Jouluaaton tunnelmia
Tulin vain tänne huikkaamaan jouluaaton tunnelmia ja siitä miten itselle kitsi voi muuttua silmissä kauniiksi. Sain joskus ystävältäni tämän Disney-astiaston ja hänelle astiasto oli ns. ”ihan kiva”, mutta kauhistus. Hän oli saanut anopilta lahjaksi kyseisen astiaston ja lapseton pariskunta hieman ihmetteli astiaston lapsellista maailmaa ja koko tarkoitusperää.
Annoin ystävälleni Arabian Saara-astiaston, joka ei omaa silmää hivellyt ja ystävä kysyi, haluaisinko minä heidän kellarissa lojuvan Disney-astiaston. Silloin mietin, että onpa kiva astiasto lasten kannalta, mutta muuten aivan kamalan kitsi. Mutta otetaan ja käytetään sen aikaa, kun lapset ovat pieniä.
No arvaatte varmaan miten vuosien varrella on käynyt. Olen kiintynyt tähän lapsenmieliseen astiastoon, sillä tällähän on vuosikausia luotu meidän joulumuistot. Muistuu vielä mieleen, milloin lapset pohtivat ja vähän kinasivatkin, minkä astiaparin he haluavat itselleen aattona.
Näin jostain kitsistä voi tulla omaan silmään kaunista, jokin asia ei ole enää se ulkokuori, vaan sisin ratkaisee eli näihin astioihin paketoidut muistot. Sama pätee ihmissuhteisiin, kaikkeen. Kun näkee ihmisen sydämeen, pintaa miettimättä, sieltä löytyy se kaunein kultakimpale. Joulun kaunein sanoma onkin rakkaus.
Rakkaus oli meilläkin eilen aattona käsin kosketeltavana. Vaikka appivanhemmat eivät ole kovin muistavaisia enää tai ei juuri lainkaan, sain heistä aivan ihania kuvia, miten anoppi istui appiukon sylissä ja suukotti appiukkoa otsalle. Miten anoppi oli iloissaan saamastaan paketista ja miten itse lahjan saaminen eli se paketti oli ihmeellinen ja iloa tuottava asia.
Kun appivanhemmat olimme vieneet takaisin Espooseen, juttelimme lasten kanssa ja aikuisten lasten kanssa myöhään yöhön. Kerroimme myös lapsille, että nämä hetket ovat meidän elämässä niitä parhaita. Nämä hetket ovat meille elämän tarkoitus. Se ei ole hieno auto pihassa, ura tai materia, kaikki sellainen on merkityksetöntä, loppupeleissä vain perheellä on merkitystä.
Niin nämä kitsin kamalan ihanat Disney-astiat taltioivat taas yhdet meidän parhaimmat muistot lisää, joulun 2018. Näiden lautasten äärellä herkutellaan ja jutellaan paljon, nautitaan siitä joulun parhaasta asiasta, yhteisestä kiireettömästä ajasta.
Aikuinen tytär toimi taas maanmainiona joulupukkina ja ihanaa, että pukki tuli kylään. Taaperoita ei enää ole, mutta kyllä joulupukki vaan ilahdutti kaikkia appivanhempia myöten. Toi pisaran sitä sadunomaista joulun henkeä meille, lapsenuskoa. Muistoja niistä hetkistä, kun me kaikki vielä uskoimme joulupukkiin.
Nautimme tänään runsaan aamiasbuffan lasten kanssa ja tällä hetkellä osa lapsista on joulusaunassa. Pian aikuiset lapset puolisoineen matkaavat äitinsä luokse joulua viettämään ja me vietämme pyjamapäivää herkutellen ja joululeffoja katsoen. Näihin hetkiin tiivistyy joulu ja kyllä joulussa on aidosti jotain ihmeellistä.
Miten siellä on joulu mennyt, jos olette joulua viettäneet? Oliko hyvä joulu ja mikä joulussa on parasta? Sydämellistä joulupäivää kaikille. <3
