Hassut eläimet
Pitkästä aikaa karvaisten perheenjäsenten kuulumisia, johon innoitti aamuvarhaisella kuvattu video Miki-kisusta.
Osku-kissa täyttää kesäkuussa 16-vuotta, hieno ikä meidän pojalla. Oskulla vaan on aivan selkeä alzheimer, Useampi kuin joka toinen 15-vuotias kissa meinaan tilastojen mukaan kärsii jonkinlaisesta käyttäytymishäiriöstä. Oskulla elämä on aina pörrännyt ruoan ympärillä, sillä löytyihän poloinen hylättynä ja nälkäisenä Kirkkonummen metsästä.
Nälkä asiat ovat nyt iän myötä korostuneet, sillä Osku ei muista milloin on syönyt ja milloin ei. Osku käskee ja komentaa raakkuvalla äänellä pyytäen koko ajan ruokaa tai meitä nostamaan ruokapaikalle. (Samu-koiran vuoksi ruoat hieman ylempänä lattiatasosta.) Ruokapaikalla ei välttämättä ole nälkä ollenkaan, kuhan pitää käydä tarkistamassa, että ruokaa on ja korkeintaan ehkä vähän nuolaista.
Tätä raakuntaa kuulemme ihan jatkuvalla syötöllä ja niin paljon, että kyllä tässä välillä on jopa ihan hermot koetuksella, sen verran käskevä tuo Oskun ääni on.
Muutenkin Osku alkaa olla niin iäkäs, että yritti jouluna syödä muovikuusta, ei ole aiemmin mokoma hänelle maistunut. Ei jaksa leikkiä enää Miki-kissan kanssa, vaan mieluiten joko kerjää ruokaa tai kehrää kainalossa.
Tiedostamme kyllä, että Osku-papan kunto voi romahtaa milloin tahansa, hän on iäkäs vanha herra.
Samu täyttää huomenna 8-vuotta ja 8-vuotiaita koiria kutsutaan jo iäkkäämmiksi koiriksi, mitenhän tähänkin pisteeseen on tultu, vastahan Samu tuli meille. Olen tiiviisti seurannut Kukkaiselämää Sadun Miki-koiran surullista kohtaloa ja sairastumista 7-vuoden iässä. Ymmärtänyt myös, että jokainen vuosi isolla koiralla on nyt kotiinpäin.
Olen myös seurannut Sadun blogissa uuden perheenjäsenen kotiutumista eli Mortti-koiran ja ollut suorastaan ällistynyt miten joku voi olla niin reipas. Tekee tarpeet pieni pentunen pihalle, on utelias, riehuu ja leikkii. Ymmärtääkseni automatkakin uuteen kotiin sujui hyvin.
Meidän Samu on hyvin herkkä poika. Samun meille tullessa Samu oksensi heti autossa ja järkytyksestä seuraavan vuorokauden aikana kotonakin vielä pari kertaa lisää. Meni 6-viikkoa, että Samu uskalsi olohuoneesta kynnysten yli tutustumaan muihin huoneisiin. Lopullisesti sisäsiistiksi Samu oppi vasta vähän alle vuoden ikäisenä, koska keksi ovelan tavan 6-kuukauden iässä käydä pissalla suihkussa.
Samu on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joka ei koskaan uhoa, eikä rähise, antaa putsata korvat kiltisti ja ainoa tarve on miellyttää emäntää ja isäntää. Kissoista Samu ei enää piittaa, sillä kisut nakkelivat Samua nassuun, kun Samu oli pentu ja tästä viisastuneena Samu on nykyään sitä mieltä, ettei kissojen kanssa vaan kannata olla kaveri. Vaikka kuinka meidän musta pantteri Miki haluaisikin olla Samun paras ystävä.
Samu on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joka ei koskaan uhoa, eikä rähise, antaa putsata korvat kiltisti ja ainoa tarve on miellyttää emäntää ja isäntää. Kissoista Samu ei enää piittaa, sillä kisut nakkelivat Samua nassuun, kun Samu oli pentu ja tästä viisastuneena Samu on nykyään sitä mieltä, ettei kissojen kanssa vaan kannata olla kaveri. Vaikka kuinka meidän musta pantteri Miki haluaisikin olla Samun paras ystävä.
Miki tuli meille 1,5 vuotta sitten ja Mikistä ja Oskusta tuli samana päivänä jonkinlaiset kaverit. Joka päivä leikkivät yhdessä ja juoksivat rallia, tosin Osku ei enää jaksa. Söivät samasta kupista heti seuraavana päivänä Mikin tulosta.
Miki on jännä kaveri, sillä Miki on kovin huomaamaton. Mikihän tosiaan löytyi hylättynä kadulta, siisti kissa, leikattukin ja sirutettu, mutta silti ei kukaan kaivannut poloista.
Miki kiinnittyi aivan ensimmäisenä Samuun ja yrittää aina mennä Samun lähelle nukkumaan. Jopa Samun suussa olevat limaiset pehmolelut kelpaavat Mikille nukkuma-alustaksi. Kaikesta päätellen edellisessä perheessä on ollut koirakaveri. Tosin Miki rakastaa pitää myös isännän tohveleita patjana, mutta ei emännän, sillä tästä emännästä Miki ei hirmuisesti piittaa.
Vain kun olen vessassa, Miki tulee tervehtimään. Muuten Miki voi nukkua lasten vieressä vaikka missä asennossa ja mennä isännänkin päälle makoilemaan, mutta emäntä ei kelpaa minkäänlaiseksi unikaveriksi. Luultavasti Mikiä on loukannut edellisessä perheessä nainen, joka kaiketi haisee meikäläiseltä…
Miki inhoaa suljettuja ovia, ovia ei saa sulkea, tai tulee hätäännys, jokaiseen huoneeseen on yksinkertaisesti päästävä ja jos ovi menee kiinni, alkaa oven raapiminen ja mouruaminen. Muuten Miki ei kerjää ruokaa, viihtyy paljon omissa oloissaan ja katselee ikkunoista maailman menoa.
Ajattelimme, että Miki on ehkä perheen persoonattomin kaveri, koska on niin huomaamaton. Mutta hiekkalaatikon minuutti tolkulla pyyhkimisen valossa ilman, että tarpeet ikinä peittyy, olemme alkaneet huomamaan Mikissäkin aika erikoisia piirteitä. Olen huomannut, että Mikilläkin on ihan omat kujeensa ja ehkei niitä kaikkia ihan alussa tohtinut näyttää ujouttaan.
Eilen aamulla Miki yllätti myös toisenlaisella toiminnolla, sellaisella joita olen nähnyt paljon ”Hassut eläimet” videoissa. Miki joi yöpöydällä olevasta vesilasistani tassulla. Eipä tässä sitten tullutkaan muuta mietittyä, että kuinka monessa vesilasissani näiden 1,5v aikana on tassu vilahtanut, apua!
Ohessa alimpana vielä hassuna kissavideona Mikin erikoinen juomatyyli. Laitetaan tähän samaan syssyyn vielä tuo vanha videokin, jossa Miki peittää tarpeitaan ja Osku-pappa tulee hätiin. 🙂
Tästä kaikesta tuli mieleen, että meillä kaikilla on omat erikoisuutemme ja omasta itsestä tulee esimerkiksi mieleen, että olen niin kärsimätön, että on ihan sama minkälaiset sukat ovat jalassa ja ne ovat pääsääntöisesti parittomat.
Miehen mielestä on huvittavaa, miten iltaisin, kun tulee väsy, menen horkkatilaan ja tulee kauhean kylmä. Kutsun tätä kehon lämmön laskuksi eli unitilaan valmistautumiseksi.
Siivoan myös automaationa aina kaikki astiat tiskipöydältä ja muualta pois, vaikka joku olisi juuri laskenut puhtaan mukin pöydälle ottaakseen juomaa. Kuinka monta kertaa onkaan voivoteltu, että mihin se lasi katosi.
Voi pojat näitä omituisuuksia löytyy kasakaupalla ja kenties pitää listata ne kaikki joskus blogiinkin. Kaikki olemme erilaisia persoonia, niin nämä karvaiset olennotkin. Vaikka Samulla ei ole ns. ääripersoonaa, on Samun persoona olla maailman kiltein koira.
Miten siellä, löytyykö teidän eläimiltä hassuja piirteitä tai entäs itseltä? Olisi kiva kuulla näistä. 🙂
Mukavaa keskiviikkoa kaikille. <3
