Avainsana: epäsuositusmielipiteeni

Epäsuositut mielipiteeni

Epäsuositut mielipiteeni

Ajattelin nyt tempaista ilmoille tämän blogeissa viime vuonna paljolti pyörineen haasteen. Bongasin tämän Tuulaannelin blogista. Tuli sellainen tunne, että pitää päästää vähän höyryjä, sillä tällä viikolla on ollut kaksi kertaa vatsakramppeja ja merkillisiä näppyjä dekoltee alueella. Mies totesi, että ne on ne pidätetyt tunteet, että opettele puhumaan ihmisille suoraan, äläkä pidättele.

Olen aivan hirveä nössö ja en tiedä kamalampaa, kuin sanoa ihmisille suoraan asioita vaikka se olisi reiluinta. Akupunktiossakin kerran sanottiin, että jos alkaisit päästämään ulos tunteitasi, niin kaikki niska-ja hartiasäryt jäisivät siihen. Mutta miksi se suoraan puhuminen on niin vaikeaa ja vaikka yrittäisi  kuinka hellästi sanoa. Opittua varmaan, aika harva meistä, minä mukaan lukien, ei oteta hyvällä, ei ainakaan heti ennen kuin asiaa on pureskeltu, kun jollain toisella on jotain negatiivista sanottavaa meistä itsestämme. 

Eli sitten niihin epäsuosittuihin mielipiteisiin. Jos Tuulaanneli oli sitä mieltä, ettei ymmärrä merkkilaukkuja, niin minä kyllä ymmärrän, mutta en niillä salavihkaista briljeeraamista. Eli tungetaan Instakuviin kahvikuppien viereen se Vuitton, jotta varmasti näkyy kaikille, että tälläinen laukku on omistuksessa. 

Jos merkkilaukku on luontevasti esillä, eikä siitä tehdä numeroa tai jos merkkilaukustaan iloitsee aidon vilpittömästi, niin minusta merkkilaukun omistaminen on täysin normaalia. On ihmisiä, jotka haluavat  panostaa kestävään laukkuun, joka hivelee silmää ja joillekin ihmisille nämä merkkilaukut eivät edes ole statussymboleita, vaan luontainen osa heidän tyyliä. Panostus johonkin kalliiseen ja laadukkaaseen voi olla pitkäaikainen sijoitus. Joku toinen voi samalla rahalla ostaa miljoona halpavaatetta, jotka päätyvät roskikseen paljon ennen hintavaa merkkilaukkua. 

Eli annetaan laukkujen reilusti heilua, se ei ärsytä lainkaan, kuten esitetään vaatimatonta, mutta ei ollakaan. Ihan niin kuin se Bemarin tai Audin logo jossain kynsi-ja kahvitermoskuvissa ym. Jauhetaan kuvassa kynsistä tai onpa kiva termari tässä, mutta oikeasti halutaan esitellä vaan sitä Bemaria. Niin ja kerrottakoon ettei minulla ole mitään Bemareita tai Audeja vastaan, en vaan kestä, jos niillä brassaillaan. Miksi ei voi suoraan vaan sanoa, että jee rakastan tätä Vuittoniani tai Bemariani. Olla rehdisti ylpeä.

Noh tiedättekö mitä, inhoan itsessäni tätä pikkumaisuutta, eli tavallaan ärsyttävää tarkkanäköisyyttä huomata, onko ihmisen laukku esillä vahingossa vai tahallaan huomaamattomasti huutomerkin kera. Inhoan, että takerrun näihin asioihin ja olen itse niin pikkumainen ja uskon, että tämä on vaan kasvatuksen tulos. 

Ostetut seuraajat Instagramissa ja myös blogin lukujen hurjat huijaamiset ärsyttävät suuresti tai kaikenlainen liioittelu, suurentelu ym. Minulle tämä on suoraan vilpillistä toimintaa ja aika mustavalkoisesti valehtelua. Tässä ei ole sellaista välitilaa, joko valehtelee tai ei valehtele, joko huijaa tai ei huijaa. 


Yritys saada itselle hyötyä oikoreitin kautta, kun toiset saa hyötynsä kovan työn tuloksena. Lisäksi tässä on vielä ihmisoikeuskysymys, eli nämä feikkiseuraajat elävät Intian hikipajoissa epäinhimillisissä oloissa ja tälläistä toimintaa ei tulisi missään nimessä tukea.

No toki sitten aina mietin ihmisen motiiveja ja taas päästään siihen epävarmuuteen, jos jollain on tarve ostaa seuraajia tai huijata lukemia, esittää parempaa kuin on, niin osalla tämä toki johtuu epävarmuudesta. Toki osalla tämä on vain röyhkeä tapa saada itselleen huijaamalla yrityksiltä yhteistöitä ja tavaraa. Hyi en tykkää.

Toisten yli käveleminen. Ihmiset jotka eivät koskaan kysy, tekevät päätöksiä toisten puolesta, kävellen toisten yli, koska pitävät omia ideoitaan niin nerokkaina. Ihmiset jotka ovat niin itsensä lumoissa, etteivät edes ajattele neuvotella toisen kanssa, että miten sinä haluaisit tämän asian toteuttaa. 

No miksi tämä niin raivostuttaa, no koska olen helposti ihminen, jonka yli kävellään. Jään aina hämmentyneeksi toisen röyhkeudestä, enkä uskalla edes sanoa takaisin tai kyseenalaistaa toista, koska en itse halua toimia kuten toinen. Koen myös äärimmäisen kiusalliseksi paljastaa toisen röyhkeyden, nolata toista ihmistä ja näistä syistä vaikenen ja kärsin asiasta itse lopulta, koska en osaa pitää puoliani.  Jo ajatus toisen ihmisen nolaamisesta saa säälin tunteet heräämään pintaan vaikka minut on yritetty nolata seurassa monen monet kerrat ja minulle on naurettu. 

Olen minäkin miettinyt ripsienpidennyksiä, että joillain ne on aika hämähäkkimäiset, mutta olen miettinyt myös, että ne ovat aikamme muoti-ilmiö. Ehdottomasti oma permikseni oli 90-luvulla huomattavasti luonnottomampi tai maahohteella kyllästetty oranssi naama, kuin pisimmätkään ripsienpidennykset kellään.

Joten mikä olen niitäkään arvostelemaan, koska jokainen hakee välillä itseään ja kieltämättä muoti voi olla varsin oikullisen outo eri vuosikymmeninä. Siitä olen itsekin elävän karmaiseva todiste. 

Mikä näissä epäsuosituissa ajatuksissani eniten ärsyttää, että vaikka ilman muuta minuakin ärsyttää todella monet asiat ja ehdottomasti omassa ärsytyksessä on kyse siitä, että millä tuulella itse juuri sillä hetkellä satun olemaan.


Hyvänä päivänä ei mikään ärsytä. Joten loppupeleissä joudun aina katsomaan itseäni peiliin ja ärsyttävänä päivänä, juurikin minä itse olen se ärsyttävin, koska huonon tuuleni takia ärsyynnyn turhista eli loppupeleissä minussa on se vika. Myös siinä yli kävelemisen tilanteessa, sillä miksi hitsissä olen sellainen jänöpupu, etten osaa sanoa vastaan tai ilmaista mielipidettäni. Ei toisten ihmisten kuulu aina ajatella puolestani.

Eli vaikka ärsyttää moni, niin ärsytyksen äiti on aina ärsytys omaan itseeni ja tällöin hakee turhia ärsykkeitä toisista yleensä oman eletyn elämän kautta. Kun ottaa huomioon miljardit ihmiset tällä pallolla, niin aika kapea-alaiseksi jää elämä, jos ärsyyntyy toisiin ihmisiin oman lilliputti muurahaisperspektiivien kautta. Joten vaikka kuinka olisi ärsytyksiä muita ihmisiä kohtaan, niin ympyrä sulkeutuu aina omaan itseeni. Olen itseni pahin vihollinen.

Ai niin mitkä muut asiat ärsyttää, maiskutus top 1 varmaankin, kakofonia, musiikki kovalla vaatekaupassa, jolloin aivot menee lukkoon, eikä shoppailusta tule mitään, huonot tavat ruokapöydässä tai ihmiset, joilla on kiire ottaa aina se parhain pala. No miksi näin, koska olen vihainen itselleni, etten kehtaa ottaa sitä parasta palaa. Onhan näitä vaikka kuinka eli taidan olla aika ikävä ihminen, josta riittäisi paljonkin epäsuosittuja mielipiteitä kerrassaan. 

Aika pitkä matka on siis meikäläisellä johonkin zen-tilaan tai jotta näkisin valon, mutta kai se on tarkoituskin, jotta elämä pysyy mielenkiintoisena, että zen-tunnetta tavoitellaan, eikä siinä ole välttämättä pakko koko ajan majailla. Voisi käydä elämä aika tylsäksi. 

En tiedä menikö tämä ”Epäsuositut mielipiteeni” ihan metsään, mutta on vaikea arvostella toisia, arvostelematta itseään. Suorastaan mahdotonta. Heti kun mietin ärsyttäviä asioita muissa, nousee pintaan se, mitä varaa tässä on sanoa mitään, koska meissä kaikissa on ärsyttäviä piirteitä. 


Ehkä se suurin rikkaus onkin löytää saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa epämiellyttävät piirteemme vaimenee ja hyvät korostuu. Löytää ystäviä ja rakkaus, että välittää toisista kaikista oudoista piirteistä ja pikkumaisuuksista huolimatta. Pikkumainen olen todellakin, sehän tuli jo selväksi tuossa Vuitton laukku töröttää huutomerkkinä Instakuvissa kohdassa, vaikka muka kuvataan jotain aivan muuta. Varmaan brassailen itse jollain muulla, en vaan ole sitä hoksannut. Haha voi elämän kevät tätä ihmisyyttä ja sen vaikeutta. 

No mutta tälläistä. Miten teidän epäsuositut mielipiteet, löytyykö niitä, mikä ärsyttää, löytyikö samaistusmispintaa ja mikä ärsyttää sinussa itseäsi. 


Kivaa lauantaita kaikille ja olipa vapauttavaa päästää hiukan höyryjä ulos.