Miehen kanssa käymme aamuisin ja iltaisin tunnin lenkillä. Paljon tulee keskusteltua, joskus väsyneenä olemme hiljaa. Tällä viikolla olemme keskustelleet toki miehen työasioista, mutta myös hänen vanhemmistaan jotka ovat huonossa kunnossa. Vanhempien sairastuminen on raskasta ja huoli on kova.
Usein tulee keskusteltua lapsista, kehuttua kaikkia heitä neljää ja nähtyä heistä parhain. Monesti ainakin yhdellä lapsista on jokin huoli, onni tai kriisi ja näitä tulee puitua. Eilen 12-vuotiaan täyttäneen tyttären kanssa tuli käytyä hyvin syvällinen keskustelu joka oli näin vanhempana aika raskas. Lapselle kun ei voi näyttää, että kaikki kääntyy vielä hyväksi vaan hänen on opittava kaikki itse. Keskustelu jäi ihon alle ja yökin oli surumielinen, koska en vaan voi lapseni eteen kaikkia asioita siloittaa.
Tällä viikolla aamulenkillä on tullut juteltua myös Enbusken hometalojutusta, miten upea juttu oli, että Enbuske voitti. Mieheni kertoessa, että Enbusken talojupakassa kuntotarkastuksen aikoinaan eli tehnyt Raksystems, vatsaani tuli todella huono olo. Jännä miten jo vanhojen haavojen luulin olleen kuopattu. Silloin kun kuntotarkastuksen on tarkoitus vain edistää talon myyntiä eikä aidosti tutkia taloa ja talon miinuksia, joka on loppupeleissä sekä myyjän, että ostajan etu, silloin on menty pahasti metsään. Niin meillehän kuntotarkastuksen teki samainen yritys.
Talo asiaan enempää paneutumatta, aamulenkeillä voi tapahtua vaikka mitä ja keskusteltua vaikka mistä. Välillä otan luontokuvia, vaikka olen juuri valittanut miehelleni kiirettä, kuviin on aina aikaa. Joskus miestä ärsyttää jatkuva kuvaaminen, mutta suurimmilta osin ei. Yleensä olemme niin aikaisin etenkin viikolla liikenteessä, ettemme törmää muihin ihmisiin, paitsi keltatakkiseen naiseen.
Jos jäämme ajatuksella kuuntelemaan hetkeksi lintujen laulua, lintujen laulanta voi kuulostaa jopa erittäin äänekkäältä konsertilta. Murinaa mies saa taholtani osakseen astuessaan etanan päälle ja on sama sattunut minullekin. Usein joudumme kuin hyppäämään ruutua, sillä paikka paikoin lenkkipolulla on niin paljon etanoita sarvet ojossa.
Vielä en ole törmännyt yhteenkään leppäkerttuun ja onneksi en yhteenkään käärmeeseen. Totesin miehelleni, kumpikohan voima olisi käärmeen ilmestyessä vahvempi minussa, ”somettajatiia” joka ottaisi käärmeestä kuvan vai ”pelkääkätiia”, joka pelkää hirmuisesti käärmeitä ja juoksisi karkuun. Se jää nähtäväksi.
Kenen kanssa sinä lenkkeilet tai minkälaisia keskusteluja käyt rakkaasi kanssa tai olet käynyt, eikä keskustelujen tarvitse olla lenkkipolun varrella puhuttua. Me puhumme kaikesta maan ja taivaan väliltä ja kyllä olemme joskus puhjenneet riitelemäänkin, kun homma on mennyt sivuraiteille. Mutta näitä lenkkejä en vaihtaisi mistään hinnasta pois ja olemme aamuisten menojen vuoksi aikaistaneet niitä jopa herätyskellon soidessa paljon ennen kuutta. Lenkit luovat läheisyyden tunnetta ja vaikka emme kuljekaan käsi kädessä, siihen olemme liian epäromanttisia, olemme varmasti joka lenkillä hetken kuitenkin pitäneet toisiamme kädestä, puristaneet toistemme kättä kuin morsettaen ”rakastan”.
Aurinkoista lauantaita, täällä alkaa valmistelut huomisia juhlia varten, jolloin juhlimme eilen syntymäpäivää viettänyttä Kristaa ja kesäkuun puolessa välissä täyttävää Sofiaa. 🙂
Ihana tapa tuo lenkkeily aamuin illoin teillä <3
Samaa mieltä ja kivaa, että siitä on tullut tapa. <3
Mahtoiko se olla toissa vuonna, kun kuvausreissulla tuli kyy vastaan. Tai oikeastaan Milo seisoi sen yllä ja siinä samassa tajusin, ettei se ollutkaan keppi vaan kyy! Karkuun lähdettiin ja minä huutaen 😀 mutta pakko oli palata ja vetää kamerasta zoomit niin pitkälle kun mahdollista ja ottaa kuva 😀 Hyi, vieläkin puistattaa se kohtaaminen vaikka meillä asuukin kaksi kuningaspythonia. hihi
Apua, se on niin inhaa ja oma lapsuus oli oikein kyiden sävyttämä, mökillä niitä oikein vilisi.
Mutta otit kuvan, hyvä sinä, somettajamarina siis astui esiin. 🙂 Mutta nyt on pakko oikein syventyä, kaksi pythonia ja kyy, hui, täällä on niin kauhea käärmekammo, että se ja sama mikä rotu. Sinulla on siis eri tyypit eri asia tai sitten, ne teidän pythonit ovat yksinkertaisesti perheenjäseniä. <3
Meilläkin aiheet pomppivat vähän fiilisten mukaan. Tällä viikolla on keskustelua aiheuttanut pojan koulunkäynti ja tyttären koeviikkoa. Ollaan juteltu kavereiden merkityksestä. Ollaan juteltu myös siitä, miten hyvältä tuntuu tulla kotiin työpäivän jälkeen, sulkea ovi selän takana ja sulkea paha maailma ulkopuolelle.
Aurinkoista viikonloppua ja hyviä keskusteluhetkiä!
Lapsissa ne keskutelut usein pyörii, niissä tärkeimmissä. <3 Voi eih, täällä Porvoossa en koe niin, ulkonakin on turvapesä.
Ihanaa viikonloppua ja samoin <3
Lenkkeilen pääasiassa yksin koirien kanssa tai ystäväni kanssa. Hektinen työni vaatii yksinoloa ja pitkiä metsälenkkejä. Välillä kyllä pitää saada puhua pulputtaa kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä ja siihen on hyvä ystävätär paras. Me eletään miehen kanssa niin eri 'aikavyöhykkeillä', että yhteiset lenkkiajat on niukassa…joskus lähden hänelle 'jänikseksi' juoksemaan tai fillarilla kirittämään rullaluistelijaa
Silloin vauhti estää syvälliset keskustelut. Meidän keskustelut tapahtuu varmaankin mesen ja puhelimen kautta..työ vie miehen aina pois kotimaisemista 😉
Ihania yhteisiä hetkiä teille <3 Ehkä olen himpun verran positiivisesti kateellinen mahdollisuudestanne <3
Ja mitä siihen käärmeeseen tulee….somettaja sinusta silloin iskee esiin alkupaniikin jälkeen;)
Voi eihhh ja ymmärrän tuskan, vastaavaa elämää olemme eläneet ja mies reissasi aiemmissa töissä todella paljon. Ja toki lapsetkin olivat pieniä, ei voinut jättää yksin. Nyt voi jo lenkille mennä.
Ihana sinä ja saa nähdä ja toivotaan ettei tarvitse tehdä tuota käärmetestiä. 😉
Kiitos Satu ja aikansa kutakin, ehkä teilläkin tulee mahdollisuuksia lenkkeillä yhdessä vielä. <3
Kauniit ihanat kuvat ja tunnelmat. Me emme nykyään yhdessä tällä hetkellä lenkkeile, vaikka Norjassa olikin kiva kivuta rinteille yhdessä kuvaamaan jne. Olemme "nuoripari" iästä huolimatta, joten suhteemmekin on vielä nuori, mutta kaikesta jutellaan maan ja taivaan välillä, molempien entisestä elämästä, suhteista etc ja varsinkin mies nostaa "kissan" pöydälle kun en itse voi – eli jos itken ja kiukuttelen turhaan, mitä teen mielelläni:) – niin ottaa lujan otteen ja kysyy mikä nyt puristaa, vaikka olisi itselläänkin paha mieli. Remontti kiristää kukkaroa ja hermoja:) Lisäksi uusi suhde on aina opettelua ja "tappelua" vaikka olisi miten ihana ihminen vastaparina.
Nuoren parin on hyvä käydä menneetkin läpi, meillä tosi harvoin enää menneet tulee keskusteluihin. Mutta kaikki on puitava, niin se on ja hyvä niin.
Ihana tuo luja ote, se on rakkautta isolla r-kirjaimella. <3
Niin on ja tappeluja tarvitaan, ne vievät suhdetta eteenpäin ja tuovat myös olon, tuo rakastaa minua kaikesta huolimatta. <3
Ihana tapa! Hyvin terveellinen monella eri tavalla! Minäkin haluaisin ja tietäisin sen olevan meille hyväksi, mutta en saa miestäni mukaan 🙁 – Emäntä
Voi eihh, meillä oli aiemmin toisinpäin, minua ei saanut mukaan, mutta nyt jolkotetaan yhdessä. Näytä miehellesi tämä postaus ja vahingossa. 😉
Ihana tapa teillä! 🙂 tänään kävin tyttöjen ja siskon lasten kanssa lenkillä, kyy luikerteli tiellä. Nooh kuvahan mulla piti ensiksi ottaa… 😀
Ihana tapa teillä! 🙂 tänään kävin tyttöjen ja siskon lasten kanssa lenkillä, kyy luikerteli tiellä. Nooh kuvahan mulla piti ensiksi ottaa… 😀
Eikä luikerteliko, olikohan ollut paistattelemassa päivää. Hih ja kuvapa tietenkin. 😉
Käyn myös mieheni kanssa lenkillä. Puhutaan ihan kaikesta. Samoja juttuja
Kuin teilläkin. Usein iltaisin käydään ja viikonloppuna aamulla aikaisin.
Välillä tykkään käydä yksinkin lenkillä ja joskus käyn naapurin kanssa.
Lenkkeily on kivaa, kun on kaveri jonka kanssa höpötellä, en tykkää niin käydä yksin, vaikka ennen kävin musiikit korvissa. 🙂
Lomalla tulee varmaan käveltyä yhdessä pitkiäkin lenkkejä .. nyt olen tehnyt juoksulenkit töiden jälkeen (silloin kun on huvittanut) ja ne tahdon tehdä yksin- olen aina halunnut juosta yksin. ..mutta kävely yhdessä on kivaa ja aiheet pomppii sen mukaan mitä silloin sydämellä on – tai sitten vain tarvotaan hiljaa – hyvää tekee sekin. Minä olen jo kyyn kohdannut..melkein astuin päälle – onnekseni se oli kuollut 😉
Anna wau hyvä sinä juoksulenkit, minusta ei taitaisi siihen enää olla. Juoksemiseen kuuluu tietynlainen vapaudentunne ja puhuminenkaan ei ole niin helppoa. Kävellessä juttuseura on toivottavaa. 🙂
Niin totta hiljaa tai aiheet pomppii, <3
Hui kauhistus mahtasi sydän pompahtaa kurkkuun, kyy… uijui.
<3
Hyppäs – en kiellä – onneksi kaikki ne elämäni kyyt, joihin olen törmännyt ovat olleet hengiltä – tähän asti ainakin 😀
Hienoa tuo yhdessä lenkkeily. Täällä yhteislenkkeilyä on vain kissan kanssa. Toisaalta silloin saa hetken aivan omaa rauhaa, joka kuluu hyvällä säällä lukien (kissan kanssa lenkkeily on paljon paikallaan oloa), luontokuvia napsien tai pelkästään ajatusvirran viedessä. Miehen kanssa tulee kyllä muuten keskusteltua milloin mistäkin.
Minä muuten tiedän, että kyyn kohdatessani juoksisin kovaa vauhtia karkuteille. Hui.
No mutta kissahan on ihan huippua seuraa <3 Ajattele myös miten toinen nauttii <3 Juu kyllä kyy saa aina jalat alle. 😉
Aika mahtavaa tuo, että teillä liikenee aikaa sekä aamulla ja illalla lenkille:) Se on sitä arvokasta parisuhdeaikaa ja sitä kannattaa vaalia. Kauniista kuvista suomen luonnossa nauttii kaikki.
Me käymme myös mieheni kanssa välillä lenkillä, sekä juoksu-että "rakastavaisten kävelyllä" kuten mieheni vitsailee:) Silloin tulee puntaroitua asioita ja jutusteltua lähinnä lapsista ja jomman kumman asioista, jotka mietityttää. Joskus kävellään vain hiljaa. Tyttöjen kanssa myös ollaan välillä kävelyllä ja silloin pulputus käy kovana. Nyt ehkä nuorempi harvemmin lähtee mukaan, on niin omia menoja:)
Juu aamulla liikenee, kun noustaan kuudelta tai lähdetään kuudelta lenkille. Nyt mietityttää, kun jäädään lasten kanssa lomalle, että heräänkö silloinkin, jotta pääsen miehen kanssa lenkille…
Ihana tuo miehesi nimitys kävelylle ja wau tuo teidän juokseminen<2
On hyvä kun läsnä kulkee ihminen, jonka kanssa voi olla myös hiljaa. <3
Kauniita kuvia 🙂 Tuo teidän yhdessä tekemä lenkki aamuisin ja iltaisin kuulostaa juuri siltä arvokkaalta parisuhdeajalta, mitä M tuossa ylhäällä kirjoittikin <3 Halit, Tiia!
Niin onneksi ollaan nyt keksitty se, koska välillä arki on vaan niin hektistä. <3 Minä se laiskamato aiemmin olin, tunnustan. 🙂
Halit Mia sinnekin ja ihanaa viikonloppua <3
Hirvittävän kiva tapa teillä käydä niin aamuisin kuin iltaisinkin yhteisillä lenkeillä. Mekin lenkkeilemme usein yhdessä ja puheenaiheet pyörivät hyvin samojen asioiden ympärillä kuin teilläkin. Kivaa lauantai-iltaa!
Niin se vaan menee ja onni on, että on henkilö jonka kanssa lenkkeillä ja keskustella. <3
Ihanaa viikonloppua Belladonna <3
Ihanissa maisemissa saatte kävellä <3 On hyvä pitää huolta siitä että on ihan kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitten oliskin vaikka ihan hiljaa mutta että sitä on 🙂 Mekin välillä käydään yhdessä kävelyllä, se on hyvää aikaa käydä läpi yhteistä elämää-tulevaisuutta.
Juu täällä Porvoossa silmä lepää ja meri on elementtinä tärkeä. 🙂 Lenkillä keskustelu on niin luontevaa ja muutoin kotona joskus jää kiireessä syvemmät keskustelut käymättä. 🙂
<3
Meillä lenkkeillään iltaisin yhdessä, aamuisin isäntä on niin väsynyt, että jää nukkumaan kun me koirien kanssa lähdetään ulos, paitsi viikonloppuisin, me jutellaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, lapsista, vanhemmista, mieltä askarruttavista asioista, työstä jne, tosin monesti ollaan ihan hiljaakin. Ihania hetkiä ja kahdestaan, voi puhua vapaasti kaikesta, ilman, että on ylimääräisiä kuulevia korvia…
Kiitos arvontavoitosta, paketti saapui kera kauniin kortin ja ihanan tekstin ❤️, käsivoiteen tuoksu on hurmaava!
Ihanaa sunnuntaita sinne!
Ihanaa että sait sen ja pahoillani, että jouduit vähän odottamaan.
Katsotaan miten käy, kun jäädään lomille, että jaksanko tämän viikon jälkeen herätä aamukuudelta lenkille. Kivaa päivää. <3
Teidän aamu- ja iltalenkit ovat kiva tapa sekä liikkua että jutella 🙂 Saa Samukin siinä samalla sitten liikuntaa ja asioita on kiva puida kävelessä.
Minun ainoa "käärme episodi" on ajalta kun Minnie oli pieni pentu ja törmäsimme vaskitsaa metsälenkillä. Vaskitsahan ei edes ole käärme vaan raajaton lisko mutta aluksi en tajunnut mistä otuksesta oli kyse kun koira oli jo sen kimpussa tekemässä tuttavuutta. Kuvaa en ehtinyt tästä tapauksesta ottaa ja vaskitsa meni kun väkkärä lopulta karkuun. Kyyt on todella inhottavia ja minulla on ikävä kokemus suolta isoäidin kanssa pienenä tyttönä kun olimme puolukassa. Kyy ikäänkuin lähti seuraamaan meitä (ehkä näin ei ollut mutta tuntui siltä) ja se oli suurin näkemäni käärme. Lopulta pääsimme suolta pois ja kyy jä sinne….huh huh. Näin siitä unia lapsena ….
Kyllä pelästyisin varmasti vaskitsaakin. Hui! Mutta lapsuus oli kyllä kyiden kyllästämä ja niistä jäänyt trauma, ihan kuten sinulla.
Kyytöntä kesää on pakko kyllä nyt toivottaa. <3
Ihania hetkiä kahden kesken. Tosi hyvä tilaisuus jutella lenkkien aikana mieltä painavista asioista.
Maisematkin ovat upeita.
Niin on, tärkeitä hetkiä. Kiitos Kari ja aurinkoa viikkoon. <3
Me harvoin lenkkeillään miehen kanssa, mutta kuten yleensä, me puhutaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Osataan me toki olla välillä ihan hiljaakin, mikä on ok. Mua on joskus syytetty kantelijaksi, kun kerron miehelleni kaikki asiat, mitä eteen on tullut, etenkin ne kaikista kivoimmat ja toisaalta taas ne epämukavimmat.
Toivoisin meillekin enemmän yhteisiä metsäretkiä, mutta miehen epäsäännöllinen työaika aiheuttaa omat ongelmansa. Mutta kesän aikana mökillä tämäkin asia korjaantuu, ja meilläkin Velmu-koira nauttii, kun saa juosta vapaana.
Suloista sunnuntaita sinne <3
No kyllähän sitä omalle läheiselleen tulee kaikki kerrottua. Siitä se läheisyyskin syvenee ja syntyy. Sillä ei ole mitään tekemistä kantelun kanssa.
Onneksi on mökkeily ja juu aiemmissa töissä mies matkusti tosi paljon eikä tälläinen olisi ollut ainakaan säännöllistä.
Ihanaa uutta viikkoa. <3
Kävely on parasta liikuntaa mitä tiedän. Sopivan rauhallista ja voi katsella maisemia 🙂
Niin on ja siinä mieli tyhjenee <3
Voi kun ootte ihania. Ihana kun teillä on toisenne ja voitte jaksaa ne kipeätkin asiat yhdessä. Olen monta kertaa ajatellut, että ei ole helppoa teillä ei… noi on niin vaikeita juttuja, kun vanhemmat on huonossa kunnossa ja sitten pitäisi elää sitä elämää siinä samalla. Jaksuja sinne.
Kiitos kovasti Maiju ja näin se on, kaikki me joudumme kokemaan erilaisia vaiheita, niitä rankempia tai surullisempia. Halit! <3
Miten hyvää yhteinen lenkki puolison kanssa tekeekään. Siinä ehtii keskustella monenlaista, syvällisiä ja vakavia, mutta myös hauskoja, kuten tuo kyykäärmeen ja somettamisen pohtiminen. 🙂
Minä käyn lenkillä yleensä yksin. Mieheni on kävelijä, minä hölkkääjä. Nautin siitä ihan omasta ajasta, jonka lenkillä saan. Mutta luulen kyllä, että moni hyvä ja tarpeellinen keskustelu jää käymättä.
<3
I-ha-na kukkakimppu ja ihania ajatuksia!! Mä ahdistun metsälenkeillä, joten en niitä pahemmin harrasta. Terkkuja mökiltä, tänne vois jäädä ikuisuuksiin (kun olen yksin)! <3