Juhlat eivät ole enää minun juttu
Mistä tämä outo postausaihe nyt tähän saumaan plömpsähti. Tänään on miehen työhön liittyvät pirskeet Kulosaaren casinolla ja taas ahdistaa. Small talk, vieraat ihmiset ja omg sukkikset, ehkä tukikalsongitkin ja mitään ei voi tietty ne tuksut päällä syödä, koska suolet menee solmuun, korkkarit ja sukkikset, niin epämukavaa.
Minusta on tavallaan tullut oikea erakko ja kaikenlaiset juhlat aiheuttaa ahdistusta juuri edellä mainituista syistä. Inhoan tänä päivänä pukeutua juhlamekkoon ja tähän ei vaikuta vartaloni muhkeutunut koko, vaan kireät mekot, sukkikset ja korkkarit on niin epämukavia ja pieteetillä sen juhlalookin kokoaminenkin vielä, ääh rasittavaa hommaa.
Toisekseen uudet ihmiset ja mitä jos ei tule juttuun ja mistä jutellaan ja jos ei jutella, onko kiusaannuttavaa, vaivaa aina ennen juhlia mieltä. Olen itse tosi avoin ja puhelias, mutta jos toinen osapuoli ei ole, menen mykäksi. Jotenkin tuo jutustelu on osaltani kahden kauppaa ja joidenkin kanssa sitä tulee juttuun ja joidenkin kanssa vaan ei. Kauheita on mykät tilanteet.
Aina kyllä homma toimii, jos kyselee toiselta ihmiseltä asioita, se on hyvä lämmittäjä, mutta joskus kemiat vaan ei kohtaa ja jos toinen on simpukka ja tietoa jotuu nyhtämään, niin olen aivan sormi suussa tälläisissä tilanteissa. Mikä on se yleismaailmallinen aihe, josta voisi helposti kaikkien kanssa jutella, no sää tietty, mutta säästä puhuminen on nykyään hieman kiusallista, koska kaikki tiedostavat, että säästä puhuminen on pelastusrengas niihin tilanteisiin, jolloin muuta yhteistä juteltavan aihetta ei löydy.
Aina kyllä homma toimii, jos kyselee toiselta ihmiseltä asioita, se on hyvä lämmittäjä, mutta joskus kemiat vaan ei kohtaa ja jos toinen on simpukka ja tietoa jotuu nyhtämään, niin olen aivan sormi suussa tälläisissä tilanteissa. Mikä on se yleismaailmallinen aihe, josta voisi helposti kaikkien kanssa jutella, no sää tietty, mutta säästä puhuminen on nykyään hieman kiusallista, koska kaikki tiedostavat, että säästä puhuminen on pelastusrengas niihin tilanteisiin, jolloin muuta yhteistä juteltavan aihetta ei löydy.
Koska olen myös aina liikenteessä autolla ja noin kilistelevää lukuunottamatta, alkoholi ei enää maistu, niin olen suomalaisittain myös erittäin tylsä. On muuten kummaa, että aina on alkoholia tarjolla, mutta limukka ei olekaan mikään itsestäänselvyys ja minä kun juhlissa aina halua colaa, se on meikäläisen bileherkku.
Entäs sitten se alkoholi tai humalaiset ihmiset, myönnetään riippuen seurasta, joskus äärimmäisen raskasta. Tuttujen ystävien kanssa vähemmän raskasta, sillä heidän seurassa voin olla oma itseni.
En tuomitse tietenkään ihmisiä, jotka rakastavat juhlia, olen itse aikoinaan juhlinut sellaisen kymmenen vuoden pätkän stadin keskustan ravintoloissa, minkä olen kerennyt ja milloin on jäänyt takit narikkaan tai kerran jopa vappueväät kissanruokineen ja nakkeineen. Milloin oli laukku kateissa ja milloin kotiavaimet.
Tämä kaikki on vaan niin nähty osaltani ja minusta on tullut sellainen sohvan nurkassa viihtyvä kotikissa, joka ei kestä enää lainkaan humalan tuomaa kankkusta, etenkään sitä henkistä kankkusta, jolloin vieraan ihmisen katsekin on mitä pelottavin osuma ja tunne, kuin olisin tehnyt jotain syntisen pahaa. Kankkusahtari on ihan kamala asia.
Tämä kaikki on vaan niin nähty osaltani ja minusta on tullut sellainen sohvan nurkassa viihtyvä kotikissa, joka ei kestä enää lainkaan humalan tuomaa kankkusta, etenkään sitä henkistä kankkusta, jolloin vieraan ihmisen katsekin on mitä pelottavin osuma ja tunne, kuin olisin tehnyt jotain syntisen pahaa. Kankkusahtari on ihan kamala asia.
Joten osaltani juhlat on juhlittu ja olen virallisesti keski-ikäinen tai varhaisvanhus tai mitä lie. Joskus on pakollisia juhlia, mutta myönnän, että niidenkin suhteen monesti odotan, että pääsen kotiin kuoriutumaan siitä kuristavasta juhlaunivormusta, jota erityisesti nailonsukkiksiksi kutsutaan ja laittamaan mukavat vaatteet päälle. Joskus juhlat yllättää iloisesti, kun on hauskaa seuraa, niin iltakin soljuu huomaamatta. Joten peukut pystyyn, että tänään on lystikästä seuraa ja minä toivomani limpparidrinkin kanssa viihdyn myös ja illalla ei jutella vain siitä säästä.
Odotan jo huomista, että voin joustovermeissä katsella Meghanin ja Harryn häitä, odotatteko te ja miten siellä, onko kunnon pirskeet kiva asia, vai oletteko enemmän tälläinen kotihiiri, kuin minä? Niin ja haluanko juhlistaa viiskymppisiäni tänä vuonna, en taida jaksaa, lehteen vaan ilmoitus ”matkoilla”, hih.
Upeaa viikonloppua kaikille, niin juhliin menijöille, kuin kotona viihtyville. <3
