Juhannus kuvin ja se nuoruuden hassuin nolo juhannus!
Vietimme juhannuksen miehen vanhempien mökillä Kirkkonummella. Aiemmassa postauksessa kerroinkin, että menomatka sujui kissanpökäleen tortun hajuisissa tunnelmissa. Paluumatka sujuikin sitten kissanpissan hajussa. Kisut pääsivät vielä juuri ennen lähtöä pötkimään kantokopasta pihalle ja piiloutuivat talon alle, mutta saimme poloiset houkuteltua kinkkuviipaleiden avulla takaisin kauheaan koppaan.
Mökkijuhannus sujui leppoisasti ja juhannuspäivän sää oli täydellinen. Ystäväpariskunta vietti juhannuspäivästä tähän päivään juhannusta kanssamme ja meillä oli huikean kivaa. Koko päivä istuessa laiturilla uiden ja nauttien auringosta, mukavin juhannus naismuistiin.
Toki kommelluksiltakaan ei vältytty ja kunpa olisi kyseisen episodin saanut videokuvattua. Kiikkerä laituri, painoa liikaa etualalla, ensin suhahti lampeen tuoli, sitten ystäväni aurinkolasit päässä ja seuraavaksi ukkeli, jolla oli uusi älyluuri sortsien taskussa. Ei jääty jumittamaan harmitusta vaan pakkohan se oli koomiselle tilanteelle nauraa. Tuosta hetkestä varmasti jäi se ikimuistettavin muistokin.
Nuoruudessa kuitenkin kaikki tapahtumat tuntuivat olevan aina yhtä tavaroiden kadotusta ja yhtä härdelliä ja häsää. Lupasin kertoa teille hassuimmasta juhannuksesta ja toki on monella ollut hassumpiakin, kuten vaikkapa ystävälläni, jonka kaikki tavarat varastettiin festareilla ja joutui liftaamaan kotiin biksut päällä. Kauhean noloa nuorena moinen!
Samaisen ystävän ja kolmannen kamun kanssa porhallettiin heidän yhdessä ostamalla sinapinvärisellä 1000markkaa silloin maksaneella Datsunilla juhannukseksi Hankoon.
Luonnollisesti tuotannollisista ja taloudellisista syistä asuimme viikonlopun autossa, no tosin ensimmäisenä yönä autossa nukuin vain minä ja toisena yönä ei yksikään meistä. Puhtaudesta huolehdittiin paikallisen pizzerian käsisuihkulla, pyydän vieläkin anteeksi sitä märkyyttä mikä kolmen naisen kainaloiden ym. pesun jälkeen lattioille syntyi. Meillä on varmaan kyseiseen ravintolaan ikuinen porttikielto.
Juhannuspäivänä kadotin molemmat ystäväni ja avaimiahan ei matkaratsuumme ollut. Pääsin mukavien suomenruotsalaisten veneellä saareen ja olin aika vaisu allapäin. Hävettikin… lisäksi he aika kovin ihmettelivät autossa asumista ylipäänsä. Oma olo oli jotenkin nukkavieru ja resuinen… Olin pohjalla.
Autollakin käytiin juhannuspäivän jälkeen ja auto oli kiltisti parkissa, mutta ystäviä ei näkynyt missään. Oi sitä kännykätöntä elämää. Lähdin samaisten suomenruotsalaisten kyydissä Helsinkiin, toinen kavereistani tuli samaisena iltana junalla kotiin ja kolmas kaveri tuli vasta maanantaina autolla Helsinkiin.
Vaikka jälkikäteen olemme nauraneet toilailuilemme, silti jokin pistos vieläkin sydämeen iskee, kun muistelen kyseistä juhannusta. Olin jotenkin niin maan matosena, minä autoasukki, jolla oli kaverit hukassa ja olo lohduton. Moisia reissuja en kuuna päivänä jaksaisi enää ja seikkailuhenkeni on kyllä surkastunut aika minimiin. Nuorena ei ollut huolen häivää, vaikka ajoittain morkkis kyllä iski ja lujaa. Hanko juhannuksen jälkeen taisin viikon nuolla haavojani häpeältä.
Sellainen oli nuoruuden Hanko juhannus ja Datsunilla toki seikkailtiin Tampereellakin, mutta se onkin sitten jo aivan oma tarinansa. 🙂
Mikä on teidän hassuin juhannusmuisto ja oliko kiva juhannus?
*Viinit saatu blogiin
