Avainsana: karjala

Kahvia ja karjalanpiirakoita

Kahvia ja karjalanpiirakoita

Kahvia ja karjalanpiirakoita, kirjoittanut Lotta-Sofia Saahko. Sydän laulaa tätä postausta naputellessa. Sain osallistua johonkin sykähdyttävään, mieli nöyränä, sydän salpautuen, kuunnella evakkonaisten tarinoita kaipuusta ja juurettomuudesta.

”Eeva lähetettiin sotalapsena Ruotsiin. Irma purki surujaan kirjoittamalla, ja Paula kouluttautui paremman elämän toivossa. Hilkka ei luopunut unelmastaan nousta estradeille, Anja puolestaan etsi paikkaansa maailmalta ja löysi kodin Lontoosta. Sinikka rakastui ja otti ohjat omiin käsiinsä.”

Siitä kokemasta, että joskus sai kantaa harteillaan muiden ihmisten ennakkoluuloa, jopa tuntea, onko oma syntymäperä, karjalaisuus hyvä asia.

Oli mahtavaa taas tavata ihastuttava ja valovoimainen Lotta-Sofia, jonka varmasti hyvin moni tietää Lotta-Sofian kirjasta ”Lotta ja pappa.” Lotan ja papan YouTube-videoista ja omat tyttäret tiesivät TikTokin puolelta. Lotta-Sofian kanssa olemme seikkailleet parilla pr-matkalla ja Lotta-Sofian elämää olen seurannut siitä asti.

Kuvissa esiintyvät kirjaan haastatellut Paula ja alempana Hilkka. Aivan uskomattomat naiset, jotka ovat kahdeksankymmentä vuotta sitten joutuneet lähtemään Karjalasta evakkotielle. ”Kirja kertoo mitä tapahtuu karjalaisten nuorten naisten haaveille, kun he joutuvat jättämään kaiken taakseen.”

”Naisten tarinat kertovat kaipuusta ja juurettomuudesta, mutta ennen kaikkea sinnikkyydestä, rohkeudesta ja elämännälästä. Tarinoissa pohditaan kysymyksiä, jotka puhuttelevat myös nykyään. Kirja ei kerro ainoastaan karjalan evakoista, vaan se on samalla Lotan tarina-hänellä ja evakkonaisilla on paljon muutakin yhteistä kuin karjalaisuus.

”Suuren suosion saavuttaneessa kirjassaan Papan kanssa kahvilla Lotta-Sofia Saahko vaikuttui karjalaisten naisten periksiantamattomuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta. Papan äidin tarina on kuitenkin vain yksi monista. Nyt Lotta selvittää, millaisia teitä elämä Viipurista, Suojärveltä, Johanneksesta ja Sortavalasta lähtöisin olevia naisia kuljetti. Tarjoilivatko hekin kahvia ja karjalanpiirakoita, vai toteuttivatko he omia unelmiaan evakkotaustastaan huolimatta?

Elävästi kerrottu tarina matkaa kiehtovasti nykyajan ja menneisyyden välillä ja saa lukijan pohtimaan elämänmittaisia kysymyksiä juurista ja juurettomuudesta. Nyt on oikea hetki selvittää, miten isovanhempien surut, haaveet ja luovuus vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.”

Lotta kertoi meille, miten monet asiat papalla ovat evakkomatkasta lähtöisin tai juontavat noista ajoista. Miten omalla työllä piti ansaita paikkansa ja miten heitä haukuttiin, että tulitte tänne ja veitte meidän tilat, veitte meidän maat. Evakkomatkalla Lotan papalla oli karua, hirmuisen vaikeaa, kylmyys kuritti ja miten pienet asiat toivat iloa ja lohduttivat pappaa, kun äiti lauloi ja lotat tarjosivat velliä. Lotta kertoi, että tästä kaikesta juontaen papalle on jäänyt hirmuisen hieno elämänasenne ja pappa osaa nauttia pienistä asioista.

Lotan papan äidin rooli oli tärkeä, äiti jolla oli kolme poikaa evakkomatkalla mukana ja äiti oli vielä raskaana ja näiden papan kertomien tarinoiden kautta Lotta-Sofia alkoi miettimään evakkonaisten elämää. Miten äiti tarjosi pojille turvallisen kodin ja papan isä kun tuli sodasta murtuneena, tarjosi myös miehelleen lämpöisen turvallisen olon.

Pappa aina muistelee miten äiti keitti kahvia tai korviketta ja leipoi karjalanpiirakoita ja miten siitä tiesi, että oli hyvä olla. Tästä on kirja saanut nimensä ja tämän kautta Lotta halusi lähteä tutkimaan, mikä oli muiden karjalaisten naisten rooli ja mikä edusti heille ”kahvia ja karjalanpiirakkaa” eli onnea ja turvaa ja sen tunteen, minä pärjään kyllä. Täyttyikö kaikkien naisten haaveet ja unelmat, näistä tarinoista kirjassa enemmän.

Pääsimme tekemään aitoja karjalanpiirakoita Paulan opastuksella. Samalla jutustelimme ja kuulimme tarinoita niin evakkomatkalta kuin Paulan ja Hilkan elämästä. Paulalle lapset olivat kaikki kaikessa ja Paula toimi lastenkodin johtajana. Hilkkaa kutsui palo estradeilla ja Hilkka saikin teatterineuvoksen tittelin. Aivan mielettömän upeita, lämpimiä ja uskomattomia naisia.

Mikään ei voi olla kiehtovampaa kuin kuunnella ikäihmisten tarinoita ja suorastaan selviytymistarinoita. Jokainen heistä olisi kirjan arvoinen ja enemmänkin. Kuulin oman isovanhempien tarinoiden kaiun vaikka isovanhemmat eivät karjalasta kotoisin olleetkaan, mutta nuo sodan kauhut ja tarinat. Kohta meillä ei ole enää ketään kertomassa näitä tärkeitä tarinoita, jollei niitä tallenneta kirjoihin ja kansiin. ”Himmetä ei muistot saa.”

Mukana menossa, Soikku, Lotta Winn ja Muita ihania. Mikä mieletön ilta, oli kunnia ja ilo saada olla paikalla.

Olisiko tässä ihanin kahvihetki aikoihin. <3

Rakas Lotta- Sofia, minä ihailen sinua. Muistan miten tavattiin vuosia sitten pressimatkalla kohti Tukholmaa, miten hauskuutit ja piirsit meidän lapsille ja mikä taito oli olla läsnä siinä tilanteessa lasten kanssa. Meidän lapset muistavat sinut yhä. Muistan miten ihailin sporttisuuttasi ja taidokkaita kuviasi, upeita smoothiekulhoja, annoksia joita teit ja taidolla valokuvasit. Myöhemmin pääsit opiskelemaan näyttelemistä Englantiin ja uskon, että se tie vie vielä sinua. Olet uskomaton lapsenlapsi papalle ja hei olet nähnyt Eddie Redmaynen, en unohda ikinä teidän yhteiskuvaa. Elämä tulee viemään sinua vielä uskomattomiin seikkailuihin, sydämellisyydellä, päättäväisyydellä ja sisulla, jonka olet saanut ”äidinmaidossa ” pappasi kautta.

Sydämelliset kiitokset Lotta, ehdottomasti sydämessä läikähtävin omistuskirjoitus ikinä.

Lämmin kiitos tästä illasta Tammi kustantamo, Lotta-Sofia, kaikki ihanat naiset ja ennen kaikkea Paula ja Hilkka, jotka teitte sydämeeni myös ikuisen vaikutuksen.

Tässä on kirja, joka varmasti tulee antamaan valoa oivaltamaan pienten hetkien mielekkyydet ja ilot, antamaan perspektiiviä siihen, miten hirmuisen hyvin meillä asiat ovat. Kiitos tästä muistutuksesta.

Onko teillä kertoa isovanhempien tarinoita, evakkotarinoita, oletteko rypyttäneet karjalanpiirakoita, myönnän tämä oli omalla kohdalla ensimmäinen kerta. 🙂

Sydämellistä viikkoa kaikille. <3