Avainsana: kauneusleikkaus

Mitä on aito kauneus?

Mitä on aito kauneus?

Paljon keskustelupalstoilla näkee keskusteluja kauneudesta tai arvostellaan ihmisten eri makua, tyyliä tai vaikkapa kauneusleikkauksia ja ajoittain itsekin ystävien kanssa tulee pohdittua mitä se on, se aito kauneus? Myönnän olen joskus järkyttynyt, kun joku filmimaailman tähti, josta olen kovin pitänyt ja häntä arvostanut, on kiristänyt kasvonsa niin kireäksi, etten enää ymmärrä hänen näyttelemisestä mitään, koska hänellä ei ole enää lainkaan ilmeitä! 

Olen aavistuksen pettynyt fanittamaani tähteen ja helpottunut niiden tähtien osalta, jotka eivät ole toimineet näin. Mietin paljon miksi olen sitten helpottunut, että jotkut tähdet eivät ole kiristäneet kasvojaan, no koska se kenties antaa minulle helpotuksen tunnetta oman rapistumisen suhteen, koska tähdetkin vanhenevat samassa linjassa kanssani ja jotenkin muuttuvat inhimillisemmäksi edessäni eli vanhenemiselta ei säästy kukaan. Eli jollain lailla tämä ajattelu lähtee minulla itsekkäästä näkökulmasta. 

Jopa saattaa viritä kade ajatuksia, että eivätpä tähdetkään ole sen ihmeellisempiä, kuin me muutkaan, hekin vanhenevat. Arvostan kuitenkin kovasti itsetunnon lujuutta, että pystyy Hollywoodin kaltaisessa myllyssä olemaan sortumatta kauneusleikkauksiin tai tehden ne niin taidolla, ettemme me tavikset niitä edes huomaa. Sillä terveellä tavalla itsevarma ihminen kantaa itsensä aina kauniisti. 

Mutta kaikkihan eivät voi olla itsevarmoja eihän. Joidenkin tähti voi olla hiipunut tai voita on leivän päälle saatava ja pysyttäydyttävä nuoruutta ihannoivassa koneistossa hinnalla millä tahansa. Jotkut työskentelevät ammatissa, jossa ovat suurennuslasin alla koko ajan tai työskentelevät kauneuden parissa, jolloin oma ulkonäkö on työn saannin paras käyntikortti. Mitä minä tiedän heidän paineista? Jokainenhan meistä tietää, että maailma on nuorten ja me 40+ vuotiaat emme ole, sanotaan mitä sanotaan, kuuminta hottia maailmalla tai täällä koto-Suomessakaan. 
Tästä syystä kaikille sallittakoon lupa tehdä omalle keholle mitä kukin haluaa, sillä koskaan emme tiedä mitä kaikkea taustalta voi löytyä. Otetaan esimerkkinä oma röllömahani, joka on ollut arka kohtani siitä lähtien, kun tulin murkkuikään. Erään pojan minulle sanomat sanat 17-vuotiaana seisoessani bussipysäkillä ”oletko raskaana vai muuten vaan läski”, on kirjoitettu kiveen, koska se iski siinä kohden arimpaan kohtaani ja teki minusta ihmisen, joka alkoi tarkkailla miten peitellä mahansa. 

Joten kyllä kiitos, olisin voinut hyvin käydä imuttamassa tuon mahan pois jo silloin epävarmana 17-vuotiaana ja tänä päivänäkin, sillä sehän haittaa jo istumismukavuuttakin nykyisin. Voisin myös imuttaa kaksoisleukani pois, ehkäpä erittäin ryppyiselle dekoltee-alueellekin voisi tehdä jotakin ja jos lippaluomet alkaa liikaa painamaan, niin ehdottomasti niiden roikkuessa jo silmien päällä voisin haluta tehdä asialle jotakin. 

Ensimmäisenä tapetilla kuitenkin on kolmen luomen poisto kasvoista, mukavia nämä ikääntymisluomet meinaan. Hampaidenvalkaisu kuuluu jatkuvaan kauneuden hoidolliseen ylläpitooni, kuten kasvohoidot ja hiusten raidoituskin. Miten nämä hoidot eroaa sitten esimerkiksi silikonirinnoista? Jos jollain on olemattomat rinnat tai imetyksestä tyhjiksi pusseiksi voipuneet tiskirätit, niin miksipä ei, jos siitä saa itselleen hyvää oloa ja vielä itsetunnolle boostia.

Itse en ole kiinnostunut näistä rinta-asioista, mutta kuten sanottu, maharöllykkä saisi lähteä! Peräänkuulutan kuitenkin sitä, että mitä on aito kauneus tänä päivänä, koska niin monet naiset meikkaavat, laittavat hiuksiaan, tatuointeja, lävistyksiä, korvareiät, tatuoidaan itselle kulmakarvat tai silmien-ja huultenrajaukset jne. Näitä asioita olisi pidetty paheellisena ja huonon naisen merkkeinä vielä 100-vuotta sitten.

Missä menee raja mikä on aitoa kauneutta ja mikä ei? Ehkä omasta mielestäni siinä, että jos kasvojen leikkely menee överiksi, ettei ihminen oikein näytä enää ihmiseltä, vaan sketsihahmolta jo. Mutta niin kauan kuin ihminen laittautuu edes jollain tasolla, ei kenties enää voida puhua ainakaan luonnonkauneudesta, eli luonnonkauniita taitaakin olla aika harvassa? 

Silloin kun mieli vaeltelee arvostelemaan toisen tekemiä kauneusleikkauksia, asia joka on itsellekin tapahtunut, ei vain kerran vaan useasti, haluaisin, että jokainen laittaisi käden sydämelleen ja kysyisi itseltään, mitä jos minulla olisi pankkitilillä miljoonia ja miljoonia euroja, olisinko siltikin vain ihan luonnonkaunis luomu vai parantaisinko kenties joitain kohtia itsessäni, mikä ikinä kenenkin oma korjattavat kipukohdat onkaan. Kuten sanottu, tunnustan, minä parantaisin! 

Joten koen hieman hurskasteluna itseltäni arvostella ihmisiä, joilla on varaa käydä kauneusleikkauksissa, koska varmasti itsekin kävisin, jos varaa olisi eli olenko minä jotenkin tuomitsevaisuudessani jopa etäisesti kateellinen heille, koska he voivat tehdä jotain sellaista, mitä minä en ikinä voi? Syyttäen heitä pinnalliseksi, vaikka itsekin sortuisin samaan, jos siihen olisi mahdollisuus?

Tosin on tässä kauneusleikkauksiin menossa muutama muttakin, vaikka olisi miten tahansa paljon massia. Yksi on ääretön laiskuus eli en ole edes noita luomia saanut aikaiseksi poistaa. Toisekseen kipu, parantuminen ja riskit. Joten vannomatta paras, jaksaisinko kuitenkaan käydä erilaisia operaatiota rikkaanakaan läpi tai pelkäisinkö jopa operaatioita, mutta paha on sanoa, kun en ole siinä tilanteessa. Mutta ainakin kävisin erilaisissa kaksoisleuan jyystämishoidoissa taatusti tämän tästä, saadaanhan sitä näkyviä tuloksia aikaiseksi ilman leikkausveistäkin. 

Mitä minulle sitten on aito kauneus? Se on mummini tuikkivat silmät ja jokainen ansaittu uurre hänen kasvoillaan, se on viattoman lapsen hymy, se on onnellisen ihmisen kasvot ja aurinkoinen nauravainen suu, kasvot, jotka hymyilevät koko kasvoillaan, eikä vain huulillaan eli kasvot, jotka hymyilevät sydämellään.

Se voi olla yhtä lailla valkaistu hammasrivi, silikonirintainen tissivako, hiuksien pidennyksillä varustettu pää, sillä se on yhdentekevää onko kyseisellä ihmisellä peppuimplantit tai tatuoidut kulmakarvat, sillä aito kauneus tulee sisältä, se tulee ihmisten hyvyydestä, viattomuudesta, mutta yhtä lailla elämänviisaudesta.

Haha eli toivottavasti joku plastiikkakirurgi tämän nyt lukaisee ja täältä lähtisi nyt ensialkuun luomet kasvoilta, kolmoisleuka ja jos vielä se röllö maha laitettaisiin samaan hintaan ja kiitos jotain tarvitsisi tehdä näille alas valuville piirteillekin, jotain iloista!

No mutta mitä sinulle on aito kauneus ja miten koet asian, että onko meillä kenelläkään oikeutta tuomita toisen valintoja? Vaikka en itsestäni koskaan Barbie-nukkea haluisikaan, niin olisi se vaan niin mojovaa, nuo valuvat huupieletkin tosiaan käydä jossain kohottamassa, ettei kasvojen ilme nyt ikääntyessä olisi koko ajan hieman suruisa, en minä nyt tältä sentään haluaisi näyttää, surulliselta. 

Ohessa linkki Hehku-ohjelmaan, jossa sain vierailla neljässä osassa aikoinaan ja jossa minulle laitettiin geelikynnet, ripsien-ja hiustenpidennykset ja kerron ohjelman lopussa, mitä minä niistä pidin vai pidinkö ollenkaan. Ohjelmassa myös pohdin miten aiemmin koin pinnalliseksi, jopa geelikynnet ym. ja miten se näkemys muuttui itsetunto boostin ja hemmottelun kautta. Myös se tulee lopussa Hehku-ohjelmassa sanottua, että jokaisen meidän kannattaa katsoa ihmistä pintaa syvemmältä, siellä se sydänkin sykkii. 

Jos joku minulle nyt on aidointa kauneutta, on se ettei ihminen yritä olla mitään muuta, kuin on ja tällä tarkoitan ihmisen luonnetta, en kuorrutusta. 

Jos joku rohkenee tunnustaa haaveilevansa jostain operaatiosta, olisi mielenkiintoista kuulla tai jos olet käynyt jonkun kauneusoperaation, niin miten se meni ja oletko tyytyväinen?
Kaunista lauantaita kaikille, toivottelee meikkaileva, hiuksia raidoittava Tiia, jolta on yksi luomi poistettu ja hampaitakin valkaistu useamman kerran eli kaikkea muuta, kuin luomu ja eihän sitä vielä tiedä mitä ja milloin tässä jotain lisää operoidaan, hih.