Avainsana: huaweip9

Tunnen oloni ikälopuksi!

Nyt olen kyllä ihan himputin väsynyt ja alan vasta ymmärtämään mummiani paremmin. Ihmettelin aina nuorempana ja nuoruuden tyhmyydellä, että miten sille mummille ei vaan mene jakeluun tekniset laitteet. Miten oli niin mikroaaltouunia vastaan ja miten radionkin kanavia oli niin vaikeaa vaihdella, puhumattakaan kasettisoittimesta tai videolaitteesta. 

Tältä näyttää tyytymätön, väsynyt ja teknisesti epälahjakas asiakas. Silmämunakin punottaa. Vihje, älkää ikäihmiset antako kuvata itseänne maan tasolta, kun pää näyttää nuppineulan päältä ja vartalo kerrostalolta. Jotain on pielessä ja kun omassa itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa, niin onhan se nyt tietenkin tuo katala kuvakulma!



Aikani olin sinut laitteiden kanssa ja tunsin olevani oikea asentajaguru. Nyt olen hiljakseen ymmärtänyt, että luuloni taidoistani ovat olleet himppasen retuperällä, jos ottaa huomioon videosoittimenkin suurin piirtein 2-4 erilaista toimintoa. Lapsikin ne oppii tai oikeastaan lapset oppivat kaikki kaikkein parhaiten, joten mihin edes itseäni ja tumpelouttani vertaisin?

Olen vihdoin saavuttanut iällisen huippupisteeni, jossa tekniikan suhteen aika ja taidot ovat leikkaantuneet ja alamäki on alkanut. Ostin viikko sitten lauantaina uuden älyluurin Huawei 9 P vai onko se P 9, kuka noitakaan voi muistaa ja olen koko viikon ollut aivan järjettömän väsynyt, koska olen taistellut uunituoreen älypuhelimeni kanssa. Tuo luuri on hinkannut aivojani, kuin hiekkapaperi ja tuntuu ettei yhden yhtäkään aivonystyrää ole enää jäljellä, kaikki aivoröpylä on kaikonnut ja on yhtä sileää vaan.

Järkytyksekseni vielä ilmeni, että uutukainen oman älyn ylittävä laitteeni on viallinen. Koko viikon olen ottanut suttuisia kuvia ja miettinyt  mikä on, täräjääkö kätöseni vai olenko vaan niin auttamattoman tumpelo, etten osaa enää ottaa kuvia. Puhumattakaan puhelimen käyttöönotto, siihenhän vierähti koko päivä, aivan karmaisevaa puuhaa. Uudessa puhelimessa on Android sovellus kuten vanhassakin, mutta se onkin joku ihmeellinen Huawein oma Marshmallow sovellus,  joka ei pelitä samalla lailla, kuin vanhassa LG G 3:ssa, vaan on suorastaan karkeampi. Jotenkin koen oloni Android huijatuksi. 

Miksi sitten ostin Huawein, no kun se kuulemma vie valokuvani uudelle tasolle, voin kuvata pimeässä ja saan uudenlaista syvyyttä kuviini. No tuo vikakappale otti vain suttukuvia ja mm. tarkkuusasetukset olivat minimaalisen pienet, jotka ystävieni luurien tehdasasetuksissa olivat tapissa, kuten pitääkin eli omani oli maanantaikappale. 

Palautettuani puhelimen, niin tietenkään koko Suomen maasta samaisesta liikkeestä ei löytynyt enää uutta samanlaista. Jouduin siten ensin palauttamaan puhelimen ja ostamaan uuden toisesta kaupasta. Toisessa kaupassa ei ollut suojamuovia vai mikä lie Elmukelmu sekin on, joka suojelee näyttöä ja jouduin menemään taas samaan vanhaan kauppaan asennuttamaan suojamuovin toisesta kaupasta ostamaani puhelimeen. Kaikkeen tähän liittyi myös osaltani näytön paikkoja eli luonnollisesti viat joutuu todistelemaan ja mm. vanhan luurin suojamuovin hinnan palauttamisesta vääntämään.  

Ukkeli vielä joutui muistisairaan äidin käden viedä uudelleen kipsattavaksi, kun vanha oli kuulemma huono ja sen vanhan kipsin oli anoppi itse poistanut.. No mutta anopin uusin kipsi kuulemma tuntuu nyt hyvältä ja oma uusi luurini myöskin, joten loppu hyvin kaikki hyvin, eli joskus ne kipsit, niin kuin luuritkin voivat vaan olla huonoja. 

Huomenna piti lähteä ukkelin kanssa Tallinnaan, mutta emme nyt jaksa, vaan tahdomme huilia kotona. Siitä arvostan tätä ”iän tuomaa” kovasti, vaikka tekninen älyni on jo 100-vuotiaan tasolla, niin itseään osaa paremmin kuunnella henkisellä tasolla ja kun piiputtaa niin piiputtaa, niin oman töpselin voi hetkeksi laittaa löysemmälle. 


Edes kahvi, kerma ja sokeri eivät ole auttaneet palauttamaan aivonystyröiden sähkömagneettisia kytköksiä entiselleen. 



Meillä on muuten jokin kirous, aina kun ostamme jotain, se pitää aina vaihtaa tai vähintäänkin korjata, oli sitten kyse, talosta, autosta tai luureista. Ai niin ostimme myös tänään uuden DVD-laitteen, koska tuore DVD-vehjekin hajosi. Sitä ei oikein voinut palauttaa, koska suutuspäissäni revin joulun alla koko levyn luukun irti väkivalloin, koska levy oli jäänyt sisälle jumiin. Joskus sitä kuulkaas pitää omiakin raivopisteitä purkaa, etenkin kun haluaa katsella kymmenettä kertaa itkuelokuvan ja niistää flunssaisena itsesäälikkäänä muutakin, kuin räkää. 

Miten teillä, onko ollut joku vehje joka on pettänyt teidät heti oston jälkeen, onko kenelläkään Huawei mikä lie 9 ja alkaako teistä tuntua, että tekniikka menee yli hilseen?

Suuret kiitokset Ninskille kaikesta tuesta mobiililaiteasiassa ja Pauliinalle vielä henkisestä tuesta. Ilman teitä makkarimme seinät olisi pitänyt pehmustaa ja taistelisin vieläkin tuhrukuvia ottavan luurini kanssa. 


Ensi viikko on hyvä, tiedän sen ja kevättä kohden hei. 🙂



Kivaa viikkistä kuitenkin, terkuttaa aamutakkimöhköfantti soffaltaan.