Avainsana: georgialainenravintola

Fööni Indoor skydiving ja pikkuserkkupäivä!

No hei ja kääks minkälaiset 50vee synskäylläriset pikkuserkut oli järkänneet. Hyvät hyssykät, kun sain tietää, että olivat varanneet ajan Redin Fööniin eli sisätilan ilmalentoon, niin meinasi sydän pysähtyä. Tietenkin vähän niin kuin kosmonauttina Fööni oli selkeä seuraava askel, josta olin salaa haaveillut, mutta haaveilu on aina eri asia, kuin toimeenpantu teko.
Perjantai-iltana jännitys alkoi kunnolla nousta ja lauantaiaamuna tulikin herättyä jo ping 6:lta. Oma lentoaika oli varattu klo 13 ja koulutus alkoi 12:30. Jännitti ihan sairaasti ja huomasin hikoilevani niin kovin, että hyvä kun hikisillä käsillä sain tuota kypärän lippaa liikutettua ylös ja alas ja siis ihan oikeasti!
Tässä kuvassa keskitytään. Hieman mieltä rauhoitti, kun huomasin, että ryhmässämme oli mukana 86-vuotias nainen poikansa ja muun perheen kanssa. Mietin, että jos 86-vee rohkenee, niin kyllä sitten minäkin. Ehdin kyllä pohtia, että jos tässä onkin kyseessä monessa liemessä keitetty vauhtimummeli, joka on hyvinkin elämänsä aikana vaikka loikannut miljuuna laskuvarjohyppyä, luolasukeltanut, käynyt läpi teräsnainen maratonit sun muuta. 
Olin ryhmämme viimeinen ilmalentäjä. Yritin kauheasti ottaa mallia muista ja muistella koulutuksessa saamiamme ohjeita. Oikeasti en muistanut mitään, itse ilmalennossa kaikki tieto valui päästä. Yritin ilmalennossa mennä ns. flown mukana, mutta mätkähdin vain kivenä verkolle. Eli kyllä siinä ilmalennossa tulee itsekin jotain säätää, mutta pahus vieköön en ohjeista huolimatta vieläkään muista, että mitä. 
Jännityksen tunne kaikkosi kyllä heti, kun pudottauduin ilmalentoon. Mielenkiintoista oli ja tätä pähkäilin eilen illalla miehellenikin koiralenkillä, että miten se itse ilmalento tuntui luontevalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei sillä tavoin, että olisin osannut yhtään mitään. 

En osannut, olin raskas kuin kivi ja selvästi tuo keskivartalo veti eniten maan vetovoimalla verkon kamaralle. (Kaikissa kuvissa vedän simona vatsaa sisään ja yllä vielä tukikalsarit) Mutta se leijuminen tuntui aivan luonnolliselta. Mahtavalta ja hauskalta, mutta luonnolliselta, ei sellaiselta tunteelta, etten tätä olisi koskaan ennen kokenut. Hämmentävää. 
Mietin johtuuko tuo leijuminen luonnolliselta uimataidon vuoksi ja vedessä opitun kellumisen takia. Ilmalennossakin vähän niin kuin kellutaan, mutta ilman voimalla. Mietin  myös löytyykö luonnollisuuden takaa jokin esihistoriallinen muistijälki. Esiäitini onkin ollut vaikka dinosauruslepakko, haha. 

Todellakin suosittelen Fööniä kaikille, sillä föönaaminen ei ole lainkaan pelottavaa. Kaveriporukoille, firman tiimeille, perheille, kelle vaan. Tällä kertaa lensin yksin eli vieraassa ryhmässä ja ehdottomasti se yhdessä jännittäminen ennen lentoa on sellainen liimaava voima. Tukeuduin toiseen tyttöön, joka oli myös soololennolla. Muuten 86vee mummeli oli todella tyyni, siinä näki, että kuulkaas elettyä elämää on takana, ei tarvitse turhia hötkyillä. 

Omat ikiomat ja rakkaat pikkuserkut, joiden kanssa en ole enää varma ollaanko tunnettu 3-vuotta vai 5-vuotta, mutta kuuluu elämäni rikkauksiin, että nämä sukulaiset tulivat elämääni. Ensihetkestä on ollut, kuin olisimme aina tunteneet. Veri vetää kuulkaas. Lisäksi olemme hyvin saman henkisiä. Tämä sukuhaara on aiemmin jäänyt vieraammaksi, mutta nyt tullut koko ajan enemmän tutuksi. 
Pikkuserkkujen kanssa on vaan niin hyvä olla ja voimme jutella ihan mistä vaan. Olemme hyvin kiinni hitsautuneet kolmen kopla, jossa todellakaan sellaista kuin kolmatta pyörää ei ole. 
Lentämisen ja hikoilemisen jälkeen tietenkin oli kova jano ja nälkä ja pikkuserkut veivät syömään Georgian House ravintolaan, jossa nautimme järisyttävän hyvää georgialaista ruokaa. Viime kesän kosmonauttireissulla Moskovassa söin elämäni ensimmäisen kerran georgialaista ruokaa ja se oli rakkautta ensimmäisellä suupalalla. 

Kaikki maut vaan ovat georgialaisessa keittiössä kohdillaan. Vaikka kaikki maut ovat tavallaan tuttujakin, niin ne on yhdistetty sillä tavoin, että syntyy aivan uudenlaisia makunautintoja. 

Ehkä maailman paras leipä löytyy georgialaisesta keittiöstä. En ole satavarma oliko tämän kananmunaleivänkin nimi hatsapuri, mutta tässä juustotäytteinen leipä, jonka päällä on raaka kananmuna ja voita. Itse juusto on maailman venyvintä ja pähkäiltiin eilen mitähän juustoa näihin käytetään, onko se jotain venäläistä. 

Koska olisi kotonakin kiva kokeilla tehdä näitä leipiä, mutta oikea juusto on aika oleellinen osa tätä leipää. Kenties ainoa miinus, että tämän leivän hinta oli 14e ja mielestäni se on kova hinta, koska pitsan saa monilla täytteillä samaan hintaan. 

Täydellisen päivän päätti Talvilatte, jossa tosiaan oli laskiaispullan hattu kattona. Megaisot kiitokset pikkuserkuille ikimuistoisesta ja täydellisestä päivästä, oli mieletöntä, ootte uskomattomia. <3 <3

Miten siellä, rohkenisitko mennä Fööniin tai oletko käynyt. Oletko syönyt georgialaista ruokaa ja mikä on oma lempparisi georgialaisesta keittiöstä. 🙂 (Edelleenkään ei kysymysmerkki toimi, niin tästä syystä uupuu tekstistä. 🙂 

Nyt täällä makaronilaatikon kimppuun ja pyykkihommiin. Lisään tähän vielä meidän perheen mielestä maailman parhaan makaronilootareseptivideon tähän loppuun, jonka julkaisin eilen Vauhtimimmit kanavalla ”Lauantailounas” teemalla. Vauhtimimmit kanavalle joka lauantai yritämme vuorotellen julkaista jonkun kivan, mutta arkisen ruokareseptin ja voi siellä joskus olla tarjolla juhlavampaakin. 


Loppuun vielä eilisen päivän paras kuva alla, jolle nauroin ihan vedet silmissä. Tässä kuvassa ollaan ns. vapaalla ja annetaan hengityksen kulkea, eikä vedetä massua sisään, joka onkin vallan luonnoton tila. Ilmankos mahaani voisi pitää vaikka pöytänä. Elämä todellakin on. 🙂



Kivaa sunnuntain jatkoa. <3