Avainsana: fantastico

Taidehommia ja armotonta sekoilua jälleen

Taidehommia ja armotonta sekoilua jälleen

Eilen vietettiin miehen kanssa mukava ja helteinen Helsinki-päivä, teemalla turistina omassa synnyinkaupungissa. Kävimme Ateneumissa katsastamassa italialaisen Fantastico näyttelyn ja samalla toki piti Salenkin muotokuva käydä kurkkimassa. 

Ateneumista suuntasimme Tennispalatsin leffateatteriin katsomaan ”Kirjallinen piiri perunakuoripaistoksen ystäville” leffaa. Minähän tuon leffan olen jo kertaalleen katsonut aiemmin, mutta arvelin miehenkin pitävän leffasta, kuten kovasti pitikin. Itse voisin kyseisen leffan katsoa tältä istumalta taas uudelleen, niin upeissa maisemissa tämä romanttinen leffa on kuvattu ja jonka punainen lanka on inhimillisyys, yhteisöllisyys ja ystävyys ja tietenkin rakkaus. 

Mielenkiintoiseksi homma kuitenkin äityi, koska leffan alkaessa 15:25, tajusimme olevamme väärässä leffateatterissa ja kyseinen leffa menikin jo parasta aikaa  Kinopalatsissa, joka olisi vielä ollut aivan Ateneumin vieressä alunperinkin. Tiedän toki vanhastaan, että mainosten aikana vielä saliin pääsee ja mainoksia tulee n. 15-minuutin ajan, mutta ihan tajuton kiire pukkasi. Otimme Kampista metron Kinopalatsiin ja olimme Kinopalatsissa niin, että leffa oli juuri ehtinyt alkaa.

Mukava ja iloinen tyttönen kuitenkin päästi meidät ilman muuta sisään ja sanoi, että ”olettehan te liputkin maksaneet, että ei tässä yhtään mitään ja leffakin juuri vasta ehti alkaa”. No arvaatte varmaan suomalaisten suhtautumisen, kun mitä nöyrimmin anteeksi pyydellen ohitimme erään perheen päästäksemme omille paikoille. Irvistelyä ja suhahtelua, ”me tässä haluaisimme nyt katsoa tätä elokuvaa”. 

Missä on oikeasti ihmisten hyvä tahto, se että sekunnin murto-osan pyyhällämme heidän ohi ja he jo marttyyrin elkein kohauttelevat kulmiaan ja laukovat totuuksia, miten heidän leffaelämystä tässä nyt pilataan. Samassa tilanteessa, olisin sanonut minua ohittaville ihmisille, ”ei mitään hätää ja kaikille sattuu” ja jatkanut leffan katsomista. 

Pyysin vielä mitä nöyrimmin anteeksi monin vuolain sanoin ja sanoin, että ”anteeksi me menimme vahingossa ensin väärään teatteriin”. Noh ei tässä mitään, monihan voi olla heidän puolellakin, että elokuva on jotain niin pyhää, ettei toisen maksettua elokuvaelämystä saa edes sekunnin murto-osaa häiritä, paitsi jos pitää käydä vessassa, se on jotenkin hyväksyttävämpi asia, mutta että kehtaa olla myöhässä, se on kuulkaas meiltä rumaa käyttäymistä se. 

Noh ei tässä nyt muuten mitään, mutta tällä rouvalla, joka minulle niin sihisi ja suhisi,  niin hänellä oli kyllä aikaa tutkia kännykkäänsä ja kyllä täydellä kirkkaalla valaistuksella vieressäni useiden minuuttien ajan. Siinä kohden miltei teki mieli sanoa, että ”eikös sinun pitänyt saada katsoa tuota elokuvaa ja tiedäthän, että kännykät on aidosti kiellettyjä käyttää leffan aikana.”

Minä kun mietin, että pyydän vielä anteeksi leffan loputtua, mutta he istuivat jotenkin vihaisen oloisena lopputekstien jo pitkälle pyöriessä ja me päätimme poistua salista toiselta puolelta, vaikka se ulko-ovi oli ihan siinä heidän puolella parin metrin päässä. He mitä luultavimmin halusivat näin toimia, ettemme pääse enää toista kertaa heitä ohittamaan. Olisi varmaan vaan pitänyt ohittaa heidät ja tosiaan sanoa, että ”hitsi miten se kännykän plärääminen häiritsi omaa leffan katsomista usean minuutin ajan.” 

Noh jos on pienuutta, pitää olla suuruuttakin ja viisas vaikenee ja poistuimme hölmistyneinä leffateatterista, että olipas kireä pariskunta ja heillä vielä tytär mukana. Naisella muuten oli ihan identtinen mekko minun kanssa, mikä teki tilanteen hieman koomiseksi. 
Kävimme sekavan leffa episodin jälkeen ukkelin kanssa nauttimassa Virgin Oilin terassilla Raflaamon taidemenun, johon tosiaan kuuluu kahdesta eri vaihtoehdosta alku-ja pääruoka ja liput Ateneumiin. Lisää halutessasi taidemenusta eri ravintoloissa voit kurkkia täältä, taidemenu on nimittäin voimassa vielä 19.8 asti. 

Sain Ruotsin puolelta kivan yhteydenoton Gaston Luga yritykseltä, jotka myyvät laadukkaita ja todella tyylikkäitä reppuja. Sovimme Insta yhteistyöstä, mutta ajattelin vinkata repuista vielä täällä blogin puolellakin, sillä alekoodilla ”TIIA” saatte 15% alennuksen repuista ja alennuskoodi on jatkuvasti voimassa. 

Repulle oli tarvetta ja tähän reppuun mahtuu läppäri, on passille säilytypaikat ja kaikki. Valitsin turvallisen mustan, vaikka jäikin houkuttamaan vaaleanpunamusta versio samasta repusta. Jos haluatte kurkkia lisää kuvia repuista, löytyy kuvia Gaston Lugan instatililtä myöskin. 
No sitten niihin lisäsekoiluihin, väärässä leffateatterissa olemisen lisäksi. Lähtiessämme kotiin, ballerinojen naru olikin auki ja naru meni liukuportaiden sisään, meinasin kaatua, räpiköin aikani hakeakseni tasapainoa ja kenkä lensi jalasta ja sinne jäi osa kengän narusta. Eli ei tässä muuten siis mitään, mutta muistakaa sulkea kengännauhat, ennen kuin kuljette liukuportaissa. Oma onni oli, että kenkä lähti irti jalasta ja naru katkesi, muuten olisi voinut käydä huonomminkin. 
Noh koominen kenkäonni jatkui vielä tänäänkin. Menin kauppaan ja kappas flip flopitkin meni rikki ja kenkä heilui villinä jalassa ympäriinsä ja jouduin kävelemään jalkaa laahaten, että sandaali pysyisi edes jotenkin jalassa. Mitä tästä opimme, aina pitäisi olla mukana varakenkulit. 

Nuori kaupan kassaneiti oli ihana, kun bongasi rikki menneen kenkäni, haki sakset ja teippiä ja teippasi kenkäni liehukkeen kiinni kengän pohjaan, niin että pystyin suorittamaan ostokset loppuun. Tässä oli taas sellainen hyvää mieltä todistava esimerkki ihmisten hyvyydestä, tuon leffateatteri marttyyri episodin jälkeen. Maailmassa on kirkasotsaisia hyviä ja auttavaisia ihmisiä ja maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat tehdä kaikesta muiden tekemisestä itselleen ongelman, jos vain mahdollista ja ovat itse kännykän pläräämisineen leffateatterissa aivan sokeita omille virheilleen, mitä eivät salli muille, sallivat kyllä itselleen. 

Eli  vaikka päivään mahtui taidetta, leffaa ja hyvää ruokaa ja laatuaikaa miehen kanssa, päivään mahtui opetuksia ihmisen luonteesta ja siitä, että ottakaahan varakenkulit mukaan, sitokaa kengännauhat ja tarkistakaa hih hyvät ihmiset leffalipuista, että mihin teatteriin olette ne leffaliput ostaneet ja tämä neuvo oli vähän niin kuin erityisesti itselle opetuksena tässä.

Onko teillä käynyt niin, että olette ostaneet liput jonnekin ja olettekin menneet väärään paikkaan tai väärään aikaan paikalle? Voi koskea reissuja, leffaa tai mitä tahansa. Löytyykö teidän kokemuksesta näitä marttyyri ihmisiä, jotka ovat  niin tuomitsevia,  mutta sitten itse tuijottelevat surutta leffassa kirkkaalla valolla kännykkää minuutti tolkulla tai onko liukuporras tai kenkä sattumuksia?

Iloista keskiviikkoa kaikille ja ei elämä olisi elämää, jos ei aina sattuisi ja tapahtuisi, naurettiin ukkelin kanssa eilen monet kerrat ja tänään vielä rikki menneelle sandaalille. Parasta onkin arjen pienet sekoilut ja naurut niille. <3

*Gaston Luga reppu saatu ja mekkohan oli aiempi Nordic Tricot by Ivana Helsinki Tokmannin kanssa yhteistyössä saatu mekko. Alekoodi Gaston Luga ”TIIA” -15% ale kaikista repuista