Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet
En tiedä onko tämä sellainen aihe, joka kiinnostaa tai palvelee lukijoita, jotka eivät bloggaa. Mutta toivottavasti aihe kiinnostaa vaikka joitain teistä. Tässä kuussa tosiaan blogi täyttää 5-vuotta ja tuli fiilis summata viiden vuoden tuntemuksia yhteen.
Itse blogin perustamista mietin aikoinaan n. 2-vuotta ja alunperin blogin piti olla enemmän sisustus-ja kirpparilöytöblogi. Blogi kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä ja en edelleenkään koskaan suunnittele mistä kirjoitan blogiini.
Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aikoinaan vuoden olin blogannut ja taisin saada ensimmäisen blogikutsun, josta olin aivan hämmästynyt. Jouduin ottamaan pulssitabletin ennen tilaisuuteen menoa, koska jännitti niin kovasti. Aivan ensimmäinen yhteistyökumppanini oli Lumene ja tästä syystä Lumenella on aivan erityinen paikka myöskin sydämessäni vaikka meillä on tässä matkan varrella mennyt myös sukset ristiin. Mutta ei kai sitä tuohtuisi, jollei itse brändi olisi niin rakas ja jo mumminmaidossa minuun tartutettu.
Blogin ns. yhteistyökumppanit ovat joko tulleet netistä hiljakseen itse googlaamalla, tehden hiljakseen tätä kautta yhteistöitä tai yritykset ovat itse ottaneet minuun yhteyttä. On voinut vaatia monen monta yhteistyökertaa, että olen saanut jonkun brändin luottamuksen. Siltikin esimerkiksi pr-henkilön vaihtuessa on voinut kaikki hetkessä muuttua ja on ns. pitänyt aloittaa kaikki alusta. Olen myös huomannut, että ihmiset tekevät näitä juttuja, kun olet luotettava, ahkera ja ystävällinen, niin hiljakseen tämä poikii asioita ja uudet asiat taas poikii uusia juttuja.
Olen päässyt aivan valtavan kivoihin juttuihin mukaan ja tavannut mielettömiä ihmisiä. Saanut muutaman oikein hyvän ystävänkin. Ihmiset ovat pääsääntöisesti aina kivoja.
Olen myös kokenut kaikkia bloggaamiseen liittyviä tunteita, ihan kuten normaalissakin elämässä. Olen verrannut itseäni toisiin, tuntenut huonommuutta ja myös onnistumisen riemua. Erilaisissa kaupallisissa neuvotteluissa on käynyt monta kertaa niin, että minun sijaan yhteistyöhön on valittu, nuori, hoikka, kaunis ja tunnetumpi kasvo. Kyllähän se joskus syö, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan.
Joskus tulee alhopäiviä, juurikin jos torjutaan ja sitä väkisinkin joskus miettii, jaahas minulla ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta joskus ajattelen, että taidan olla liian vanha ja blogini liian pieni. Joskus taas olen päässyt suorastaan hämmästyttäviin juttuihin mukaan ja aina tuntenut erityisen suurta riemua siitä, että wow tämän ikäinenkin valittiin, ei se elämä sittenkään lopu tiettyyn ikään.
Myönnän, että ehkä itse kärsin ikäkriisistä, koska niin usein pohdin, oliko syynä ikä siihen, ettei minua valittu tai vaikka se, että en ole riittävän laiha sopiakseni muottiin. Harmillista, että rääkkään itseäni tälläisillä ajatuksilla, sillä voi olla, että lukijamäärät ovat pelkästään ne, jotka ratkaisevat tai jonkun toisen blogin kohderyhmä sopii paremmin kampanjaan ja kaikkiahan ei vaan voi valita. Mikään ei ole itsestäänselvää ja nöyryys ja myös kiitollisuuden tunne pitää aina pitää matkassa.
Kuitenkin torjumisia, alhoja, epäonnistumisen tunteita ja vertailua muihin on ajoittain tunnettu, mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Uskon vahvasti sinnikkyyteen, että sinnikkäälle tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jollekin tämä voi olla ihan liibalaabaa, mutta perustettuani blogin 5-vuotta sitten, siitä lähtien on painettu miltei sata lasissa koko ajan. Välillä väsyneemmin ja välillä taustalla on ollut isojakin murheita, joista en ole voinut blogissa kertoa ja ne ovat vaikuttaneet blogi-intoonkin.
Kirjoittamisen liekkiä on joskus haavoittaneet anonyymit kiusaajat. Mutta sitten on kuitenkin sisäinen tuli lähtenyt roihuun ja mieli vahvistunut. On merkillistä miten kiusaaminenkin voi kääntyä oudolla tavalla itsensä vahvistamiseksi siten, ettei haukku tunnukaan yhtäkkiä enää missään. Haukkujat laittaa oman lokeroonsa. Karaistuu.
Joskus on ollut myös jänniä pyyntöjä blogisisarilta, miten minun tulisi antaa heille kaikki yhteystiedot, opit, neuvot, miten tavallaan hekin voisivat saada ainakin samat jutut, miten minä täällä blogissani. On luetultu jopa lista mitä kaikkea materiaa halutaan. Sellainenhan vaan ei ole mahdollista, sillä on täysin mahdotonta rakentaa toiselle ihmiselle tyhjästä itse tehtyä vuosien työtä, jossa silti saa torjuntaa ja potkuja päähän. Oikotietä onneen ei ole. Jos en ole voinut auttaa ja ei ole ymmärretty, miksi en pysty toiselle rakentamaan toisenkin blogia tai pr-suhteita, niin on saattanut tulla loukkaantumista ja ajateltu, että olenpas minä ikävä ihminen.
Kuten sanottu, niin moni asia rakentuu ihmissuhteisiin ja moniin torjumisiin ja useisiin yhteistöihin saman henkilön kanssa, ennen kuin rakentuu luonteva luottamus, niin tälläistä pakettia on mahdotonta siirtää toiselle ihmiselle. Blogimaailmassa jokainen joutuu luomaan omalla työllään itse omat saavutuksensa ja kokemaan myös omat torjumiset ja tuskansa.
Toki lähimpien blogiystävien kanssa autetaan puolin ja toisin, pyytettömästi ja aukottoman luontevasti toinen toisiamme. Mutta tämäkin lähipiiri on rakentunut ajan kanssa, eikä hetkessä. Luottamus rakentuu hiljalleen, ei sitä saavuteta päivässä. Kourallinen on muuten tämä joukko. Mutta viime kädessä kaikessa ratkaisee oma persoona, oma blogi, kuvat, sisältö, onnenkantamoiset ja monen monen palapelin pala ja intohimo tähän hommaan.
Siltikään vaikka ympärillä olisi kuinka ihania ihmisiä, olisi paljon onnekantamoisia ja vaikka mitä, niin aina on niin paljon parempia, taitavampia, älykkäämpiä, taiteellisempia, aidompia ammattilaisia kuin minä. Eli aina niitä hylkyjä tulee ja tämä on sellaista pientä ikuista taistelua, etenkin nyt kun olen yrittäjänä. Joskus sitä päiväksi pariksi lannistuu ja sitten taas sieltä alhosta noustaan ja yritetään nähdä kaikessa kaikki se hyvä.
Jos joku miettii nyt blogin perustamista, niin sanoisin hänelle, että perusta, älä mieti. Anna blogin kasvaa, kehittyä, älä ole liian ankara itsellesi. Tekemällä nimenomaan oppii ja kaikkia blogeja tarvitaan, sillä me ihmiset olemme niin erilaisia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen.
Ole ystävällinen aina, yrityksille, lukijoille, ihmisille joita kohtaat ja etenkin blogisiskoille, sillä blogisiskojen tulee pitää yhtä köyttä. Kommentoi muiden blogeihin ja tutustu näin muihin bloggaajiin. Kun kommentoit, kommentoi ystävällisesti ja jos ei ole hyvää sanottavaa, niin jätä sanomatta.
Myönnän, että ne omaan blogiin tulleet kommentit, jotka ovat eniten saaneet näkemään punaista, eivät ole ne, joissa ulkonäköäni, hampaitani jne. on haukuttu ja voi pojat niitäkin on tullut paljon. Vaan eniten ne, missä ylennetään itseä ja yritetään alentaa tai nolata minua.
Epäoikeudenmukaisuus on sellainen, josta näen aina punaista. Pyrin aina kommentoimaan muille ystävällisesti ja jos olen eri mieltä, minun on pystyttävä hyvin perustelemaan kantani. Eri mieltäkin voi olla nätisti, ilman viisastelua tai oman itsensä nostamista.
Niin ja kun minä suutun ja sitä ei tapahdu helpolla, niin silloin olen saattanut sortua kommenttikentässä kommenttien vastaamisessa ylilyönteihin vaikka olisi pitänyt vaan olla fiksumpi ja pitää mölyt mahassa. Mutta aina ei jaksa niellä ja joskus sitä on itse heikko ja typerä. Silloin jälkikäteen hävettää, joten en suosittele. Pyri olemaan tälläisen yläpuolella.
Jos sorrut väittelyyn anonyymisi tai kommentoijan kanssa, koita muistaa, että voittaa ei voi. On aina ihmisiä, jotka haluavat yleisellä tasolla tai juuri sinusta ajatella aina sen rumimman kautta, vaikka olisit minkälainen, tai kuinka ystävällinen tai mitä tahansa. Et voi voittaa. Pätee siihen oikeaankin elämään.
Joten pyri tekemään omaa juttua ja olemaan ystävällinen ja ahkera. Muista, että mitä muut ovat saavuttaneet, ei ole tullut ilmaiseksi vaan kovalla ja sinnikkäällä vuosien työllä. Tämäkin pätee siihen oikeaan elämään. Jotkut näkevät vain sen maalin, eikä sitä vuosien treenaamista, jotta saa iskettyä sen pallon sinne koriin.
Joten kyllä bloggaaminen on antanut enemmän, kuin ottanut. Vaikka todella aikaa vievä harrastus tämä on. Mutta jos aikaa ei lasketa, niin hyviä puolia on paljon enemmän, kuin huonoja. Hyviä puolia on yhteisöllinen blogi, jossa käy mahtavat tyypit kommentoimassa ja lukemassa. Moniin olen kiintynyt vaikka en ole koskaan heitä nähnytkään. Tunnen sielunsiskoutta.
Aidot ystävät joita on tullut elämään niin bloggaajista, kuin pr-puolelta ja aidosti myös elämää ihmeellisemmät kokemukset, joita esimerkiksi oli Huawein Sound of Light konsertti Wienissä. Bloggaajan elämään mahtuu myös yllätysmomentteja, koskaan ei voi tietää mitä hauskaa tupsahtaa joku päivä oven takaa. Yllätyksiä on riittänyt, mutta myös pitkiä tahkoamisen päiviä.
Laitanpa tähän loppuun vielä kerran tuon upean konsertin, jossa matkitaan revontulen ääniä tekoälyn ja ihmisen keinoin, joka voisi toimia vaikka rentoutusharjoituksen taustamusiikkina. Sillä vuosi 2018 oli ihmeellinen.
Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä.
Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä.
Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä.
Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä.
Kun blogin synskäpäivä on, niin enempiä selittelemättä pullautan ulos arvonnan. 🙂 Eli 27.3. olisi sellaista luvassa, jos vaan muistan, mutta maaliskuun lopussa kuitenkin. 🙂
Miten siellä, mikä sinua blogeissa viehättää tai mitä saat niistä. Jos olet bloggaaja, niin miksi perustit oman blogin, olisiko sinulla antaa neuvoa ihmiselle, joka haluaa perustaa blogin ja mitkä ovat bloggaamisen parhaimmat ja huonoimmat puolet?
