Avainsana: autonkatsastus katsastusasema

Keski-ikäinen käy K1 katsastusasemalla auton katsastuksessa!

Facebookin puolella katsastusasema K1 haki bloggaajia testaamaan miten auton katsastus sujuu hieman sillä lailla Neiti Etsivän ominaisuudessa ja tuumin, jo vain ehdottomasti haen mukaan. Vaikka suhteeni autoihin on perin miesmäisen naisellinen eli osaan mielestäni ajaa varsin ok tyyliin, en anna musiikin kuuntelun vaikkapa vaikuttaa ajonopeuteen ja vaikkapa jos joku minut ohituskaistalla ohittaa, en ala hulluna kiihdyttämään,  jotta ohittajan olisi äärimmäisen vaikeaa ohittaa minua. Se tapa saa muuten minut vallan ärsyyntymään. Osaan autoillessa vetoketjusysteemin, jonka opin autoillessa Ruotsin maalla, eli annan aina yhdelle autolle tietä ja toivon, että seuraava jälkeeni ymmärtää myös antaa yhdelle tietä ja näin liikenne kulkee jouhevammin, eikä tule tukkoja. Harmillista tuossa vetoketjuhommelissakin on se, että aina joku tööttää perään, varmasti hyvin kiireinen mies, jolla on ainutlaatuisen tärkeää menoa, eli on kyllä perin vaikeaa olla kohtelias autoilija täällä Suomessa.

En siis osaa vaihtaa autoon talvi tai kesärenkaita, vaikka hieman sisimmässä asuva näyttämisenhaluinen minäni senkin haluaisi oppia. En osaa edes vaihtaa pissapoikaan pesuainetta, koska en juuri koskaan edes koko pesunestettä käytä. Mieheni aina kummastelee tätä asiaa, miten pissapoikaneste ei vaan kulu….

Tai vaikka autoja valitessa on tärkeää, että auto on automaattivaihteinen ja että väri on kiva ja kyllähän sen auton tulee tuntua pepun alla. Olen myös se henkilö, joka ensi auton saatuaan pitkään luuli ajavansa farkku Volvolla, sillä kaikki lapsiperheelliset ja Kultaisennoutajan omistajathan juuri niillä ajaa. Lopulta mieheni valaisi, minun kertoessa jollekin Volvostani, että ”rakas autosi on kyllä Wolswagen”…

No mutta jotain osaan minäkin eli käydä auton katsastamisessa ja renkaiden vaihdossa ja näitä kahta asiaa olenkin vuosia toteuttanut ja ihan ilman ukkelin olkapäätä mukana.

Auton katsastaminenhan on tehty hyvin helpoksi ja varaan aina katsastuksen Porvoon K1 asemalle netin kautta, näin saan lisäbonuksena 5e verkkovaraajan alennuksen. Laitan nettisivuilla rekisterinumeron, klikkaan sopivaa ajankohtaa kalenteriosiossa, joka on yhtä helppo, kuin oman älyluurin kalenteri. Maksan kortilla heti, mutta maksaa voi myös asemalla ja varausvahvistus tulee heti kännykkään ja sähköpostiin. Hirmuisen helppoa. Katsastusaikaa varatessa nettisivuilla on chät, jossa heti perin ystävällinen virtuaalinen apuhenkilö kysyy , Asiakaspalvelija K1
K1 asiakaspalvelusta hei, voinko auttaa? ihan hirmuisen hienoa moinen, ensikertalainenkin pärjää. 

No kävin sitten taasen auton katsastuksessa ja ainahan se hieman se auton katsastus jännittää. Tulee samanlainen syyllinen olo, kun törmää autoillessa poliisiin ja heti tuntuu, että jotain on vialla ja jotain on tehnyt väärin, puhallutuksessakin jännittää, josko se edellisenä päivänä syöty liköörikonvehti puskee mittarin lukemat pilviin. 

Mennessäni parisen viikkoa sitten Porvoon K1 asemalle, erittäin iloinen vastaanottovirkailija otti vastaan ja hymyili ja oli erittäin mukava, joten jännitys hieman hellitti. Hän myös lisäsi auton rekisterinumeron sähköpostilistaan, jotta ennen seuraavaa katsastusajankohtaa pukkaa sähköpostia, ole valmiudessa ja varaa aika auton katsastukseen. Bongasin sitten mystisen katsastusmiehen hieman kauempaa odottelemassa autoni katsastusta ja kyllähän katsastusmiehestä sellaisia auktoriteettisiä poliisimiehen viboja säteili.. Katsastusmies ei puhu eikä pukahda ja sitä tuumin, että kuuluuko se siihen auktoriteettiin, ettei asiakkaan kanssa kannata ottaa niin läheistä kontaktia, jos autossa onkin vaikka jotain oikein pahasti vialla. Ettei katsastusmiehelle tule sellaista oloa, kuin vaikka lääkärillä, että huonojen uutisten kertominen on sitten perin vaikeaa ja käy myös katsatusmiehen tunteille ja pilaa päivän. Eli varmaankin parempi pitää sellaista hajurakoa asiakkaaseen, jottei mennä liian syviin pintamutiin asiakaskontaktissa. Jotain meinaan jännittävää on näissä auktoriteettihenkilöissä, poliiseissa, lääkäreissä ja katsastusmiehissä, kuin heillä olisi sellainen suojakilpi tai suojakenno, johon ei saa oikein kosketusta eli mikään vilunkipeli tai sääliin vetoaminen ei tehoa, jos vaikka sieltä autosta löytyisi jättimäinen reikä pohjasta. Hyvä niin. 

Katsastuasemalla kaikki sujui jouhevasti, oli vessa ja oli hyvää kahviakin tai kaakaotakin tarjolla, Kahvikuppitiia arvostaa moista ja auton odottelu sujui mallikkaasti somessa surffaillen. Vielä kun autosta tuli ”Hyväksytty” päätös, niin taas sai todeta, että turhaan jännitin. Mutta kun jotenkin se katsastusmies on vaan niin cool. 

Tammikuussa on perheemme toisen auton katsastus ja tuumin, että pitäisikö minun mennä hieman sotkemaan se katsastusmiehen päivä ja pyytää päästä mukaan kokemaan ja kyselemään mitä kaikkea tapahtuu kun auto katsastetaan. Se voisi olla huisin jännää ja kiinnostaisiko teitä kuulla, mitä kaikkea katsastusmies touhuaa autoa katsastaessa ja miksi? Voisin toteuttaa sellaisen syväluotaavan raportin koko hommelista ja raportoida täällä. 🙂

Yksi juttu muuten tuli mieleen, että ihmettelin miten katsastusten hinnat ovat nousseet parissa vuodessa noin 20e, mutta ei ne hinnat ole nousseet, meikäläisellä on nykyään Diesel moottori, niin jotenkin sen Dieselin tarkkailu on vielä työläämpää hommaa. Tästäkin voisin katsastusmieheltä kysellä tammikuussa lisää, että miksi Diesel auto on kalliimpi katsastettava kuin bensakone?

Heräsikö teillä joitain kysymyksiä ja käyttekö itse katsastamassa omat autonne vai onko se miehen tehtävä?

Iloista torstaita kaikille ja ajelkaahan varovaisesti ja muistakaa katsastaa autonne ja hei vetoketjukohteliaisuus liikenteessä! Onni on katsastettu auto ja hyväksytty päätös!

*Yhteistyössä K1 Katsastuksen kanssa