Oskukissa on usein esiintynyt blogissa ja Instagramissa, mutta harvemmin Onni poika. Onni ei vaan tartu millään filmille eli vaistoaa heti jos olen kamera ojossa, että häneltä halutaan nyt jotain ja siitä ei Onni tykkää. Kerron nyt kuitenkin Onnin tarinan ja lopussa vielä aivan uskomattoman yllätyslahjan tarinan. 


Asuimme Latviassa vuosina 2000-2004 ja päätimme muistaakseni vuonna 2003 ottaa kissoja. Oskun löysimme Suomesta Kirkkonummelta ja salakuljetimme Minioskun autolla Latviaan suomireissulta. Reissu olikin aikamoinen, kun halusin helliä Oskua matkalla ja Osku ripuloi vaihdekepin täyteen. No mutta nyt ei ole pääroolissa Osku vaan Onni. Päätimme, että Osku tarvitsee ystävän ja annoimme kodin latvialaisesta eläintalosta löytämäämme maantieraitaiselle  Oonalle ja mustalle Otolle. Otto tuli hieman myöhemmin kolmantena ja Oona ja Osku olivat jo ehtineet saada ensimmäisen rokotuksen kissaflunssaan. Musta Otto sairastui hyvin pian ja kuoli pois, pieni reppana ja sairastutti Oonan ja Oskun vakavasti kuuden viikon ajaksi. Musta kissa jäi kuitenkin kaivelemaan ja menimme Oonan ja Oskun tervehdyttyä eläintaloon ja näin Onni tuli taloon. 


Onni otti heti kuningas otteita ja alisti mm.Oonaa. Oonasta ja Onnista ei koskaan tullut oikein kavereita, mutta joviaali Osku tykkäsi heti Onnista myös.  


Oonahan lopulta karkasi täällä Suomessa tai katosi ja vaikka kaikki kissat ovat sirutettuja, ei Oonaa löytynyt ikinä. Asia jäi vuosiksi kaivelemaan, miten toiselle kävi… Pahinta on kun ei koskaan saa tietää. 


Kaikkeen tähän kuitenkin liittyy hauskakin tarina, kun muutimme Latviasta Ruotsiin käännytettiin kissat koneesta, vaikka kaikki esivalmistelut oli tehty. Papereiden piti olla kunnossa, pitkä karanteenikin oli poistunut Ruotsissa…


Mieheni soitti sitten lentokentältä Latvian työpaikan alaiselleen,  Latvian ajan työpaikka oli aivan lentokentän vieressä. Sieltä kiitolaukkaa tultiin hakemaan kisut ja kisut vietiin eläintaloon pariksi viikoksi odottamaan papereiden selvittelyä ja me ehdimme lennolle Ruotsiin. Kissoista piti ottaa kaiken maailman verikokeita, jotka hullua kyllä lähetettiin Suomeen tutkittavaksi.  Ensimmäinen verinäyte-erä oli mennyt piloille ja seuraava lähti taasen viikon päästä siitä uudelleen eteenpäin. Hermo meinasi mennä, kun tuumimme, että kisumme joutuvat olemaan viikkotolkulla eläintalossa, mikä hätä toisilla onkaan viruta pienissä kopeissa…


Lopulta verikokeet olivat kunnossa ja kisut lensivät Latviasta Ruotsiin ja voin kyllä sen tunnustaa, että kaikki verikokeet, viikot eläintalossa ja uudet lennot maksoivat niin paljon, että meillä saattaa olla kalleimmat kissat mitä kenellekään.. 


Lopulta kun muutimme Suomeen, lensin lasten kanssa ja mies tuli kolmen kissan kanssa laivalla yli. Oli kuulemma aika vilske hytissä ja kaikki kolme tukeutuivat mieheen ja nukkuminen oli kuulemma tilanpuutteen takia aika hankalaa. Hih pystyn näkemään näyn mielessäni. 

Sitten siihen ihmeelliseen asiaan. Postiosoitetta kysyttiin ja mitä siellä postilaatikossa odotti. Eekun lähettämä aivan uskomattoman kaunis koru, jossa on kuin meidän Onnin identtinen kaksoisveli. Eekku on tehnyt korun aivan itse, eikö olekin upea ja eikö olekin kuin Onni! Koruja säilytän uistinlaatikoissa, mutta sitten on näitä lempikoruja, jotka pääsevät paraatipaikalle romanttisen vessan seinälle roikkumaan, josta ne on vikkelää napsaista kaulaan ja menoksi. 


Kiitos ihana eekku aivan uskomattomasta yllätyksestä. Tälläiset jutut laittaa ihmettelemään ja miettimään, että kyllä ihmiset ovat uskomattoman ihania, yhtä ihania kuin kissat!

Mitä pidät kissoista, kertoisitko vähän kissoistasi, jos sinulla sellaisia on tai on joskus ollut? Miten sinut on iloisesti yllätetty viime aikoina?


Upeaa torstaita kaikille ja koitetaan olla välittämättä pimeydestä, vaikka ei ne kisutkaan näistä syksy säistä tykkää!