Kahvia ja karjalanpiirakoita

Kahvia ja karjalanpiirakoita

Kahvia ja karjalanpiirakoita, kirjoittanut Lotta-Sofia Saahko. Sydän laulaa tätä postausta naputellessa. Sain osallistua johonkin sykähdyttävään, mieli nöyränä, sydän salpautuen, kuunnella evakkonaisten tarinoita kaipuusta ja juurettomuudesta.

”Eeva lähetettiin sotalapsena Ruotsiin. Irma purki surujaan kirjoittamalla, ja Paula kouluttautui paremman elämän toivossa. Hilkka ei luopunut unelmastaan nousta estradeille, Anja puolestaan etsi paikkaansa maailmalta ja löysi kodin Lontoosta. Sinikka rakastui ja otti ohjat omiin käsiinsä.”

Siitä kokemasta, että joskus sai kantaa harteillaan muiden ihmisten ennakkoluuloa, jopa tuntea, onko oma syntymäperä, karjalaisuus hyvä asia.

Oli mahtavaa taas tavata ihastuttava ja valovoimainen Lotta-Sofia, jonka varmasti hyvin moni tietää Lotta-Sofian kirjasta ”Lotta ja pappa.” Lotan ja papan YouTube-videoista ja omat tyttäret tiesivät TikTokin puolelta. Lotta-Sofian kanssa olemme seikkailleet parilla pr-matkalla ja Lotta-Sofian elämää olen seurannut siitä asti.

Kuvissa esiintyvät kirjaan haastatellut Paula ja alempana Hilkka. Aivan uskomattomat naiset, jotka ovat kahdeksankymmentä vuotta sitten joutuneet lähtemään Karjalasta evakkotielle. ”Kirja kertoo mitä tapahtuu karjalaisten nuorten naisten haaveille, kun he joutuvat jättämään kaiken taakseen.”

”Naisten tarinat kertovat kaipuusta ja juurettomuudesta, mutta ennen kaikkea sinnikkyydestä, rohkeudesta ja elämännälästä. Tarinoissa pohditaan kysymyksiä, jotka puhuttelevat myös nykyään. Kirja ei kerro ainoastaan karjalan evakoista, vaan se on samalla Lotan tarina-hänellä ja evakkonaisilla on paljon muutakin yhteistä kuin karjalaisuus.

”Suuren suosion saavuttaneessa kirjassaan Papan kanssa kahvilla Lotta-Sofia Saahko vaikuttui karjalaisten naisten periksiantamattomuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta. Papan äidin tarina on kuitenkin vain yksi monista. Nyt Lotta selvittää, millaisia teitä elämä Viipurista, Suojärveltä, Johanneksesta ja Sortavalasta lähtöisin olevia naisia kuljetti. Tarjoilivatko hekin kahvia ja karjalanpiirakoita, vai toteuttivatko he omia unelmiaan evakkotaustastaan huolimatta?

Elävästi kerrottu tarina matkaa kiehtovasti nykyajan ja menneisyyden välillä ja saa lukijan pohtimaan elämänmittaisia kysymyksiä juurista ja juurettomuudesta. Nyt on oikea hetki selvittää, miten isovanhempien surut, haaveet ja luovuus vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.”

Lotta kertoi meille, miten monet asiat papalla ovat evakkomatkasta lähtöisin tai juontavat noista ajoista. Miten omalla työllä piti ansaita paikkansa ja miten heitä haukuttiin, että tulitte tänne ja veitte meidän tilat, veitte meidän maat. Evakkomatkalla Lotan papalla oli karua, hirmuisen vaikeaa, kylmyys kuritti ja miten pienet asiat toivat iloa ja lohduttivat pappaa, kun äiti lauloi ja lotat tarjosivat velliä. Lotta kertoi, että tästä kaikesta juontaen papalle on jäänyt hirmuisen hieno elämänasenne ja pappa osaa nauttia pienistä asioista.

Lotan papan äidin rooli oli tärkeä, äiti jolla oli kolme poikaa evakkomatkalla mukana ja äiti oli vielä raskaana ja näiden papan kertomien tarinoiden kautta Lotta-Sofia alkoi miettimään evakkonaisten elämää. Miten äiti tarjosi pojille turvallisen kodin ja papan isä kun tuli sodasta murtuneena, tarjosi myös miehelleen lämpöisen turvallisen olon.

Pappa aina muistelee miten äiti keitti kahvia tai korviketta ja leipoi karjalanpiirakoita ja miten siitä tiesi, että oli hyvä olla. Tästä on kirja saanut nimensä ja tämän kautta Lotta halusi lähteä tutkimaan, mikä oli muiden karjalaisten naisten rooli ja mikä edusti heille ”kahvia ja karjalanpiirakkaa” eli onnea ja turvaa ja sen tunteen, minä pärjään kyllä. Täyttyikö kaikkien naisten haaveet ja unelmat, näistä tarinoista kirjassa enemmän.

Pääsimme tekemään aitoja karjalanpiirakoita Paulan opastuksella. Samalla jutustelimme ja kuulimme tarinoita niin evakkomatkalta kuin Paulan ja Hilkan elämästä. Paulalle lapset olivat kaikki kaikessa ja Paula toimi lastenkodin johtajana. Hilkkaa kutsui palo estradeilla ja Hilkka saikin teatterineuvoksen tittelin. Aivan mielettömän upeita, lämpimiä ja uskomattomia naisia.

Mikään ei voi olla kiehtovampaa kuin kuunnella ikäihmisten tarinoita ja suorastaan selviytymistarinoita. Jokainen heistä olisi kirjan arvoinen ja enemmänkin. Kuulin oman isovanhempien tarinoiden kaiun vaikka isovanhemmat eivät karjalasta kotoisin olleetkaan, mutta nuo sodan kauhut ja tarinat. Kohta meillä ei ole enää ketään kertomassa näitä tärkeitä tarinoita, jollei niitä tallenneta kirjoihin ja kansiin. ”Himmetä ei muistot saa.”

Mukana menossa, Soikku, Lotta Winn ja Muita ihania. Mikä mieletön ilta, oli kunnia ja ilo saada olla paikalla.

Olisiko tässä ihanin kahvihetki aikoihin. <3

Rakas Lotta- Sofia, minä ihailen sinua. Muistan miten tavattiin vuosia sitten pressimatkalla kohti Tukholmaa, miten hauskuutit ja piirsit meidän lapsille ja mikä taito oli olla läsnä siinä tilanteessa lasten kanssa. Meidän lapset muistavat sinut yhä. Muistan miten ihailin sporttisuuttasi ja taidokkaita kuviasi, upeita smoothiekulhoja, annoksia joita teit ja taidolla valokuvasit. Myöhemmin pääsit opiskelemaan näyttelemistä Englantiin ja uskon, että se tie vie vielä sinua. Olet uskomaton lapsenlapsi papalle ja hei olet nähnyt Eddie Redmaynen, en unohda ikinä teidän yhteiskuvaa. Elämä tulee viemään sinua vielä uskomattomiin seikkailuihin, sydämellisyydellä, päättäväisyydellä ja sisulla, jonka olet saanut ”äidinmaidossa ” pappasi kautta.

Sydämelliset kiitokset Lotta, ehdottomasti sydämessä läikähtävin omistuskirjoitus ikinä.

Lämmin kiitos tästä illasta Tammi kustantamo, Lotta-Sofia, kaikki ihanat naiset ja ennen kaikkea Paula ja Hilkka, jotka teitte sydämeeni myös ikuisen vaikutuksen.

Tässä on kirja, joka varmasti tulee antamaan valoa oivaltamaan pienten hetkien mielekkyydet ja ilot, antamaan perspektiiviä siihen, miten hirmuisen hyvin meillä asiat ovat. Kiitos tästä muistutuksesta.

Onko teillä kertoa isovanhempien tarinoita, evakkotarinoita, oletteko rypyttäneet karjalanpiirakoita, myönnän tämä oli omalla kohdalla ensimmäinen kerta. 🙂

Sydämellistä viikkoa kaikille. <3



9 thoughts on “Kahvia ja karjalanpiirakoita”

  • Sen mää tiedän, että yks isovanhemmistani on sota-aikaan ja lapsena ollessaan joutunu lähteen evakkoon Pudasjärveltä. Ja hänen 12-vuotias isosiskonsa oli jätetty yksin kotiin huolehtimaan elikoista. Mikä nyt kuulostaa ihan kammottavalta.

  • Mahtavaa, että naisten tarinoita on koottu kirjaksi vielä tänäkin päivänä! Paljon karmeita aikoja on mahtunut itsenäisen Suomen historiaan, puhumattakaan ajasta ennen sitä. Surullisena olen lukenut lehtijuttuja Balkanin tilanteesta ja vakavasta sodan pelosta siellä.

    Molemmat vanhempani ovat syntyneet ennen sotia, jossain vaiheessa äitini Alzheimeria hän muisteli paljonkin sotaa, omaa lapsuuttaan, Mikkelin lukuisia pommituksia sekä isänsä kokemuksia sodasta. Kärsin itse tuosta äitini vaiheesta, koska tuntui että hän eli aivan liikaa sotamuistoissa ja se lisäsi alakuloa ja ahdistusta. Äidinisäni oli koulutukseltaan aseseppä/seppä ja sodan aikana oppi myös mekaanikoksi. Hän ei varsinaisesti ollut ase kädessä rintamalla, mutta paikan päällä korjaamassa aivan kaikkea ja ehkä montaa muuta miestä vähemmän kuoleman vaarassa. Kun jatkosodan vetäytyminen alkoi, hän oli mukana keräämässä kalustoa sekä ruumiit. Kyllä se paluu rintamalta jätti elinikäiset traumat häneen.

    Sotajuttuja riittäisi moniakin, appeni isovanhemmat olivat molemmat lääkäreitä ja aina vähintään toinen rintamalla, siellä oli myös mieheni sairaanhoitaja mummi, joka tapasi junassa kotimatkallaan rintamalta lomalle palaavan tulevan aviomiehensä. Viipurista tuli oman isoisäni serkku. Heille oli osoitettu määränpääksi Pohjanmaa, mutta päättivät jäädä junasta jo Lahdessa ja tulla isäni perheen luo.

  • Ihailin aina etenkin Martta-isotätiäni ja hänen siskoaan Irjaa, jotka Inkeristä jouvuivat hurjiin komekemuksiin. Irja pistettiin äitinsä kanssa Siperian junaan, äiti kuoli matkalla ja Irja eli Siperiassa nimensä vaihtaneena yli 50 vuotta kertomatta kenellekään olevansa pakkosiirretty Inkeristä, hän pääsi jo eläkeikäisenä lopulta Suomeen. Martta joutui mm. Ukrainaan pakkotyöhön ennenkuin pääsi Suomeen. He eivät kuitenkaan koskaan valittaneet, vaan olivat valoisia, vaatimattomia persoonia.

  • Onpa hieno kuulla, että osallistuit Tammi-kustantamon tilaisuuteen ja tapasit nuo mahtavat ihmiset. Kiitos myös kuvista. Tämän kirjan myötä lukija pääsee sukkuloimaan menneen ja nykyajan välillä. Itse löysin tästä valtavasti samaistumispintaa. Mieheni vanhemmat ovat Karjalan evakkoja. Itse en tunne isääni ja lisäksi asuin lapsena yli 30 paikkakunnalla, joten juurettomuus tuli tutuksi. Ihanaa viikon jatkoa Tiia!

  • Ihanan intiimi tapaaminen. Lottaa ja pappaa aina välillä tulee ihasteltua Tik Tokissa, pappa on niin pirtsakka laulumies. Noista karjalanpiirakoista tulee aina oma mummi mieleen. Hän teki aina meille piirakat joulupöytään.
    Kaunista tiistai-iltaa sinulle rakas Tiia <3

  • Oikeita voimanaisia siellä kaikki! Meidän kylässä lapsena oli aika paljonkin Karjalasta lähtöisin olevia evakoita. Vielä 1970-luvulla jotkut heitä parjasivat. Ei onneksi enää heidän sukujaan. Olen tehnyt karjalan piirakoita lapsesta asti. Niissä pitää olla ruisjauhoja ja vehnäjauhoja ei ollenkaan tai vain vähän. Rypytystapoja on monia. Oi, että rupesi tekemään mieli lämpimiä voilla ja maidolla siveltyjä piirakoita. Ehkä huomenna niitä teen, jos tämä mielihalu pysyy.

  • Lotta ja Pappa ovat ehkä positiivisinta ja sydämellisintä mitä koronavuosi toi tullessaan <3 Ihanan lämminhenkinen tapahtuma ja mahtavaa, että pääsit tekemään karjalanpiirakoita, ei ihan helppo rasti ensikertalaiselle. Heti latasin Storytelista tuon kirjan ja kuunteluun. Ihanaa päivää sinne!

  • Onpa ollut mielenkiintoinen tilaisuus ja upeita ihmisiä mukanva. Karjalanpiirakoita ovat herkkuani. Teimme niitä aikoinaan koulun köksätunnilla ja olen niitä senkin jälkeen tehnyt. Nyt on vain käynyt niin ikävästi, että ole hukannut tuon piirakkareseptin ja vaikka sitä kuinka etsin niin en löydä. Harmittaa kun sillä reseptillä onnistuin aina. Nyt en uskalla kokeilla mitään uutta reseptiä koska en ole varmaan onnistuu sillä yhtä hyvin.

    Mukavaa sunnuntaita Tiia ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud