhia.
Ihanaa alkanutta vuotta rakas Tiia <3
Sun blogi on ihana ja siellä on kaikkea elämänmakuista, reseptejä, elämää, Karkkilaa, leffavinkkejä, ihana Outi itse. Jatketaan stressittä ja ilolla samaan malliin. <3 Ihanaa tammikuun alkua rakas ystäväin. <3
Itse en käytä ollenkaan Intstagrammia, koska siellä on liian vähän tekstiä ja liikaa kuvia. Videoita en katso koskaan, en edes uutissivustoilla. Podcastit eivät myöskään kiinnosta.
Lueskelen niitä harvoja blogeja, mitä joku vielä jaksaa kirjoittaa ja tämä on yksi parhaista. En kaipaa välttämättä isoja kannanottoja tai suurta asiaa, elämänmakuinen kerronta itselle tärkeistä asioista on kiinnostavaa. Olisin hyvin pettynyt, jos päättäisit lopettaa kirjoittamisen. Toivottavasti kuulen vielä juttujasi ❤️
Ymmärrän hyvin! Podcastit eivät kiinnosta itseänikään myös, paitsi vaihdevuosiin liittyvistä podcasteistä olen tykännyt. 🙂 Eli ehkä niistäkin sitten valikoituu itse kullekin siihen omaan tarpeeseen ominaisimmat.
Olipa ilo kuulla, oikein ilahduin kovasti ja teidän kommentit tuo uutta iloa kirjoittamiseen. Teidän kommentit myös kertoo, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät blogeista edelleen.
Ehdottomasti kuulet ja en ole lopettamassa, olen vaan ollut huolissani siitä, ettei ole sitä painavaa sanottavaa. Mutta Eino tässä inspiroi, että hei blogata voi ihan mistä vaan ja ilolla, ei sen tarvitse olla niin tähdellistä. Liikaa olen stressannut.
Sydämellistä tammikuuta Sanna ja lämmin kiitos kommentista. <3 Ihanaa, kun olet täällä. <3
Ihan mahtavaa Tiia, että vielä kirjoitat blogia! Eivät kaikki viihdy pelkästään Instagramin ja TikTokin kuvavirroissa… Joskus on mukavaa lukea tällaista tajunnanvirtatekstiä. Upeaa uuttavuotta sinulle!
Ihanaa kuulla susta täällä blogin puolella ja kiva kuulla ajatuksiasi. Kiitos Aino ja tämä kannustaa. Sydämellistä uutta vuotta myös sinulle. <3
Mullakin on ollut ikävä vanhan tyylistä bloggaamista ja siihen kuuluvaa yhteisöllisyyttä ja olen tosi iloinen siitä, että se näyttäisi tekevän jonkinasteista paluutakin nyt, kun monet ihmiset ovat vähän kyllästyneet esim. Instagramin algoritmeihin ja nopeatempoisuuteen. Ihanaa, että kirjoitat!
Just se yhteisöllisyys oli ihan mieletöntä!
Instan mielivaltaisissa algoritmeissä ei ole päätä eikä häntää ja kyllä siellä inspiroidun ja on kivaa, mutta blogeissa on niin paljon enemmän lihaa luitten päällä.
Lämmin kiitos Kirsi viestistä ja sydämellistä tammikuun jatkoa. <3
Minustakaan blogisi ei ole ollut viime aikoina haaleaa tai tylsää.
Olet tietoisesti kirjoittanut harvemmin, ja se on ollut viisas päätös kun olet tuntenut voimattomuutta tai muita ikään liittyviä ’oireita’.
Niinkuin sanoit, blogisi on sinun, sanottavasi on sinun ja sanomatta jättämiset ovat sinun. Päätät itse myös julkaisetko kommentteja vai etkö. Olemme vierailijoina sinun alustallasi. Meidän on mentävä sinun ehdoillasi. Eikä päin vastoin. Kunnioitamme, että täällä ollaan sinun tontillasi.
Olen erityisesti pitänyt eri pohdinnoista ja avautumisista. Aiemmin jaoit myös hassuja sattumuksia ja kommelluksia. Ne saivat joskus nauramaan ääneen.
Kuvasi ovat aina kauniita ja yhdessä tekstien kanssa postaukset ovat ilo. Ilo silmälle ja mielelle. Piristystä arkeen.
Koska blogimaailma on suuressa määrin hiljentynyt; se, että jatkat (vaikka harvakseltaan) on suuri ilo!
En ottaisi paineita siitä, että sanottavan on oltava on aina jotenkin erityisen painavaa tai merkityksellistä. Ihan vaan kotipäivät tai hulluttelut laivoilla tai missä tahansa ovat ihan kivaa sisältöä.
Itse en ota osaa kaupallisiin postauksiin /arvontoihin enkä kantaa vaihdevuosiasioihin. Saatan jättää niitä lukemattakin.
Silti on hienoa, että niistä aiheista jatkat.
Kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää.
Olet ollut tärkeä ’lähettiläs’ vaihdevuosiasioissa. Edelleen uskon, että Suomen naiset hyötyisivät jos kirjoittaisit (vaikka jonkun kanssa) kirjan aiheesta ja kokemuksistasi.
Jatka blogin parissa samaan malliin. Aitona sinuna. Pidämme sinusta juuri sellaisena kun olet.
Aiheita:
Elämäntarinasi jossain muodossa
Harrastuksistasi
Mitä kirjoja luet
Mitä leffoja /sarjoja katsot
Onko sinulla esikuvia
Ketä fanitat
Onko sinulla tyyliesikuvaa
Ajatuksia rakkaudesta
Ajatuksia ystävyydestä
Unelmiasi (joita voit jakaa)
Joku hullu/hurja/tai hauska matkatarina
Miten olet kehittynyt itsetuntoa tai armollisuutta itseäsi kohtaan
Mikä on hulluinta mitä olet saanut kokea koska olet ollut bloggaaja
+ Mikä tahansa aihe mikä milloinkin päähäsi pälkähtää
Mukavaa alkanutta vuotta!!
Niin kauniisti kirjoitat. <3 Tämä on ehkä joskus joltain lukijalta unohtunut, että eivät voi määrätä mitä täällä kirjoitan. Lisäksi jatkossa aion epäasialliset kommentit jättää julkaisematta, mutta rakentavat palautteet ovat aina tervetulleita. Tuntuu, että ihmiset eivät osaa antaa palautetta muulla kuin ikävällä tavalla, mikä on sinällään harmi. Mikään ei niin kasvata kuin keskustella eri mieltä olevan ihmisen kanssa, päätyä lopputulokseen, olemme eri mieltä ja kunnioittaa toisen mielipidettä tai jopa kohdata yhteisymmärryksessä ja ymmärtää molemmat puolet.
Kiva kuulla, että tavallinen sisältö kiinnostaa. Yritän kyllä kaupallisen sisällön toteuttaa samalla tavalla kuin muutkin sisällöt, joskus onnistuen, joskus epäonnistuen, mutta ymmärrän myös, että mainonta ei kiinnosta tai vaihdevuodet eivät esimerkiksi ole ajankohtainen asia. Joku anonyymi laittoi, että perusta oma vaihdevuosiblogi ja lakkaa kirjoittamasta niistä täällä, että kyllästyttää jo. Mutta en halua lähteä laajentamaan somekanaviani useiksi vaan oma kokonaisuus on täällä eli minä ja jokainen voi valita mitä lukee, kuten juuri sinä teet.
Kiitos mielettömän paljon, että näit vaivaa kommentin kirjoittamiseen ja teit listan kivoista ideoista. Tässähän on ideoita kerran kk koko vuodeksi. Sellaisia ideoita, joista en ole ollut varma voisiko osa niistä kiinnostaa teitä, mutta nyt kun listaat, niin vitsi miten kivoja aiheita. Aion palata tähän listaan ja kirjoittaa näistä aiheista. Nyt ainakin on tulossa se vaihdevuositroppilista ja sitten kirjoista innostuin Instan puolella ja tuntuu, että niistä innostui niin moni muu, että pakko listata muutama lemppari kirjailija täällä.
Suuret kiitokset, olet kultaa!
Ai niin ja lupaan kirjoittaa kommelluksista, heti taas kun niitä sattuu ja tapahtuu. Kommelluksia on kyllä tapahtunut, mutta olen ollut niin vaihdevuosimasis, etten ole saanut niistä irti kuplivaa kerrontaa vaan olen ollut vaan, voi elämä minkä taas teit. 😀 Mutta voihan sitä näilläkin tunteilla kommelluksista kirjoittaa. 🙂
Hyvä postaus ja oi oi miten ihana kuva sinusta
Täällä ei todellakaan ole haaleaa maitoa blogissasi. Upeasti aina kirjoittelet ja pohdit maailmanmenoa.
Minua harmittaa nykyinen sosiaalimedia. Peukku nousee vaikka joku kertoo kissansa kuolleen tai kadonneen. Onko kaikilla niin kiire, ettei edes ehdi ajatella toisen sanoja loppuun asti.
Olen samaa mieltä, että blogin tulisi tuottaa iloa pitäjälle ja katsojalle.
Täällä tulee aina hyvä mieli kun tänne piipahtaa.
Oi kiitos niin paljon Enkuli ja ihanaa, jos on välittynyt tällainen tunne. Ehkä oma mieli on ollut niin tyhjä ja maassa, että sitä on ollut kovin ankara itselle. Siitä yritän nyt vapautua ja ei todella tarvitse olla painavaa sanaa vaan anti mennä vaan ja juuri ilolla.
Varmasti Instassa on juuri tuollainen henki ja varmasti olen itse myös sortunut kiireellä tykkäämiseen, olet ihan oikeassa. Sinänsä onneksi, että on blogit. <3
Lämmin kiitos kauniista sanoista, ne lämmittää kovasti ja tuo lisänä uutta intoa tähän bloggaamiseen.
Sydämellistä tammikuun jatkoa Enkuli. <3
Mulle blogi on tärkeä, täysin suorituspaineeton henkireikä, jonne voin kirjoittaa ajatuksiani silloin kun siltä tuntuu ja pysyä pois silloin, kun ei tunnu tai en vaan kertakaikkiaan jaksa tai ehdi. Mikään suunnitelmallisuus tai jossain tietyissä aihepiireissä pysyminen tai ylipäätään mikään mikä vähänkään liikaa ohjaisi tekemistä, ei itselleni sovi, koska kyseessä omalla kohdallani on kuitenkin vain yksi vapaaehtoinen harrastus muiden harrastusten joukossa.
Ja kaikkein mieluiten luen vaihtelevaa kirjoittajansa näköistä sisältöä. Alkuajoista lukumaku on muuttunut vähän samoin kuin aikakauslehtien suhteen. Yhden asian (sisustus)lehdet ei enää nappaa niinkuin ennen, vaan tyyliin Pirkka tai Yhteishyvä on ihan parasta, kun ei koskaan tiedä, mitä seuraavalta sivulta löytyy.
Kannustan siis kovasti siihen, että kirjoittelisit ihan just siitä ja silloin kun itsestä parhaalta tuntuu. Sekalainen tajunnanvirta suoraan päästä paperille on oikein hyvä <3
Sun ajatukset ovat aina niin loistavia ja postaukset viimeisen päälle upeita ja siellä on aina se sydämellinen huumori ja itseironia välissä. Rakastan sun blogia.
Pirkka ja Yhteishyvä ovat muuten hyvät lehdet eli oivallinen rinnastus tähän. 🙂
Päätin lopettaa nyt tämän ankaran itsepohdiskelun, että huonoa on kaikki, jos ei ole painavaa sanaa tai jotain briljanttia sanoilla kikkailua tai joku mieletön huumori pläjäys. Elämä pääasiassa on kovin tavallista, mutta herkullisia juttuja löytyy myös sieltä. Sain jotenkin nyt ihan uuden inspiraation ja käsijarru on vapautettu.
Sydämellistä uutta vuotta Annukka. <3
Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, ja mistä sen ihanammin sitä näkisi kuin blogeista – sieltä missä ajatukset ja tekstit pysyvät ja samalla elävät sen kirjoittajan mukaan <3!
Ja mikä sen ihanampaa kuin se, että blogien maailma, ehkä jopa päiväkirjamaisuus, olisi palaamassa takaisin! (välillä on ollut vähän yksinäinen ja takapajuinen olo, kun sitkeästi kirjoitan)
Marika, olet viisas ja kovin oikeassa. <3
Ihanaa, kun sitkeästi kirjoitat ja jaksat. Omalla kohdalla juuri jaksoin nipistää tänne jotain ja instaan kahvimukikuvan näillä vaihtarienergioilla. Mutta tänään siivosin jopa kylppärin kaakelit hammasharjalla ja välit ja olen huomannut, että energiat ovat palanneet. Blogiin syttynyt uudella mielellä ja Eino jotenkin vapautti siitä ajatuksesta, että ei ole mikään pakko ottaa paineita tuottaakseen painavaa sanaa. Voi vaan olla ja kirjoitella, kuvata, laittaa mitä huvittaa. Niin toki olen tehnytkin, mutta jotenkin liikaa analysoiden, ettei ole hyvää matskua.
Pidetään blogimaailmaa yllä. Tähän postaukseen tuli niin kivoja kommentteja ja paljon, että tuntuu ihan kuin ennen vanhaan. <3
Sydämellistä tammikuun jatkoa Marika. <3
Ei sinun blogisi ole ollut missään vaiheessa haalea! Olen vakkarilukija, mutta ihan liian harvoin tulee kommentoitua. Minä käytän instaakin, mutta ei se ole yhtään sama kuin blogien lukeminen. Kiitos Tiia kun kirjoitat. Tykkään myös sun kuvista paljon 🙂
Ihanaa ja yllättävää kuulla, sillä olen ajatellut, että olen paljon vähemmän kirjoittanut vaikeista asioista, koska vaihdevuosiin liittyvät ongelmat telmivät päällimmäisinä. Mutta kuten sanottu, niin pitää vapautua tuosta paineesta kirjoittaa painavaa sanaa ja ajatella, että sillä vain on merkitystä ja kaikki muu on haaleaa. 🙂 Kun lähdin ajattelemaan tätä toisesta kulmasta, kiitos Einon inspiraation, niin iski ihan uusi ilo tähän hommaan. 🙂
Tuhannesti kiitoksia kommentista, että olet täällä, jaksat lukea ja ilahduttaa, jos kuvat miellyttää, sillä niitäkin kun omalla kapealla fiiliksellä kuvailee, niin ei toki aina tiedä, mitä muut niistä ajattelee.
Oikein sydämellistä tammikuun jatkoa Maarit. <3
Olen miettinyt samanlaisia ajatuksia, että miten olen muuttunut ajan kanssa ja miten vähän välillä on kirjoitettavaa. Viime vuosi oli raskas ja sen vuoksi useampi kuukausi meni niin, että postauksia tuli vai yksi tai ehkä ei ollenkaan. Loppuvuonna aloin miettiä etten oikeasti halua kuopata kirjoittamista. Kirjoittaminen kuitenkin tuo oman lisänsä elämääni ja ehkä kirkastaa niitä ajatuksia, jota pyörittelen ensin sekalaisena lankakeränä pääkopassani ja lopulta selvitän oikeiksi lauseiksi itselleni 🙂
En usko, että bloggaus on kuolemassa mihinkään. Meitä on varmaan monia, joita ilolla luemme toistemme tekstejä.
Kaikkea hyvää Tiia sinulle tänä kuluvana vuonna!
Juuri tuo, jos on raskaita asioita mielen päällä, niin ei kaikkea halua jakaa blogissa ja monesti asiat kytkeytyvät vielä muihin läheisiin, jotka eivät kuulu blogiin. Kirjoita sitten kepeitä asioita, kun mieli on maassa. Hirmu vaikea yhtälö.
Niin totta tuo, että ajatukset ovat vyyhdissä ja kirjoittaminen auttaa purkamaan lankakerän.
Tämän postauksen kommenteista päätellen blogeille on ehdottomasti oma paikkansa edelleen.
Sydämellistä uutta vuotta Birgitta ja toivottavasti tämä vuosi tuo ilon ja onnen aiheita tullessaan. <3
En haaleaa maitoa, enkä myöskää tylsyyttä ole koskaan kokenut, kun blogissasi oon vieraallu.
Oonpa sen jo ennenki sanonu, kun aikoinaan löysin blogisi ja kuinka ihastuun näkemästäni ♥
Oman blogini kun jo meinasin lopetta kokonaan, mutta sun viestien ansiosta sain sen toimimaan♥
Kiitos yhteistyöstä ja avunannosta ☺♥
Hyvää loppiaasta Sinulla Tiia ♥
Oot ihana Marja-Terttu. <3 Kannusta, lahjakas, lämmin, sydän kultaa, inspiroiva ja osaat nauraa itsellesi. Jatka samaan malliin ja ilahduta meitä ihanalla blogillasi, jonne nyt syöksyn ihan kiitolaukkaa. <3
Hyvää loppiaista Marja-Terttu. <3
Olipa mielenkiintoista huomata kuinka monella on samankaltaisia ajatuksia blogeista/blogin kirjoittamisesta. Olen itse huomannut viimeaikoina hakeutuvani enemmän blogien pariin kuin Instagramiin. Ehkäpä se tosiaan on kuten kirjoitit, ikä tuo tarvetta hidastaa, hypätä välillä pois hektisestä somen kuvavirrasta, jossa välillä todella tulee tunne ”tyhjän tykkäys” -peukutuksista. Pikkuhiljaa ajatus omankin blogini pariin palaamisesta on herännyt. Mulle blogin kirjoittaminen oli sellaista oman luovuuden esiintuomista vailla minkäänlaisia paineita, sitä on ikävä kuin myös sen mukanaan tuomaa yhteisöllisyyttä. Kyllä, uskon että blogeille on tulevaisuudessakin tilaa ja ehkä jopa aiempaa enemmänkin!
Ihan parasta loppiaisviikonloppua Tiia, oispa kiva joskus törmäillä <3
Kommenttien määrä on ilahduttavasti yllättänyt ja kielii siitä, että blogeja kaivataan. Aivan super ihanaa, että kommentoit ja kuulla susta ja ai miten meidän kohdatessa on huumori kukkinut ja aina ollut hauskaa. ❤️
Tyhjän tykkäys peukut, on kiva olla kannustava, mutta se ajankäyttö.
Olisi huippua, että palaisit blogin äärelle ja sama yhteisö ottaa sut heti koko sydämestä vastaan. ❤️
Toivottavasti törmätään! Kaikkea hyvää tammikuulle. ❤️
Tiia 💗
🥰
Hei,
Olen vuosia lukenut blogiasi ja kamppaillut itsekin samanlaisten asioiden kanssa, vaihdevuodet, hormonimyrskyn ym ym.. näin 4 lapsen äitinä ja kolmen lapsen lapsen mummuna, on ihana huomata, että meillä on paljon samanlaista ongelmaa ja jokainen meistä kokee ne eritavalla.
Blogissasi on aina hyvää luettavaa, jatka samaan malliin.
Voimia tähän vuoteen.
Arja
Lämmin kiitos Arja kommentista ja meillä on tosiaan paljon samaa selvästi. Erilaisten kokemusten vaihto on mielenkiintoista vaikka noin paperilla olisi paljon samaa, silti kuten kirjoitit kokemukset voivat olla hyvin erilaisia, mikä toki on selvää, sillä elämän dynamiikka näyttäytyy jokaisen kohdalla omanlaisena. Silti on myös ihanaa, kun kohtaa samanlaisuutta tai virkistävää erilaisuutta.
Ja wow 3 lapsenlasta jo, aivan superia.
Ihanaa tammikuuta koko teidän perheelle. ❤️
Hei Tiia!
Minusta sun blogin vahvuus on juuri se ajatuksen virta. Puhut tärkeistä asioista, nostat ajankohtaisia teemoja esille omalla tavallasi jutustellen ja niitä on juuri sellaisena kiva lukea <3
Kuten ollaan joskus juteltukin, arvostan itse blogeja korkealle koska sinne on mahdollista kirjoittaa ja kuvata perusteellisesti omista aiheistaan. Ja ainakin omalla kohdalla kirjoittaminen tuottaa edelleen valtavasti iloa monessa mielessä. Instassa on valitettavan paljon ihan höttöä, mikä ei kiinnosta ollenkaan ja siksi olen jättänytkin sitä huomaamattani vähemmälle; sekä seuraamisen että sisällön tuottamisen suhteen. Mietin usein että mitä järkeä on siinä että postaa sinne jotain vain pitääkseen lukuja yllä ja pysyäkseen mielessä. Hello! ei oikein riitä sisällöksi.
Saa nähdä mihin tämä johtaa, mutta uskon itse etteivät blogit häviä tai kuole. Ehkä just tuo rennolla otteella ilman stressiä kuvastaa hyvin!
Ihanaa alkuvuotta sulle <3
Ja sun blogi on upea, kaunis, informatiivinen ja paneutuva ja lisäksi kaikesta kuultaa sun persoona eli sinä Maarit. ❤️ Mun lemppari aikakausilehti.
En osaa oikein sanoa tuohon muiden julkaisuihin mitään, sillä kuten Marjon kommenttiin kirjoitin, niin höttö on subjektiivinen kokemus. Jollekin taatusti höttöä on omat kahvimukikuvat tai asukuvat, jollekin oman naamani kuvat. Miten kukin näkee ja kokee.
Instaan olisi parempi julkaista hieman harvemmin kuin itse uskollisesti kahvihetkiä kuvaan, insta algoritmi kokee liian spämmiksi ja laskee näkyvyyttä. Storiesista en sitten osaa sanoa miten sen kanssa on, mutta julkaisen jos tuntuu siltä, välillä on hirmuisesti asiaa, välillä ei yhtään mitään. En sinällään seuraa lukuja, huomaan ne, mutta paineetta. Marraskuussa Instaa näki 51 000 uniikkia ihmistä kk, nyt 30 000 ja sillä ei ole väliä.
Jos itsellä olisi pelisilmää julkaisisin harvemmin kuvia juuri Disney mukeista, jotta instassa olisi muuta elävöittämässä feediä. Mutta teen mitä teen ja ikinä en tiedä mitä julkaisen ja lähtökohta on, että omaksi iloksi, että on kivaa tehdessä. On edelleen kivaa kuvata kahvihetkiä ja kun kuvaan, stressi laskee, joten edelleen itseäni ajatellen kannattaa.
Just samaa mieltä, rennolla otteella ja ilolla ja omaa juttua tehden just kuten sanoit liikaa miettimättä lukemia sun muita. ❤️
Toivottavasti nähdään pian Maarit❤️🥰❤️
Kuten olen monesti sanonut jutellessammekin, olet mulle blogien kuningatar <3 Sulla on oma tyyli. Uskallat ottaa kantaa (itse en, mitä vähän häpeän). Puhut asioista niiden oikeilla sanoilla. Disney-mukit ja kahvihetket – ne on sun juttu ja differoiva asia! Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja juuri näillä olet saavuttanut asemasi ja suosiosi. Ja myös sillä, että tartut hetkeen etkä liikaa pohdi mitä julkaiset tai kirjoitat – se on myös vahvuutesikin <3
Tästä piti kiittää ihan henkilökohtaisesti, sillä en kestä sua Maarit. Ja sun blogi on vaan niin ihana ja koen, että sieltä saa niin paljon, oli se sitten terveyteen liittyvää, matkailua, mökkeilyä, tyyliä tai ruokajuttuja. Sulla on täydellinen silmä, oot super. Muista se. <3
Kivasti sanottu tuo tartut hetkeen, ehkä se on sitten sitä. <3
Ihanaa viikonloppua. <3
Kiitos sinulle postauksestasi joka antoi minulle itselleni aihetta mietiskellä blogeja ja myös oman blogini kirjoittamista ♥ – blogissasi on aina ollut tosi ihana vierailla lukemassa postauksiasi ♥ – ihanaa loppuviikkoa ja huomista loppiaista sinulle ♥
Suvi lämmin kiitos ja ihanaa kuulla. ❤️ Mikä voisi olla mukavampaa, että blogi on tuottanut iloa teille/sinulle.
Ihanaa tammikuuta. 🥰
Hyvää pohdintaa blogin suhteen Tiia ♥ Kyllä minusta blogitekstissä voi olla myös ajatusvirtaa ja pohdintaa.
Omalla blogillani tuli nyt joulupäivänä täyteen 10 vuotta ja kertaakaan en ole edes miettinyt bloggaamisen lopettamista. Vaikka käytän toki myös Instagramia ja sen Stories -osiota koen, että minulla on ”enemmän sanallista kirjoitettavaa” joten silloin blogi on oikea paikka. Instagramissa merkkejä on kuitenkin rajallisesti ja rakastamani ”tarinankerronta” ei oikein onnistu siellä.
Olen saanut omilta seuraajiltani myös viestejä, että blogista löytää vuosienkin takaa postauksen helposti kun taas Instan kuvavirrasta se on paljon työläämpää. Blogissani on tiettyjä vakiopostauksia, joihin tullaan hakusanojen kautta ja lukukerrat nousevat vuosi vuodelta. Mm. postaukset kolonoskopiasta ja ”kuulomenetyksestä” kiinnostavat lukijoita ihan koko ajan. Nämä kirjoitukset ovat saaneet lukijat myös lähettämään minulle emaileja eli kommentointi on hoidettu blogin ulkopuolella. Vertaistuen antaminen ja jakaminen on todella tärkeää eli ymmärrän miksi nämä ”terveyteen liittyvät” postaukset kiinnostavat. Myös tietyt esittelemäni retki/matkakohteet vetävät lukijoita vuodesta toiseen. Kun oma aihealue on lifestyle se on ”aika sillisalaattia” mutta omasta mielestäni ”punainen lanka” on kuitenkin löydettävissä aihealueiden suhteen.
Uskon vakaasti siihen, että blogit eivät ole kuolleita ja kuopattuja vaan jatkavat kyllä edelleen somemaailmassa. Kuten Sopusointuja Maaret tuolla kirjoittaa aiemmassa kommentissa minulle myös kirjoittaminen on äärimmäisen tärkeää eli siksi suosin bloggaamista pääkanavanani Instan lisäksi. Toki myös kuvallinen kerronta on äärimmäisen tärkeää ja visuaalisuus omissa postauksissa. Hengettömiä ja turhia postauksia tai Insta jakoja en halua tehdä koska se on minusta vastaanottajan aliarviointia. Jos minulla ei ole sanottavaa en kirjoita postausta tai lisää kuvia Instaan. Lukujen hakeminen ei ole minustakaan tärkeää vaan aitous ja se, että arvostaa myös lukijaa.
Suosittelen ehdottomasti jatkamaan bloggaamista Tiia ♥ Kirjoita sinulle tärkeistä asioita jatkossakin kun siltä tuntuu ja aika antaa myöden.
Kiitos kovasti Marjo. ❤️ Mielestäni jokaisen blogissa voi olla mitä vaan, olen vaan ollut liian ankara itselle, että pitäisi aina tuottaa syvällistä sanomaa, jolla olisi painoarvoa. Ehkä oman blogin ääreen on hyvä jokaisen, jos sellainen tunne on, niin pysähtyä ja jatkaa sillä mikä tuottaa itselle iloa. Ja ilon aiheet ovat yhtä moninaiset kuin me ihmiset, joten kaikelle totta tosiaan varmasti on paikkansa, kaikenlaisille blogeille ja julkaisuille.
En itse asiassa missään vaiheessa ole miettinyt lopettamista, mutta kaivannut uutta inspiraatiota kylläkin. Ja mihin suuntaan menen ja tarvitseeko postausten olla sitä tai tätä mitä itse olen ajatellut, kommenteista päätellen jo ei tarvitse, mikä ilahduttaa. 🙂
Hurjasti onnea kymppivuosista, mahtava saavutus Marjo. ❤️
Samaistun myös todella paljon tuohon, että blogiin tullaan hakusanoilla, sama meillä kaikilla bloggaajilla ja vailla tahti on itsellä hidastunut, edelleen täällä käy 10 000-11 000 uniikkia kk lukemassa vanhoja postauksia eli ne elää. Niitä voisi joskus myös uudelleen julkaista. Sama juttu tuo, että viikoittain vastaan milloin missäkin kanavassa vaihdevuosiin liittyviin asioihin eli olet oikeassa, terveydelliset asiat kiinnostaa.
Mutta tuo hengettömät julkaisut, siinä olen eri mieltä ja koen hengettömyyden analysoinnin kaksiteräiseksi miekaksi joka voi sortua muita arvostelevaksi sitä tarkoittamatta edes. Hengettömyys, kun on subjektiivinen kokemus. Mikä toiselle on hengetöntä, voi toiselle olla päivien ilo. Esimerkiksi omilla kahvimukikuvilla ei välttämättä ole minkäänlaista sanomaa, mutta monien ihmisten viestit, miten odottavat mikä on päivän muki, niin ilahduttaa myös minua. Lisäksi näen paljon vaivaa kuvien ottamiseen ja kuvien ottaminen rentouttaa ja laskee stressiä eli paljon iloa ja hyötyä ainakin minulle. Olikin kiva kuulla täällä kommenttikentästä monelta miten ottamani kuvat ovat kivoja.
Jollekin kahvimukikuvat voivat näyttäytyä vaikka omituisena tapana, hengettöminä napsaisuina esineistä. Siksi koen, että antaa jokaisen kukkia tavallaan ja myös oma ilo on hyvä muistaa. Emme ole myöskään palveluautomaatteja joiden pitää miettiä seuraajia alati, koska se voi taas ajaa täydellisyyden tavoitteluun tai juuri hengettömyyteen. Kun ilolla ja aitoudella tekee ja omaleimaisella otteella, se kyllä huomataan.
Olen samaa mieltä, että aitous on tärkeää ja se, että tekee omaa juttuaan, sille on paikkansa ja lukijansa.
Mikä minulle on hengetöntä joskus, on ehkä juuri massameno, kopionti ym. ettei julkaisuista ilmene kirjoittajan oma ääni. Instassa näkee paljon kopiointia. Toisaalta kaikki ideat useimmiten on saatu ihan huomaamatta muualta. Eli vaikeaa analysoida, koska ei ole mustaa eikä valkoista ja blogia tai Instaa tai ylipäätään somea ei pidä ottaa liian vakavasti. Kaikenlaista näkyy ja se on ihan ok.
Mutta kuten sanottu kukin tavallaan ja joskus on vaikka epävarmuutta taustalla ja siksi on vaikeaa olla aito, annetaan armoa itse kullekin.
Mutta juu, bloggaamiseen jatkuu, kunhan pyörittelin millä lähdetään vuoteen 2023.
Sydämellisesti vielä onnea pyöreistä blogivuosista, hurjaa miten vuodet vierii.
Ihanaa tammikuuta Marjo. ❤️
Ihana Tiia ja KIITOS, että bloggaat. Teet sen just sinun tavallasi ja se on se paras vaihtoehto. <3 Minä olen rimpuillut 10 vuotta blogimaailmassa. Jotkut asiat ovat samat kuin aloittaessani, joistakin en taas tunnista enää itseäni. ; ) Sellaista se elämä on, ehkä jotain (henkistä) kasvua on tapahtunut, tiedä häntä. Minulla asiaan on vaikuttanut hyvin paljon työelämän kiireet. Välillä on ollut enemmän aikaa bloggailulle ja välillä taas vähemmän.
Viime aikoina olen yhä enenevässä määrin huomannut hiilautuvani blogien pariin instagramista. Täältä olen saanut vertaistukea, inspiroitunut, ihastunut, virkistynyt, piristynyt ja tuntenut vaan oloni kotoisaksi. Ihan liian vähän kommentoinut, siihen yritän saada parannuksen aikaan.
Tiia, ethän vaan lopeta bloggaamista! Ja huippua uutta vuotta 2023!
Kiitos kovasti Tiina. 💚 Ja muutamat viime vuodet tuntuneet rimpuilulta täällä myös.
Niin se ihminen muuttuu ja ajattele miten vielä muututaan lisää ja toivottavasti lempeään suuntaan. Itselle armollisuutta. 🥰
Ymmärrän hyvin, että arjen ruuhkat vie, se oravanpyörä. Hävettävän vähän olen itse myös kommentoinut muiden blogeja, kun on yrittänyt käyttää aikaansa vähemmän somessa ja keskittyä julkaisuihin. Vaikka ihan parasta blogihommissa on ollut yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tässä kommenttikentässä ihan tuntuu menneen ajan hyvä havina.
Ihanaa, jos olet täällä käynyt ja haluan sen olevan paineetonta. Kommentoida ei tarvitse, ellei iske oikein fiilis, että on sanottavaa. Eli ilon kautta kaikki. 💚
Vielä en ole miettinyt lopettamista, ties vaikka kuinka kauan täällä tuherran.
Sydämellistä tammikuun jatkoa Tiina🥰
Mielenkiintoista pohdintaa! Mielestäni blogeja on mukavaa lukea. Sisältö on hidastempoisempaa kuin instassa ja asioihin perehdytään syvällisemmin. Toisinaan on taas mukavaa lukea ajatuksenvirtaa. Blogi on kuin laadukas naistenlehti, hyvää ja monipuolista sisältöä kuvilla maustettuna. Luen itse pääasiassa aikuisten naisten blogeja sekä reissublogeja.
Itse aloitin Bloggerissa muistaakseni 2018. Tykkäsin kirjoittaa ja tykkään edelleen. Bloggerblogin laitoin jäähylle keväällä 2020. Tuli teknisiä ongelmia (bottihyökkäys) ja jonkinlainen väsyminen. Nykyisen blogini perustin maaliskuussa 2022, eli pian on 1-vuotissynttärit. En ota blogista paineita, vaikka mielellään pyrin itsekin siihen, että blogi olisi kuin laadukas naistenlehti. Toisaalta ajattelen, että blogi on minun oma kanava, jonne laitan juuri sellaista sisältöä, mitä haluan. Sitten tulee ongelma, kirjoitanko sitä, mitä todella haluan vai sitä mitä kuvittelen lukijoiden haluavan lukea…
Instagram on mielestäni niin oikullinen alusta, milloin mitäkin ongelmaa. Algoritmi näyttää ainakin minulle aivan ihmeellistä sisältöä. Itse en käytä Tiktokkia, enkä katso videoita..huolimatta siitä, että ajoittain innostun tekemään reelsejä…
Mukavaa viikonloppua!
Viisaita sanoja Päiviä ja mielestäni on hyvä lähteä siitä, että kirjoittaa mitä itse haluaa ja loppu tulee sitten perässä. Aina löytyy joku joka tykkää. <3
Insta algoritmi on päätön ja rankaisee käyttäjiä esimerkiksi ahkeruudesta. Instagram on nykyään varsin mielivaltainen. Toki sieltä löytyy paljon kivaa inspiraatiota ja TikTokista myös, vaikka reseptit. Joskus lyhyt video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus taas tekstiin pitää paneutua ja blogi on siitä ihana alusta. Reseptit tykkään lukea blogeista, on kuin nykyajan keittokirja.
Samaa mieltä, että blogit ovat kuin parhaimpia naistenlehtiä ja ihanan erilaisia.
Onnea pian 1 vuotiaalle vaikka blogihistoriaa on takana jo pidempään. Sydämellistä uutta vuotta Päivi. <3
Hyvää ajatusvirtaa ja pohdintaa. Blogimaailma on kyllä muuttunut niistä ajoista, kun itsekin aloitin. Pikku hiljaa bloggaaminen jäi vähemmälle ja moni ihana bloggaaja lopetti. Osasyynä verkkoportaalien syntyminen. Bloggauksesta tuli kaupallisempaa.
Minusta sinun blogisi on aina ollut ihana ja kirjoitat niin mukaansa tempaavasti. Jatka ihmeessä samaan malliin❣️ Aika vähän tulee enää kommentoitua, vaikka blogeissa vieraileekin.
Monia syitä kyllä blogien ehtymiseen, mm. muut kanavat ja varmaan eniten Instagram. Hiljaisin askelin kuten kuvailet syitä, blogit ovat hiljentyneet. Mutta onneksi meikäläiset vielä pihisee täällä.
Lämmin kiitos ja ihanaa kuulla, että täällä käyt edelleen. Sydämellistä uutta vuotta Hannele. <3
Piän kovasti blogistasi ja Instagram kuvista ja teksteistäsi. Tosin ne samat tuot blogiin. Koskaan ei blogisi ole ollut haalea. On sinulla ollut särmääkin. Ja toit vaihdevuodet esiin, mikä on hyvin harvinaista koko Suomessa. Jatkaisit blogiasi, koska se on myös rentouttavaa lukemista. Mukavaa Loppiaista sinulle!
En kestä sua Marja, kiitos niin paljon. <3 Kiitos myös vaihdevuosipalautteesta. Enemmän ollut särmää blogien alkuvuosina ja silloin et vielä seurannut blogia ja juuri siksi blogi on tuntunut haalealta.
Blogi jatkuu kyllä ja sain siihen ihan uutta iloa ja inspiraatiota.
Sydämelliset kiitokset ja sinulla on uskomatottoman raadollisen rehellinen blogi, arvostan sinua hurjan paljon. <3
Lämmin kiitos linkkauksesta. <3
Mä luen nykyään blogeja paljon, lukisin enemmän, kun lukulistaan ilmestyi useammin lisää postauksia. Instan seuraaminen vähentyy päivä päivältä
Olen jopa leikitellyt ajatuksella poistaa se, mutta siihen en ole vielä lähtenyt. Sama FB:n kanssa, hengittelen sitä vain siksi, että jaan sinne mun blogijutut. 😅 Twitter on enemmän mun alusta.
Mä olen jo pitkään kirjoittanut blogia niin, että kirjoittelen sinne niistä jutuista, mitkä tuntuu itsestä kivoilta. En ole koskaan ollut mikään kovin kantaaottava, kuten sinä. Vaan pysytellyt enemmän omissa teemoissani.
Ihanaa uutta vuotta Tiia. ❤️
Ihanaa, että luet! Ja varmasti olet saanut huomata, miten lukulistalla on tahti hiljentynyt.
Otat sitten Twitterissä kantaa ja se on oiva foorumi siihen. Mielipidekirjoitukset vievät paljon energiaa, ensin itse asian ulos saaminen ja sen jälkeen kommentointi voi olla monenlaista. Joten tästä syystä vältellyt viime aikoina blogin puolella tai viime vuodet, koska ei ole ollut energiaa, etenkään siihen negatiiviseen puoleen.
Sun blogi on ihana.
Ihanaa uutta vuotta Jonna. <3
Se on totta, joskus ihminen on aivan liian syvällä, minne kiitollisuuden tunne ei enää ylitä. On kahta tärkeämpää päästä niistä syvyyksistä pois.
Blogisi on tuonut lukijoilleen paljon iloa ja toivon, että sillä on vielä pitkä ja tuottoisa taival edessä. Elämässä on ihan tarpeeksi kurjuutta, joten sinua ja kirjoituksiasi tarvitaan täällä paljon.
Kiitos sinulle, Tiia, näistä vuosista! Onnea ja menestystä uuteen vuoteen 2023!
Niin totta kirjoitat ja syvyyksistä pitää päästä pois. Mutta ensimmäistä kertaa myös mietin sitä, että mitä jos olisi mielenterveyllisiä ongelmia ja koko elämä olisi taistelua, miten ihmiset jaksaa. Hirmuisen raskasta.
Lämmin kiitos mitä kauneimmista sanoista Nadine, kyllä lämmittää. Sydämellistä uutta vuotta 2023 ja olet superlahjakas kirjoittaja itse. <3
Tiia, minulla ei ole toiveita vaan kirjoita mitä sydämesi sinulle kuiskii. Sinusta huokuu elämänvoima. Jatka valitsemallasi uralla toiveikkaasti. <3 Tuija