Mainos Finnwear
Aikamoinen kynnys olla uikkareissa 55 vuotiaana ja jo vuosia vaivannut sama kynnys. Mikä siinä on, ettei uima-altaalla tai rannalla hävetä tai ehkä vähän hävettää, sitä jotenkin on niin suojaton ja alaston uimapuvussa, mutta siis uimapukukuvat on tuntunut aivan mahdottomalta ajatukselta.
Yritän irrottautua kaikesta häpeästä, häpeä ja tietynlainen itsestä rumasti ajatteleminen on ollut koko elämää vaivaava taakka. Yritys iloita ja nauttia elämästä sellaisena kuin olen, eihän sitä muutakaan oikein voi eli miksi sitä kipuilee niin paljon. Ikääntymisessä on vapauttavaa kasvava hyväksyminen ja ymmärrys, että hei on ihan ok olla liikaa miettimättä ja vaan hengittää ja iloita elämästä.
En enää hirveästi pohdi moisia, näin rannalla puksutan menemään, miksei kuvissa myös saisi näkyä aikuisten naisten vartalot. Mutta älkää antako kuvien hämätä, on omppuvartalo ja jos olisi otettu sivuprofiilista nämä kuvat, näky olisi aivan toinen, mutta taiten leikattu uikkari antaa ompullekin vyötärön.
Oman uikkarin koko L-D46 pr-tilaisuus ja Uikkari Kietaisu Plus. Kamulla Bikiniliivit ja Bikinit High Waist.
Vietimme upean aamupäivän Hotelli Nuuksiossa pulikoiden ja Suomen sää antoi parastaan.
Veden täytyy olla todella lämmintä, että rohkenen uimaan, mutta tänään järvivesi oli kyllä suloisen lämmintä, enkä olisi halunnut lähteä järvestä lainkaan pois.
Kyllä Suomen kesä osaa olla kaunis.
Saako jäädä vaan tähän.
Huhtikuussa Espanjan reissulla nautimme Casa Mimin Sarin kanssa auringon lämmöstä ja tällä kertaa yllä Finnwear Solmu Plus Uimapuku. Tässä uimapuvussa on sellaista menneen ajan tunnelmaa, kuin aikakoneella pääsisi suoraan 50-luvulle.
Pieni kissa tuijottamassa horisonttiin. <3
Sarilla Bikinitoppi ja Bikini Tai.
Kyllä kesä on ihana ja ihmisen parasta aikaa.
Miten siellä, minkälainen uikkari teillä on ja liittyykö teillä omaan vartaloon häpeän tunteita vai onko sellaiset tunteet ihan hölmöjä, kaikkihan me ollaan vaan ihmisiä. Toivon, että kaikille suodaan iloinen rantakesä ja ihmisille kehorauha.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille. <3
Finnwearin uikkarit on kyllä kivoja ja sun Nuuksion musta uikkari on ihan täydellinen. Ja mitä ihania muistoja Espanjasta ❤️
No kyllä ja täytyy kyllä tehdä Espanjasta oma postaus, on niin paljon ihania kuvia.
Kiitos seurasta Sari. <3
Vaikka kuinka ajattelee, että häpeän tunteet on hölmöjä, kylläpä niitä vaan on – ja ne kohdistuu vaan itseen, muiden ”uikkaribodyt” on omissa silmissä ihan täykkyjä kiloista ja muodoista riippumatta! Oman rantsufiiliksen vuoksi on kyllä huippua löytää juurikin itselle sopiva uikkari.
Häpeä kulkee tiiviinä matkassa ja ylikorostuneena ja on liiallisena, ehkä kaikkein turhin tunne. Ollapa enemmän häpeämätön.
Tää musta uikkari nyt kolahti, tää jotenkin toimi mun vartalolla kivasti ja antoi vyötärön, jota ei oikeasti ole.
Se on just näin ja eihän sitä muut katso toisia sillä tavalla, itse vaan katsoo suurennuslasilla.
Ihanaa päivää Sari. <3
Hei,
Kiva kun olet palannut tänne! Sinua ehdittiinkin jo kaivata.
Paljon on tapahtunut elämässäsi, muutot ovat aina isoja, yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa.
Kivat uikkarit.
Häpeä on ikävä vieras, ja saattaa pilata kivan rantapäivän jos sen antaa jyllätä täysillä. Sitä vastaan olen oppinut taistelemaan, mutta ihan 100% voittoa ei vieläkään ole.
Teoriassahan sitä tietää, että jokainen on hyvä sellaisena kuin on, mutta jotenkin se pannaan aina koetukselle noissa tilanteissa.
Ihanaa kesää sinne uuteen elämäntilanteeseen!
Ihanaa, että viitsit kommentoida, koska sinua kaivattu myös. <3
Muutto oli sellainen episodi, että energiaa ei riittänyt kaikkeen. Blogipostauksia on aina isompi työ kuin pläjäyttää kuvia Instan puolelle, mutta blogin viipyilevämpi tunnelma houkuttaa ja toivon, että nyt olisi enemmän aikaa olla täällä.
Sama juttu, en tiedä pääsenkö ikinä irti häpeästä, joka on aina kiinni sisimmässä ja vaikuttaa hyvin paljolti kaikkeen. Yksi tapa peitota häpeää, on mennä epämukavuusaluelle eli kuten uikkarikuvat. Nyt ei ehkä häveteä enää niin paljon jatkossa mennä rannalle. Hävettänyt olla uikkarissa näissä tilaisuuksissa ihan ylipäätään. Kun eihän sitä itsekään tuijota muita suurennuslasilla vaan silmien tuiketta ja lämmintä hymyä, niin miksi sitä on itselleen niin armoton.
Kiitos paljon ja aurinkoisia kesäpäiviä Mme Dragonfly <3
Mukavaa kuulla sinusta pitkään aikaan.
Onpas ihanat kuvat ja niin kesäiset että.
Ei missään nimessä kannata nolostella, Upeasti kannat uikkarit ja todella kauniit kuvat
Ihanaa kuulla myös sinusta Enkuli ja kiitos, että jaksoit kommentoida. Nyt on iso muutto takana ja toivottavasti aikaa enemmän blogille, sillä täällä on se oma rauhallinen tunnelmansa, josta tykkään.
Kiitos paljon kauniista sanoista ja ihania kesäpäiviä. <3
Tulee ihan mieleen Ihanat naiset rannalla. vaikka en niin paljon tykännyt kirjasta, jotain samaa tunnelmaa tuohon välittyi.
Itsellä kanssa vaikeata olla rannalla uimapuvussa tai edes lyhyemmässä mekossa, paksut jalat, muutama ikävä suonikohju ja pömppömaha. Uitua tulee lähinnä vain mökillä.
Kiitos Sanna kovasti. <3
Ymmärrän tämän tuskan pömppömahaisena ja muutenkin kiloja löytyy, mutta enpä kokenut nuorena ja hoikkana myöskään koskaan itseäni uikkarivartaloiseksi, mikä on harmillista, loputon kehohäpeä ja muutenkin häpeä kulkee aina matkassa. Kunpa kaikki saisimme olla vaan ihmisiä sellaisena kuin olemme ja tulla kohdatuksi näin.
Kauniita kesäpäiviä Sanna. <3