Olen selvästi harhainen, sillä olen eilen ja tänään vuorannut itseni villasukilla, villatakilla ja vielä kietoutunut shaaliin ja ajatellut tätä se on se laihan ihmisen elämä. Luut kolisee ja viluttaa.

Päänsärkykin vaivannut eilisestä ja menin ostamaan appelsiineja, kun uumoilin että nyt on verensokerit pahasti laskussa. Hui kauhia sokeriton elämä. Appelsiinit olivat muuten todella, todella pahoja, sellaisia on suorastaan laidatonta edes myydä. Tuhat siementä ja aivan mauttomia ja pehmeitä… Että petyin pelastavan herkun edessä.

No mutta kappas olikin kuumetta, enpä osannut arvata kun ei ole nuhaa, mikähän nyt riivaa…

Joka tapauksessa, elämäntaparemppa on sujunut sinänsä hyvin, että painoa oli viime lauantaina lähtenyt 6,5kg ja tilanne myös tänään sama, mikä ei niin lohdullista. Kun niin hyvin jo lähtenyt painoa, sitä kuvittelee, että menee vauhdilla koko ajan alas. Mutta heh lopultahan sitä ei olisi olemassa vaan hengettömänä leijailisi, joten pakkohan painonlaskun on välillä pudottava hitaammin käsijarrulla.

Sampan ja minun lenkkimaisemat. Mäki alas ja meri odottaa, kävelemme pitkän pätkän meren rantaa ja Porvoon joen viertä, kunnes tulemme aavalle pellolle ja sieltä päädymme metsän keskelle. Ah sielu lepää. <3

Ihana metsä, merkillisen rauhoittava paikka.

En edelleenkään mahdu normivaatteisiin, vielä on taivalta tahkottavana. Mutta päättäväisenä olen, ainakin toistaiseksi.

Siviiliminäni sai Omronilta testiin aktiivisuusmittarin, joka mittaa askeleita ja kaloreiden kulutusta.
Aktiivisuusmittaria on todella helppo käyttää ja tietojen asennuksetkin laitteeseen kävivät leikiten>paino, pituus, syntymäajat ym.

Lievästi järkytyin kuitenkin siitä, että ensimmäisenä päivänä aktiivisuusmittarin saldo näytti 10500 askelta, joka edesauttaa välttymään tulevaisuudessa kirurgisilta sairauksilta. Tarvitaan 12000-15000 askelta painonpudotukseen. Hetken jäin kyseisiin lukemiin roikkumaan, tuumien etteihän tästä tule yhtään mitään. Mutta jos ajatellaan että rempan myötä askeleita on kuitenkin aiempaan löntystelyaikaan kertynyt tuhansittain enemmän tai oi wau kymmeniä tuhansia viikossa ja ruokavalio on muuttunut, niin onhan silloin pakko rasvan sulaa?!

Aktiivisuusmittari on kyllä loistava apukeino mielen nostoon niinä karuina päivinä, kun laiskottaa. Kun askel-lukemat näyttävät vain muutamaa tuhatta, tulee tunne että nyt paisun jo kadonneet kilot takaisin.

Kyseisen söpöliinin löydät myös täältä. KLIK VERKKOKAUPPA

Eli aktiivisuusmittari on aivan loisto vääpeli minulle. Hieman haasteita aktiivisuusmittarin kanssa aiheuttaa se, että monissakaan vaatteissani ei ole taskuja eli mihin mittarin sujauttaa. Keinot olen keksinyt ja pidän mittaria, kyynärpään yläpuolella, on niin kevyt ettei häiritse siellä lainkaan.
Tosin tästä aiheutunut nyt se, että mielihalu ranneaktiivisuusmittarin hankkimiseen on kasvanut suuresti.

Suklaasta olen pidättäytynyt tänään tasan 5-viikon ajan. Kenties sinä päivänä kun en enää tätä surullista eroa laske viikkoina, olen vihdoin vapaa, vapaa suklaasta tai pahimmassa tapauksssa taas huitelen sukulaatipötkylöitä huuleen. 😉