Ajattelin nyt tempaista ilmoille tämän blogeissa viime vuonna paljolti pyörineen haasteen. Bongasin tämän Tuulaannelin blogista. Tuli sellainen tunne, että pitää päästää vähän höyryjä, sillä tällä viikolla on ollut kaksi kertaa vatsakramppeja ja merkillisiä näppyjä dekoltee alueella. Mies totesi, että ne on ne pidätetyt tunteet, että opettele puhumaan ihmisille suoraan, äläkä pidättele.
Olen aivan hirveä nössö ja en tiedä kamalampaa, kuin sanoa ihmisille suoraan asioita vaikka se olisi reiluinta. Akupunktiossakin kerran sanottiin, että jos alkaisit päästämään ulos tunteitasi, niin kaikki niska-ja hartiasäryt jäisivät siihen. Mutta miksi se suoraan puhuminen on niin vaikeaa ja vaikka yrittäisi kuinka hellästi sanoa. Opittua varmaan, aika harva meistä, minä mukaan lukien, ei oteta hyvällä, ei ainakaan heti ennen kuin asiaa on pureskeltu, kun jollain toisella on jotain negatiivista sanottavaa meistä itsestämme.
Eli sitten niihin epäsuosittuihin mielipiteisiin. Jos Tuulaanneli oli sitä mieltä, ettei ymmärrä merkkilaukkuja, niin minä kyllä ymmärrän, mutta en niillä salavihkaista briljeeraamista. Eli tungetaan Instakuviin kahvikuppien viereen se Vuitton, jotta varmasti näkyy kaikille, että tälläinen laukku on omistuksessa.
Jos merkkilaukku on luontevasti esillä, eikä siitä tehdä numeroa tai jos merkkilaukustaan iloitsee aidon vilpittömästi, niin minusta merkkilaukun omistaminen on täysin normaalia. On ihmisiä, jotka haluavat panostaa kestävään laukkuun, joka hivelee silmää ja joillekin ihmisille nämä merkkilaukut eivät edes ole statussymboleita, vaan luontainen osa heidän tyyliä. Panostus johonkin kalliiseen ja laadukkaaseen voi olla pitkäaikainen sijoitus. Joku toinen voi samalla rahalla ostaa miljoona halpavaatetta, jotka päätyvät roskikseen paljon ennen hintavaa merkkilaukkua.
Eli annetaan laukkujen reilusti heilua, se ei ärsytä lainkaan, kuten esitetään vaatimatonta, mutta ei ollakaan. Ihan niin kuin se Bemarin tai Audin logo jossain kynsi-ja kahvitermoskuvissa ym. Jauhetaan kuvassa kynsistä tai onpa kiva termari tässä, mutta oikeasti halutaan esitellä vaan sitä Bemaria. Niin ja kerrottakoon ettei minulla ole mitään Bemareita tai Audeja vastaan, en vaan kestä, jos niillä brassaillaan. Miksi ei voi suoraan vaan sanoa, että jee rakastan tätä Vuittoniani tai Bemariani. Olla rehdisti ylpeä.
Noh tiedättekö mitä, inhoan itsessäni tätä pikkumaisuutta, eli tavallaan ärsyttävää tarkkanäköisyyttä huomata, onko ihmisen laukku esillä vahingossa vai tahallaan huomaamattomasti huutomerkin kera. Inhoan, että takerrun näihin asioihin ja olen itse niin pikkumainen ja uskon, että tämä on vaan kasvatuksen tulos.
Ostetut seuraajat Instagramissa ja myös blogin lukujen hurjat huijaamiset ärsyttävät suuresti tai kaikenlainen liioittelu, suurentelu ym. Minulle tämä on suoraan vilpillistä toimintaa ja aika mustavalkoisesti valehtelua. Tässä ei ole sellaista välitilaa, joko valehtelee tai ei valehtele, joko huijaa tai ei huijaa.
Yritys saada itselle hyötyä oikoreitin kautta, kun toiset saa hyötynsä kovan työn tuloksena. Lisäksi tässä on vielä ihmisoikeuskysymys, eli nämä feikkiseuraajat elävät Intian hikipajoissa epäinhimillisissä oloissa ja tälläistä toimintaa ei tulisi missään nimessä tukea.
Yritys saada itselle hyötyä oikoreitin kautta, kun toiset saa hyötynsä kovan työn tuloksena. Lisäksi tässä on vielä ihmisoikeuskysymys, eli nämä feikkiseuraajat elävät Intian hikipajoissa epäinhimillisissä oloissa ja tälläistä toimintaa ei tulisi missään nimessä tukea.
No toki sitten aina mietin ihmisen motiiveja ja taas päästään siihen epävarmuuteen, jos jollain on tarve ostaa seuraajia tai huijata lukemia, esittää parempaa kuin on, niin osalla tämä toki johtuu epävarmuudesta. Toki osalla tämä on vain röyhkeä tapa saada itselleen huijaamalla yrityksiltä yhteistöitä ja tavaraa. Hyi en tykkää.
Toisten yli käveleminen. Ihmiset jotka eivät koskaan kysy, tekevät päätöksiä toisten puolesta, kävellen toisten yli, koska pitävät omia ideoitaan niin nerokkaina. Ihmiset jotka ovat niin itsensä lumoissa, etteivät edes ajattele neuvotella toisen kanssa, että miten sinä haluaisit tämän asian toteuttaa.
No miksi tämä niin raivostuttaa, no koska olen helposti ihminen, jonka yli kävellään. Jään aina hämmentyneeksi toisen röyhkeudestä, enkä uskalla edes sanoa takaisin tai kyseenalaistaa toista, koska en itse halua toimia kuten toinen. Koen myös äärimmäisen kiusalliseksi paljastaa toisen röyhkeyden, nolata toista ihmistä ja näistä syistä vaikenen ja kärsin asiasta itse lopulta, koska en osaa pitää puoliani. Jo ajatus toisen ihmisen nolaamisesta saa säälin tunteet heräämään pintaan vaikka minut on yritetty nolata seurassa monen monet kerrat ja minulle on naurettu.
Olen minäkin miettinyt ripsienpidennyksiä, että joillain ne on aika hämähäkkimäiset, mutta olen miettinyt myös, että ne ovat aikamme muoti-ilmiö. Ehdottomasti oma permikseni oli 90-luvulla huomattavasti luonnottomampi tai maahohteella kyllästetty oranssi naama, kuin pisimmätkään ripsienpidennykset kellään.
Joten mikä olen niitäkään arvostelemaan, koska jokainen hakee välillä itseään ja kieltämättä muoti voi olla varsin oikullisen outo eri vuosikymmeninä. Siitä olen itsekin elävän karmaiseva todiste.
Mikä näissä epäsuosituissa ajatuksissani eniten ärsyttää, että vaikka ilman muuta minuakin ärsyttää todella monet asiat ja ehdottomasti omassa ärsytyksessä on kyse siitä, että millä tuulella itse juuri sillä hetkellä satun olemaan.
Hyvänä päivänä ei mikään ärsytä. Joten loppupeleissä joudun aina katsomaan itseäni peiliin ja ärsyttävänä päivänä, juurikin minä itse olen se ärsyttävin, koska huonon tuuleni takia ärsyynnyn turhista eli loppupeleissä minussa on se vika. Myös siinä yli kävelemisen tilanteessa, sillä miksi hitsissä olen sellainen jänöpupu, etten osaa sanoa vastaan tai ilmaista mielipidettäni. Ei toisten ihmisten kuulu aina ajatella puolestani.
Hyvänä päivänä ei mikään ärsytä. Joten loppupeleissä joudun aina katsomaan itseäni peiliin ja ärsyttävänä päivänä, juurikin minä itse olen se ärsyttävin, koska huonon tuuleni takia ärsyynnyn turhista eli loppupeleissä minussa on se vika. Myös siinä yli kävelemisen tilanteessa, sillä miksi hitsissä olen sellainen jänöpupu, etten osaa sanoa vastaan tai ilmaista mielipidettäni. Ei toisten ihmisten kuulu aina ajatella puolestani.
Eli vaikka ärsyttää moni, niin ärsytyksen äiti on aina ärsytys omaan itseeni ja tällöin hakee turhia ärsykkeitä toisista yleensä oman eletyn elämän kautta. Kun ottaa huomioon miljardit ihmiset tällä pallolla, niin aika kapea-alaiseksi jää elämä, jos ärsyyntyy toisiin ihmisiin oman lilliputti muurahaisperspektiivien kautta. Joten vaikka kuinka olisi ärsytyksiä muita ihmisiä kohtaan, niin ympyrä sulkeutuu aina omaan itseeni. Olen itseni pahin vihollinen.
Ai niin mitkä muut asiat ärsyttää, maiskutus top 1 varmaankin, kakofonia, musiikki kovalla vaatekaupassa, jolloin aivot menee lukkoon, eikä shoppailusta tule mitään, huonot tavat ruokapöydässä tai ihmiset, joilla on kiire ottaa aina se parhain pala. No miksi näin, koska olen vihainen itselleni, etten kehtaa ottaa sitä parasta palaa. Onhan näitä vaikka kuinka eli taidan olla aika ikävä ihminen, josta riittäisi paljonkin epäsuosittuja mielipiteitä kerrassaan.
Aika pitkä matka on siis meikäläisellä johonkin zen-tilaan tai jotta näkisin valon, mutta kai se on tarkoituskin, jotta elämä pysyy mielenkiintoisena, että zen-tunnetta tavoitellaan, eikä siinä ole välttämättä pakko koko ajan majailla. Voisi käydä elämä aika tylsäksi.
En tiedä menikö tämä ”Epäsuositut mielipiteeni” ihan metsään, mutta on vaikea arvostella toisia, arvostelematta itseään. Suorastaan mahdotonta. Heti kun mietin ärsyttäviä asioita muissa, nousee pintaan se, mitä varaa tässä on sanoa mitään, koska meissä kaikissa on ärsyttäviä piirteitä.
Ehkä se suurin rikkaus onkin löytää saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa epämiellyttävät piirteemme vaimenee ja hyvät korostuu. Löytää ystäviä ja rakkaus, että välittää toisista kaikista oudoista piirteistä ja pikkumaisuuksista huolimatta. Pikkumainen olen todellakin, sehän tuli jo selväksi tuossa Vuitton laukku töröttää huutomerkkinä Instakuvissa kohdassa, vaikka muka kuvataan jotain aivan muuta. Varmaan brassailen itse jollain muulla, en vaan ole sitä hoksannut. Haha voi elämän kevät tätä ihmisyyttä ja sen vaikeutta.
No mutta tälläistä. Miten teidän epäsuositut mielipiteet, löytyykö niitä, mikä ärsyttää, löytyikö samaistusmispintaa ja mikä ärsyttää sinussa itseäsi.
Kivaa lauantaita kaikille ja olipa vapauttavaa päästää hiukan höyryjä ulos.
Syvällistä pohdintaa. Tällä hetkellä itsessäni ärsyttää ihan kaikki. Mukavaa viikonloppua, Tiia.
Voi ei, halit Satu <3
Mulla vähän sama kun sinulla ,en osaa pitää puoliani enkä osaa sanoa ei silloin kun pitäisi. Sitten mua ärsyttää joidenkin poliittisten puolueiden epäihmillisyys,materialismi ärsyttää ,epäoikeudenmukaisuus,ahneus, ja röyhkeys.
Tällä hetkellä kipuilen eniten sen kanssa että tuntuu että en ole oikealla alalla ,haluaisin tehdä muuta työtä mitä nyt teen. Nykyinen työni stressaa mua liikaa ,ja kroppa alkanut oireileen kun stressi yltyy yltymistään. Ja olen hiukan pettynyt, kun hyvänä ja inhimillisenä pitämäni firma on alkanut ahneeksi, ja en koe saavani haastetta työssäni enää. Tuntuu että ammattillinen motivaationi ja persoonani kuihtuu. Kunpa sitä oppisi ottamaan riskejä, ja olemaan rohkeampi , tarttumaan toimeen, ja tekemään asian eteen itse jotain,niin kuin mun ystävä sanoi että itsehän sää voit muuttaa tilanteesi eikä kukaan sun puolesta,oikeassa hän oli ettei se kiukuttelu asiasta auta. Nuorempana sitä jotenkin ne uudet tilaisuudet tuntui kävelevän vastaan ja ehkä sitä uskalsi ottaa niitä riskejä. Monet sanoo että vanhemmiten itsevarmuus ja rohkeus kasvaa..Minusta tuntuu että olin rohkea ja itsevarma kymmenen vuotta sitten eli mulla se mennyt että olen näin yli 30 vuotiaana taantunut 16 vuotiaaksi pelokkaaksi tytöksi. Voi kunpa saisin takaisin sen 24 vuotiaan naisen joka olin joskus. Ei mua lisäntyneet kilot ja rypyt niin haittaa mutta sen itsevarmuuden ja rohkeuden haluaisin takaisin.
Ymmärrän sinua, monissa asioissa olin nuorena rohkeampi minäkin, nykyään pelkään muutosta. Haluan asioiden olevan kuten on ja ei olisi rohkeutta muuttaa kuviota, kuten ei sinullakaan, saatikka sanoa ihmisille vastaan. Nuorempana olin aavistuksen kärkkäämpi, teininä siis ja opin, että sanoilla on vastuu, en halua ketään loukata. Jotkut tuntuvat taas päästelevän vähätteleviä loukkauksia päivät pääksytysten.
Voi mitenhän me saisimme sinulle, sekä minulle enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta. <3
Täältä Nina kovasti halauksia. <3 Olen pahoillani, että voit niin huonosti nykyisessä työssäsi. Jos vaikka miettisit, että mitä siitä seuraa, jos hakisit uutta työtä, tai jos vaan hakisit ja antaisit elämän kantaa. Tiedän helpommin sanottu kuin tehty. <3 Jokainen loppupeleissä löytää omat voimansa sisältään ja koitetaan muistaa, että meillä on vain yksi elämä. <3
No voi kuule kuinka moni asia päivittäin meinaa alkaa ärsyttämään: Se ettei huoltoyhtiö hiekota pihateitä vaan antaa niiden olla täti-ihmiselle hengenvaarallisia. Se että remonttireiskat parkkeeraavat pakettiautonsa keskelle sitä hengenvaarallista pihatietä, niin ettei täti-ihminen mahdu ohi kummaltakaan puolelta. Se että maailman ihanimmassa leipomo-kahvilassa henkilökunta ei koskaan hymyile vaan näyttää siltä kuin elämä olisi ihan pelkkää kärsimystä. Se että lauantaina joku tulee täytättämään ilmapalloja heliumilla kolmea minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onhan näitä☺
Mutta jos nyt ihan oikeasti kaikesta rupeaisi ärsyyntymään olisi elämä pelkkää päänsärkyä ja verenpaineet taivaissa. Ihan oikeasti ei ihan hirveästi ärsytä enää mikään kun on eron myötä toipumassa pitkästä avioliitosta, jossa toinen todellakin käveli yli! Eli tuon sairaan itsekkyyden ja oman itsen nostamisen muiden yli ja omassa kuvitellussa nerokkuudessa paistattelun ärsyttävyyden jälkeen ei oikein mikään asia enää ylitä ärsytyskynnystä oikeasti.
Nyt on kyllä hengenvaarallisen liukasta… 🙁
Joskus ärsyttää ja se on vain inhimillistä, ei elämän kuulu olla yhtä tasaista auvoa ja siksi ne hyvät päivät onkin sitten paistetta, koska niille on vasta kontrasteja.
Juurikin näin tuohon loppuun, kun kokee jotain tosi isoa ja surullista, elämän perspektiviit muuttuu.
Ihanaa sunnuntai-iltaa sinulle Susanna. <3
Loistava postaus, ihanien kuvien kera oli ajatuksia herättävä❤ Itseä ei taida mikään ärsyttää niin paljon kuin epäoikeuden mukaisuus ja ihmisten huono kohtelu. Välillä on tosiaan oikein hyvä "tuuletella" höyryt pihalle:) Ihanaa viikonloppua ja mukavaa maaliskuuta❤
Ne onkin kaikkein ikävimmät ärsytyksen aiheet. <3
Niin totta, välillä on hyvä päästellä höyryjä. <3
Ihanaa sunnuntai-iltaa Päde. <3
E.H Kylläpäs nauratti ihan hitokseen, mikähän siinä on kun pienistä asioista saa ärsytyksen itselleen. Hetken kun puhaltelee niin ohihan se menee. Itselle tulee enempi pahamieli jos latelee tyhmyyksiä ääneen, Kateellinen en jaksa hirveästi olla ja onhan Vuittonitkin ihan ok jos ne on omalla työllä hankkinut. Joskus nuorena tuli aika kärkkäästikin tuotua omat mielipiteet julki.
Nyt ajattelen monesta ärsytyksestä ohimenevänä mielipahansa, eikä se ole keneltäkään pois.
Niin on, Vuittonit on todellakin ok ja kateudesta tässä ei ole alkuunsakaan kyse vaan, en tykkää leveilystä eli sitä hain. Ehkä kirjoitin epäselvästi. Röyhkeys ja leveily, en tykkää. Laukustaan voi ilman muuta iloita ja vaikka kuinka somettaa Vuittoneista.
Niin totta, ärsytys on todellakin ohimenevää mielipahaa ja inhimillinen tunne.
Ihanaa sunnuntai-iltaa sinulle. <3
Mulla on ihan sama juttu; hyvinä päivinä kohautan vaan olkiani joillekin toisten ärsyttäville piirteille ja huonoina päivinä tuntuu, että alkaa savu nousta korvista. Yksi pahimmista höyryjä aiheuttavista on liikenteessä törttyily – mistä sinäkin olen maininnut joskus 😀
Ihanaa viikonloppua <3
Just näin, kyllä se ärsytys lähtee juuri omasta jostain ikävästä olosta ja vika on itsessä juurikin. 🙂
Ihanaa sunnuntai-iltaa Mira. <3
Mikä ihme oli tuo jänöpupu lautasella?
Ja kummasta päästä sä sitä lähestyit?
Nimim. Oleellisia kysymyksiä 😉
Se on leivos moskovalaisess kahvilassa ja vierustoverin tilaama ja hän taisi haukata sitä ihan etupäästä. Leivos on niin soma, että todellakin ymmärrän näin oleelliset kysymykset.
Ihanaa iltaa Marjaana. <3
Sinä kirjoitit niin lempeästi ärsyttävästä aiheesta. Minulla on myös tämä aihe työn alla, mutta keräilen asioita muistiin vielä… Olen vuosien mittaan opetetellut sanomaan ääneen asioita, mutta sillä lailla diplomaattisesti ja kohkaamatta. Se kyllä tuo hyvän mielen, sillä niin paljon kohtaa epäkorrektiutta, ilkeyttä ja piittaamattomuutta. Tunnistan monet noista asioista, mitä mainitsit ja ärsyttää ihan samat jutut, mutta sitten mietin että onneksi ei tarvitse olla sen tapaisten ihmisten kanssa tekemisessäkään.
On muuten niin ihana kuva sinusta tuo kukkapantakuva – Tähtisilmä <3
Jos on pakko sanoa, niin diplomaattisesti ja lempeästi ja itsensäkin on hyvä heittää likoon ja omat mokat. <3
Ihan juuri näin. <3
Oi kiitos, siinä kuvassa onkin kunnon tekoripset. 😉
Ihanaa iltaa Maarit. <3
Mulla meni vuosia, että opin pitämään puoleni. Nykyinen minä on vuosien harjoituksen tulos, kovasti ole koittanut parhaani mukaan siirtää tätä sinuunkin aina kun keskustellaan, ehkä joskus. 😉 Noissa ihmisjutuissa vaan joskus pitää uskaltaa sanoa, kaunistelematta, vaikka lopputulos ei sillä hetkellä välttämättä olisi itselle mieluinen. Helpottaa kuitenkin omaa elämää jatkossa kummasti. 🙂
Ihmisten tietynlainen röyhkeys, mitä tavallaan tuo lukujen huijaaminen ja seuraajien ostaminen on, jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää päivästä toiseen. On röyhkeyttä tavoitella omaa etuaan hinnalla millä hyvänsä.
Oikein mukavaa viikonloppua Tiia. <3
Olet tässä kyllä mua edellä, eli puolensa pitämisessä ja sulta olenkin saanut hyviä neuvoja. <3
Niin on, oman edun ajaminen ei ole kaunis juttu ei.
Ihanaa sunnuntaita Jonna. <3
Hyvä teksti! Ja ihanat kuvat sinusta.
Minua ärsyttää: ihmiset, joilla on esim. negatiivinen mielipide kirjasta, jota eivät ole lukeneet. Ihmiset, joilla on negatiivinen mielipide leffasta tai teatterikappaleesta, joita eivät ole nähneet. Eli teilaavat ennenkuin on omaa kokemusta asiasta.
Nyt ei ärsytä mikään, vain väsyttää.
Ihanaa viikonloppua, Tiia <3
Tuo on sellaista hölmöyttä jo, tietämättömyyttä. Mistä ei ole kokemusta, ei voi arvostella, näin se vaan menee. Tuo on ärsyttävää todellakin.
Ihanaa sunnuntain jatkoa Tuula. <3
Minä en napannut tätä haastetta juuri siksi, että tuntuu, että en halua kenenkään valintoja käydä arvostelemaan. Pitkään annoin ihmisten sanoa mitä haluavat minulle ja loukkainnuin usein muille, mutta pojan syntymän jälkeen sain jonkin "sano suoraan hormonin" itselleni ja nyt voin jo sanoa hyvinkin napakasti takaisin ilkeilijöille.
Ihanaa viikonloppua sinulle ihana, sydämellinen Tiia <3
Juurikin näin ja niinhän tässä kävi, että jos jokin ärsyttää, niin vika on minussa, näin se menee.
Hyvä sinä, olet vahva mimmi Outi ja ihana. <3 Kivaa iltaa. <3
Voi tuota syötävää (kai?) jänöpupua tossa kuvassa!
Minä olen samanlainen itseni pahin arvostelija, mutta samalla myös realisti, tajuan siis just tuon, että ärsyyntyessäni jostain niin se syy on yleensä siellä omassa sisimmässä. Paitsi maiskutuksessa. Se on vain huono ja ärsyttävä tapa. Sanoin kuin se, jos ei avata perässä tulevalle ovea tai sanota kiitos ja anteeksi.
Mun ykkösärsytyksen kohteet on siis huonot tavat. Mutta se ei varmastikaan ole epäsuosittu mielipide 😀
En tiedä onko mulla epäsuosittuja mielipiteitä… Hmm. Ehkä se vois olla, että mun mielestä 2h/pvä peli/tv-aikaa lapselle on naurettavan vähän. Siis en puhu pikkulapsista vaan isommista. Jos kaiken muun tekee ok, läksyt, koulu sujuu ja ulkoilee/harrastaa liikuntaa niin sit saa mun puolesta pelata, koska se pelikin voi olla sosiaalinen harrastus myös.
No se on sit se mun epäsuosittu mielipide kai 🙂
Juu on leivos. <3
Hih ei ole, huonot tavat ei ole kiva juttu koskaan. <3
Olen samaa mieltä tuossa pelihommassa ja siinä on hyviäkin puolia. Meillä kuopus esim. pelaa heppapeliä, joka on oikeastaan lapsuuden jatkumoa eli leikkimistä. Kumpikin tyttäristä on oppinut myös erinomaisen englannin kielen taidon netin kautta. 🙂 Hyviä puoliakin on.
Jos se on sun epäsuosittu mielipide, niin täällä toinen, joka jakaa sen.
Ihanaa maaliskuun jatkoa Päivi. <3
Minusta sinulla on ihan inhimillisiä ärsytyksen aiheita! Itseäni ärsyttää välillä kaikki ja välillä sitten vähemmän. Riippuu ihan päivästä ja hetkestä – ja sitä hetkeä ei voi todellakaan ennustaa;)
Mutta ymmärrän hyvin tuon, kun toteat, että loppupeleissä sitä aina alkaa etsimään syytä itsestään – tai ainakin sitä, että millä oikeudella minä muita arvostelen, kun itsessäkin on vaikka kuinka paljon ärsytyksen aiheita. Ja Tiia – kun sanot, että annat ihmisten kävellä ylitsesi etkä pidä puoliasi, kun et halua saattaa heitä noloon tilanteeseen, ei minusta ole heikkoutta vaan hyviä tapoja! Ihminen, joka osaa käyttäytyä, osaa ottaa muutkin huomioon – ja sinä osaat <3
Juurikin itseenhän se ärsytys loppupeleissä nivoutuu eli peiliin katsomisen paikkahan se. 🙂
Kiitos kovasti Lady ja noin kai se sitten on ja sinä osaat myös.
Haleja sunnuntai-iltaan ihana Ladysein. <3
Ha! Aika ihania ärsytyksiä. Niin monesta samaa mieltä!
Itse olen huomannut, että nuo Vuitton- laukut tai Bemarit 'ihan vaan vahingossa' siinä kuvassa eivät enää ärsytä. Sille ihmiselle sen laukun tai auton tai timanttisormuksen näyttäminen on tärkeää. Se joko pönkittää itsetuntoa tai se oikeasti on vaan osa sitä mitä hän käyttää eikä sillä ole muuta merkitystä. Joskus hän saa yhteistyöstä valmistajalta joko rahaa tai muuta etua. Niinpä tuohonkin ilmiöön on jo niin tottunut ettei jaksa ärsyyntyä.
Ja joskus voi olla vain sekin, että kysymyksessä on 'pieni' ihminen, jolle sen tavaran omistaminen on tärkeää.
Kynnysmatoksi en ole enää vuosiin suostunut.
Oman mielipiteen tai Ein sanomista kannattaa harjoitella pienissä ja ei niin tärkeissä asioissa. Sitten kun joku tärkeä ja merkityksellinen asia tulee eteen, se suoran mielipiteen sanominen tuleekin ihmeen helposti.
Olen potenut kiltin tytön syndroomaa koko ikäni ja vaikka kiltteys on kaunis asia, kyllä siitä jonkin verran joutuu kärsimäänkin.
Pikkuasioissa ei toki haittaa jos vähän käytetäänkin hyväksi, kun itse jotain halusinkin tehdä, vähän niinkuin että so what! Mutta tärkeissä asioissa nykyisin pystyn rauhallisesti ja ystävällisellä äänenpainolla selittämään, että tällä kertaa ei käy, en ole käytettävissä, eiköhän joku toinen sopisi tähän paremmin. Tai ihan vaan, että EN HALUA. Se on aluksi yllättävän vaikeaa, mutta vuosien saatossa helpottaa. Katson suoraan silmiin ja sanon ystävällisesti mitä mieltä olen.
Yllättävää sekin, että henkilöä aletaan kunnioittamaan aivan eri tavalla kun tällainen ystävällinen jämäkkyys löytyy.
Kaikki eivät tykkää, mutta ei tarvitsekaan.
Olisi kiva jos kirjoittaisit joskus postauksen kiltteydestä. Sinun kokemuksistasi. Miten se on ohjannut elämääsi, miten sinua on kohdeltu sen vuoksi. Miten olet muuttunut ajan myötä ja missä asioissa olet edelleen 'liian kiltti' ja missä et.
Ihan vaan idea. Koska kiltteys ja kaunis, sivistynyt käytös ovat upeita asioita sinussa. Mutta kyllähän ne varmaan aiheuttavat ristiriitojakin.
Ihanaa sunnuntaita! Ja niin kauniita kuvia taas kerran!
Terkuin,
Mme Dragonfly
Ehkä tuo koko Vuitton juttu oli huono esimerkki ja olisin voinut yksinkertaistaa asian eli iloita saa, mutta en tykkää leuhkimisesta. Niissä on vissi ero ja sitä hain. 🙂
Tuota ei-sanaa olen opetellut minäkin sanomaan ja mikä helpotus tulvahtaa, kun sen ääneen sanoo. Joskus se on hirmuisen vaikeaa, sillä sitä haluaa miellyttää, juurikin tuo kiltin tytön syndrooma vaivaa.
Niin totta, jämäköitä ihmisiä kunnioitetaan ja kilttien yli kävellään, mutta tämäkin harmittaa, miksi ei arvosteta ihmisiä yksilöinä.
Kiitos kivasta ideasta ja voin tuon ottaa mietintämyssyyn tuon kiltteys aiheen. Se voi saada paljon lokaa, koska se voidaan haluta ymmärtää itsekehuna, kun minä tässä olen niin kiltti. Jos löydän aiheeseen diplomaattisen näkökulman.
Kiitos kovasti Mme Dragonfly taas viisaista sanoista ja ihanaa maaliskuun jatkoa sinulle. <3
Mua ärsyttää suunnattomasti yksi työkaveri joka puhunu pa…a musta mun selän takana. Hän tulee jatkuvasti istumaan mun viereen , puhumaan mulle ja kyselemään neuvoa ym ,siitä huolimatta vaikka näytän hänelle hyvin selvästi että en ole kiinnostunu hänen seurasta enkä halua keskustella hänen kanssa . Katson vain kännykkään enkä nosta päätä ja silti änkee melki mun suuhun ! 🤢😱😤😖
Ou no mikä tilanne teillä siellä. Voimahali Ulrika. <3
Olen huomannut itsessäni, että mitä väsyneempi ja stressaantuneempi olen, sitä enemmän pienetkin asiat ärsyttävät. Uni paras lääke on… ☺️ Pirteenä ollessa sitä sitten ihmettelee, että miten sitä jostain mitättömästä jaksoi ottaa ongelmaa. Mutta ota nynnyys positiivisena: Et olekaan vielä keski-ikäinen. Keski-ikäisen naisen tunnistaa siitä, että hän uskaltaa (Vihdoinkin!) sanoa suoraan (kuten minä) eikä turhia kumartele 😊. Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita! ❤️
Uni on ihan paras lääke ja nyt kun on kahdet hyvät yöunet takana, niin eipä ärsytä niin mikään. <3
Hih joo ehkä sitten vieläkin tulee kysellä: minäkö keski-ikäinen, kun en ole ole tuota vielä oppinut.
Ihanaa sunnuntaita Ninnu. <3
Kauniit kuvat – sanon taas samaa.
Voi kun tietäisikin etukäteen, millaiset asiat saattavat tänään ärsyttää, yksinkertaisesti välttelisi niitä. (Sitten kai ärsyyntyisi omaan välttelyyn)
Itsestään kun niitä vikoja on helppo löytää.
Sanot, että annat ihmisten kävellä ylitsesi etkä pidä puoliasi, etteivät nämä ihmiset tulisi nolatuiksi. Minusta sinä huomioit vain näiden ihmisten tunteet. Toivoisi tietenkin heidän myös vastavuoroisesti huomioivan sinun tunteesi. Huonoon käytökseen saakin ärsyyntyä – ja hyvällä omallatunnolla.
Aurinkoista viikkoa sinne!
Hih näin juuri, mutta olemme kaikki vain ihmisiä ja vajavaisia. Ärsytyskin on inhimillinen tunne ja yleensä aina merkki siitä, että itsellä on jotain vinossa.
Kiitos Kirsti Kaija ja yritän vahvistua ja oppia sanomaan suoraan, jos joku yrittää kävellä yli.
Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle. <3
Se vasta olisinkin jos zen hillitysti ja hallitusti pyörisi elämänpäivissä, ilman soraääniä. Sen sijaan on hetkiä, jopa vuorokausia kun kaikki on zen ja siksi se fiilis tuntuukin aivan huikealta, kuin joulu. Eihän joulukaan loppujen lopuksi olisi kivaa jos se olisi joka päivä. Ihminen on tosiaan itsensä pahin vihollinen siitä ei päse yli eikä ympäri, sen kanssa on vain opittava elämään. Ei saa olla liian ankara itselleen vaan pitää muistaa välillä taputtaa päätä. Se että ei aina uskalla sanoa niin siihen täytyy opetella jos se tuntuu hyvältä, väkisin ei kannata itsestään tehdä erilaista. Kaikki me hyvine ja huonone puolineen mahdumme maailmaan. Hyvää "laiskiaista" 😉
Näin on, kuin joulu, kun on zen. Meidät ihmiset tekee inhimillisiksi monesti juurikin meidän puutteemme, ei toki ilkeily, mutta monet vajavaisuudet.
Ihana olet, jotenkin vapauttavaa tuo, sillä sanoin miehellenikin, etten halua toimia itseäni vastaan, jos en halua loukata, en halua loukata ja sellainen olen.
Ihanaa sunnuntaita Onneli, olet viisas nainen. <3
Olen huono pitämään puoliani sekä myös minun on todella vaikeaa monesti sanoa ei. Olen riita tai konflikti-tilanteissa ihan hirveä stressaaja. En tykkää puhumattomuudesta tai mykkäkoulusta vaan haluan että asia käsitellään ja puhutaan pikaisesti pois alta, mutta monesti en saa ääntäni kuuluviin niin kuin tahtoisin. Monesti jälkikäteen mietin itsekseni, että "olisi pitänyt.." Olen vähän tai en niin vähääkään sellainen miellyttäjä tyyppi. Yritän välttää riitoja viimeiseen asti.
Aurinkoista laskiaissunnuntaita ja jälleen pakko sanoa – ihanat kuvat! <3
Mykkäkoulu on kamalinta mitä tiedän. Se korventaa sielun. Kuulostat Marie ihan minulta. <3 Ehkä meidän tulee olla armollisia näille meidän luonteille, meillä on kovasti hyvyyttä ympärillä kuitenkin. Vältellään niitä ikäviä.
Ihanaa sunnuntaita ja kiitos Marie kovasti. <3
Huomaanpa, että meissä on paljon samaa! 😀 Nössö olen minäkin, en osaa heti reagoida tilanteeseen, ihmisten röyhkeys suututtaa. Ilmaisen muutenkin itseäni paremmin kirjallisesti. Ihan noin tarkkanäköinen en ole, että kiinnittäisin jonkun merkkilaukkuihin tai autoihin huomiota. 😀 Mutta se on kyllä totta, että meissä kaikissa on jotain ärsyttäviä piirteitä ja ei siis ole vara kritisoida muita kritisoimatta samalla myös itseään. Mukavaa sunnuntaita! <3 Ps. Muumit on ihania! Ja Disney-hahmot.
Juurikin näin, ei ole varaa kritisoida muita, sillä kaikki me olemme puutteita. <3
Kiitos niin kovasti Vivi Vinna ja mitä ihaninta sunnuntaita. <3
Tällä hetkellä ärsyttää oma itteni ja sen saamattomuus. Pitääs saada jonkinlaanen potku persuksiin, joka antaas virtaa ruveta teköhön suursiivot ☺☺☺
Totta, joskus ärsyttää ihan joku muukin. Olen sen ennenkin sanonut, että kun joku loukkaa päin näköä, niin jää vain huuli pyöreänä kattomaan ja jälistäpäin ajatus mielessä, mitä olis pitäny sanoa takaisin ☺
Mutta hei☺ ihana pupuliini sulla lautasella, onko ehkä syötävää? Minä jo kuvittelin, jotta vois tehdä pääsiäspupun, tietysti jostaki hyväskästä, sais herkutella ☺☺
Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle Tiia ♥ ♫ ♥
Oma saamattomuus ärsyttää aina, mutta yritetään olla itsellemme armollisia. <3
Jänö oli tosiaan vieruskamun leivos Moskovalaisessa kahvilassa. 🙂
Ihanaa sunnuntaita Marja-Terttu. <3
Heh, buddhistina (siis ei uskonto vaan filosofia) olen huomannut, että ihmiset jäävät helposti kiinni siihen ärsyyntymiseensä ja silloin alkaakin ärsyttää ihan kaikki. Ihminen käyttää ihan hillittömästi energiaa toisten laukkujen/autojen/puhelimien/läppäreiden/vaatteiden ja kenkien yms. merkkien rekisteröimiseen ja siitä ärsyyntymiseen, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä itselleen. Paremminkin päinvastoin eli se ärsytys toisten asioista aiheuttaa loppupeleissä vain ja ainoastaan pahaa oloa itselle -miksi siis tehdä niin?
Kateus on tauti, jolle ei mitään näemmä voi ja usein se naamioidaan "minä en merkeillä leveilyä ymmärrä" -lauseisiin ja tästä kateudesta syntyvää ärsytystä vastaan on vaikeaa taistella. Jos ne laukut tai toisten ripset kuitenkin ärsyttävät muusta syystä kuin kateudesta, niin suosittelisin ihan oikeasti keskittymistä niihin ihaniin asioihin omassa elämässä kuin toisten asioihin. Paitsi jos tietysti haluaa rypeä huonossa fiiliksessä.
Nämä, siis miten suhtaudumme asioihin, ovat aina omia valintoja. Minusta ihminen, joka ärsyyntyy toisten laukuista, ripsistä, autosta tai muista asioista, jotka eivät mitenkään liity tähän toiseen ihmiseen (siis en tarkoita itseen kohdistettua huonoa käytöstä tms.) kertoo sillä ärsyyntymisellään kaiken olennaisen itsestään ja ikävä kyllä se kertoma ei ole mitään positiivista. Asioista voi ja pitää sanoa suoraan, jos tarve vaatii, mutta toisten asioista ärsyyntyminen on oikeastaan aika säälittävää. Inhimilistä ehkä, mutta säälittävää, koska se vain pahentaa fiilistä ihan kaikille eikä toisiaan vähiten ärsyyntyjälle itselleen.
Kuten kirjoitinkin, että jos ärsyttää niin silloin on nimenomaan peiliin katsomisen paikka ja vika on nimeomaan minussa. Ärsytys kertoo joskus väsymyksestä tai muista murheista, mutta monesti se on myös hyvin inhimillinen tunne, joka haluaa kertoa meille jotakin. Monesti niitä seikkoja, mitä ei itselleen suo.
Ei välttämättä todellakaan lainkaan kateudesta, vaan vaikka juuri siitä, että miksi en itse kehtaa ikinä ottaa sitä isointa ja kauneinta palaa.
Olen miettinyt tätä kovastikin ja uskon omalla kohdalla kaiken olevan kasvatuksen tulos, ei saa olla röyhkeä, muut ensin, itsestä ei pidetä numeroa ja jos rahaa on, sillä ei leuhkita. Siksi on vaikeaa sallia näitä asioita muillekaan.
Tämä blogipostaus on haaste, joka on kiertänyt useissa blogeissa ja yritin keksiä tähän asioita, jotka huonoina hetkinä saattavat ärsyttää. Kuitenkin tunnustaen, että jos koen näin, niin ymmärrän, että vika on vain minussa. Joten en voi allekirjoittaa tätä kateus tautia, enkä harjoita korkkiruuvin kieroa "minä en merkeillä leveilyä ymmärrä"-lauseisiin naamionteja.
Omaisuus ei tee minua onnelliseksi, voin iloita kivasta Disney-mukista tai niistä omista merkkilaukuista toki, mutta jos on murheita, niin ei omaisuus koskaan lämmitä. Tiedätkö sinä minkä merkkiset autot meidän pihassa on tai minkä merkkisiä laukkuja minulta löytyy kaapista, no niinpä niin. 😉
Ehkä annoin huonon esimerkin, iloita mielestäni saa täysin rinnoin, mutta leveilystä en tykkää.. Miksikö, no koska minut on kasvatettu niin, se on ns. minun painolastini ja kuten kirjoitin, ymmärrän, että vika on minussa.
Kuka kadehtisi ripsienpidennyksiä, siitä vaan laittamaan, jos sellaisista tykkää, minullakin on kerran ollut sellaiset… Kuten siihen kirjoitin, se on tämän aikamme muoti-ilmiö, että vielä hassummalta näytin itse 90-luvulla, en tuominnut ripsien pidennyksiä lainkaan.
Mielestäni tässä oli nyt hieman luetun ymmärtämisestä kyse, miksi analysoida ihmistä säälittäväksi, joka jo tunnustaa, että ärsytys on heikkous ja aina silloin on peiliin katsomisen paikka. Ellei sitten juurikin tämä sinun kommenttisikin ole oman itsesi kuvajainen, yleensähän se näin on, kuten itsekin toteat. Et salli itsellesi näitä inhimillisiä tunteita vaikka koetkin niitä.
Eli viime kädessä olen vain heikko ihminen inhimillisine puutteineni, jota heikkona hetkinä ärsyttää leuhkiminen ja röyhkeys ja myös ihmiset, jotka luulevat olevansa ylempänä muita. 😉
Mikä on sinun aito motiivi ja vielä suvaitsevana buddhistina, jonka tulisi olla ylempänä tätä kaikkea ja jonka ei uskoisi edes käyttävänsä aikaa tämän aiheen klikkauseen, saatikka kommentointiin, koska haluat kulkea kohti valaistumista.
Mikä on sinun ajatus tehdä päätelmiä asioista ja ihmisistä, joista et loppupeleissä tiedä ja joka uskaltaa tunnustaa kärsivänsä inhimillisestä pienuudesta, joka oikeastaan kun ajattelen, on enemmän merkki oman itsensä löytämisestä, kuin henkilö, joka uskoo itse olevansa puhdas tälläisestä vajavaisuudesta.
Mukavaa maaliskuun jatkoa sinulle. 🙂
Jos oikein joku asia tai ihminen ärsyttää, koitan aina miettiä mitä se kertoo minusta itsestäni.
Myönnän kyllä myös, että välillä ihan niitä ärsytyksen tunteita tulee – tyhmät ihmiset liikenteessä, epäreiluus lasten kaverijutuissa, lehden päälle kaatunut juomalasi.. usein asioita joille haluaisi voida enemmän kuin voi, tai omat mokat. Mutta vaikka kuinka koittaisi olla ärsyyntymättä asioista niin kyllä nekin inhimilliset tunteet ihmisen eloon kuuluu.
Itsestä tuntuu, että iän myötä on mun tulisuus vähän seestynyt – jos näin on niin näin on mentaliteetilla.
Armollisuus ja lempeys itseä ja muita kohtaan, niitä koitan lisätä joka päivään. 🙂
Niin totta ja toki joskus voi olla hyvällä tuulella ja toinen ihminen tekee myös jotain, eli kaikki ei lähde aina itsestä. Mutta jos turhat asiat ärsyttää, niin silloin on itsessä vika.
Ihan samaa mieltä, enää ei vaan samalla lailla jaksa, ei kiivastua, eikä innostua, on tullut rauhallisuutta ja hyvä niin.
Ihanaa maaliskuun jatkoa Taina. <3
Mä aina toivon, että osaisin olla ärsyyntymättä asioista. Mutta ärsyynnyn ja provosoidun silti, big time 😀 Yksi kestoärsytyksen aihe ovat ihmiset, jotka eivät yhtään huomioi muita, vaan tuppuloivat tientukkeena, kassajonon hidastajana tai milloin missäkin… Toisaalta ärsyynnyn itsestäni ja omasta saamattomuudestani ja osaamattomuudestani. Jos sattuu tietty aika olemaan kuukaudesta, niin silloin ärsyttää ihan kaikki. Toisinaan sitten taas osaan (n. puoli päivää) olla zen viilipytty. Luulenpa, että tuo ärsyyntyminen on ihan inhimillistä, kuten kaikki tunteet ylipäänsä. Kun ärsyyntymisestä huolimatta käyttäytyy kivasti (kuten sinä), niin no worries.
Mukavaa alkanutta maaliskuuta! <3
Samat asiat ärsyttää täälläkin, kunnes taas huomaan itse olevani teiden tukko vaikka siellä kassajonossa, kun haahuilen ajatuksissani.
Olen samaa mieltä, että kaikki tunteet kuuluu ihmisyyteen ja toki niitä on hyvä hallita ja jos mokaa, niin tulee osata pyytää anteeksi. Mutta kuitenkin inhimillistä, kukaan ei ole täydellinen koko ajan.
Ihanaa maaliskuuta Tuula. <3
Epäsuositut mielipiteet, hmm. Miks nää oli mun suosikkeja? 😀
Minulla on varmaan aika monta epäsuosittua mielipidettä, joiden julkikirjoittaminen toisi kuramyrskyn. 😀 Esim. tämä huulitäytetrendi…waat? Ja näin kun sanon, vuoden päästä on minullakin. :O
Kovaääninen musiikki kaupassa ärsyttää. Omaisuudella lesoilu ärsytää. Se etten osaa laulaa tai soittaa mitään instrumettia, tai ole erityisen lahjakas missään, ärsyttää. Vai oliko noi sittenkin kateutta vai mittee, en tiedä. Mutta periaatteessa jos alkaa miettiä, aika moni asia ärsyttää. Sitten taas oikeastaan ei mikään. Biorytmit, tähtien asento tai jakauksen paikka. Paha sanoa.
Ärsyyntyminen ja kateus ovat osa ihmisyyttä. Jos itsekkyys, roskaaminen, meuhkaaminen, sotkeminen ja yleinen välinpitämättömyys ärsyttävät, on ihmisellä sentään jotain arvoja ja sääntöjä elämässä. Jos ärsyyntyy merkkilaukulla brassailusta, voi takana olla toive tasa-arvoisesta ja ihmisläheisestä maailmasta, jossa kukaan ei ole toistaan arvoltaan parempi. Itse henkilökohtaisesti pidän ihmisistä, jotka ovat niin sinut ärsyyntymisensä ja kateutensa kanssa, että uskaltavat siitä puhua. Huom, puhuminen ei tarkoita että ärsyyntymisessä velloisi tai että se jotenkin johdattaisi tai määrittelisi elämää. Näen nämä kaksi asiaa täysin erillisinä, vaikka toki voivat olla samaankin aikaan läsnä.
Kiitos, että kerroit omistasi, vaikka väärinymmärtäjiä varmasti piisaakin. Tiedän, että ihmisenä olemistasi ja sanomista johdattaa ihan jokin muu voima, kuin kateus ja ärsytys.
Mukavaa alkanutta viikkoa. ❤️
Ah niin allekirjoitan kaiken tämän, tässä ne omatkin ajatukset nyt tuli kaikki kerralla. Juurikin se, en kestä ihmisiä, jotka luulevat olevansa toisia parempia, se ärsyttää. Ärsyttää jopa se, että joku tulee sanomaan, että tälläiset tunteet ovat säälittäviä ja kateus aiheuttaa ne, ettei hän tunne tälläisiä tunteita, koska sorri vaan tuokin on lesoilua, että olen parempi, kuin sinä, koska olen tälläisten inhimillisten tunteiden yläpuolella.
Ärsyyntyminen on inhimillistä, joskus siihen on oikeus, joskus vika on itsessä ja turhassa ärsyyntymisessä aina vika on itsessä.
Kiitos sinulle niin paljon tästä, sillä on ihanaa, että on ihmisiä, jotka ottaa kantaa ja näkevät ihmisistä sen parhaimman, eivätkä tuomitse. <3 Olet super. <3
Ihanaa alkanutta viikkoa Nelina. <3
Tiia, minua ärsyttävät niin monet asiat ja sullakaan ei ole niistä hajua. Meidät on vain opetettu käyttäytymään, joten en halua sanoa supisuoraan kellekään päin naamaa niitä asioita, jotka ärsyttävät aina vain, sillä se on avoin rähäkkä ja sellaista härkä minussa vastustaa. Sisareni on oinas ja hän on aina valmis mittelöihin, minä teen sen kerran 10 vuodessa!
No, raotan jotain helppoa verhoa vähän…Olen niin järkyttävän kyllästynyt siihen, että ihmiset kuvaavat talvella villasukkajalkojaan ja suvella varpaitaan. Kun niitä on nähnyt about tuhat, alkaa kiehua yli ja on aivan pakko olla pois kokonainen vuorokausi blogista. OK, minäkin kuvasin kerran omani Yyterissä, uimasta tultua, hiekkaisina ja kaunis lakka kynsissä, toisen kerran kuvasin jalkani sytossa, sillä ystäväni oli kutonut minulle lohtusukat, joissa oli sydämiä. Sen koommin en jalkoja enää kuvaile, siis silleen, että maataan jossain ja itse kuvataan ne jalat. Viimeisin oli parin päivän takaa, ja siinä näkyivät ehdottomasti leikkausta kaipaavat vaivaisenluut sekä vasaravarpaat. Ach, ehkä joku saa niistä sitten jotain, mutta minä en, en. Ennen kallis laukku, jota pidetään kunnes se hajoaa. Olenkin muuten sitä tyyppiä, että olen ilman tai ostan laatua ja käytän loppuun. Kaksi talvitakeistani on 25 vuotta vanhoja ja edelleen käytössä. Muistan vielä, mistä ne ostin ja mitä maksoivat. Mitä ilmeisemmin pidän kauniista kuvista, joita on käsitelty ei yhtään tai vain vähän. Ruokakuvat ovat usein ihania ja jotkut kodikkaat sisustuskuvat ja tietysti puutarhat.
Mites nyt Tiia suu pannaan, tein hurjan paljastuksen! Olen räväkällä tuulella kai, sillä yleensä vaikenen ennen kuin kerron mitään ikävää tai moitin ketään tai mitään ellei kyse ole eläinrääkkäyksestä, sillä silloin annan palaa.
Love♥♥♥
Ihana Leena ja vähän sama täällä, kerran 10-vuodessa. <3
Hih oot ihana, itse en kestä katsoa varpaita instakuvissa, jos niissä on likaa kynsien alla, karvoja naisten varpaissa, kynsilakat ovat kuluneet tai varpaat on tosi liikavarpaiset. Ei haittaa nämä ulkona rantasandaaleissa, mutta instassa en halua, että hyppivät silmille. Kauniit huolitellut varpaat saavat hyppiä, Mutta tässäkin on vika minussa, sillä minulla on varvasneuroosi ja piilottelin nuorena aina varpaita, koska häpesin niitä. Joten minussa vika. Villasukkiakin olen esitellyt, jos olen saanut uudet sukat. <3 Tai leffassa villasukissa. Tänään oli lapaset jaloissa, hih.
Suuta ei laiteta kuule mitenkään, koska minusta kaikille sallitaan tietty justiinsa ne omat ärsytyksen kohteensa. Kun sitä inhimillinen ihminen ymmärtää, että kaikilla ne on omansa ja monesti erilaisia. 🙂 Joten ymmärrän sua Leena niin hyvin.
Olen samaa mieltä, rakastan ruokakuvia. <3
Love sullekin, oot ihana. <3