Avainsana: clarins

Uutta ihanaa Clarinsilta ja Arabialta, arvontavinkki ja hidasta menoa

Uutta ihanaa Clarinsilta ja Arabialta, arvontavinkki ja hidasta menoa

Clarinsit saatu ja Arabian mukikuvat lainattu Arabian tiedotteesta

Clarinsilta on ilmestynyt todella suloiset luomiväripaletit. Olen tykännyt Clarinsin luomiväreistä vuosia ja rakastan Clarinsin poskipunia, jotka tulevat hyvin samanlaisissa karamellikimara rasioissa.

Tykkään, että rasioissakin on väriä ja rasioiden kannet kuvaavat hienosti sisällään pitämien luomivärien sävymaailmaa.

Clarins Ombre 4 Couleurs -paletti sisältää neljä toisiinsa sointuvaa intensiivistä sävyä, jotka jättävät joko mattapintaisen, hohtavan, folionhehkuisen tai metallisen lopputuloksen.

Luomivärin koostumus sisältää pohjustustuotteen, mikä takaa kestävän lopputuloksen. Luomiväri ei varise eikä paakkuunnu juonteisiin tai luomivakoon päivän mittaan.

Eikös kuulosta hyvältä ja niin hyvältä, että koska sain luomiväripaletteja useamman, niin päätin arpoa kaksi näistä luomiväripaleteista Instagramin puolella täällä.

Eikö olisi jopa outoa tai jopa kuvat oudon tyhjiä, jos assari ei olisi assaroimassa. Puremassa kukkia, nuuhkimassa kahvia ja yrittämässä saada tassuihinsa luomivärien luomivärisivellintä, jota olisi kiva pallotella ympäri kotia.

Vähän puraisen nyt kuitenkin. 🙂

Tänä aamuna kilahti Arabian uusien muumimukien tiedote ja hyvät hyssykät miten paljon tykkään uudesta Vilijonkka teemasta. Ihan täydelliset värit omaan makuun. Miten raikkaat ja nätit niin talveen kuin kesään. Täydelliset!

Vielä kuitenkin isoja 4dl lattemukeja Muumeilta odotellaan ja punaista joulumukia. Luulen, että aika moni käyttää nykyään isoja mukeja ja koen nämä pikkaraiset muumimukit kooltaan haastavaksi. Olivat aivan mahtavia lasten ollessa pieniä, maidolle, kaakaolle jne.

Oijoijoi miten sievät nämä onkaan.

Kieltämättä Muumimamma astioissa on aivan ihanat kuvat. Persikka vaan ei ole oma lempiväri, mutta on nämä siltikin ihanat. Sitä paitsi muumit näyttävät parhaimmilta ollessaan yhdessä. Tulee iloinen värikimara. Muumimamma muki sopii kivasti yhteen aiemmin ilmestyneen Miisa mukin kanssa.

Kaksi päivää oli Suomikin sekaisin, eikä kenties lumettoman edeltävän talven vuoksi osattu varautua hurjaan lumentuloon. Kieltämättä eilen oli merkillistä katsoa, miten kävelyteitä ei ollut, ihmiset kävelivät ajoteillä, autot olivat jumissa pientareilla ja lumikasoissa, bussit eivät kulkeneet täällä Porvoossa ainakaan aamulla.

Miehen kanssa tehtiin anivarhaisella 2,5h lumitöitä ja illalla vielä lisää. Olihan se aikamoinen savotta ja tänään juuri, kun olin lähdössä hakemaan tytärtä koulusta, aura-auto veti puolen metrin vallin autojen eteen. Hetkeen ei naurattanut, hitsinpimpulan jääkalikkakasa.

Mutta kylläpä on kaunista, suorastaan jumalaisen kaunista. Tulee tunne lapsuuden talvista. Kesäpaikan jäällä luistellen ja kaakaosta nauttien. Ei varmasti silloinkaan aina olleet säät niin täydelliset, mutta ne parhaat muistot kulminoituu juuri noihin päiviin.

Ja vielä ihan muuta asiaa. Tänään tuli mietittyä, että kyllä ikä tekee sen, että kaikki sujuu hitaammalla temmolla ja sitä suorastaan halua tehdä kaiken ajan kanssa. Hoppu ei sovi yhtään enää pirtaan vaan mieli on rauhallisempi, kun saa tehdä omaan tahtiin.

Lomakin oli ihana, koska ei tarvinut herätä herätyskelloon ja sai herätä hitaasti. Olen äärimmäisen hidas herääjä ja kestää tovin, että lähden käyntiin. Mies kun pomppaa aina energisenä sängystä.

Ennen rakastin tietynlaista kiirettä ja hektisyyttä, silloin tuntui olevansa elossa ja koki, että saa paljon aikaiseksi. Nykyään tunnistan, että tällainen meininki saa ylikierroksille ja hyvät unet kärsii.

Eli kyllä ikä tekee tehtävänsä ja varmasti oma tempo vaan hidastuu tästä vielä. Kiirettä en nykyään siedä yhtään ja huomaan, että jos on kauhea kiire, herkästi ärtyy. Eli ihan eri meininki kuin nuorempana.

Jotenkin se rauhoittuminen on se juttu nyt. Olen muuten aina ollut sellainen, kun herään ja menen nukkumaan, seikkailen jossain unen ja hereilläolon välimaastossa ja pohdin tajunnavirtana kaikenlaista. Stressaantuneena ajatukset poukkoilee ja ovat jopa hermostuttavia, sellaisia ettei niistä saa kiinni.

Mutta parhaimmillaan ajatusvirta ja mietiskely antaa energiaa ja levänneen, puhdistuneen ja virkistyneen olon. Lopulta iltaisin, kun mieli on saanut ajatella kaikkea rauhassa, voi mieli tyhjentyä ja vaipua uneen.

Kamalinta mielelle on, jos sängystä joutuu nousta leikaten. Mieli on ärtyisä ja hölmistynyt parikin tuntia ja olo puuroinen.

Eli hitaalla temmolla ainakin täällä ja hyvä tulee.

Miten siellä, hitaammalla temmolla vai vauhdilla eteenpäin? Pää tyynyyn ja uni tulee heti vai pohdintaa. Aamulla suoraan sängystä ylös vai puoli tuntia hidasta heräilyä ja asioiden pyörittelyä?

Mitä pidätte uusista muumimukeista ja kumpi on uusista suosikki Vilijonkka vai Muumimamma? Ai niin ja kauppoihin astiat rantautuu 15.2

Viehättääkö Clarinsin uudet luomiväripaletit ja jos viehättää, niin kannattaa siirtyä Instagramin puolella ja osallistua arvontaan.

Sydämellistä loppuviikkoa kaikille. <3