Kesähaaste! 10 seikkaa tästä blogin pitäjästä

Kesähaaste! 10 seikkaa tästä blogin pitäjästä
Sain hauskan Kesähaasteen sydämelliseltä Sara S:ltä, haastehan on aina kunnia-asia, joka otetaan ilolla vastaan. Kuvat postaukseen valitsin hämmennyksen vallassa, miten aina kuvissa päälläni on raitaa, raitaa ja raitaa. En rohkene edes myöntää kuinka monta raidallista vaatetta kaapistani löytyy ja kyllä monen monta muutakin vaatekappaletta, mutta miksi aina päädyn pukeutumaan raidallisiin vaatteisiin. 🙂 Heh, ehkä sisälläni asuu pieni merimies. 

1, Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta?

Olin yläasteella järjettömän kiinnostunut politiikasta. Soitin erään puolueen toimistoon (jota kannatan vieläkin, ei tässä kuulkaas puolueita vaihdella fiilisten mukaan) ja kysyin löytyykö puolueelta kerhoa, jonne voisin tulla ystäväni kanssa. Ei löytynyt, mutta sellaisen perustivat ja niinpä ystäväni ja minä liityimme poliittiseen kerhoon (jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa) kerhon ainoina jäseninä. Poliittisia mielipiteinäni en blogissa jaa, mutta tästä voin nyt varmaan sen verran päätellä, että kyseessä ei ollut pioneerit. 🙂 Kerhossa kävimme pulkkamäessä, söimme laskiaispullia ja muistaakseni kaiken maailman muutakin viihdettä oli. Kiva kerho siis, mutta aika vähän jäseniä. 

Toinen asia on, että olen myös kahvimukien ja peltipurkkien lisäksi laukkuhullu ja omistan sellaisen läjän laukkuja, etten kehtaa sitä ääneen edes itselleni myöntää. Tuo tauti on hieman ollut viime aikoina kyllä hälventymässä.



2, Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Blogi on minulle yhteisö, jossa saan jakaa omia höpsötyksiäni ja toivoakseni niillä myös herättää yhteisöllistä keskustelua. Välillä on pinnallista, mutta välillä syvempiä juttuja.  Olisin aika yksinäinen, jos yksin täällä veuhaisin, joten koko blogin sydän on yhteisöllisyys ja juuri se, että ihmisillä olisi sellainen tunne, että täällä viihtyy. Haluan blogini olevan positiivinen ja pyrin kertomaan suruistakin huumorin keinoin. Jos anonyymit hyökkäisivät, järkyttäisi se varmasti niin, että menisi yöunet (kerran on meinannut mennäkin,) enkä haluaisi, että kommenttilaatikoissa riideltäisiin myöskään lukijoiden kesken. 
3, Miten bloggariminä eroaa reaaliminästäsi?
Kenties blogissa sisäinen hassuttelijani pääsee enemmän valloilleen, olen livenä ujompi. Mies on myös sanonut, että minussa on ”surumielisyyden verho”. Asiaan nyt sen enempää pureutumatta, miksi verho on, mutta myönnän, että olen erittäin ankara itselleni ja liikaa sieluni sopukoita tutkiva. 
En myöskään täällä jaa poliittisia mielipiteitäni, enkä suurimpia suruja, etenkään juuri silloin kun sattuu liikaa. Jälkikäteen joistain suruista olen saattanut kirjoittaakin, kun suruun on saanut riittävästi etäisyyttä tai asiaan on ns.tottunut. Kuten sydänlapsestamme Sofiasta. <3
4, Mikä saa sinut nauramaan?
Valmiiksi nauretut jenkkisarjat juuri ei koskaan. Nauran aika primitiivisille vitseille helpoiten, kaasunpäästövitsit mm.naurattaa aina. Lasten lohkaisut naurattavat myös helposti. Kuten eilen kun Sofia myi pehmolelujaan pihakirppiksellä ja humalainen mies oli eksynyt paikalle. Sofia oli hyvin järkyttynyt ”känniläisestä” ja ”kännitilaan joutumisen mahdollisuudesta” ja sanoi ettei koskaan enää halua nähdä moisenlaista känniläistä asiakasta hänen kaupoillaan. Tuo asiakas sana nauratti erityisesti. 😉
5, Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Hmmm… en tiedä olenko sanan varsinaisessa merkityksessä luova… En luova kuten haluaisin, jotkut ihmiset osaavat kaikkea. Mutta kaiketi tämä blogikin on jonkinlainen luovuuden tyyssija, tai kahvikuppien kuvaaminen tai kodin sisustaminen pähkähulluilla tavaroilla. Joten luovuus merkitsee minulle hassutuksia, iloa ja värikkyyttä. 
6, Ketä läheistäsi ihailet
Mummia, tuota 94-vuotiasta sitkeää tarmopesää, joka asuu yksin, tekee ruuat itse, käy kaupassakin, on menettänyt miehensä, sisaruksensa ja ystävänsä ja osaa kuitenkin nauttia elämästä. 
Ihailen myös omaa rakasta, en palvo, mutta ihailen mieheni positiivista luonnetta, sitkeyttä ja peräänantamattomuutta ja miten hyvä isä ja puoliso on. 
7, Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Hahaa nyt pukkaa pitkää listaa… No tuo miehenkin mainitsema surumielisyys, rasittava asioiden jatkuva pyörittele ja kelailu, etenkin kun laitan pääni tyynyn tai nostan pääni tyynystä. Aamujen känkkis, lyhyt pinna, myös liiallinen pehmeys, minun on hyvin vaikeaa sanoa ”ei” ja kun sen joskus sanon, en ilmaise sitä kovin kauniisti, koska sen sanominen on mielestäni niin vaikeaa. 
Luulin ollessani raskaana, että minusta tulee maailman jaksavaisin äiti, askartelen, liimaan, leikkaan ja haen lapsilleni kuun taivaalta. No ei tullut sellaista, 4 lasta ovat vieneet energiat siihen malliin, että olen käskenyt itse askartelemaan ja laittanut lapseni askartelukerhoihin. .) 
8, Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Ai kaamea, koko haasteen vaikein kysymys. Kenties se, että olen mitä olen, en esitä mitään. Mieheni sen minulle on kauniisti sanonut ”aitous ei mene koskaan muodista”. Kenties kaunein kohteliaisuus mitä omalla kohdallani olen voinut saada. Eli tämänkin voi toki tulkita, hyvässä ja pahassa, hih. 🙂
9, Mikä sinusta tulee isona?
Työelämäni on mennyt kauttaaltaan pankin sijoistuspuolen hommissa ja omasta valinnastani olen jäänyt kotiin, kun lapseni eivät saaneet iltapäiväkerhopaikkaa. Pian lapset ovat isoja ja on risteyksen paikka, mutta en aivan vielä seiso tuossa risteyksessä, joten en todellakaan tiedä. Olen ajatellut etten sijoistushommiin enää palaa, mutta vannomatta paras. 
10, Uskotko onnellisiin loppuihin?
Uskon onnellisiin vaiheisiin, mutta jotta voi olla onnellinen, täytyy tuntea myös surua ja vastoinkäymisiä. Omalla kohdalla juuri isojen haasteiden ja surujen kautta olen vastapainona saanut tuntea suuria onnellisuuden hetkiä, jotka koostuvat hyvinkin arkisista asioista. 
Katson mummiani, joka on menettänyt kaikki läheisensä paitsi lapsensa ja mummi kuitenkin sanoi vastikään, että nykyään hän osaa jo nauttia elämästä, ei tarvitse ketään passata. Joten onnellinen loppu voi olla asenteestakin kiinni sitten loppuvaiheessa. Mutta mummini vanhuus on ideaalivanhuus siinä mielessä, ettei ole vakavia kremppoja ja pää toimii kuin partaveitsi, joten en 100% usko onnellisiin loppuihin koska kaikkien osat eivät ole noin onnekkaat. 
Jos puhutaan taas rakkaudesta, kyllä uskon. Mummi ja vaari rakastivat toisiaan loppuun asti ja vaari muisti mm.kehua mummin kapeita nilkkoja ja muistella kuinka rakastui mummiin ensisilmäyksellä Hietaniemen hiekkarannalla, kun kaunis mummini lähti uimaan ja höperö vaarini kysyi mummin puhelinnumeroa ja muistikin sen.  Mummi ja vaari elivät onnellisena elämänsä loppuun asti (vastoinkäymisiä toki oli ja isoja matkan varrella). Mummi elää vielä <3
Tämä on kovin sydämellinen haaste ja haluan jakaa haasteen eteenpäin Kristallikimaran Minnalle, Pinkit Korkokengät Maijulle ja Leena Lumi kirjabloggarille. 

Upeaa perjantaita kaikille ja toivottavasti joten kuten jaksoitte lukea pitkät vastaukset ja olisi kivaa kuulla, mitä ajatuksia ne herättivät. Haasteen saa poimia matkaan ilomielin kaikki siellä. 


76 thoughts on “Kesähaaste! 10 seikkaa tästä blogin pitäjästä”