Avainsana: davidnicholls

Vinkkejä, tunnelmia ja arvonnan voittaja!

Vinkkejä, tunnelmia ja arvonnan voittaja!

*Kirja ja Lumenet saatu

Tänään kuvatessa aamukahvikuvaa, mieleen sinkoili kaikki ihmiset, jotka liittyivät kuvissa esiintyviin tavaroihin jollain tavalla. Iski kova ikävä ihmisten lähelle ja tiedän toki, että ajan ilmiö on hankkiutua tavarasta eroon, mutta kun niin moneen tavaraan liittyy iso tunnearvo.

Tavaroita katsellessa tuli mieleen ihmiset, mutta myös monet ihmisten kanssa vietetyt hetket silmien eteen filminä. Joten pitäydyn roinissani ja pyrin hankkiutumaan niistä eroon kuolinsiivouksena tai miksi sitä nyt kutsutaan. Eli jätän asian hieman tuonnemmaksi.

Toki ongelmallista asiassa on, ettei koskaan tiedä milloin on se viimeinen päivä eli toivottavasti ehtii siivoskella, mutta lähtisin siitä ajatuksesta, ennen kuin tulee kovin iäkkääksi.

Tänään muistellaan ihmisiä ja lisäksi vinkataan monia juttuja, jotka täällä ovat piristäneet mieltä.

Otavan David Nichollisin kirjoittama Suloinen suru kirja tupsahti viime vuonna. Viime vuonna Otava lähetti runsain mitoin uutuuskirjoja yllärinä postitse. Tänä vuonna ovat tulleet todella tarpeeseen.

16-vuotias Charlie Lewis on se poika, jota kukaan ei muista koulukuvista. Hän on mokannut koulun päättökokeet, eikä kotioloissakaan ole hurraamista. Kun kaverit käyvät kesätöissä ja valmistautuvat lukioon, Charlie tappaa aikaa ja koettaa olla ajattelematta edessä häämöttävää syksyä.

Sitten Charlie tapaa Fran Fisherin, ja hänessä herää toivo. Charlien on kuitenkin ylitettävä itsensä ja ennakkoluulonsa ja heittäydyttävä täysillä, jos hän aikoo hurmata kiehtovan ja älykkään Franin.

Kirja kaiken ikäisille, mutta sopii hyvin myös teineille ja meille joiden sisällä asuu ikuinen teini tai jotka muistamme vielä teinivuodet. Meille taviksille, itse en ainakaan koskaan ole ollut missään erityisen lahjakas. Kirjan sanoin, erityispiirteiden puutteille ja meille jotka olemme joutuneet voittamaan itsemme.

Hyvä ruoka ja parempi mieli eli Thaikanaa cashewpähkinöillä ja resepti löytyy täältä. Hieman vähemmän laittaisin soijaa ja osterikastiketta, tulee kovin suolaista.

Tosin meidän pieni terroristi oli aivan mahdoton hirviö, kun ei meinannut antaa meidän syödä rauhassa, pomppien pöydällä ja kitkien kaikki korianterinlehdet.

Eilinen päivä oli hyvä, suorastaan ihana. Aamu starttasi Lumenen kasvohoidolla ja kerroinkin tästä aiemmassa postauksessa enemmän. Eevis Liedes piti meille aivan ihanan tunnin, jossa hoidimme ihoa, jutustelimme pääasiassa hoidosta ja Lumenen tuotteista, mutta myös vallitsevasta tilanteesta.

Kuva kertoo, miten jo videopuhelu eli ihmiskohtaamiset tuo hymyn kasvoille. Oli todella myös mielenkiintoista huomata, miten kivan startin antoi päivään tämä ”ihmiskohtaaminen.”

Lisäksi löytyi pari uutta suosikkia Lumenelta. Kasvohoidon aikana punoittavat couperosa posket lakkasivat loimottamasta. Kosteutus, kosteutus ja kosteutus.

Lähde sarjan hoitovesi on fantastinen. Eevis kertoilikin, jos muistan joka päivä kaksi kertaa kerrostaa Lumenen Nordic Hydra hoitovedellä, niin taatusti iho pysyy kosteutettuna ja poskien loimotus hälvenee. Vahva suositus.

Lisäksi eilen tuli testattua kasvohoidon keskiössä ollut Tehokosteuttava 72 tunnin geelinaamio, joka on Japanissa hitti ja jonka on tutkittu pitävän ihon kosteustasapainoa yllä peräti 72h ajan. Vilpittömästi iho tuntui naamion jälkeen aivan fantastiselta, kosteutetulta ja kimmoisammalta. Hitti tämä naamio.

Lähde sarjan tuotteet ovat vielä todella edullisia ja täälläpä vinkkinä aivan huipputarjous vielä vaikka oli edellisessäkin postauksessa.

Tämä kuva sai miettimään monia ihmisiä tänä aamuna. Kuvassa muuten Lidlin paistopisteestä ostettu mustikkapiirakka, voi pyhät pyssyt miten hyvää.

Greengate muki saatu miehen veljen vaimolta ja veljeltä, Paratiisi lautanen isän vaimolta ja isältä, oikeanpuoleinen maatuska Moskovan kosmonauttireissulta järjestäjien lahjakassin mukana ja pari muuta maatuskaa ostettu kirppareilta, kun tytöt olivat pieniä ja tytöt leikkivät paljon näillä maatuskoilla.

Kuvan peltipurkki vaihtarina Kiti Kokkosen kanssa, kun kävivät kuvaamassa meillä Hehku-ohjelmaa ja Kitille lähti vaihtoon Tommy&Jerry purkki. Ja kyllä, Kiti on maailman ihanin tyyppi ja koen, että meillä kolahti ihan sielujen tasolla ja myös purkkihulluden tasolla silloin.

Eilen veimme sedälle mieheni kanssa 60-vuotissyntymäpäivälahjan ja kuvan tulppaanikimpun, (ostin niitä kaksi) törötimme parkkipaikalla turvavälin päässä toisistamme ja höpöttelimme kaikkea maan ja taivaan välillä, välillä aurinko paistoi, välillä lunta tuprutteli. Lähdettyämme eri teille, totesimme, että olipa hyvät synttäribileet. 🙂

Ihmiset ja ihmiskohtaamiset, ikävä on kova, mutta kiitollinen monista keinoista, virtuaalisistakin, mitä jos ei olisi niitäkään, mitä jos olisi vaikka vain lapsuuden lankapuhelin ja kello yhdeksän uutiset?

Tädin kanssa jaamme rapsurakkauden ja täti vinkkasi, että olenko huomannut, että Liiteristä löytyy rapsukäsisaippuaa. No tästä syystä kiitolaukkaa Lidliin ja on kuulkaas aivan kuin aitoa rapsua käsille valelisi ja pienen pirteän omenan tuoksun kera!

Hyvät hyssykät, olen katsonut varmasti kaikki dystopia sarjat mitä eri suoratoistopalveluilta löytyy, mutta kappas enpäs ollutkaan. Löytyipä Hbo:lta upea sarja Into the Badlands. Luulen, että nämä sarjavinkit menevät hieman kuuroille korville, mutta elän toivossa, että lukijoiden joukossa on joku, joka tykkää tälläisistä sarjoista myöskin, tämä vinkki on sinulle. Kuvat lainattu Googlesta.

Kyseessä on Kill Billin (kyllä erittäin väkivaltainen, ei herkille), Mad Maxin ja New Orleans vanhaan aikaan pukudraaman kolmoisristeytys. Sarja on visuaalisesti äärettömän hieno, harvoin näkee tälläistä. Taistelukohtaukset kuin balettitanssia, maailman lopun karuisuus ja kauneus ja millä pieteetillä puvut, hulppeat talot, linnat, korut, asut ja kaikki on toteutettu. Jo visuaalisena nautintona tämä sarja on napakymppi.

Juoni on hieno, mutta sarja vauhdikas, mutta juonen kulku aavistuksen hidas, vaikkakin joka osassa tapahtuu paljon. Kaikille Yakuza-ja samuraielokuvien ystäville ja niille, jotka rakastavat sarjoja, jotka kertovat tulevaisuuden yhteiskunnan kauhukuvista.

Näitä kun katsoo, olen erittäin kiitollinen rauhasta, kodista, perheestä, ystävistä siellä videopuhelun päässä, aamukahvista, suihkusta, lämpimästä vedestä, siitä että kaupassa on ruokaa ja herkkuja. Meillä on asiat vielä todella hyvin ja tätä turvallisuudentunnetta, nämä sarjat kyllä tukee.

Tälläistä tänne eli kyllä tässä on ihmiskohtaamisiakin ollut ja paljon hyviä hetkiä. Miten siellä, miten siellä voidaan ja jaksetaan? Onko vinkata sarjoja, leffoja, kirjavinkkejä, jotain ruokaa tai mitä vaan, mikä on viime aikoina sykähdyttänyt?

Nyt vielä blogiarvonnan voittajaan ja onni suosi tällä kertaa Maria. Mari laitatko yhteystietosi osoitteeseen tiia68@gmail.com, niin vien paketin ensi viikon aikana postiin ja matkaamaan luoksesi. Hurjasti onnea vielä Mari ja sydämelliset kiitokset kaikille osallistujille.

MARI PAJUNEN29.3.2020 13:54 Muokkaa

Tää on yksi lemppariblogi, joilla olen korvannut naistenlehdet läheskokonaan (kirjastossa joskus viä luen naistenlehtiä). Toivon jatkossakin juttuja ihan laidasta laitaan (pukeutumista, meikkejä, siivousta, mukeja, eläimiä, ruokia…).
Yhdellä arvalla (toivottavasti tärppäisi kerrankin) mukana.
Oikein ihanaa kevättä Tiian poppoolle.

Miten siellä, täällä mies lähti 15 vuotiaan kanssa mökille ja Samppa koira mukana ja jäimme perheen kuopuksen kanssa kotiin. Kesäpaikka on tosiaan rajojen sisällä Kirkkonummella. 🙂 Onneksemme myös mummin kesäpaikka Sipoossa on tuossa naapurissa, jos tämä tilanne jatkuu, tulemme tänä kesänä varmasti tuulettamaan mieliämme molemmilla kesäpaikoilla ja paljon.

Mukavaa lauantaita kaikille. <3