Mistä keskustelemme mieheni kanssa metsälenkillä?
Miehen kanssa käymme aamuisin ja iltaisin tunnin lenkillä. Paljon tulee keskusteltua, joskus väsyneenä olemme hiljaa. Tällä viikolla olemme keskustelleet toki miehen työasioista, mutta myös hänen vanhemmistaan jotka ovat huonossa kunnossa. Vanhempien sairastuminen on raskasta ja huoli on kova.
Usein tulee keskusteltua lapsista, kehuttua kaikkia heitä neljää ja nähtyä heistä parhain. Monesti ainakin yhdellä lapsista on jokin huoli, onni tai kriisi ja näitä tulee puitua. Eilen 12-vuotiaan täyttäneen tyttären kanssa tuli käytyä hyvin syvällinen keskustelu joka oli näin vanhempana aika raskas. Lapselle kun ei voi näyttää, että kaikki kääntyy vielä hyväksi vaan hänen on opittava kaikki itse. Keskustelu jäi ihon alle ja yökin oli surumielinen, koska en vaan voi lapseni eteen kaikkia asioita siloittaa.
Tällä viikolla aamulenkillä on tullut juteltua myös Enbusken hometalojutusta, miten upea juttu oli, että Enbuske voitti. Mieheni kertoessa, että Enbusken talojupakassa kuntotarkastuksen aikoinaan eli tehnyt Raksystems, vatsaani tuli todella huono olo. Jännä miten jo vanhojen haavojen luulin olleen kuopattu. Silloin kun kuntotarkastuksen on tarkoitus vain edistää talon myyntiä eikä aidosti tutkia taloa ja talon miinuksia, joka on loppupeleissä sekä myyjän, että ostajan etu, silloin on menty pahasti metsään. Niin meillehän kuntotarkastuksen teki samainen yritys.
Talo asiaan enempää paneutumatta, aamulenkeillä voi tapahtua vaikka mitä ja keskusteltua vaikka mistä. Välillä otan luontokuvia, vaikka olen juuri valittanut miehelleni kiirettä, kuviin on aina aikaa. Joskus miestä ärsyttää jatkuva kuvaaminen, mutta suurimmilta osin ei. Yleensä olemme niin aikaisin etenkin viikolla liikenteessä, ettemme törmää muihin ihmisiin, paitsi keltatakkiseen naiseen.
Jos jäämme ajatuksella kuuntelemaan hetkeksi lintujen laulua, lintujen laulanta voi kuulostaa jopa erittäin äänekkäältä konsertilta. Murinaa mies saa taholtani osakseen astuessaan etanan päälle ja on sama sattunut minullekin. Usein joudumme kuin hyppäämään ruutua, sillä paikka paikoin lenkkipolulla on niin paljon etanoita sarvet ojossa.
Vielä en ole törmännyt yhteenkään leppäkerttuun ja onneksi en yhteenkään käärmeeseen. Totesin miehelleni, kumpikohan voima olisi käärmeen ilmestyessä vahvempi minussa, ”somettajatiia” joka ottaisi käärmeestä kuvan vai ”pelkääkätiia”, joka pelkää hirmuisesti käärmeitä ja juoksisi karkuun. Se jää nähtäväksi.
Kenen kanssa sinä lenkkeilet tai minkälaisia keskusteluja käyt rakkaasi kanssa tai olet käynyt, eikä keskustelujen tarvitse olla lenkkipolun varrella puhuttua. Me puhumme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja kyllä olemme joskus puhjenneet riitelemäänkin, kun homma on mennyt sivuraiteille. Mutta näitä lenkkejä en vaihtaisi mistään hinnasta pois ja olemme aamuisten menojen vuoksi aikaistaneet niitä jopa herätyskellon soidessa paljon ennen kuutta. Lenkit luovat läheisyyden tunnetta ja vaikka emme kuljekaan käsi kädessä, siihen olemme liian epäromanttisia, olemme varmasti joka lenkillä hetken kuitenkin pitäneet toisiamme kädestä, puristaneet toistemme kättä kuin morsettaen ”rakastan”.
Aurinkoista lauantaita, täällä alkaa valmistelut huomisia juhlia varten, jolloin juhlimme eilen syntymäpäivää viettänyttä Kristaa ja kesäkuun puolessa välissä täyttävää Sofiaa. 🙂
