Hellou. Eilen oli kauhea ja katala kaatopaikkapäivä, hih. Miehen lemppari, meikäläisen inhokki. Mutta niin se vaan on, että yhteinen tekeminen on parisuhteen suola, oli se sitten välillä joustoa puolin ja toisin eli taipumista kaatikselle tai pyynnön miehen nappaista kesken etätyöpäivän aamukahvikuppikuvan.

Kaatiskeikan jälkeen sauna ja sen jälkeen grillausta ja johan ruoka maittoi. Kehitettiin sivujuonena niinkin päätön ajatus, että kesällä nukutaan pihalla teltassa yö. Kenties paluu nuoruuteen tai kaukokaipuu luonnon äärelle, elämän ytimeen, yksinkertaisiin asioihin.

Jos jonkin korona on opettanut ja jos aluksi tuli mielessä hoettua mantrana ”nauti pienistä iloista”, nyt aidosti tuntuu, että kaikki erilaiset ideat, pienet iloa tuovat asiat, tuovat kovasti virtaa elämään. Ihan kuin sielu olisi vihdoin rauhoittunut ja aidosti päässyt palaamaan jonkinlaiseen alkupisteeseen, luonnon lähelle, lakannut kouhottomasta ja alkanut nauttimaan mitä yksinkertaisimmista asioista ja kyllä myös kaatopaikkakeikasta.

Meinaan nyt on taas siistimpi autotalli, siitä hyvä mieli, turhuuksia ja rikki menneitä asioita laitettu kierrätykseen ja tehty yhdessä asioita. Mikäs sen parempaa.

Muistan aina, kun kirjoitin vuosia sitten blogissa, että hääpäivä meni kaatopaikalla, hehe mikä ettei. Eiköhän kaatopaikkaan kulminoidu monella tapaa parisuhteen ydin, romantiikka ei ole ulkokultaisuudesta kiinni vaan yhteydestä ja yhdessä tekemisestä. Joten kyllä sitä voi vaikka kaatiksella toiselle silmäniskun antaa.

No mutta nyt siihen grillaukseen. Grillata kaikki osaa, paitsi en kyllä minä. Mutta mitä laittaa vartaisiin ja millä herkutella. Mutta ajattelin jakaa kaksi vinkkiä meidän grillihommista, joista toinen on Latvian vuosien peruja ja eilen syntyi vahingossa itsestään. Kyseessä on marinadit.

Tein eilen vihanneksille marinadin johon tuli Santa Marian Roasted Garlic&Pepper maustetta ja joka on aivan järjettömän hyvän makuinen mauste vaikka ripoteltavaksi yksinkertaisten pastakastikkeiden päälle.

Roasted Garlic&Pepper, öljyä, soijaa, mustapippuria ja tuoretta puristettua valkosipulia. Maistui niin hyvältä mm. siveltynä sienien päälle ja lopuksi vielä grillistä tulleiden vihannesten päälle.

Kanasaslik

Öljyä, valkosipulia, Dijon sinappia, mustapippuria ja suolaa. Kaada olutta kulhoon niin, että kanat peittyy. Anna marinoitua yön yli. Muista käyttää alkoholillista olutta, alkoholittomasta tulee hieman hassu maku eli jokin taika siinä ”humalassa” on.

Tälläisiä grillauksia tällä kertaa. Iloksemme eilen löytyi Liiteristä Laitilan skumppaa white ja rose versioina. Olen alkoholin suhteen todella kranttu ja käytännössä en juo alkoholia lainkaan, mutta jo vain, kun sain Laitilan skumppia, niin eilen meni 2,5 tölkkiä skumppaa grilliruoan parissa ja tämähän on meikäläiseltä ihan villiä ja vallatonta menoa.

Ajateltiin, että mennään tyhjentämään Lidlin hyllyt Laitilan skumpista, jotta on millä herkutella kesämökilläkin.

Lidlin aioli on mielestäni järjettömän hyvää, eikä hurjasti kalpene itsetehdylle. Ihan paras grilliherkku kanasaslikin kanssa ja dipata kanaa aioliin, nam!

Tälläisiä hommeleita tällä kertaa. Nyt yritetään ottaa kaikki irti keväästä ja kotona olosta ja pian tulevasta kesästä eli telttayötä odotellessa.

Tänään näitä purkkeja katsellessa iski oikea kaihomieli lapsuuteen ja nuoruuteen. Muistan miten ystäväni Sarin kanssa rampattiin aina Lintsillä, sillä Lintsi oli ihan muutaman ratikkapysäkin tai jopa kävelymatkan päässä, jos ei laiskottanut kävellä. Miten Stockmann on ollut aina se monumentti, stadin keskiö. Muistan miten tädin kanssa aina käveltiin keskustaan ja valitin pienenä, että jalat on ihan ”ranskanleipää.” Juu setsuuria tarkoitin.

Miten monia lapsuuden muistoja, nuoruuden muistoja, kaikki vaan vilisee mielessä, sillä on niin kova ikävä läheisiä ja normaalia elämää, että voi kulkea minne vaan vapautuneesti. Mutta kuten sanottu, sitä ennen keksitään uusia keinoja ja tapoja virkistää tätä kotielämää.

Lupaan tehdä telttailusta jonkunlaisen blogipostauksen. Ei sitä tiedä vaikka tuosta telttailusta kumpuaisi oikea eräretkeilijä-Tiia vielä tästä. Sitä toivon, pääsyä asian ytimeen, johonkin yhteyteen luonnon kanssa, ei aina ihmetellen mitä kaikkea avaruudesta löytyy vaan ihastellen tätä planeettaamme Maa.

Miten siellä, kirvoittaako koronan aika tekemään jotain hassua tai jopa hullua ihan omassa pihapiirissä. Onko heittää haasteita, mitä muuta sitä voisi toteuttaa, kuin telttailun omalla takapihalla. Kuulostaa hurjan jännittävältä, mutta eihän se aikuisten oikeasti sitä ole vaan vallan kesyä kamaa, jota pikkulapsetkin tykkää tehdä.

Tästä juontaakin kysymys, milloin sitä kuitenkin loppupeleissä kadotti sen pikkulapsen, joka haluaa seikkailla, luoda, juosten hypätä laiturilta, kirmata ruohossa voikukkaseppele hiuksissaan. Tänä kesänä aion taantua sellaiseksi.

Hyviä marinadivinkkejä otetaan vastaan ja mitä vaan, mitä aihe kirvoittaa mieleen. Sydämellistä loppuviikkoa kaikille. <3