Pitkästä aikaa karvaisten perheenjäsenten kuulumisia, johon innoitti aamuvarhaisella kuvattu video Miki-kisusta.
Osku-kissa täyttää kesäkuussa 16-vuotta, hieno ikä meidän pojalla. Oskulla vaan on aivan selkeä alzheimer, Useampi kuin joka toinen 15-vuotias kissa meinaan tilastojen mukaan kärsii jonkinlaisesta käyttäytymishäiriöstä. Oskulla elämä on aina pörrännyt ruoan ympärillä, sillä löytyihän poloinen hylättynä ja nälkäisenä Kirkkonummen metsästä.
Nälkä asiat ovat nyt iän myötä korostuneet, sillä Osku ei muista milloin on syönyt ja milloin ei. Osku käskee ja komentaa raakkuvalla äänellä pyytäen koko ajan ruokaa tai meitä nostamaan ruokapaikalle. (Samu-koiran vuoksi ruoat hieman ylempänä lattiatasosta.) Ruokapaikalla ei välttämättä ole nälkä ollenkaan, kuhan pitää käydä tarkistamassa, että ruokaa on ja korkeintaan ehkä vähän nuolaista.
Tätä raakuntaa kuulemme ihan jatkuvalla syötöllä ja niin paljon, että kyllä tässä välillä on jopa ihan hermot koetuksella, sen verran käskevä tuo Oskun ääni on.
Muutenkin Osku alkaa olla niin iäkäs, että yritti jouluna syödä muovikuusta, ei ole aiemmin mokoma hänelle maistunut. Ei jaksa leikkiä enää Miki-kissan kanssa, vaan mieluiten joko kerjää ruokaa tai kehrää kainalossa.
Tiedostamme kyllä, että Osku-papan kunto voi romahtaa milloin tahansa, hän on iäkäs vanha herra.
Samu täyttää huomenna 8-vuotta ja 8-vuotiaita koiria kutsutaan jo iäkkäämmiksi koiriksi, mitenhän tähänkin pisteeseen on tultu, vastahan Samu tuli meille. Olen tiiviisti seurannut Kukkaiselämää Sadun Miki-koiran surullista kohtaloa ja sairastumista 7-vuoden iässä. Ymmärtänyt myös, että jokainen vuosi isolla koiralla on nyt kotiinpäin.
Olen myös seurannut Sadun blogissa uuden perheenjäsenen kotiutumista eli Mortti-koiran ja ollut suorastaan ällistynyt miten joku voi olla niin reipas. Tekee tarpeet pieni pentunen pihalle, on utelias, riehuu ja leikkii. Ymmärtääkseni automatkakin uuteen kotiin sujui hyvin.
Meidän Samu on hyvin herkkä poika. Samun meille tullessa Samu oksensi heti autossa ja järkytyksestä seuraavan vuorokauden aikana kotonakin vielä pari kertaa lisää. Meni 6-viikkoa, että Samu uskalsi olohuoneesta kynnysten yli tutustumaan muihin huoneisiin. Lopullisesti sisäsiistiksi Samu oppi vasta vähän alle vuoden ikäisenä, koska keksi ovelan tavan 6-kuukauden iässä käydä pissalla suihkussa.
Samu on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joka ei koskaan uhoa, eikä rähise, antaa putsata korvat kiltisti ja ainoa tarve on miellyttää emäntää ja isäntää. Kissoista Samu ei enää piittaa, sillä kisut nakkelivat Samua nassuun, kun Samu oli pentu ja tästä viisastuneena Samu on nykyään sitä mieltä, ettei kissojen kanssa vaan kannata olla kaveri. Vaikka kuinka meidän musta pantteri Miki haluaisikin olla Samun paras ystävä.
Samu on maailman kiltein ja tottelevaisin koira, joka ei koskaan uhoa, eikä rähise, antaa putsata korvat kiltisti ja ainoa tarve on miellyttää emäntää ja isäntää. Kissoista Samu ei enää piittaa, sillä kisut nakkelivat Samua nassuun, kun Samu oli pentu ja tästä viisastuneena Samu on nykyään sitä mieltä, ettei kissojen kanssa vaan kannata olla kaveri. Vaikka kuinka meidän musta pantteri Miki haluaisikin olla Samun paras ystävä.
Miki tuli meille 1,5 vuotta sitten ja Mikistä ja Oskusta tuli samana päivänä jonkinlaiset kaverit. Joka päivä leikkivät yhdessä ja juoksivat rallia, tosin Osku ei enää jaksa. Söivät samasta kupista heti seuraavana päivänä Mikin tulosta.
Miki on jännä kaveri, sillä Miki on kovin huomaamaton. Mikihän tosiaan löytyi hylättynä kadulta, siisti kissa, leikattukin ja sirutettu, mutta silti ei kukaan kaivannut poloista.
Miki kiinnittyi aivan ensimmäisenä Samuun ja yrittää aina mennä Samun lähelle nukkumaan. Jopa Samun suussa olevat limaiset pehmolelut kelpaavat Mikille nukkuma-alustaksi. Kaikesta päätellen edellisessä perheessä on ollut koirakaveri. Tosin Miki rakastaa pitää myös isännän tohveleita patjana, mutta ei emännän, sillä tästä emännästä Miki ei hirmuisesti piittaa.
Vain kun olen vessassa, Miki tulee tervehtimään. Muuten Miki voi nukkua lasten vieressä vaikka missä asennossa ja mennä isännänkin päälle makoilemaan, mutta emäntä ei kelpaa minkäänlaiseksi unikaveriksi. Luultavasti Mikiä on loukannut edellisessä perheessä nainen, joka kaiketi haisee meikäläiseltä…
Miki inhoaa suljettuja ovia, ovia ei saa sulkea, tai tulee hätäännys, jokaiseen huoneeseen on yksinkertaisesti päästävä ja jos ovi menee kiinni, alkaa oven raapiminen ja mouruaminen. Muuten Miki ei kerjää ruokaa, viihtyy paljon omissa oloissaan ja katselee ikkunoista maailman menoa.
Ajattelimme, että Miki on ehkä perheen persoonattomin kaveri, koska on niin huomaamaton. Mutta hiekkalaatikon minuutti tolkulla pyyhkimisen valossa ilman, että tarpeet ikinä peittyy, olemme alkaneet huomamaan Mikissäkin aika erikoisia piirteitä. Olen huomannut, että Mikilläkin on ihan omat kujeensa ja ehkei niitä kaikkia ihan alussa tohtinut näyttää ujouttaan.
Eilen aamulla Miki yllätti myös toisenlaisella toiminnolla, sellaisella joita olen nähnyt paljon ”Hassut eläimet” videoissa. Miki joi yöpöydällä olevasta vesilasistani tassulla. Eipä tässä sitten tullutkaan muuta mietittyä, että kuinka monessa vesilasissani näiden 1,5v aikana on tassu vilahtanut, apua!
Ohessa alimpana vielä hassuna kissavideona Mikin erikoinen juomatyyli. Laitetaan tähän samaan syssyyn vielä tuo vanha videokin, jossa Miki peittää tarpeitaan ja Osku-pappa tulee hätiin. 🙂
Tästä kaikesta tuli mieleen, että meillä kaikilla on omat erikoisuutemme ja omasta itsestä tulee esimerkiksi mieleen, että olen niin kärsimätön, että on ihan sama minkälaiset sukat ovat jalassa ja ne ovat pääsääntöisesti parittomat.
Miehen mielestä on huvittavaa, miten iltaisin, kun tulee väsy, menen horkkatilaan ja tulee kauhean kylmä. Kutsun tätä kehon lämmön laskuksi eli unitilaan valmistautumiseksi.
Siivoan myös automaationa aina kaikki astiat tiskipöydältä ja muualta pois, vaikka joku olisi juuri laskenut puhtaan mukin pöydälle ottaakseen juomaa. Kuinka monta kertaa onkaan voivoteltu, että mihin se lasi katosi.
Voi pojat näitä omituisuuksia löytyy kasakaupalla ja kenties pitää listata ne kaikki joskus blogiinkin. Kaikki olemme erilaisia persoonia, niin nämä karvaiset olennotkin. Vaikka Samulla ei ole ns. ääripersoonaa, on Samun persoona olla maailman kiltein koira.
Miten siellä, löytyykö teidän eläimiltä hassuja piirteitä tai entäs itseltä? Olisi kiva kuulla näistä. 🙂
Mukavaa keskiviikkoa kaikille. <3
Hommatkaa päältä avattava puuarkku/-laatikko, jonka alakulmaan teette kissanmentävän aukon. Siinäpä hyvä ruokapaikka ja vanha kisu voi tarkistaa ruokatilanteen aina halutessaan. Koira taasen ei aukosta sovi paitsi nuuhkimaan kuonollaan.
Hirmu hyvä vinkki, kiitos ihan mielettömän paljon tästä. Näin kuule tehdään. 🙂 Osku-kissalta terkkuja. <3
Jos toteutatte tämän niin laita sitten kuva 🙂
Ehdottomasti ja olemme toteuttamassa. Minä täällä mietin pitäisikö ostaa sellainen katollinen kissanhiekkalaatikko, jossa on luukku, niin ruoille. Samu ei taatusti mahtuisi syömään ja olisi helppo pitää puhtaana. Mies miettii puulaatikkoa tai pahvi. Mutta tämä on työn alla. Mies oli lukenut tämän postauksen ja sinun kommentin ja laittoikin heti Whatsuppilla viestiä, että miten me emme ole tätä itse keksineet. 🙂
Eli todella kiitollisia tästä vinkistä. <3 Ihanaa viikonloppua sinulle. <3
Puulaatikko on hyvä ja sen pitää olla tarpeeksi tilava. Pohjalle joku alusta, joka on helppo pitää puhtaana ja ruokakupit sen päälle.
Hyvää viikonloppua myös sinne 🙂
Kiitos vinkistä, samaa mieskin tuumi. Nyt vaan pitää keksiä mistä saadaa puulaatikko. 🙂 <3
Minä nyt innostuin tästä asiasta niin paljon, että kerron vielä sen, jotta kuvitelmissani on n. metrin mittainen loota. Itselläni oli aikoinaan kanien tarhassa puulaatikko, joka joskus palveli maatilalla aitassa jyvälaatikkona ja oli tosi suuri – n.1m x 2m :)Se ei tietenkään tule teidän tapauksessane kyseeseen 😀
Juu sen pitää olla kyllä tuon kokoinen, että molemmat kisut mahtuu mutustelemaan yhtä aikaa. En tiedä tykkäävätkö, mutta syövät kuitenkin aina samasta kupista. 🙂 Mikä on tietenkin hyvän ystävyyden merkki.
Kyllä me tälläinen loota vielä löydetään tai rakennetaan itse. 🙂
Kiitos lisäinfosta kovasti. <3
Tekee vain hyvää saada vähän bakteereita, vaikka sitten kissan tassusta vesilasissa. Ei sairastu niin herkästi…
Meillähän ei ole omaa lemmikkiä, mutta anoppilan Tarmo on vähän kuin meidänkin. Sama jutttu Tarmon kanssa, vastahan se tuli, mutta siitä on jo yhdeksän vuotta ihan näinä päivinä. Tarmo on löytökoira joten tarkkaa ikää ei ole tiedossa. Noin kymmenenvuotias Tarmo taitaa nyt olla, tullessa se arvioitiin noin yksivuotiaaksi. Vanhempi herra jo siis, mutta ainakin toistaiseksi hyväkuntoinen, ei ole oikeastaan koskaan sairastellut. Anoppilan edelliset sekarotuiset elivät 15-16-vuotiaiksi.
Tarmolla on vanhemmiten tullut vähän iltaärhäkkyyttä. Ei saa koskea iltaisin jollei hän itse tule nojailemaan, voi tulla murahdusta ja ylähuulen nostamista. Aamuisin sen sijaan tervehditään hyvinkin iloisesti.
Samu on niin suloinen, hän näyttää todella maailman kilteimmältä koiralta.
Oi ihana Tarmo ja voi onko tullut iltakänkkäränkkää, mutta ymmärtäähän sen, kun toista väsyttää.
Samu kiittää ja toivottaa ihanaa viikonloppua niin Tuulille, kuin Tarmolle. <3
Ihanat videot :D. Ja hauska, kun jälkimmäisessä Miki-kissa oli vähän niinkuin pimeissä puuhissa salajuoppona :D. Nokkela tyyli, josta ei tosiaan varmaan jää kovin helposti kiinni, kun lasi tyhjenee hissukseen.
Ja voi Samua. Aina jotenkin niin pyyteetön katse ❤️
Hihi meidän pieni ovela salajuoppo.
Samu on kyllä maailman vaatimattomin kaveri, miten saimmekaan noin kiltin koiran.
Ihanaa viikonloppua Annukka. <3
Voi Osku, mutta pitäähän se tietää onko ruokaa ehkä tullut kippoon! Miki on niin reipas! Muistan kun näin siellä hoitolassa hänet ❤️ Ai kissat hassuja? On ne välillä, mutta enpäs kerro tässä 😉 – emäntä
Niin pitää, pitää käydä tarkistamassa, sillä ei voi millään muistaa. Miki on todelal mutkaton kamu, istui meidän perheeseen heti. 🙂
Terkkuja kisuille ja kivaa viikonloppua. <3
Voi Tiia mikä kysymys 😀 sanoisin että jo se että pitää blogia on aika hassu luonteenpiirre, tähän koneella näpyttelyyn saa menemään uskomattoman paljon aikaa. Meidän koiruudella on mm. sellainen hauska piirre kun kuppiin kolahtaa vain papanoita… kuono käy kupilla, katse kohoaa ja ilme kertoo "eikö tähän saisi mitään spesiaalia mukaan"…katse viipyy hetken, pää painuu alas, samoin häntä ja draamakingi hitaasti poistuu takavasemmalle. Niin nälkä ei voi olla että tuossa tilanteessa söisi, palaa salaa kupille myöhemmin. Teillä on sitten pelastettujen kisujen turvakoti <3
Hihi jeps ollaan kaikki hassuja ja ehkä vähän kylähulluja, siinäpä oiva nimi kyllä meikäläiselle. 🙂
Haha en kestä, papanat nyt on tietty tylsiä, herkkua se olla pitää, hih. Ihana draamakingi.
Meillä on tosiaan pelastetut kisut. <3
Ihanaa viikonloppua Onneli. <3
Meillä lapset nyt kovasti toivoisi kissaa tai koiraa tai pupua tai hamsteria tai käärmettä. 🙂 Kanoja hommataan varmaan keväällä, niillä varmaan vasta hassuja tapoja onkin. Sitä odotellessa…
Uijui käärmeitä, meilläkin käärmeitä toivotaan, mutta olen kertonut, että omassa kodissa sitten aikuisena.
Kanat ovat kuulemma todella persoonallisia eli mahtavaa kevään odotusta. <3
Ai että, kyllä sinä olet varmasti monet "makuvedet" hörpännyt, kun kisu on tietämättäsi suoraan hiekkalaarikolta tullut janoaan sammuttamaan ! 😂 😂 🐱
Haha no näin on taatusti käynyt, en kestä. 🙂
kivaa viikonloppua Marketta. <3
Suloiset rakastettavat karvatit <3
Meidän Iiris kissalla oli niin hyvät ja rakastavat välit ensimmäiseen isäntäänsä, että se edelleenkin on heti kaveria miespuolisten kanssa. Naisista ei välitä oikeastaan ollenkaan.
Ilmeisesti pussailin häntä liikaa hänen pentuaikoinaan 😀
Jostain tuon tapaisesta voi teilläkin johtua Mikin hienoinen ylenkatse sinua kohtaan.
Teillä samaa Iiriksellä, kuin Mikillä, minä olen Mikille maanmatonen. 🙂 Hih totta, taidan yrittää vähän väkisin rakastaa toista välillä.
kiitos vinkistä ja ihanaa viikonloppua <3
Ihanat valloittavat karvalapset <3
Kiitos kovasti Nina ja niin teilläkin. <3
On ne vaan ihania nuo karvaiset perhenjäsenet.
Kiva lukea, minkälaisia persoonallisuuksia teillä asuu kaksijalkaisten lisäksi.
Meillä kissat kävivät nuorempina koirien kanssa lenkillä. Nyt vanhoina niistä on tullut mukavuudenhaluisia, eivätkä lenkit enää nappaa.
Koirat eivät lähde aamulla makuuhuoneesta ennen kuin mies sanoo: "Huomenta, koiratkin on kutsuttu aamupalalle."
Hyvää illan ja viikon jatkoa koko teidän poppoolle <3
Oi miten ihana näky, kisut ja koirat yhdessä lenkillä. Edesmennyt Minja-kisuni kävi aina minun kanssa lenkillä ja tykkäsi nuuhkutella koiruleiden nenuja vasten. 🙂
Hih teillä on oikea aamiaiskutsu, ihanaa. <3
Kivaa viikonloppua Kirsti Kaija. <3
Ihana eläinpostaus <3
Minua nauratti tuo vesilasijuttu ja -video. Meidän Mannilla pitää olla kylppärissä minun hammasmukini vedellä täytettynä. Hän juo sisällä vettä vain siitä, vaikka ruokakupin vieressäkin on vesiastia. Niin, eikä mitenkään tassulla, vaan ihan "normisti". Siinä minä sitten jynssään mukia aamuin illoin, kun hampaita alan pesemään. Pitäisi ostaa itselle uusi hammasmuki, mutta kun ei sitäkään ikinä muista. Ehkä lemmikkieläinperheissä kaikki on yhteistä. 🙂
Ihanaa viikon jatkoa <3
Hihi mikähän ihana sivumaku niistä hampuliharjoista tuleekaan tai nimenomaan sinun harjasta. Ai, että miten hauskoja tarinoita. <3
Kyllä lemmikkiperheissä kaikki taitaa olla yhteistä, siihen ei meillä ihmisillä taida olla mitään sanomista.
Ihanaa viikonloppua Mannilainen. <3
Ihania ovat ❤️ meillä kans nipsu juo mun lasista jos vaan vettä sinne jää… On ne nuo eläimet jänniä otuksia 😂Hyvää yötä Tiia ❤️
On ne sellaisia persoonia että. <3 Ihanaa viikonloppua Jaana. <3
Minusta Samu on aina ollut jotenkin niin hellyttävä, sellainen kaikkien kaveri <3
Voi tuota teidän papparaista, voin kuvitella sen valitusäänen. Kissat on niin viisaita ja näköjään myös ovelia, kun noin reippaasti lasistakin juominen onnistuu 😀
Ihanaa loppuviikkoa Tiia ja halit karvakamuille <3
Kissat ovat ovelia ja Samu on maailman kiltein koira, voi että.
Ihquisaa viikonloppua Outi teidän perheelle. <3
Ihania talvipäiviä teille kaikille! <3
Samoin teille. <3
Ihanat karvakaverit. <3 Meillä Moona-kissa ei ole koskaan suostunut juomaan vettä muusta kuin juuri tuollaisesta korkeasta vesilasista ja se lasi pitää olla keittiön pöydällä.
Mikähän siinä on, kenties kisut juovat joskus luonnossa juuri noin vettä. Ihanaa viikonloppua Marie sinulle ja kissalle. <3
Kaikilla eläimillä on meilläkin aina ollut omat tapansa joita ei muilla ole. Minun pikkukissallani on erikoinen vessatapa =) Hiekkalaatikko on vessassa ja ovi aina raollaan. Kun minä menen vessaan, niin kisulla tulee hätä aina yhtä aikaa. Jos tarve tulee muuhun aikaan, niin se huutaa ja naukuu vessassa niin kauan että mene sinne kaveriksi =)
Minua aina huvitta tuo sinun koirasi nimi. Poikani asuu Helsingissä Östersundomissa ja hänenkin nimensä on Samu. Kun he muuttivat uuteen asuntoonsa hän kuuli kun naapurin rouva kutsui häntä nimeltä. Meinasi mennä paikalle, mutta huomasikin viime tingassa että rouva olikin kutsunut koiraansa. Olitkohan kenties sinä tämä naapurin rouva ? =D =D
Oi ei, hänellä on todellinen seurapiirirakko eli haluaa tehdä yhdessä. Voi suloisuutta>"
Poikasi asuu Sipoossa ja me Porvoossa, niin harmi kyllä en ollut minä. 😉
Ihanaa viikonloppua teille Sude. <3
Ihanat karvatassut teillä. Meillä on Lyyli kissa, naapurin kissa, joka päätti muuttaa meille. Naapurin kanssa sovittiin, että voi olla meilläkin.
Yhteishuoltajuus siis. Tosin naapuri on paljon poissa, joten Lyylilstä on tullut, vain meidän kissa. Toisin sanoen, mun kissa. Aina mun perässä.
Erikoista siinä on, että juo vettä vaan suoraan hanasta. Ennen ruokaa pitää saada alkupalat, kolme herkku apua. Jos ruoka ei jostain syystä kelpaa, korvat on vinossa ja tuijottaa kuppia, voi melkein lukea sen ajatukset, tätäkö taas tarjolla. Jauhelihapaketista vain kolme,neljä annosta voi syödä raakana, loput pitää paistaa. Löytyyhän näitä juttuja.
Mutta eläimet on niin ihania. Kaikkine karvatuppoineen, joita jättävät nurkkiin pyörimään. 😺❤️
>Leena
Oi miten ihana ja kissathan usein valitsevat perheensä, näitä on tapahtunut ystävillekin, että kissa on muuttanut heille. Meillä käy naapurin kissa välillä sisällä, kun lämpimimmillä säillä on ulko-ovet auki. Osku ei tykkää ja sähisee, pihalla saa Vaska naapuri olla, mutta sisään jos tulee ja kehtaakin Oskun ruokakippojen lähelle mennä, niin Oskulle iskee iso suuttumus.
Ihana, että olette sopineet tuollaisesta yhteishuoltajuudesta.<3
Hihi en kestä, osa jauhelihasta pitää paistaa, mikä mainio kaveri, ihana. <3 On niillä kaikilla omat kujeensa, ihan kuin meillä ihmiseläimilläkin.
Ihanaa viikonloppua Leena sinulle ja Lyylille. <3
Nämä eläinkaverit ovat ihan parhaita! Heillä on omat tapansa ja vanhemmiten heillekin tulee sellaisia omituisia juttuja kuin meille ihmisillekin! Meidän Nöpöstä on tullut hiukan kärttyinen vanha ukkeli, aina nälkäinen ja komentelee Suloa, jonka pentuvuodet eivät lopu koskaan. Ihania molemmat!
Kuinja tyhjää elämä olisikaan ilman näitä karvatassuja!
Hih ihan kuin meidän Oskusta. 🙂 Osku komentaa meitä niin paljon ja koko ajan, ettei taida itsekään tietää miksi komentaa, kunhan komentaa.
Kyllä karvaiset olennot rikastuttavat elämää.
Ihanaa viikonloppua Saila <3
Ihania ötöjä <3 oih…:) täällä kanssa seuraillaan meidän vanhimman koiran kuntoa, 13v ja vähän moottori yskii.. sitkeä tapaus ja silmät kirkkaat ja jaksaa käskyttää nuorisoa vielä! Vaan kyllä se kunto taitaa olla jo vähän huonompaa..voihan ötökät, kun niihin vaan kiintyy.Ihanaa päivää Tiia <3
Niin niistä tulee perheenjäseniä. Kyllä 13v on hieno ikä! Toivottavasti vielä monta vuotta lisää!
Ihanaa viikonloppua Maarit. <3
Tuli Oskun käytöksestä heti mieleen meidän edesmennyt kissaherra, joka eli yli 20-vuotiaaksi eikä kukaan oikein tiennyt tarkkaa ikää :D. Mutta siis käytös oli tuollaista, eli huusi todella kovaa, joka ei ollut enää korvia hemmottelevaa maukumista. En ollut ennen tiennyt, että eläimetkin voivat näin "höpsöntyä" iän myötä.
Hih juu ei ole korvia miellyttävä ääni ollenkaan, vaan aika kauheaa raakuntaa. Upea ikä tuo 20-vuotta. Oskusta kyllä näkee, ettei 20-vuotta tule millään täyteen toisella. On niin paljon vanhentunut.
Ihanaa viikonloppua Maija. <3
Mulla on kans tiskipöytätrauma, yllätyitkö?!? 😀 En siedä, että sillä on yhtään mitään tavaraa, enkä sitä että se on märkä tai siinä on vesiroiskeita, sama vessan lavuaarin kanssa. 😀
Mukavaa päivää Tiia. <3
Haha en yllättänyt ja tavallaan ymmärrän, mutta tykkään purkeista, hih.
ihanaa päivää ja viikonloppua Jonna. <3
Ihania halikultia <3. Lemmikit ovat kodin sydän. Jokainen on oma suloinen persoonansa :). Meidän Onni-kissa sairastui joulukuussa suolistotulehdukseen, ja sen jälkeen on haastetta riittänyt, mutta mitapä ei tekisi rakkaan perheenjäsenen puolesta. 🙂
Voi teidän Onni-kisua, onko Onni nimi sittenkin huono enne, kun meidän poloinen edesmennyt Onni sairastui sokeritautiin.
Ihanaa viikonloppua teille ja Onnille. <3
Oli ihanaa lukea, että olette hyväsydämisesti pelastaneet kaksi kissaa. Mekin pelastettiin meidän yhteinen ensimmäinen kissa hylättynä Aurajoen rantaan. Meidän Serefina vanharouva on 15 vuotta ja kärsii nivelrikosta niin pahasti jo, ettei mielellään kävele itse yläkertaan. Hän on tämän vaivansa kompensoidakseen kehittänyt mahtavan naukumis äänen, jotta hänet viedään sinne minne suuntaan hän haluaa. Syöppönä tyyppinä syö lääkkeensä ruoan seassakin. On todennököisesti kouluttanut puolisonsa Killen (8v) nuolemaan päänsä ja niskan. Ja kun homma on rouvan mielestä selvä, hän huitaisee kunnolla Killeä naamaan. Tämä toistuu joka päivä, Killen on oltava tosi uskollinen, kun suostuu rouvansa oikkuihin.Tästä tulisi tosi pitkä sepustus, jos alkaisin kertoa omituisista tavoistani, koska niitähän riittää. Mukavaa torstai iltaa sinulle.
Voi Serefina, kiltti Kille saa tassusta, kun on tehnyt hommat loppuun ja taitaa kilttinä tehdä uudelleen ja uudelleen, voi ihana toista.
Hih ihanaa oli näitä lukea, paitsi toki iäkkäämmän kissan kolotuksista, jotka ovat meidän saman ikäiselle Oskulle tuttuja.
Ihanaa viikonloppua Marja. <3
Ihanat, hassut nelijalkaiset perheenjäsenet, karvakuonot ja silkkitassut <3
Meidän Linuksemmekin on nyt 8 vuotias ja välillä tekisi mieli pysäyttää aika! Pahalta tuntuu ajatella sitä päivää, kun hän pois luotamme lähtee ja toivon, että elää vielä kauan. Kissaherrammehan kuoli reilu vuosi sitten, 14 vuotiaana, oltuaan ensin kadoksissa ja tultuaan sitten loukkaantuneena kotiin. Vieläkin suren.
Eläimet ovat todellakin jokainen oma persoonansa, tapoineen ja mieltymyksineen – aivan kuten mekin.
Hyvää torstai-iltaa koko teidän perheelle <3
Voi ei, tämän olen lukenut, että toinen katosi, mutta että hän palasi loukkaantuneena ja sitten menehtyi. Ihan pahinta, voi suru sentään. <3
Näin on ja kun asiaa miettii, niin totta kai eläimet ovat jokainen omia uniikkeja itseään, kuten me ihmisetkin.<3
Ihanaa viikonloppua Marianna. <3
Voi Osku ♥ Ikä tekee tehtävänsä eläimillekin. Meidän Tira on sitten suunnilleen samanikäinen kuin Samu, täyttää kesällä 9 ja mun edesmenneellä kissalla oli aina tapana juoda lasista kuten Miki, hassuja ovat.
Meillä nauretaan joka päivä noiden karvakorvien hassutuksille, etenkin tuo kiinanharjakoira on eri veikee tapaus monella tapaa. Mukavaa loppuviikkoa ♥
Hih ovat niin ihania persoonia ja tuovat iloa taloon. <3
Ihanaa viikonloppua Maikku <3