En tiedä onko tämä sellainen aihe, joka kiinnostaa tai palvelee lukijoita, jotka eivät bloggaa. Mutta toivottavasti aihe kiinnostaa vaikka joitain teistä. Tässä kuussa tosiaan blogi täyttää 5-vuotta ja tuli fiilis summata viiden vuoden tuntemuksia yhteen.
Itse blogin perustamista mietin aikoinaan n. 2-vuotta ja alunperin blogin piti olla enemmän sisustus-ja kirpparilöytöblogi. Blogi kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä ja en edelleenkään koskaan suunnittele mistä kirjoitan blogiini.
Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aikoinaan vuoden olin blogannut ja taisin saada ensimmäisen blogikutsun, josta olin aivan hämmästynyt. Jouduin ottamaan pulssitabletin ennen tilaisuuteen menoa, koska jännitti niin kovasti. Aivan ensimmäinen yhteistyökumppanini oli Lumene ja tästä syystä Lumenella on aivan erityinen paikka myöskin sydämessäni vaikka meillä on tässä matkan varrella mennyt myös sukset ristiin. Mutta ei kai sitä tuohtuisi, jollei itse brändi olisi niin rakas ja jo mumminmaidossa minuun tartutettu.
Blogin ns. yhteistyökumppanit ovat joko tulleet netistä hiljakseen itse googlaamalla, tehden hiljakseen tätä kautta yhteistöitä tai yritykset ovat itse ottaneet minuun yhteyttä. On voinut vaatia monen monta yhteistyökertaa, että olen saanut jonkun brändin luottamuksen. Siltikin esimerkiksi pr-henkilön vaihtuessa on voinut kaikki hetkessä muuttua ja on ns. pitänyt aloittaa kaikki alusta. Olen myös huomannut, että ihmiset tekevät näitä juttuja, kun olet luotettava, ahkera ja ystävällinen, niin hiljakseen tämä poikii asioita ja uudet asiat taas poikii uusia juttuja.
Olen päässyt aivan valtavan kivoihin juttuihin mukaan ja tavannut mielettömiä ihmisiä. Saanut muutaman oikein hyvän ystävänkin. Ihmiset ovat pääsääntöisesti aina kivoja.
Olen myös kokenut kaikkia bloggaamiseen liittyviä tunteita, ihan kuten normaalissakin elämässä. Olen verrannut itseäni toisiin, tuntenut huonommuutta ja myös onnistumisen riemua. Erilaisissa kaupallisissa neuvotteluissa on käynyt monta kertaa niin, että minun sijaan yhteistyöhön on valittu, nuori, hoikka, kaunis ja tunnetumpi kasvo. Kyllähän se joskus syö, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan.
Joskus tulee alhopäiviä, juurikin jos torjutaan ja sitä väkisinkin joskus miettii, jaahas minulla ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta joskus ajattelen, että taidan olla liian vanha ja blogini liian pieni. Joskus taas olen päässyt suorastaan hämmästyttäviin juttuihin mukaan ja aina tuntenut erityisen suurta riemua siitä, että wow tämän ikäinenkin valittiin, ei se elämä sittenkään lopu tiettyyn ikään.
Myönnän, että ehkä itse kärsin ikäkriisistä, koska niin usein pohdin, oliko syynä ikä siihen, ettei minua valittu tai vaikka se, että en ole riittävän laiha sopiakseni muottiin. Harmillista, että rääkkään itseäni tälläisillä ajatuksilla, sillä voi olla, että lukijamäärät ovat pelkästään ne, jotka ratkaisevat tai jonkun toisen blogin kohderyhmä sopii paremmin kampanjaan ja kaikkiahan ei vaan voi valita. Mikään ei ole itsestäänselvää ja nöyryys ja myös kiitollisuuden tunne pitää aina pitää matkassa.
Kuitenkin torjumisia, alhoja, epäonnistumisen tunteita ja vertailua muihin on ajoittain tunnettu, mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Uskon vahvasti sinnikkyyteen, että sinnikkäälle tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jollekin tämä voi olla ihan liibalaabaa, mutta perustettuani blogin 5-vuotta sitten, siitä lähtien on painettu miltei sata lasissa koko ajan. Välillä väsyneemmin ja välillä taustalla on ollut isojakin murheita, joista en ole voinut blogissa kertoa ja ne ovat vaikuttaneet blogi-intoonkin.
Kirjoittamisen liekkiä on joskus haavoittaneet anonyymit kiusaajat. Mutta sitten on kuitenkin sisäinen tuli lähtenyt roihuun ja mieli vahvistunut. On merkillistä miten kiusaaminenkin voi kääntyä oudolla tavalla itsensä vahvistamiseksi siten, ettei haukku tunnukaan yhtäkkiä enää missään. Haukkujat laittaa oman lokeroonsa. Karaistuu.
Joskus on ollut myös jänniä pyyntöjä blogisisarilta, miten minun tulisi antaa heille kaikki yhteystiedot, opit, neuvot, miten tavallaan hekin voisivat saada ainakin samat jutut, miten minä täällä blogissani. On luetultu jopa lista mitä kaikkea materiaa halutaan. Sellainenhan vaan ei ole mahdollista, sillä on täysin mahdotonta rakentaa toiselle ihmiselle tyhjästä itse tehtyä vuosien työtä, jossa silti saa torjuntaa ja potkuja päähän. Oikotietä onneen ei ole. Jos en ole voinut auttaa ja ei ole ymmärretty, miksi en pysty toiselle rakentamaan toisenkin blogia tai pr-suhteita, niin on saattanut tulla loukkaantumista ja ajateltu, että olenpas minä ikävä ihminen.
Kuten sanottu, niin moni asia rakentuu ihmissuhteisiin ja moniin torjumisiin ja useisiin yhteistöihin saman henkilön kanssa, ennen kuin rakentuu luonteva luottamus, niin tälläistä pakettia on mahdotonta siirtää toiselle ihmiselle. Blogimaailmassa jokainen joutuu luomaan omalla työllään itse omat saavutuksensa ja kokemaan myös omat torjumiset ja tuskansa.
Toki lähimpien blogiystävien kanssa autetaan puolin ja toisin, pyytettömästi ja aukottoman luontevasti toinen toisiamme. Mutta tämäkin lähipiiri on rakentunut ajan kanssa, eikä hetkessä. Luottamus rakentuu hiljalleen, ei sitä saavuteta päivässä. Kourallinen on muuten tämä joukko. Mutta viime kädessä kaikessa ratkaisee oma persoona, oma blogi, kuvat, sisältö, onnenkantamoiset ja monen monen palapelin pala ja intohimo tähän hommaan.
Siltikään vaikka ympärillä olisi kuinka ihania ihmisiä, olisi paljon onnekantamoisia ja vaikka mitä, niin aina on niin paljon parempia, taitavampia, älykkäämpiä, taiteellisempia, aidompia ammattilaisia kuin minä. Eli aina niitä hylkyjä tulee ja tämä on sellaista pientä ikuista taistelua, etenkin nyt kun olen yrittäjänä. Joskus sitä päiväksi pariksi lannistuu ja sitten taas sieltä alhosta noustaan ja yritetään nähdä kaikessa kaikki se hyvä.
Jos joku miettii nyt blogin perustamista, niin sanoisin hänelle, että perusta, älä mieti. Anna blogin kasvaa, kehittyä, älä ole liian ankara itsellesi. Tekemällä nimenomaan oppii ja kaikkia blogeja tarvitaan, sillä me ihmiset olemme niin erilaisia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen.
Ole ystävällinen aina, yrityksille, lukijoille, ihmisille joita kohtaat ja etenkin blogisiskoille, sillä blogisiskojen tulee pitää yhtä köyttä. Kommentoi muiden blogeihin ja tutustu näin muihin bloggaajiin. Kun kommentoit, kommentoi ystävällisesti ja jos ei ole hyvää sanottavaa, niin jätä sanomatta.
Myönnän, että ne omaan blogiin tulleet kommentit, jotka ovat eniten saaneet näkemään punaista, eivät ole ne, joissa ulkonäköäni, hampaitani jne. on haukuttu ja voi pojat niitäkin on tullut paljon. Vaan eniten ne, missä ylennetään itseä ja yritetään alentaa tai nolata minua.
Epäoikeudenmukaisuus on sellainen, josta näen aina punaista. Pyrin aina kommentoimaan muille ystävällisesti ja jos olen eri mieltä, minun on pystyttävä hyvin perustelemaan kantani. Eri mieltäkin voi olla nätisti, ilman viisastelua tai oman itsensä nostamista.
Niin ja kun minä suutun ja sitä ei tapahdu helpolla, niin silloin olen saattanut sortua kommenttikentässä kommenttien vastaamisessa ylilyönteihin vaikka olisi pitänyt vaan olla fiksumpi ja pitää mölyt mahassa. Mutta aina ei jaksa niellä ja joskus sitä on itse heikko ja typerä. Silloin jälkikäteen hävettää, joten en suosittele. Pyri olemaan tälläisen yläpuolella.
Jos sorrut väittelyyn anonyymisi tai kommentoijan kanssa, koita muistaa, että voittaa ei voi. On aina ihmisiä, jotka haluavat yleisellä tasolla tai juuri sinusta ajatella aina sen rumimman kautta, vaikka olisit minkälainen, tai kuinka ystävällinen tai mitä tahansa. Et voi voittaa. Pätee siihen oikeaankin elämään.
Joten pyri tekemään omaa juttua ja olemaan ystävällinen ja ahkera. Muista, että mitä muut ovat saavuttaneet, ei ole tullut ilmaiseksi vaan kovalla ja sinnikkäällä vuosien työllä. Tämäkin pätee siihen oikeaan elämään. Jotkut näkevät vain sen maalin, eikä sitä vuosien treenaamista, jotta saa iskettyä sen pallon sinne koriin.
Joten kyllä bloggaaminen on antanut enemmän, kuin ottanut. Vaikka todella aikaa vievä harrastus tämä on. Mutta jos aikaa ei lasketa, niin hyviä puolia on paljon enemmän, kuin huonoja. Hyviä puolia on yhteisöllinen blogi, jossa käy mahtavat tyypit kommentoimassa ja lukemassa. Moniin olen kiintynyt vaikka en ole koskaan heitä nähnytkään. Tunnen sielunsiskoutta.
Aidot ystävät joita on tullut elämään niin bloggaajista, kuin pr-puolelta ja aidosti myös elämää ihmeellisemmät kokemukset, joita esimerkiksi oli Huawein Sound of Light konsertti Wienissä. Bloggaajan elämään mahtuu myös yllätysmomentteja, koskaan ei voi tietää mitä hauskaa tupsahtaa joku päivä oven takaa. Yllätyksiä on riittänyt, mutta myös pitkiä tahkoamisen päiviä.
Laitanpa tähän loppuun vielä kerran tuon upean konsertin, jossa matkitaan revontulen ääniä tekoälyn ja ihmisen keinoin, joka voisi toimia vaikka rentoutusharjoituksen taustamusiikkina. Sillä vuosi 2018 oli ihmeellinen.
Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä.
Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä.
Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä.
Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä.
Kun blogin synskäpäivä on, niin enempiä selittelemättä pullautan ulos arvonnan. 🙂 Eli 27.3. olisi sellaista luvassa, jos vaan muistan, mutta maaliskuun lopussa kuitenkin. 🙂
Miten siellä, mikä sinua blogeissa viehättää tai mitä saat niistä. Jos olet bloggaaja, niin miksi perustit oman blogin, olisiko sinulla antaa neuvoa ihmiselle, joka haluaa perustaa blogin ja mitkä ovat bloggaamisen parhaimmat ja huonoimmat puolet?
Ihan loistavasti kirjoitettu ja täällä taas nyökytellään niin, että niskat on kohta jumissa 😀
Ihanaa torstaita <3
Ihana sä, kivaa sunnuntaita Mira ja kiitos kovasti <3
Taas tosi hyvä postaus 💝💝💝
Kiitos kovasti Ulrika ja ihanaa sunnuntaita. <3
Monenlaista pohdintaa. Onnittelut blogin syntymäpäivälle ja sinulle itsellesi että olet aina rehellinen ja muut huomioiva. Sinulta saa aina ystävällisen kommentin ja minusta tuntuu kuin tuntisin sinut, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet. Ehkä kesällä sitten jos tulet tänne Ahvenanmaalle, kuka tietää.
Itselleni bloggaaminen antaa ihanaa ajanvietettä ja tunnetta siitä että kuuluu johonkin isompaan ryhmään, vaikka blogitapaamisia ei täällä "syrjäseudulla" asuvana olekaan. Rakastan kauniiden juttujen kuvaamista ja myös kirjoittamista.
Ihanaa päivää ihana Tiia <3
Kiitos kauniista sanoista Kristiina ja ihan samat sanat takaisin. <3 Olet ihana. <3
Ihan samoilla linjoilla, blogi on vaan niin kiva harrastus. <3
Ihanaa sunnuntaita. <3
Siis ihan mahtava postaus ja tietkö, mä oon yhtä mun vielä luonnoksissa olevaa postausta varten pohtinut samoja asioita ja oli tosi huojentavaa lukea, että sä olet kokenut niitä ihan samoja tunteita kuin minäkin vaikka mä oon ihan noviisi suhun verrattuna.
Tämä blogimaailma on ihan omansa ja jokaisen on tosiaan kuljettava oma polkunsa ja luotava omat suhteensa ja tapansa toimia. Lähes järkytyin kun luin että sulta on ihan listaa pyydetty, heh. On jollain pokkaa! Mä muistan, että oon pyytänyt kerran alkuaikoina sua suosittelemaan mun blogia (kun ne suositukset vaadittiin), mutta siitä huolimatta mua ei ks paikkaan hyväksytty bloggaajaksi ja se vähän harmitti.
Etenkin kun sinne samaiseen paikkaan on mun jälkeen tullut monia paljon pienempiäkin.
Tämän huomatessani kävin jonkinlaisen kriisin oman bloggaamiseni kanssa ja vertasin itseäni muihin. Mutta siitäkin selvittiin ja tosiaan, täällä blogistaniassa on monia väyliä löytää oma tapansa toimia 🙂 Ja oikotietä onneen ei ole, tämä vaatii myös paljon töitä.
Mutta sä oot aivan ihastuttava juuri sellaisena kuin olet ja en lähtiskään "kilpailemaan"
nuorten sarjaan vaan edustat parhaalla mahdollisella tavalla juuri meitä keski-ikäisiä, kaikenkokoisia ja näköisiä. On paljon helpompi samaistua enemmän itsensäkaltaiseen ♥
Oon varmaan ennenkin tän sanonut, mutta pysy Tiia juuri tuollaisena kuin nyt oot ♥
Ihana sinä ja ehdottomasti julkaiset sen oman postauksen. Näitä tunteita on tosi hyvä jakaa, se on vertaistuellisesti erinomainen asia, joskus kun tuntuu nykertävänsä yksin, niin ystävistä ja blogisiskoista on apua. <3
No se suositus nyt on aivan eri asia, kuin antaa 5-vuoden rakennettu työ, josta ei toiselle ole edes vastaavaa hyötyä, niin jollain paperilla.
En osaa sanoa tuohon, miksi ei ole valittu tai mistä johtuu mikinkin. Mutta sitä jäin miettimään, että mistä voit tietää, että joku blogi on pienempi. Lukemia kun ei pysty mistään vertaamaan ellei joku itse kerro. On harmi ettei Suomessa ole tälläistä tilastoa. Esim. Blogit.fi sivusto mittaa vain heidän sisäisen sivun liikennettä ja ulos jää Google, Facebook ja Insta jne. Blogin kirjautuneet lukijabannerikaan ei tarkoita mitään muuta, kuin itselle hyvää ja lämmintä oloa sitoutuneista lukijoista. <3 Eli jos jossain tälläinen mittari on, niin olisi ihana tietää ja vähän mihin se omakin blogi todellisuudessa täällä Suomessa asettuu.
Ihana sinä ja on kiva, jos samaistumispintaa löytyy ja kuin myös ihana Maikku. <3 Samat sanat ja oikein ihanaa sunnuntaita. <3
En odottanutkaan että osaisit eikä tarvitsekaan ♥ Tarkennan että ajattelin sekä pienempiä/uudempia koska uusi on alussa yleensä aina pieni ennenkuin kasvaa 🙂
Tuo on totta, että olis hyvä jos olis jokin mittari. Ehkä jonakin päivänä onkin.
Ihanaa sunnuntaita♥
Aaah juu tietenkin. Ajattelin, jos tietäisit vaikka jostain tilasto hommelista. Sillä silloin kun aloitin blogin, tälläinen Suomen kattava tilasto oli, mutta höh se lopetettiin.
Ihanaa uutta viikkoa Maikku. <3
Ihanasti kirjoitettu. Tuntevan ja järkevän ihmisen ajatuksia<3
Ihana Sari, sydämelliset kiitokset ja leppoisaa sunnuntaita. <3
Samoilla linjoilla.. Tosin en aina muista olla kiltti, jos hikeennyn jostain.
Silloin kun vääryyttä näkee, on oikein pitääkin puoliaan. Olet ihana ja rehellinen. <3 Mukavaa sunnuntaita Satu <3
Ihanasti kirjoitettu ja luin suurella hartaudella. Ihailen suuresti kauan blogia pitäneitä, itse olen noviisi vielä. Kiva harrastus tämä ja tuotetestaukset tuo iloa tähän arjen puurtamiseen. Onnea 5- vuotiaalle🌹🌹🌹❤❤❤
Et ole noviisi yhtään. <3 Niin totta, blogi on monella tapaa ihana harrastus. <3 Mukavaa sunnuntaita Kristiina. <3
Voi rakas ❤️ Sinä olet hyvä ja siksi sinut on moneen juttuun valittu ❤️ Olet ystävällinen ja se on sun voimavaroista ❤️ Onnea synttärin johdosta. Sitten kohti seuraavia kymppejä ❤️
Kiitos niin kauniista sanoista ihana Maiju ja monista sydämistä, ne lämmittää aina. <3 Oikein ihanaa sunnuntaita. <3
Hyvin monipuolinen kuvaus bloggaamisesta.Kiitos siitä. Minulla vetää bloggaamiseen kirjoittamisen palo.
Sama juttu ja kuvaamisen palo, ne on ne syyt, miksi blogin aloitin. <3 Haluan kaiken tekstien tulevan jostain sielujen sopukoista silloin, kun näppäimistöllä sormet lentää.
Ihanaa sunnuntaita Marja. <3
Mahtava kirjoitus. Sinä olet niin ahkera, että olet kyllä kaikki blogi-yhteistyöt ansainnut. Itse painin blogini kanssa aivan eri sarjassa (ultrahöyhensarjassa), mutta toisaalta tämä on niin mukava harrastus, ettei tätä voi oikein poiskaan jättää. Työt vain haittaavat harrastusta. 😀
Ihanaa viikon jatkoa sinulle Tiia <3
PS. Oletko tulossa ensi torstaina Bazarin Tähtien -iltaan?
Nyt lopetat, sulla on mieletön teatteri, kirja ja kissablogi. Mikä työ on arvostella kirjoja. <3 Osaat kirjoittaa ihan mielettömän hyviä ja monia kirjoituksiasi olen lukenut kuin parhainta jännitysnäytelmää. Olet vielä aivan käsittämättömän hyvä tyyppi, sen vaan vainuaa kaikesta. <3
Hei muuten sinne olen tulossa, jos ehdin edellisestä tilaisuudesta. Olemme sanoneet, että tulemme myöhässä. Voisiko olla, että jee vihdoin saan nähdä sut livenä. <3 Nyt on pakko ehtiä. <3
Ihanaa sunnuntaita. <3
Onnea pian 5-vuotias ihan mielettömän hauska, tyylikäs, kaunis ja ajatuksia herättävä blogi – heittämättä yksi Suomen parhaimpia ja monipuolisimpia blogeja! Aloin seuraamaan sinua aika pian oman blogin perustamisen jälkeen ja jotenkin heti jäin koukkuun ja meillä synkkasi hyvin! Itse rimpuilin sen kanssa, etten liikaa paljasta itsestäni, mutta sinä ihanan aidosti toit koko kansan tietoon keski-ikäisen tunnot, ongelmat ja mummokalsaritkin! Summa summarum, vaikka olet saanut lokaa niskaan, niin kyllä kaikki ne ihanat kommentit ja lukijoiden vuovaikutus kanssasi nostavat kaiken niin paljon plussalle. Ihana kehitystarina ja nousu pienestä blogista isoksi vaikuttajaksi, hattua nostan ja kiitän ystävävyydestä <3 Olet aina niin positiivinen ja et rehentele tai rettelöi, ansaitset kaiken hyvän eteen tulevan & menestyksen! Ihanaa viikonlopun odotusta <3
En kestä sua Heli, sydämes on kultaa ja aina autat ja kannustat, kiitos ystävyydestä. <3
Me löysimme toisemme heti blogiemme alkumetreillä ja blogisi on ehdottomia lempiruokablogeja, on niin sama maku ruoankin suhteen ja rakastan tyyliäsi kuvata. Rakastan värimaailmaa ja kaikkea. <3
Noh olen joskus tainnut aavistuksen anoille kiusaajille ym. hieman rettelöidä tai sanoa vastaan tai kärkkäästi vastailla, joskus ei vaan jaksa puhdasta ilkeyttä. 🙂
Kiitos niin paljon Heli, oot paras. <3 Ihanaa sunnuntaita. <3
Muistan, Tiia, kun aloitit blogisi ja ihastuin aitouteesi ja nöyryyteesi. Eivätkä nämä ominaisuudet ole kadonneet mitnnekään vaikka blogisi onkin kasvanut ja kehittynyt. Ja kasvanut nimenomaan hurjalla määrällä työtä ja sitoutumista. Itse en tuohon pystyisi töiden ohella ollenkaan – enkä varmaan ilman töitäkään, sillä minulle bloggaaminen on vieläkin rakas harrastus, jota teen omaan, hitaaseen tahtiini.
Ja minun mittapuullani sinun blogisi ei ole enää mikään pieni! Suomen mittapuussa sinä olet jo bloggaajana päässyt todella pitkälle – ja pitemmälle vielä menet. Sinnikkyys, aitous ja rehellisyys sekä nöyryys – niillä mennään pitkälle. Ja sen itsesi vähättelemisen saat sitten luvan lopettaa ihan justiinsa – olet hyvä ihan juuri tuollaisena, tuon ikäisenä ja kokoisena. Ja kannattaa muistaa sekin, että vanhenevat ne nuoret, hoikat ja kauniitkin – ja saattavat aikanaan ottaa mallia vaikkapa erään keski-ikäisen blogista, kun miettivät, miten tästä jatketaan.
Monia, monia tulevia blogivuosia sinulle – ihania elämyksiä, kokemuksia ja hyviä ihmisiä matkasi varrelle <3
Ihana Lady, sinähän olet esikuvani, jolla nöyryys, sydämellisyys ja älykkyys on kohdillaan ja se sydämen sivistys. Kun sinä sanot, se on painavaa asiaa ja olet niin huippu miten osaat nauraa itsellesi, sarkasmin taituri.
En minäkään pystyisi, jos olisin ihan normissa päivätyössä, en millään. Joten ymmärrän hyvin. Kuitenkin blogi vie aivan hirveästi aikaa ja on perhe ja kaikki. Se oikea elämä.
Yritän lopettaa itseni lättäämisen, mies aina nauraa, että olet kyllä maailman sokein juuri itsellesi vaikka muiden hyvien puolien suhteen kovin tarkkanäköinen. Tämä taitaa olla meidän sukupolven yleinen ongelma.
Tuhannesti kiitoksia kauneimmista sanoista ja blogiystävyydestä, joka on kestänyt jo tämän 5-vuotta ihana Lady. Halauksia sunnuntaille. <3
Olet päässyt jo moneen mukaan ja ihan sun omista ansoista johtuen.
Mulla on ollut blogi jo ainakin kahdeksan vuotta ja kehitystä ei ole tainnut olla. Yllytyshurjana lähdin aikoinaan mukaan. Ihan tyhjästä itse pähkäilin kaiken, kun ei täällä ollut ketään neuvomaan.
Joskus mietin koko blogin ideaa, mutta olenhan tutustunut mahtaviin ihmisiin edes netin välityksellä, sinä eräänä heistä. Parhaana muistona on eräänä syntymäpävänä saatu laulutervehdys <3
Taitaahan mulla olla täällä kylähullun maine ainakin niiden parissa, jotka blogini teitää 😉
Ihanaa, että olet siellä ja saan seurata matkaasi.
Marketta jo blogin perustaminen on taitolaji ja ihanien luontokuvien ottaminen. Sinä kuten Lady yllä osaat tarinankerronnan ja sarkastisen huumorin voiman, osaat nauraa itsellesi. Olet niin hyvä tyyppi.
Ihanaa, että muistat sen laulun, sillä minä muistan erään mitä upeimman 50-vuotissynttärikortin, joka tuli ihanalta ihmiseltä Marketalta, joka oli kortin vielä itse askarrelut. Mikään ei ole upeampaa, kuin itse tehty.
kiitos sinulle ystävyydestä ja että olet täällä. <3
Halauksia sunnuntaihin. <3
ai niin äläkä vaan lannistu, hyvä sinä, että pidät blogia, antaa ihmisten visertaa mitä ne visertää, ne visertää kuitenkin, jos ei blogista, niin jostain muusta hih. 😉
Loistavaa pohdintaa sinulta jälleen kerran ♥
Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin oot 🙂
Lämpöiset onnittelut sekä sinulle ihanalle että 5-vuotiaalle blogillesi ♥
Kiitos ihana Ansku ja kiitos sinulle 5-vuoden blogiystävyydestä. <3 Ihanaa sunnuntaita. <3
Oi, Tiia, olipa mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Tästähän sai itsellekin vinkkiä ja uutta intoa omaan blogiin, heh. Kiitos! Miulla on ollu mielessä kans synttäripostauksen teko, vaan en ole saanut aikaiseksi. Blogini tosiaan täytti hiljattain peräti seitsemän vuotta. Aika hurjalta tuntuu… Ja minun blogi ei edes ole sellainen, jossa olisi noin paljon seuraajia kuin muilla bloggaajilla. Minä vain kirjoitan kirjoittamisen ilosta ja tullakseni paremmaksi. Tosin nyt olen huomannut, että lukijamäärät ovat lähteneet nousuun. :O Ja päivittäessäni blogini tietoja Blogit.fi -sivustolla, huomasin, että sillä oli melkein viisi tähteä! :O
Minä tykkään blogeissa kurkkia, jos joku on samanlaisessa tilanteessa tai lukea juurikin tällaisia pohdintoja, jotka sitten avartavat omaakin pääkoppaa. 😀 Blogini perustin kirjoittamisen ilosta, kehittyäkseni, lähinnä itselleni, muistojen haalimista, mutta toisaalta myös kokemusten ja ajatusten jakamista. Blogi on kyllä kasvanut ja kehittynyt minun mukana. Neuvoni muille on, että kirjoittaa siitä, mistä itse tykkää. Sydämellä. <3 Heh, bloggaamisen hyviä ja huonoja puolia… Hmmm, näen bloggaamisessa vain hyvää. Ei vielä ainakaan ole kukaan haukkunut milläänlailla. Positiivista ovat kommentit, joita saan ja niistä saa virtaa. 🙂
Kiitos kivasta blogistasi ja mahtavaa, kun olet käynyt myös miun blogin puolella kommentoimassa! <3
Oi miten monta vuotta, onnea niin paljon ihana Vivi Vinna. <3 Huippua eli Blogit.fi sivuston kautta blogiasi luetaan paljon. <3
Olen ihan samaa mieltä bloggaamisesta, mutta iloisesti yllätyin miten ihania kamuja ja vertaistukea ja lämpöä saa teiltä blogisiskoilta. Kun blogin aloittaa ns. yksinään, ei ymmärrä mitä kaikkea se voi tuodakaan elämään. Parasta on heittämällä te blogisiskot ja lukijat ja ilman teitä blogini olisi varmaan hyvin erilainen, sillä jos kirjoittaa pöytälaatikkoon, niin se on yksin puurtamista. Teidän kommenttien kautta oma koppakin laajenee.
Mitä ihaninta sunnuntaita sinulle ja kiitos Vivi Vinna. <3
Onnea blogisisko! Yllätyin, että vasta viisi vuotta täyttää blogisi. Vaikuttaa paljon pidemmältä ajalta, mutta sinä oletkin tahkonnut hurjalla vauhdilla uraasi eteenpäin. Bloggaaminen on parhaimmillaan flow -kokemus ja rakastan valokuvien voimaa ja tunnelmia sekä sitä tunnetta, mikä syntyy sormien juostessa näppäimillä tuottaen jotakin ainutkertaista. Samaten tämän harrastuksen myötä olen tutustunut moneen hengenheimolaiseen.
Blogimaailmaa arvostelee helpoiten ihminen, joka ei ole siihen tutustunut eikä ole innostunut asiasta. Onneksi tämä on vapaaehtoista! Sydämellisin terveisin Tuija, tuikku, Samos in my mind
Tuo on ihan paras tunne, kun aivot ja sormet näppäimistön kanssa kulkevat saumattamossa yhteistyössä, suorastaan liitävät. Luomisen ilo ja te blogisiskot ja ystävät ja lukijat, parasta. <3
hyvin totta tuo, mutta eivät tiedä mitä menettävät nuo arvostelijat. 😉
Ihanaa sunnuntaita Tuija. <3
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja synttärionnea blogille! Itselleni bloggaamisessa kivointa on ollut se ihana blogisiskojen maailma, johon olen päässyt mukaan ❤ On niin kiva jakaa asioita toisten samanmielisten kanssa ja seurata muiden blogeja. Mukavaa loppuviikkoa!
Ihan niin samaa mieltä, ihmeellinen on elämä ja blogimaailma. <3
Kivaa sunnuntaita sinulle ja kiitos kovasti. <3
Onnea 5-vuotiaalle blogillesi! Kunnioitettava ikä ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Bloggaamisen kautta ovat meidänkin tiemme kohdanneet ja 40+ yhteisö myös yhdistänyt ❤
Tuo on niin totta mitä kirjoitat, että bloggaaminen vaatii sekä sitoutumista, työtä ja pitkäjännitteisyyttä.
Oma blogini on vain vuoden vanhempi ja minulla bloggaamisen kipinä lähti siitä Kenkälaatikko testaajaksi valinnasta. Kun sen pesti testaajana ja bloggaajana loppui jäi bloggaaminen "päälle" ja tuli oman blogin perustamisen aika. Olin tätä ennen jo jakanut FB:n puolella "kuvakertomuksia teksteillä" joten oli luonteva jatkoa sille.
Minäkään en tee luonnoksi itselleni odottamaan vaan jutut syntyvät aina suoraan ruudulle. Toki päässäni olen miettinyt aiheita mutta muuten aika ex-tempore mennään.
Vielä kerran sylin täydeltä onnea viisivuotiaalle ja kohta olet jo eskarilainen ❤
"Ei älä koskaan ikinä muutu pysy aina tuollaisena kuin nyt oot"
(Olen kirjoittanut tämän sinulle jo aiemmin joskus mutta sopii minusta tähänkin.)
Kiitos ihan mielettömän paljon Marjo. <3
Olemme varmaan ainakin tunteneet jo 4-vuotta, mutta miltei blogin alkumetreiltä kuitenkin.
Muistan tuon Kenkälaatikko homman, hain siihen mukaan, mutta minua ei valittu. Hauska kuulla, että se on taustalla eli se, että sinut valittiin siihen oli kohtalo ja niin kuuluikin asioiden mennä.
Joo sama päässä saattaa syntyä ideoita ja useimmiten täällä ideat syntyy auton ratissa tai suihkussa ja öisin. Monesti olen aamulla unohtanut, mikä se niin mukamas hyvä idea olikaan, hih.
Kiitos niin paljon kauniista sanoista Marjo ja kuin myös. <3
Ihanaa sunnuntaita. <3
Onnea 5-vuotiaalle blogille! Kun aloin tutustua blogimaailmaan, sinun blogisi oli ensimmäinen, jota aloin aktiivisesti lukea. Mielestäni blogit ovat aikalailla korvanneet perinteiset naistenlehdet. Sinunkin blogista olen saanut paljon hyviä vinkkejä, kävin mm. Stockmannilla kokeilemassa Dyson ihmekiharrinta.Oma blogiurani on vasta alussa ja aika vaatimaton, mutta iso kiitos, kun olet käynyt kommentoimassa postauksia. Kaikkea hyvää sinulle ja blogille!
Kiitos, kiitos niin paljon. <3 Ihanaa kuulla. <3 Ihanat ne kiharat ja ei kuule tiedä mihin kaikkialle blogi viekään sinua vielä. <3
Ei ole vaatimaton lainkaan, olet upea ja kaunis nainen ja sinulla on hieno blogi.
Ihanaa sunnuntaita Päivi. <3
Olen monesti sanonut, että tykkään lukea blogeja, jotka ovat aitoja. Haluan saada tunteen siitä, että tuntisin kirjoittajan, vaikka ei koskaan oltaisi nähtykään. Minusta bloggaamisessa parasta on vuorovaikutus lukijoiden kanssa ja toiset bloggaajat. Tärkeintä bloggaamisessa on kirjoittaa asioista, joista itsekin on kiinnostunut, se nimittäin näkyy kirjoituksessa.
Minä luulen kuuluvani tuohon pieneen ryhmään, joka on sinun ystäväporukkaa. Jos näin on niin sanon kuule, että sydämessä läikkyy onni sitä varten.
Ihanaa iltaa ja loppuviikkoa sinulle Tiia <3
Ehdottomasti kuulut ja on ihanaa, että tiedät sen. Olet blogimaailman valo Outi, maailman kultaisin ihminen ja rakastan aitoa sua ja sun blogia.
ihanaa sunnuntaita ihana Outi. <3
Ihana kirjoitus! <3 Ihana sinä! <3 Tästä tuli jotenkin tosi hyvä mieli, kiitos kun kirjoitit!
Minä arvostan aitoja ihmisiä. En osaa selittää yhtään tyhjentävästi, mutta pidän sellaisesta avoimesta ja rehellisestä bloggaamisesta, siitä, että postauksissa on oikeasti sisältöä ja kirjoitetaan monipuolisesti ja läpinäkyvästi mutta kuitenkin sillä omalla persoonalla. Enkä tarkoita nyt, että jotkut olisivat epärehellisiä tmvs. mutta joskus postauksista ja blogeista puuttuu se jokin. Sielu?
Paljon onnea jo etukäteen 5-vuotiaalle, jatka samaan hyvään malliin! 🙂
Ja sun kommentista tuli tosi hyvä mieli, kiitos siitä Mohn. <3
Hyvin todettu, sielu ja sielukkuus, kuule ihan sama juttu, siitä minäkin pidän.
Kiitos kovasti ja mitä ihaninta sunnnuntaita Mohn. <3
Onnea viisivuotiaalle❤
Itselläni on jo kymmenes blogivuosi menossa. Enpä olisi silloin alussa ajatellut, että täällä sitä edelleen blogataan. Vuosien varrella blogi/somemaailma on muuttunut valtavasti ja itsekin on kehittynyt. On tullut blogisiskojen rinki, jänniä kokemuksia ja kohtaamisia. Moneen on päässyt mukaan ja jos en ole päässyt, ei se maailmaa kaada.
Minä olen luonnostelija ja harvoin julkaisen mitään välittömästi. Mutta näinhän se on, tyylejä ja toteutustapoja on monenlaisia eikä kannata miettiä liikaa mitä ja kuinka muut tekevät, vaan kulkea omaa polkuaan. Pysy sellaisena kuin olet, siitä lukijat pitävät ja siksi palaavat takaisin yhä uudestaan.
Jestas Tuuli wow, olet kyllä oikea konkari upean blogisi kanssa. <3
Näin se on, tyylejä on monia ja koska blogi vie kuitenkin paljon aikaa, on tärkeää, että kukin löytää oman mieluisan tyylinsä. 🙂
Ihanaa sunnuntaita Tuuli <3
Onnea Tiia!
Aloin lukemaan blogiasi vuosi sitten ja heti koukutuin. Kuvat ovat ihania,teksti selkeää ja huumori kukkii.
Jatka samaan malliin 🙂
Oi ihana sinä, kiitos ihan mielettömän paljon kauniista sanoista. <3 Upeaa sunnuntaita sinulle ja kiitos kun luet blogiani. <3
Taas niin ihana kirjoitus ❤️
En muista, millon eksyin blogeihin, joskus samoihin aikoihin kun aloin enemmän tehdä käsitoitäkin. Oli mukavaa käydä vierailulla muiden samanhenkisten harrastajien"luona". Vajaa kymmenen vuotta sitten kohtasin elämäni suurimman surun, kun mrnetim parhaan ystäväni hyvin traagisesti. Silloin kirjoitin blogia, joka piti minut hengissä ja pinnalla. Sinne sain huutaa kaiken pahan oloni, ja sain ijai uskomatonta tukea ja ystäviä. Osa heistä on edelleen Facebookin kautta hyviä ystäviä, vaikkemme ole koskaan oikeasti nähneet. Nykyään lurn monia erilaisia blogeja, ja joskus jotain tulee itsekin kirjoiteltua.
Tiedätkö kiitos näin avoimesta kommentista ja tässä tulee taas ilmi miten moneen blogeista on ja myös netin maailmasta. Vertaistuki voi olla aivan korvaamatonta. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kohtaamaan näin suuren surun. Menetin itse 14-vuotiaana yhden parhaimmista ystävistä ja tuo vainosi pitkään ja unissa. Vasta ehkä viimeisen 10-vuoden aikana olen saanut rauhan, ettei ystäväni enää tule uniin. Uni oli aina samanlainen, hän sanoi, etten saa kysyä häneltä minkälaista on ollut kuollut, mutta kaikesta muusta voidaan jutella.
Tässä on vielä erikoinen piirre, että olemme kaikki Helsingistä ja nyt hänen äitinsä ja siskonsa asuvat minun naapurissa täällä Porvoossa. Näin hänen äidin joulukuussa kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Elämä on outoa ja ihmeellistä, kaunista ja surullista.
Sydämellistä sunnuntaita sinulle Meemu. <3
Maailma on todella pieni. Minun ystäväni oli muuten juurikin Porvoosta (kotoisin täältä Porista, mutta oli monta vuotta asunut miehensä kanssa Porvoossa). Siksi Porvoolla on erityinen paikka sydämessäni <3 Onneksi vuosien myötä suru hälvenee ja muuttaa muotoaan, vaikka koskaan se ei kokonaan poistu <3
Mulla ei ole edelleenkään tänäkään päivänä hajua miksi perustin blogini, jotenkin vaan tein ensimmäisen postauksen. Ekan vuoden kirjoittelin miten sattuu, joskus 10 postausta/kk joskus 1, toinen vuosi meni aluksi hivenen samoin, mutta sitten alkoi tahti tiivistyä ja tähän hommaan tuli himo.
Ihanaa viikonloppua! <3
Blogisi on niitä ensimmäisiä joita aloin seuraamaan, mulle olet niin alan ammatilainen ja nyt kun vielä tunnen sut, niin ihan parasta on ollut saada hyvä ystävä. <3
Ihanaa sunnuntaita Jonna. <3
Hieno aito blogi, olet saanut todella paljon. Persoona on tärkein, muut mitat eivät merkitse mtn. Hoikkana ja joskus jopa laihana koen usein ettei sekään ole mikään arkipäivän ihanne. Maailma on monin tavoin alle nelikymmisten maailma, toisin kuin ennen. Jolloin vanhuutta ja sen myötä tullutta kokemusta arvostettiin. 1960-luku on viimeisin vuosikymmen, joka vielä jotenkuten noteerataan, sitä ennen syntyneitä ei tarvitse enää ottaa lukuun. Kohta kai 1970-lukukin tallotaan museokamaksi. Ystävä on se, joka jää vierellesi kun kaikki muut hylkäävät. Onnea 5-vuotiaalle, elinvoimaa riittää hyvinkin vielä toinen mokoma lisää. Oma bloggailu alkoi aivan vahingossa, en voi kertoa omia työasioitani tai muistoja, muutamia eläinkohtaloita lukuunottamatta. Tuontyylin postailu ei kannata ollenkaan eikä ole mitenkään trendikästä, mutta siitä veisaan viis, kirjoitan ja julkaisen mitä sattuu ja milloin haluan. Ehkä joku kaunis päivä julkistan enemmän ja täräytän koko potin:)
Olet niin oikeassa tuosta hoikkuudesta ja sitä on liian ankara katsomaan itseään suurennuslasilla, ei pitäisi. Kokonaisuus ratkaisee ja ennen kaikkea luonne. <3
Ihan niin totta, että nyt se on näin, että yli 40-vuotiaat ovat jo aika out, eikö surullista. Toivottavasti maailma muuttuu vielä.
Olisi mielenkiintoista, jos julkistaisit kaiken, täälläkin päässä on aiheita, joita syyhyttää julkaista, sellaisia jotka vaikuttavat omaan elämään suuresti, mutta niihin kun kuuluu muita ihmisiä, niin…
Oikein ihanaa sunnuntaita Irja ja kiitos kun olet täällä. <3
Oikeen paljon onnea blogi-synttäreiden johdosta❤️
Vuodet kuluu, mutta meidän Tiia pysyy aina aitona, ihmisläheisenä ja lämminsydämisenä ihmisenä.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon seuraajia.
Ihanaa viikonloppua.
>Leena
Ihana Leena, sydämelliset kiitokset kaikista kauniista kommenteista näiden vuosien aikana. Olet niitä ihmisiä, joihin olen kiintynyt ja joidenka kommentteja oikein odotan. Kiitos sinulle ja mitä ihaninta sunnuntaita. <3
Onnea vaan paljon sinun 5 vuotiaalle blogillesi, olen tainnut seurata sitä noin vuoden päivät. Tykästyin tuohon aitouteen vaikka olen itse hyvin erityyppinen ihminen, enemmän luomu sellainen. Pidä vaan tyylisi samanlaisena, välillä naurattaa mutta tykkään kovasti kun sähellät. Tykkään lukea huumoripitoisia blogeja ja myös hyvinkin syvällisiä pohdintoja mutta epäaitous ei kiinnosta. Mukavaa viikonvaihdetta Tiia 🙂
Hihi ihana kuulla ja saa nauraa. Tänään julkaisin kylpyläpostauksen, mutta en sinne kehdannut kertoa, miten liukastuin kylpylän portaissa ja kaaduin rähmälleni. 🙂 Hihi.
Kiitos kauniista sanoista ja täytyy sanoa, että minullekin epäaitous on kaikilla tasoilla todella epäkiinnostavaa.
Ihanaa sunnuntaita ja kiitos kun olet täällä Pihakeiju. <3
Onnea Tiia! Just näin se menee: sitkeydellä, periksiantamattomuudella ja ne huonotkin päivät hyväksyen. Välillä sitä potee bloggaajana kaikenlaisia komplekseja, mutta niinhän se on elämässä muutenkin. Onnea 5-vuotiaalle! Sun juttuja on kiva lukea.
Sanna kiitos mielettömän paljon. Näinhän se menee, että ne inhimilliset tunteet ulottuu tähän blogi hommaankin, kaikkine hyvine ja myös huonoine puolineen. Mutta ehkä se juuri tekee tämän mielenkiintoiseksi ja kun iloitsemisen aika on, niin se on kunnon iloa.
Kiitos mielettömän paljon, että luet blogiani Sanna ja ihanaa sunnuntaita. <3
Loistava postaus! Onnea ihanalle bloggaajalle ja blogille synttäreiden johdosta.
Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että sinulla on yksi Suomen parhaimpia ja monipuolisimpia blogeja.
Ja omaat niin rohkeaa heittäytymistä blogissasi, että siinä on oppia meille monelle. Kun luin tätä, niin ajattelin myös tätä kehitystarinana. Upeana kehitystarinana. Olet noussut pienestä bloggaajasta suureksi bloggaajaksi ja sinusta on tullut iso vaikuttaja.
Olet ahkera ja sinnikäs ja rehellinen. Monessa vastauksessa sanotaan, että olet aito ja nöyrä ja positiivinen. Allekirjoitan nuo kaikki. Ja olet nainen parhaassa iässä. Ja monille esikuva bloggaajana.
Kiitos Tiia-ystäväni blogistasi! Monia blogivuosia sinulle lisää sekä hienoja elämyksiä ja hienoja kokemuksia. Meitä on paljon, jotka blogimatkaasi seuraavat.
Minä perustin ensimmäisen blogini veneelleemme Tuulialle ja veneretkille, mutta myös blogini lähti elämään omaa elämäänsä, enkä halunnut enää sesonkiluontoisesti kirjoittaa. Mutta se oli hyvää harjoitusta tälle toiselle blogille.
Ihanaa viikonloppua, Tiia <3
Ihana ihana Tuula ja sinut löysin Instan puolelta ja ihailin sinun merellisiä kuvia. Sen jälkeen olen päässyt tutustumaan ja olet maailman sydämellisin tyyppi, ihana kertakaikkiaan. <3
Minä allekirjoitan samat sanat sinusta, miten monta ihanaa ihmistä blogi onkaan tuonut elämään, kuten sinut Tuula. Enkä ikinä unohda meidän ihanaa leffa-aamua. <3 Oli niin kivaa, toivottavasti saadaan kokea vielä uudelleen sama. <3
Sinun molemmat blogit ovat upeita ja olen molempia seurannut suurella mielenkiinnolla.
Kiitos aivan mielettömän paljon kauniista sanoista, joita on ollut häkellyttävää lukea niin sinun, kuin muiden kommenteista. <3
Ihana sinä, kiitos blogiystävyydestä, joka on minulle arvokas asia. <3 Ihanaa sunnuntaiat. <3
Onnea 5-vuotiaalle blogillesi! Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ajan ja paljon on tapahtunut sen aikana. Olet päässyt kokemaan huikeita juttuja blogisi kautta. Oma pikkuinen blogini saavuttaa syksyllä viskarin iän. Minäkin olen tavannut paljon mukavia ihmisiä ja saanut muutaman hyvän ystävänkin blogini ansiosta. Harvoin pääsen mukaan blogitapaamisiin tai firmojen tilaisuuksiin, mutta kun pääsen on se todella mukavaa ja voimauttavaa.
Pidän todella paljon kirjoittamisesta ja siinä syy, miksi olen aikanaan perustanut oman blogin. Joskus teen postauksia valmiiksi ja ajastan ne, mutta pääsääntöisesti minäkin postaan spontaanisti. Aiheet tulevan omasta arjesta ja sen tapahtumista, joten eihän niitä silloin voi kirjoittaakaan etukäteen. Elämä ja arki sanoittaa blogiani ja juuri se on varmaankin syy siihen, että blogiani on pidetty aitona ja minunnäköisenäni.
Mukavaa viikonloppua Sinulle, Tiia ja menestystä blogillesi jatkossakin ♥
Kiitos kovasti Krisse ja minäkin sinua varmaan sen miltei 5-vuoden ajan. Myös upeat kakkusi muistaen. <3
Eikö blogimaailma olekin ihmeellinen, kun syntyy ystävyyssuhteita ja kuten mainitsit, jos joskus pääsee blogitapahtumiin, niin on kivaa. 🙂 Ihan samaa mieltä ja niiden kautta on päässyt tutustumaan teihin blogissiskoihin livenä.
Elämä ja arki on juurikin sitä parasta ja sitä eletään eniten. Blogisi on aito ja kuvaa hyvin sinua ja se on iso arvo ja hieno palaute saada.
Oikein ihanaa sunnuntaita Krisse ja samoin sinulle. <3
Jälleen niin mahtavasti sanoitettu postaus sinulta Tiia <3 Olet oikealla tiellä, ja olen onnellinen puolestasi; että olet saanut blogin kautta niin paljon hyvää!
Tykkään itse blogeissa aitoudesta – ja tietenkin asiasisällönkin pitää koskettaa itseä, jotta blogi pysyy kiinnostavana. Sinun blogissasi tykkään ehkä juuri näistä postauksista, joissa kerrot omista tunteista ja tuntemuksistasi <3
Oman blogini perustin ihan vain, koska pursuin intoa sisustamiseen, remontointiin ja rakentamiseen, ja blogi oli hyvä kanava pursuta tuota intoa myös ulospäin 😉 Matkan varrella on syntynyt uusia intohimoja ja sisältö on muuttunut omankin kasvun myötä. Lisäksi kirjoittaminen on itselleni terapiaa; vaikeatkin asiat kun saa kirjoitettua ulos, jo helpottaa. Ihan kuin sinullakin olisi jotain tällaisia taipumuksia? Siltä ainakin välillä tuntuu, kun kirjoituksiasi lukee 🙂
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!
Kiitos ihan mielettömän paljon kauniista sanoista. <3
Kiitos kovasti ja ne on monella tapaa mielekkäimpiä juttuja kirjoittaa, koska ne tulee sisimmästä. Niihin olen saanut myös aivan valtavasti vertaistukea kaikilta teiltä. <3
Ihan sama juttu, kun kirjoittaa sisällä pyöritettävistä asioista ja kirjoittaa ne ulos, helpottaa kummasti. Samalla aina ymmärtää, vaikka sen tietääkin, ettei ole näiden asioiden kanssa yksin.
Teillä on maailman ihanin koti. <3
Ihania kevätpäiviä myös sinulle ja kiitos mielettömän paljon Mari. <3
Hurjan paljon onnea blogille ja upealle naiselle sen takana! <3
Sä todella olet löytänyt oman punaisen lankasi ja ansaitset suosiosi!
Mä olen tainnut blogata (kamala sentään 😀 ) kohta jo kymmenen vuotta jossain muodossa. Olen pysynyt aina pienenä – osittain ihan tarkoituksella ja osittain varmaan siksikin, ettei osaaminen ja aika vaan olisi riittäneet enempään. Joskus sitä miettii, että olisipa sitä isompi ja suositumpi, mutta toisaalta hyvä näinkin. Pääasia, että bloggaaminen on kivaa ja sen kautta saa jollain tavalla toteutettua itseään.
Ihanaa viikkistä! <3
En mää kestä teitä, miten ihana sinäkin olet, kiitos niin paljon Tuula. <3 Oi oletko niin kauan blogannut. Mutta hei ruuhkavuodet, työ ja lapset, ei aika vaan riitä. <3
Juuri näin,tämän tulee olla kivaa. <3
Ihanaa sunnuntaita Tuula. <3
Ihana blogi. Ihana Tiia. T. Anne
Ihana Anne, sydämelliset kiitokset ja mukavaa sunnuntaita. <3
Olen tän sulle aiemminkin kirjoittanut, mutta muistan niin hyvin sen, kuinka "tapasin" sut ekan kerran Pink Bubble-blogin kommenttiboksissa, jossa oltiin molemmat kysymässä neuvoa johonkin tekniseen ongelmaan.
Ja muistan, kuinka kirjoitit, että "jos ikinä milloinkaan saan kasaan 100 lukijaa, lupaan järjestää arvonnan" :). Musta sait lukijan siltä istumalta ja muistan myös niin hyvin tuon silloisen papiljottibannerisi, joka on mun mielestä edelleen niin kiva ja kuvastaa sua.
Välillä aina kaipaan niihin aikoihin, jotka ainakin näin jälkikäteen muistellen tuntui blogimaailmassa olevan jotenkin sellaisia viattomia, vilpittömiä ja hyvän yhteishengen ja keskinäisen kannustuksen aikoja. Toki siis tarkoitan tällä vaan sitä pientä ja mulle tärkeää piiriä, enkä tiedä (tai välitäkään tietää), mitä sen ulkopuolella isommissa ympyröissä tapahtui.
Ihan hirmu paljon töitä olet tehnyt kaiken eteen. En voi muuta kuin isosti nostaa hattua, koska musta ei ikinä olis samaan. On enemmän kuin kokopäivätyötä, kun kaiken muun lisäksi vielä kunnioitat ja arvostat lukijoitasi käymällä vastavuoroisesti kommentoimassa ja aina myös vastaat kaikille. Sen tiedän omastakin kokemuksesta, että aikaa vie, mutta pidän kommentteihin vastaamista ehdottomasti kunnia-asiana ja olen kovin otettu, kun niitä kommentteja ylipäätään saan.
Kilpailu kaikesta on nykyään tuskaisen kovaa, eikä ole varmasti helppoa sillä valinnan tekijälläkään, joka joutuu päättämään, kenet kaiksita hyvistä hakijoista ottaa töihin tai muuten valitsee yritystään edustamaan. Aina joku voittaa ja joku toinen häviää, mutta tappiossakaan ei varmasti ole kyse siitä, että olisi itse millään mittapuulla huono. Joku vaan saattaa olla sillä hetkellä työnantajan näkövinkkelistä sopivampi juuri siihen tehtävään, ja ne omat vahvat puolet ja osaamisalue on taas paremmat jossain toisessa asiassa. Älä nyt mua ammu, kun sanon, että musta tuntuu, että iän taakse mennään välillä liiankin helposti "piiloon". Tarkoitan tällä sitä, että jos työpaikan saa nuorempi, on ehkä helpointa ja mun mielestä myös inhimillistä tavallaan "puolustaa" itse itseään sillä, että ajattelee paikan menneen nuoremmalle iän perusteella. Sen sijaan että toteaisi, että kyseiseen tehtävään parempi tuli sillä kertaa valittua, ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja ihan varmasti sitä omaa osaamista arvostetaan toisaalla. (Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, koska mulla ei ole hakujutuista tuoretta kokemusta. Mutta jotenkin toivoisin, että unohtaisit iän. Etenkin, kun 50 vee on ihan paras ikä <3. Sikälimikäli muistan :)).
Paljon synttärionnea, isosti rispektiä täältä ja ihanaa viikonloppua Tiia <3
Ihana Annukka ja muistan niin hyvin tuon Pink Bubblen ja sut. Sulla on niin ihanat kommentit, syvää ja painavaa sanaa, huumoria, sarkasmia, ihana sinun ja ukkelisi välinen suhde ja se kerronta teistä ja elämästä, voi että miten monet kerrat olet saanut mut nauramaan ja myös lukemaan sun juttuja omalle ukkelille. Samaistumispintaa löytyy <3
Kommentit ovat maailman tärkeimpiä ja kunnia-asia vastata kaikkiin. Joskus olen tuntenut noloutta, kun olen julkaissut kommentteja kiireessä vaikka Helsingissä ja sitten olenkin unohtanut vastata jos ne on tulleet vanhaan postaukseen.
Olen samaa mieltä tuosta, että sitä piiloutuu iän taakse ja syyttää sitä, siksi tunnustan kärsiväni ikäkriisistä eli se tekee tepposia. Uskon siihen, että jos omassa blogissa olisi 100 000 uniikkia lukijaa kk, niin todellakin varmaankin saisin enemmän niitä yhteistöitä. Toisaalta olemme huomanneet myös mieheni kanssa, että kun tietty ikä tulee, ei head hunterit enää soittele, vaikka ennen soittelivat tiuhaan. Kyllä se aidosti on niin, että maailma on ns. alle 40-vuotiaiden tälläisissä työnäkökulmissa, valitettavasti tai ainakin alle 50-vuotiaiden. Eli ei ole tarvinut olla missään hakujutuissakaan vaan tietyn ikäinen on kuumaa kamaa työmarkkinnoilla.
Kiitos kovasti ihana Annukka ja kiitos vuosien blogiystävyydestä. Sinulle on tehnyt monet monet kerrat mieli laittaa Facebook kamupyyntö, mutta en ole sitten kehdannut, ettet pidä tungettelevanaa. Minusta sinä olet niin ihana. <3
Ihanaa sunnuntaita. <3
Kiitos tosi paljon ihanan pitkästä vastauksesta ja siihen sisältyvistä kauniista sanoista Tiia <3. Musta tuntuu kivalta, että meidän välit on sellaiset "selvät". Tarkoitan sillä sitä, ettei sisällä mitään ihmeellisiä kiemuroita tai piilomerkityksiä, ja jos välillä tuleekin jotain väärinymmärryksiä puolin tai toisin, ne voidaan puhua pois päiväjärjestyksestä ja homma on sillä selvä taas.
Enkä todellakaan olisi pitänyt kaveripyyntöä tuppautumisena, vaan ennemminkin iloisena yllätyksenä, josta olisin ollut kovin otettu. Mutta koska olen universumin nihkein facebookin käyttäjä ja mieluiten pysyisin sieltä kokonaan pois, jos ei tarvitsisi työpaikan sivua päivittää, koen aina myös vähän ahdistavana sen, jos tulee joltain kivalta ihmiseltä uusi kaveripyyntö. Toki hyväksyn tietenkin, mutta samalla tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan käy tykkäilemässä, enkä kommentoimassa (koska en viihdy facessa), vaan koen siitä alituista huonoa omaatuntoa ja jotain ihme painetta.
Ja koska olen myös siitä kummallinen, että haluan edelleen kirjoitella blogianikin ihan "piilossa vaan", koitan välttää myös facebookissa kaikkia mahdollisia "jälkiä", jotka vois johtaa tutut jotain kautta blogiin sillä seurauksella, että itse menisin siitä lukkoon, enkä enää pystyisi kirjoittamaan yhtä vapautuneesti kuin nyt teen.
Saatan kuulostaa hieman moniongelmaiselta, mutta olen vaan tällainen pöljä anti-somettaja :).
Kaikkea hyvää taas <3
Ole hyvä Annukka. <3
Sama juttu, sellainen tuntuu juuri hyvältä. Koska väärinymmärryksiä tulee, mutta miten ne käsitellään, niin se onkin sitten ihan eri tason juttu. <3
Juu kuule ei niin mitään ja toisaalta, itsekin käyn nykyään muutaman minuutin päivässä Facessa, kun ei se ole enää se sama mitä ennen. Ennen näki ystävien päivitykset, nyt sivut ovat täynnä jotain mainoksia ym. niin etten näitä päivityksiä välttämättä edes näe, ellen mene ystävän sivuille.
Näill mennään ja et ole moniongelmainen ollenkaan. Ymmärrän todella hyvin ja tämä on enemmän kuin yes.
Mitä ihaninta loppuviikkoa ihana Annukka. <3
Onneksi olkoon viisivuotiaalle blogille <3
Kunpa et rääkkäisi itseäsi joutavilla ajatuksilla. Kuten itsekin sanot jonkun toisen blogin kohderyhmä voi sopia paremmin johonkin kampanjaan ja sinun taas johonkin toiseen.
Minun ikäisenä (70+) viisikymppinen on vielä tyttönen 🙂 Sinun ikäisiä blogien seuraajia on paljon ja meitä paljon vanhempiakin on joitakin. Henkilökohtaisesti tykkään seurata eri-ikäisiä bloggaajia, mutta en ehkä seuraisi ainoatakaan blogia, jos kaikki bloggaajat olisivat parikymppisiä.
Tuntuu pahalta ajatella, että olet painanut sata lasissa ja sitten joku ehdottaa, että antaisit hänelle yhteystiedot neuvoineen, kuinka hekin voisivat saada sen, minkä sinä olet työlläsi ansainnut. Voisit tietenkin sen tehdäkin, mutta yleensä koulutuksesta joutuu maksamaan.
Kiitos Tiia tästä blogista. Jatka samaan malliin 🙂
Hyvää viikonloppua sinulle!
Kiitos mielettömän paljon Kirsti Kaija. <3
Olet viisas ja komppaan kaikkia ajatuksiasi, juurikin näin. Noh tuo listan pyytäminen menee samaan kategoriaan, kuin ostetut intaseuraajat, jotkut ihmiset haluavat kaiken, ilman tekemättä itse yhtään työtä, oikopolkuja käyttäen, ei kiva juttu ollenkaan.
Kiitos sinulle ja kiitos kaikista sydämellisistä ja aina sydäntä lämmittävistä kommenteista. Ihanaa sunnuntaita. <3
Hienosti kirjoitettu, ihana aito Tiia <3 Siksi mä just susta tykkään, olet aito ja rehellinen. Sydän niin kultainen. Pus <3
Me ollaan kirjoiteltu meidän rakkauden blogia kohta 2,5-v. Se on meidän päiväkirjamme <3
Olen etuoikeutettu, että olet elämässäni <3 Kiitos.
Ps. Olet myös minun tekninen tuki kaikissa blogiasetus yms. juu name it jutuissa. AINA kun tulee jokin juttu, niin olet ollut vain puhelimen päässä valmiina auttamaan screenshotteja myöten. Kiitos siitä <3
Joka sana sinulle, olet ihminen joka on tullut vahvasti sydämeen ja rakastan sun aitoa, rehtiä elämänmakuista blogia. <3
Kuin myös, olen etuoikeutettu täällä, olet ihana, te olette ihania. <3
Kiitos kauniista sanoista ja yhdessä tuemme toinen toisiamme. <3
Ihanaa sunnuntaita Nina. <3
<3
Kiitos ajatuksistasi; erinomiasta tuumiskelua! Viisi vuotta on blogimaailmassa pitkänalinen aika, ja selvästi olit kypsytellyt asiaa riittämiin, koskapa olet jaksanut jatkaa ja blogi on todellakin levittänyt siipensä, vai mitä. Tarkoitan, että kirjoitat aika hurjaan tahtiin ja juttujasi kommentoidaan paljon. Tosin olethan itse ahkera vastaamaan ja tykkäämään somessa, ja se on hieno piirre! Arvostan sitä tapaa kovin.
Onneksi olkoon, tekee silti mieli sanoa, etää vastako viisi vuotta. Luulin, etää olet ollut aina… Kaikkea hyvää eteenpäin!
Kiitos niin paljon ihanuus ja mehän olemme tavanneet ekaa kertaa ratikassa. Aika mieletön juttu sekin. Kiitos sinulle aina tsemppauskesta, kommenteista ja kaikesta. Sydämes on kultaa. <3
Ihanaa sunnuntaita <3
Lämpimät onnittelut ja halit 5-vuotiaalle blogille <3
Olisin voinut veikata, että blogisi on jo kymmenvuotias, sillä olen lukenut sinusta ja blogiasi jo kauan ennenkuin itse aloitin, 3 vuotta sitten. Minulle olet blogien kuningatar! Nuoret painivat omassa sarjassaan, usein muovisessa sellaisessa, enkä laske niitä pintablogeja kuvioihin.
Arvostusta lisää sekin, että olet omalla työlläsi – ja omalla helposti lähestyttävällä tyylilläsi – luonut sen, missä nyt olet. Älä anna kateuden tai ikävien kommenttien latistaa innostustasi, se ei ole sen arvoista.
On ollut ihana tutustua tämän ryhmämme kautta sinuun, vaikkakin vielä pintapuolisesti, mutta eiköhän sekin korjaannu. Olen myös saanut kohdata ystävällisen luonteesi ja auttamishalusi muutamassa kinkkisessä tilanteessa <3
Aloitin itse ihan nollasta, ilman mitään apua, edes teknistä, bloggaamisen – tosin noin vuoden hiljaisen miettimisen jälkeen. Omasta kokemuksesta sanoisin, että silloin on hyvä aloittaa tämä homma, kun tietää ja tuntee alusta alkaen, että on sanottavaa, kerrottavaa tai pohdittavaa niin paljon, että juttuja syntyy. Luin joskus erään nuoremman, aloittelijan postauksen, missä hän kertoi, ettei oikein tiedä mistä kirjoittaisi… Pitää olla konsepti selvillä mikä on aihealue ja minkälaisista asioista tulee kirjoittamaan – silloin se sujuu ja menee oikeastaan aika itsekseen.
Ihana blogi on sinulla <3
Apua en kestä Maarit sinä ihana. <3 Sinähän olet persoona joka sukelsi heti sydämeeni. <3 Heti kun näin livenä, tiesin, että olet ihana ihminen. <3 Se oli siinä.
Ou no blogien kuningatar, voi olisinkin. <3 Kiitos niin paljon. <3
Kyllä me koko ajan tutustutaan paremmin ja olen ollut huomaavinani, että meillä on sama näkökulma katsoa maailmaa eli samanlainen arvomaailma.
Ihan juurikin näin, ja jos väkisin perustaa blogin, niin mitkä siihen on vaikuttimet. Koska onhan tämä sellaista kutsumushommaa, tähän on palo, kuten ihmisillä moniin muihin juttuihin yhtä lailla.
Sinulla on ihana blogi, muista se ja olet muutenkin ihana. <3
Halauksia sunnuntaille Maarit. <3
Voi Tiia ♡ onnea 5 vuotiaalle, luulin että siitä olisi pidempi aika. Minä jäin sisustus- & kirppislöytö blogiksi. Olet mennyt 100 lasissa joka jatkuu vaan 😉 ja onhan se tuonut vaikka mitä eteesi ja aivan ansaitusti. Sinä itse ne olet ansainnut kuten minäkin omani. Matka jatkukoon!
Et ole mitään jäänyt, sinulla on ihana blogi. Tuo aihealue oli aluksi oma intohimo, mutta minähän en sitten tuota aihealuetta koskaan aloittanut vaan tästä blogista tuli heti henkilökohtainen ja sisustus jäi taka-alalle. Arvostan todella paljon bloggaajia, jotka osaavat ammentaa kodistaan aina uutta. Itse tunnun kuvaavani kotia koko ajan samasta kulmasta ns. en keksi juttua siitä.
Ihan juuri näin ja matkamme jatkukoon. Kiitos niin paljon Marika ja ihanaa sunnuntaita. <3
Ihana kirjoitus! Onneksi olkoon olet onnistunut luomaan oman näköisesi blogin ja olet onnistunut pysymään sillä tiellä. Olen alusta asti tykännyt ja lukenut blogiasi.
Kiitos mielettömän paljon ihana Johanna ja mitä mukavinta sunnuntaita sinulle. <3
Onnea 5-vuotiaalle blogillesi!❤
Oma blogini täyttää samat lukemat kesäkuussa.
Aivan huikeita juttuja olet päässyt kokemaan.
Onnea sinullekin Marita ja ollaan sitten saman ikäisiä. Oikein sydämellistä sunnuntaita sinulle. <3
Upea kirjoitus ja Upea Sinä!!! En edes muista kauanko olen sinun blogiasi seurannut, mutta rakastuin siihen ensilukemalta. Olet aito ja rehellinen ja hurtti huumorisi on saanut nauramaan maha kippurassa ja melkein pissat housuissa 😀 … Moneen kirjoittamaasi aiheeseen on ollut helppo samaistua. On myös upeaa seurata teidän blogisiskojen yhteyttä toisiinne, teistä näkyy se, että nautitte tästä tekemisestä!
Jatka samaan, omaan malliisi!!! Sydämelliset onnittelut blogisi juhlapäivän johdosta IhaNAINEN ❤
Terkuin, Johanna
Oot ihana ja olet juuri niitä, joihin olen niin kiintynyt ja joiden kommenteista aina tulee ilo sydänalaan. <3
Ihana kuulla, jos se ilo näkyy, sillä en tykkää luoda keinotekoisesti tilanteita, aitoa sen pitää olla. Luoduissa tilanteissa olen niin jäykkä.
Kiitos sinulle ihanuusppakkaus kaikista ihanista kommenteista, olet ihana ihminen.
Sydämellistä sunnuntaita Johanna. <3
Onnittelin viisivuotiasta jo toissapäivänä, mutta sitten onnistuin puhelimella säätämään niin, että suljin välilehden. Sinne män. En muista tarkkaan kaikkea, mutta tärkeimmät; blogi ei olisi pysynyt hengissä viittä vuotta, ellei se olisi superhyvä! Ja sitten se toinen, olen äimänä. Blogisiskot pyytävät siis mitä? Ymmärrän tutoroinnin, ymmärrän hyvä hyvyyttään annetut vinkit. Mutta kun persoonallisuutta ei voi opettaa ja toisaalta ihan pienellä vaivalla löytää netistä sivustoj toimivan ja kiinnostavan blogin pitämiseen, sekä miten instan algoritmi toimii. Markkinointi ja oman tuotteensa eräänlainen brändääminen ei ole rakettitiedettä, mutta se ei myöskään tule ilmaiseksi. Verkostoituminen ja mielenkiintoisiin juttuihin lähteminen on jokaisen erikseen harkittava juttu. Valmista pakettia ei ole. Tai sitten olen vaan tässä(kin) ihan kujalla!
Pus! <3
Ou no toi on niin ärsyttävää ja käynyt itsellekin monesti. Superkiitokset, että vielä jaksoit tulla uudelleen ihana Nelina.
Et ole lainkaan kujalla vaan naulankantaan osut, siksi on tosiaan hämmentävää, tuollaiset kysymykset. Blogi on kuitenkin niin henkilökohtainenkin, että tavallaan on mahdotonta, että voisi edes siirtää toiselle koko blogin olemusta, kontaktilistoja ym. Koska kaikki toimivat kaikilla eri tavoin. Nämä on jänniä ja hassuja juttuja. Niin paljon kuin blogin puolesta on tullut hyvää, on tullut siitä murto-osa onneksi murto-osa, kaikkea hämmentävää.
Haleja Nelina ja kiitos. 💛💛💛
Oli niin kiva lukea yhteenvetoasi viisivuotisesta bloggaajan matkaltasi. Onnea ja iloa eteenkin päin. Olet kirjoituksesi perusteella osaava ja taitava ihminen ja jo paljon kokenut. Samalla on ihan pakko todeta, että vihdoinkin olen löytänyt ryhmän, jossa kirjoittaa monta ihanaa naista ja joita tulen seuraamaan myös esimerkkinä laadukkaasta bloggaamisesta. Joskus olen kysynytkin mahdollisuutta päästä yhteisöönne mukaan. Sellaista täydennystä kaipaan omalle blogitaipaleelleni. Vielä minua ei ole hyväksytty, mutta yritän edelleen 👍 Kaikkea hyvää sinulle!
No en vilpittömästi tuosta osaamisesta tiedä, keskinkertainen tavis. Mutta kiitos kauniista sanoista Margit. <3
Niin ihana kuulla tuo, että olet löytänyt mieleisen ryhmän ja naisia, joita kiinnostaa seurata. Nyt tästä heti sinkoan tutkailemaan sinun blogiasi, jos se profiilin alta vaan löytyy. <3
Ymmärrän hyvin ja pidän peukut pystyssä ja juuri oikea asenne, kun tahtoo ja yrittää, niin monesti tapahtuu.
Kaikkea hyvää sinulle Margit ja aurinkoisia kevätpäiviä. <3
Olipa ihana lukea tätä <3 Ihana sinä, rohkeasti sinä <3 Ja onpas kaikenlaista matkasi varrelle sattunut, mm. pyynnöt blogisisarilta 😀