Leffa pressinäytös ja muumisukat saatu

Tässä nojailen oman rippikirkon edessä olevaan lamppupylvääseen ja mieli on kuin raastinrauta.

Tuli mietittyä minne nämä kaikki vuodet katosi, nyt perheen pienimmäinenkin pääsee ensi kesänä ripille.

Tuli myös @nordiskfilmfinland kutsumana katsottua Viggo Mortensenin ohjaama, tuottama, käsikirjoittama ja näyttelemä leffa ”Falling.” Joka sukkuloi menneessä ja nykyajassa avaten vanhat lapsuuden haavat alzheimeriin sairastuneen isän kautta.

Ratkaisuja tai syitä ei anneta, mikä tekee toisista ihmisistä katkeroituneita, vihaisia ja julmia ja toisille antaa kyvyn rakastaa ja antaa anteeksi kaikesta huolimatta.

Mieli oli kuin raastinrauta olisi käynyt aivot läpi, herkistynyt, surullinen, kaihomielinen ja myös toiveikas, kaikki tunteet pinnalla. Elämän kauneus, rumuus ja järjettömyys kaikki niputettuna yhteen.

Mikään piknik ”Falling”leffan katsominen ei ole, mutta ajatuksia ja tunteita herättävä. Miten elämä on kuin yksi silmänräpäys ja miten sen elämänsä haluaa viettää. 

Haluaako jäädä katkeroitumaan, syyttämään muita tai olla mieli kohti tulevaa, avaimet onneen omissa käsissä.

Päätin katsoa Jonas Brothers bändistä kertovan leffan, enkä tiedä yhtään miksi. En varmaan tiedä yhtäkään tuon bändin kappaletta, tosin nyt tiedän. Tiedän, että parilla bändin jäsenellä on kuuluisat vaimot ja ovat veljeksiä.

Ehkä se juuri innosti katsomaan leffan, että miten veljekset ja veljien välit pysyvät hyvinä moisessa pyörityksessä.

Veljille oli tullut kuuluisuuden pyörteissä pientä kränää ja tunnetta, että rajoittivat toistensa kehitystä. Kukin lähti itsenäistymään tahoillaan ja kaksi veljeksistä menestyi soolouralla ja kolmas keskittyi perheeseen ja tunsi tiettyä ulkopuolisuutta ja haikeutta.

Vuodet vieri ja veljille tuli tunne, ettei onnea kannata etsiä muualta, onni on ollut siinä koko ajan, ihan vieressä, läheisten veljesten suhteissa ja väleissä.

Hurjan rehellisesti veljekset kertoivat tunteistaan, epäonnistumisistaan ja miten tärkeää on keskittyä läheisiin ihmisiin, perheeseen. Veljesten isä hyvin totesi, että ”on menestyneitä veljeksiä, jotka vihaavat toisiaan, mutta ei meidän pojat.”

Elokuva opetti, ettei mikään menestys ole menestystä ja onnea, jos sen hinta on, että rakkaiden ihmisten kanssa menee välit. Että ilo löytyy juuri niiden rakkaiden ihmisten kanssa tekemisestä, ei kaukana muualta, tavoitellen tähtiä tai sitä omaa tähteä.

Varmasti tämä aika laittaa erityisen paljon kiittämään läheisistä ihmisistä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä pyytää anteeksi, jos on jotain mikä mielellä painaa.

Falling leffan myötä sain taas muistutuksen ja kappas Jonas Brothersin veljesten raadollisen rehellisisistä sanoista toisilleen, että on parempi puhua suoraan, antaa anteeksi, pyytää anteeksi, kuin vaikka kantaa väärinkäsitysten luomaa kaunaa.

Elämä on lyhyt ja humps yhtäkkiä se on mennyt. Jos jotain vanhuksena haluaisin ajatella, että niihin rakkaisiin ihmisiin oli hyvät välit. Tiedostaen jokaisen inhimillisyydet ja heikkoudet, mutta rakastaen ja anteeksi antaen palavasti silti. Sillä jokainen meistä haluaa näin itsekin tulla kohdelluksi.

Niin ja nyt meikäläisestä tuli Jonas Brothers fani, poikien nöyryys ja veljellisyys, rakkaus perhettä ja läheisiään kohtaan sai kyyneleen silmänurkkaan.

Ei onnea tarvitse etsiä ja metsästää, se on ihan siinä vieressä, jos oikein katsot, joskus täytyy vaan mennä kauas tai inhimillisesti mokata, jotta sen oivaltaa. <3

Mitä onni merkitsee teille ja mitä onni on?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. ❤️