Kirpparilöytöjä ja ajatuksia sisustamisesta!
Luin hienon postauksen Sisustusunelmia blogista ”Katalogisisustamista vai epätäydellisen täydellinen oma koti”. Vastaus tähän on oman kodin suhteen epätäydellinen oma koti, jossa aina on parantamisen varaa, sillä tyylisuunnat, oma maku ja vaikutteet muualta elävät koko ajan. Oman kodin suhteen vaikutteet ovat lähteneet lapsuuden kodista, vanhoja huonekaluja, lapsuudenkodissa paljon aitoja lämpimän värisiä mattoja ja kaiken kruununa kirjastohuone. Sama tyylisuunta vallitsee omassa kodissa paitsi, että itämaiset matot ovat meillä vaihtuneet Kelimmattoihin ja räsymattoihin. Ihastus räsymattoihin tulee varmaankin lapsuuden kesämökkimuistoista. Kaikki vaikuttaa siten kaikkeen ja toki muoti-ilmiöitäkin meille on jäänyt eli Gantin ja Lexingtonin tyynyt, jotka ovat kuulemma out. Koska koti luodaan kuitenkin itselle, sillä ei ole merkitystä mikä on markkinoilla in tai out, jos itse tykkään ja sisustukseen sopii, niin kokisin epävarmuudeksi poistaa omasta kodista asioita, koska tyyligurut sanovat niiden olevan out.
Kotimme koostuu kerroksista ja mitä enemmän ikää kertyy, sen helpommin myös ”kerroksia” kertyy kotiin, muistoja ystäviltä, ja rakkailta, matkamuistoja, kirpparilöytöjä, perintöesineitä eli erilaisia aikakauden helmiä. Olen vuosia ravannut kirppareilla ja ostanut kotiimme esineitä, jotka miellyttävät omaa silmää. Näin kodistamme on tullut juuri meidän näköinen, ei esittelytila muille vaan meidän ikioma koti, jossa me viihdymme. Kirppareilla ravaan nykyään vähemmän, koska kotimme on tuppotäynnä, eikä uusia esineitä oikeastaan enää mahdu. Tällä viikolla kuitenkin typyjen toiveesta lähdimme kirpparille ja sain taas pitkästä aikaa kokea ostamisen iloa, sitä hekumaa, mikä tulee edullisesti ostetuista löydöistä. Löysin peltisen pääsiäismunan joita keräilen alle eurolla ja tulin siitä jo niin tyytyväiseksi ettei muuta olisi tarvinut löytyäkään. Aiempia pääsiäismunia meille on lahjoittanut isäni ja isän vaimo, lisäksi yksi on ystävältä ja yksi on kirpparilöytö, mutta itse en raaski kyseisiä peltimunia ostaa, koska hinta pyörii noin 20:n euron luokassa ja se on mielestäni liian kallis hinta kyseisistä munista. Ah siis sitä kirpparionnea, kun halvalla löytyi uusi aarre kokoelmiin.
Löysin myös tuollaisen Sol vintagetaulun, jonka miltei jätin kirpparille ja autossa istuessa alkoi kaduttamaan. Hain taulun vaikka sen ostamisessa ei ollut järjen hiventäkään, koska sille ei ole tällä hetkellä yksinkertaisesti paikkaa. Onneksi koti on alati muuttuva tila, joten kenties jonain päivänä sillekin oma paikka löytyy.
Kirpparilta metsästän myös klassikko Disney mukeja ja räsymattoja, kuten kissakuvastakin näkyy, kyseinen räsymatto on ostettu kirpparilta 7:llä eurolla.
Pidän erilaisista kodeista, moderneista, romanttisista, talonpoikaistyylisistä, 70-luvun tyyliin sisustetuista, mutta eniten kodeissa kiehtoo, jos niissä on persoonaa, kerrostumia tai ihminen kerää vaikka jotain hauskaa. Mutta nämä ovat vain omia hömpötyksiä, sillä olisi hyvä muistaa, että koti on jokaisen oma turvapaikka, jonka jokainen tekee oman näköiseksi ja omanlaiseksi, koti tehdään itselle ei muille. Siksi ei ainakaan kannata lähteä vertaamaan omia kotejaan muiden koteihin, aina löytyy hienompia, tyylikkäämpiä, isompia, arvokkaampia, mutta koskaan kenenkään muun koti ei voi olla se oma koti eli turvasatama. Ei sitä turhaan sanota ”home is where the heart is” ja loppupeleissä vain sillä on merkitystä.
Miten siellä, huumaannutko kirppareilla, rakastatko selkeyttä, modernia linjaa, romanttisia kukkasia, pastellisävyjä, 70-luvun värikästä tunnelmaa vai panostatko sisustamiseen lainkaan? Yhdestä varmaan kaikki olemme samaa mieltä, oma koti on kuitenkin se maailman paras paikka.
Kivaa torstaita tuulesta ja myrskysäästä huolimatta. 🙂
