Jotta totuus ei unohtuisi!
Joe Blascon 10 hour lift naamiohan se kasvoilla ja onko ketään kotona, no tyhjistä silmistä päätellen ei ole. Kaikki aivokapasiteetti meni laittautumiseen.
Souliinan kanssa leikimme Souliinan puhelimen erilaisilla filttereillä ja tässä kuvassa filtterit on laitettu ihan tappiin asti. Tietoisesti on harkittu myös tuo sormikeimailu asento, eikös kaikki mallit noin törötä kuvissa.
Filtteri kaventaa kasvoja, silottaa rypyt, valkaisee hampaat ja saa silmätkin näyttämään lautasilta. Ajatellas, jos laittaisin vain tälläisiä kuvia itsestäni instaan ja blogiin ja sitten menisin aitoine naamoineni kaupungille tai tapaamaan ihmisiä, eihän kukaan edes tunnistaisi!
Alemmassa kuvassa aidompaa lookia eli juhlien jälkeen. Saimme mukana Polarin kuminauhat, mutta en tiedä mitä sillä pitäisi tehdä, kenties jotain urheiluun liittyvää? Silmät punoittaa ja kello tuossa vasta vähän yli 22 ja lasiakaan alkoholiakaan en nauttinut, voi elämän kevät tätä keski-ikäisyyttä!
Kirjoitin eilen omalle Facebook sivustolleni alimpana olevan tekstin, jotta ei totuus unohtuisi ja se seikka, että keski-ikä ei ihan välttämättä ole uusi nuoruus tai kohta 50, uusi 40. 😉
Keski-ikä minulle on hataraa muistia, löydän tavaroita mitä merkillisimmistä paikoista. Juttelemme ystävien kanssa paljon erilaisista krempoista ja vaivoista. Joudun ottamaan valokuvan parkkihallista minne autoni jätän tai en löydä autoani palattuani vaikkapa ostosreissulta takaisin. En pysty tekemään enää useita asioita yhtä aikaa, asia mistä olin ylpeä nuorempana. Sänky kutsuu jo kello 21 ja ensin pitää ajan kanssa rauhoittua, jotta nukahtaa.
Arvostan vaatteiden suhteen pelkästään mukavuutta ja en niin kauheasti enää välitä miltä näytän. Juhlat hirvittää ja ihan mieluiten jäisin kotisoffalle. Jos minut kutsutaan kylään, niin mieluiten kello 13, eikä illalla kello 18, silloinhan alan jo himmaamaan yöunia ajatellen. Ajatus baariin tai yökerhoon menemisestä alkaa jo olla pahin painajainen ja miten siellä edes nykyään käyttäydytään? Ahdistaa, jos kalenterissa joka viikonloppu on jotain ohjelmaa. Mieluiten niin, että jos on viikonlopuksi ohjelmaa, niin sitä edeltävällä ja juhlien jälkeisellä viikonloppuna kalenteri näyttää tyhjää, jotta on aikaa palautua siitä yhdestä viikonlopusta.
Joten ei ole ihme, että perjantaisten juhlien jälkeen koko viikonloppu oli levättävä ja päiväkylpy oli unettavassa mielessä suuri virhe!
Miltä teistä ikääntyminen tuntuu, mielessä, kropassa, nassussa ja henkisessä olotilassa ja jaksatteko vielä juhlia ja kestääkö juhlista palautuminen yhtä kauan, kuin täällä?
Juhlien jälkeen FB-päivitys
Nyt on kyllä pakko kertoa, olin perjantaina juhlissa, ei lasiakaan alkomaholia, pelkkää alkoholitonta Happy Joeta vaan ryystin koko iltamat läpeensä, autolla matkassa ja kotona klo 23. Koko viikonlopun maannut raatona, torkahdellut eri paikoissa, tuijottanut lasittuneena kaiken maailman ihmissuhdedraamoja Netflixiltä ilman, että ne on säväyttänyt tunteita suuntaan eikä toiseen, olen ollut henkisellä tasolla, kuin aivoton kala.
Fyysinen olemus on mielinyt kasoittain pizzaa, limua ja jäälattea, Omarmunkkeja huuleen, karkkia ja keksejä. Pizzankin tilasin, koska en jaksanut hakea ja koko perheelle, ettei tarvinut niillekään kokata, mikroa osaavat käyttää. Kauppaan 2km tuntui iäisyysreissulta sinne missä pippuri kasvaa, vaikka toki autokin olisi pihassa… Piru kun jouduin tänään kuitenkin kauppaan raahautumaan vessapaperin uupumisen takia, oli jotenkin häviö tässä laiskuuden maximoinnissa.
On siis maanjäristysluokan kankkunen ilman valvomista ja alkomaholia! Onkohan kroppani alkanut jotenkin downshiftaamaan tulevaa varvaisvanhuutta varten? Haloo kroppa, tää on nyt himppasen liian aikaista. Oli muuten pakko ujuttaa joukkoon sana ”downshiftaaminen”, kuulosti niin hienolta kaiken sekasorron keskellä. Huh tätäks tää on, tämä keski-ikäistymisen ydin?
