Kissa asiaa! Yllätyslahja jossa meidän musta pantteri Onni!

Kissa asiaa! Yllätyslahja jossa meidän musta pantteri Onni!

Oskukissa on usein esiintynyt blogissa ja Instagramissa, mutta harvemmin Onni poika. Onni ei vaan tartu millään filmille eli vaistoaa heti jos olen kamera ojossa, että häneltä halutaan nyt jotain ja siitä ei Onni tykkää. Kerron nyt kuitenkin Onnin tarinan ja lopussa vielä aivan uskomattoman yllätyslahjan tarinan. 


Asuimme Latviassa vuosina 2000-2004 ja päätimme muistaakseni vuonna 2003 ottaa kissoja. Oskun löysimme Suomesta Kirkkonummelta ja salakuljetimme Minioskun autolla Latviaan suomireissulta. Reissu olikin aikamoinen, kun halusin helliä Oskua matkalla ja Osku ripuloi vaihdekepin täyteen. No mutta nyt ei ole pääroolissa Osku vaan Onni. Päätimme, että Osku tarvitsee ystävän ja annoimme kodin latvialaisesta eläintalosta löytämäämme maantieraitaiselle  Oonalle ja mustalle Otolle. Otto tuli hieman myöhemmin kolmantena ja Oona ja Osku olivat jo ehtineet saada ensimmäisen rokotuksen kissaflunssaan. Musta Otto sairastui hyvin pian ja kuoli pois, pieni reppana ja sairastutti Oonan ja Oskun vakavasti kuuden viikon ajaksi. Musta kissa jäi kuitenkin kaivelemaan ja menimme Oonan ja Oskun tervehdyttyä eläintaloon ja näin Onni tuli taloon. 


Onni otti heti kuningas otteita ja alisti mm.Oonaa. Oonasta ja Onnista ei koskaan tullut oikein kavereita, mutta joviaali Osku tykkäsi heti Onnista myös.  


Oonahan lopulta karkasi täällä Suomessa tai katosi ja vaikka kaikki kissat ovat sirutettuja, ei Oonaa löytynyt ikinä. Asia jäi vuosiksi kaivelemaan, miten toiselle kävi… Pahinta on kun ei koskaan saa tietää. 


Kaikkeen tähän kuitenkin liittyy hauskakin tarina, kun muutimme Latviasta Ruotsiin käännytettiin kissat koneesta, vaikka kaikki esivalmistelut oli tehty. Papereiden piti olla kunnossa, pitkä karanteenikin oli poistunut Ruotsissa…


Mieheni soitti sitten lentokentältä Latvian työpaikan alaiselleen,  Latvian ajan työpaikka oli aivan lentokentän vieressä. Sieltä kiitolaukkaa tultiin hakemaan kisut ja kisut vietiin eläintaloon pariksi viikoksi odottamaan papereiden selvittelyä ja me ehdimme lennolle Ruotsiin. Kissoista piti ottaa kaiken maailman verikokeita, jotka hullua kyllä lähetettiin Suomeen tutkittavaksi.  Ensimmäinen verinäyte-erä oli mennyt piloille ja seuraava lähti taasen viikon päästä siitä uudelleen eteenpäin. Hermo meinasi mennä, kun tuumimme, että kisumme joutuvat olemaan viikkotolkulla eläintalossa, mikä hätä toisilla onkaan viruta pienissä kopeissa…


Lopulta verikokeet olivat kunnossa ja kisut lensivät Latviasta Ruotsiin ja voin kyllä sen tunnustaa, että kaikki verikokeet, viikot eläintalossa ja uudet lennot maksoivat niin paljon, että meillä saattaa olla kalleimmat kissat mitä kenellekään.. 


Lopulta kun muutimme Suomeen, lensin lasten kanssa ja mies tuli kolmen kissan kanssa laivalla yli. Oli kuulemma aika vilske hytissä ja kaikki kolme tukeutuivat mieheen ja nukkuminen oli kuulemma tilanpuutteen takia aika hankalaa. Hih pystyn näkemään näyn mielessäni. 























Onni on kotona kuitenkin herkkä poika, vaikka kuvissa inhoaakin edustaa. Onni rakastaa Oskua ja Osku aina Onnin pesee, sillä Onni on aikamoinen raparipa, eikö juuri koskaan pese itseään. On kai hänen arvolle sopimatonta, sillä onhan hänellä alamaisia. Onni on myös erittäin kiintynyt perheen 11-vuotiaaseen Kristaan ja nukkuu kaikki yöt Kristan vieressä. Onni kerjää joka päivä juustoa ja on kulmien kauhu. Onnin naama on kesäisin aivan riekalaina, kun menee coolisti muiden reviireille tappeluista toiseen. Kotona on sitten oikea hellanterttu. <3 Tosin ulkona ei suostu meitä perheenjäseniä tunnistamaan vaan katsoo kauas pois. Sellainen on meidän Onni. 


Sitten siihen ihmeelliseen asiaan. Postiosoitetta kysyttiin ja mitä siellä postilaatikossa odotti. Eekun lähettämä aivan uskomattoman kaunis koru, jossa on kuin meidän Onnin identtinen kaksoisveli. Eekku on tehnyt korun aivan itse, eikö olekin upea ja eikö olekin kuin Onni! Koruja säilytän uistinlaatikoissa, mutta sitten on näitä lempikoruja, jotka pääsevät paraatipaikalle romanttisen vessan seinälle roikkumaan, josta ne on vikkelää napsaista kaulaan ja menoksi. 


Kiitos ihana eekku aivan uskomattomasta yllätyksestä. Tälläiset jutut laittaa ihmettelemään ja miettimään, että kyllä ihmiset ovat uskomattoman ihania, yhtä ihania kuin kissat!




Mitä pidät kissoista, kertoisitko vähän kissoistasi, jos sinulla sellaisia on tai on joskus ollut? Miten sinut on iloisesti yllätetty viime aikoina?


Upeaa torstaita kaikille ja koitetaan olla välittämättä pimeydestä, vaikka ei ne kisutkaan näistä syksy säistä tykkää!



63 thoughts on “Kissa asiaa! Yllätyslahja jossa meidän musta pantteri Onni!”

  • Olipas mukava tarina ja huikea tuo koruylläri. Kissoista pidän tietysti, meillä olis tosi tylsää ilman niitä!

  • Oi meillä on ollut kisuja ihan lapsesta asti <3 Ja omia kissoja aikuisena on ollut kaksi ihanaa, Ansa ja Otto <3 Heistä jouduimme kuienkin lupumaan kun meidän Onniboylla puhkesi allergia vauvana. Se oli kyllä surullista, samalla uuteen kotiin lähti myös meidän ranskis Bono. Heitä muistellen <3 <3 Ja tulevaisuudessa siedätyshoidoista haaveillen. Onni on nyt vasta vajaa 5v, ja oon ymmärtänyt että siedätystä vois alkaa suunnitella kouluiässä.
    Kuulostaa muutes teidän Onnin luonne aika mätsäävältä meidän Onni-Opsukan luonteeseen 😀
    Ihana herkkis murupulla, mutta aikamoinen rämäpää ja hikikalle myös <3

    • Voi ei, teillä ollut, niin, niin kova paikka. <3 Mutta niinhän se on, että isoja ratkaisuja joutuu välillä tekemään ja vauva on tärkein. <3 Voi ihanuus Onnia ja Ottoa sielläkin. <3

      Hih Onni on kyllä niin cool, mutta kotona kun kehrää, niin ihan nenusta tippuu vesi, kun on niin innoissaan.

      Kivaa viikonloppua <3

  • Oi olipa ihana aloittaa aamu näin suloisen postauksen lukemisella. Myönnän olevani enemmän koiraihminen, mutta mummulan Hessu-kissa säilyy kyllä ikuisesti muistoissani. <3

  • Ihana Onni ♥ Ai kerronko meidän kissoista… No parempi että luet blogista ettei tämä tila tule täyteen meidän Pepsiä ja Maxia 😀

  • Voi miten kiva yllätys <3 Kissat on ihania ja ihan pikkuriikkisen polttelisi sellainen suloinen karvapallo meille…. Mutta kissat kaupungissa, voi huokaus. Kun en halua kissan kulkevan vapaana, niin se olisi sitten ihan sisäkissa ja onko sekään sitten oikein, kun kisuliinit tykkäävät kuitenkin rymytä pitkin puskia metsästämässä. Ääh.

    • Kissat on ja en voi elää ilman kissaa ja kohta et sinäkään, jos sellaisen hankitte. Se on sitten loppuelämä yhtä kissaeloa. Kissojen tulisi saada olla vapaina, tämä on oma henk.koht.mielipide vain. Mutta olihan minullakin kissoja kerrostalossa. Koen vaan, että meidän pojat ovat niin onnellisia kun saavat käydä ulkona.

      Upeaa viikonloppua Marika <3

  • Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä oli aina kissa. Olen siis kissaihminen henkeen ja vereen.

    Kun muutin pois kotoa, asuin parikymmentä vuotta ilman kissaa. Sitten meille muutti ihana Jytky, joka oli kaikkien perheenjäsenten rakas. Jytky kuitenkin järjesti tietämättään minulle yllätyksen; kaikki muut allergiani tiivistyivät kuin yhdeksi suureksi möykyksi ja sairastuin välittömästi kissan saapumisen jälkeen astmaan. Jo puolen vuoden kuluttua Jytkyn oli pakko muuttaa meiltä pois. Se oli yksi kauhemmista kokemuksistani. Monellakin tavalla.

    Nyt kannan Jytkyn jättämää muistoa lopun ikääni mukanani, ja silti yhtä tänäkin päivänä mietin, mitä sille kuuluu nyt.

    • <3 Ihana Rouva Sana <3

      En kestä tätä tarinaa ja Jytkyä, en kestä. Tiedän niin tuon tunteen ja se jää ikuisesti kummittelemaan. Meidän uusperheessä muutettuamme Latviaan minulla oli ollut 12-vuotta 3 kissaa ja poika tuli allergiseksi, ei niin hirmuisesti kisuille, mutta ohjeistus oli varsin selvä. Niin jouduin luopumaan kissoista. Minja joka oli ensimmäiseni ja kaikkein rakkain, katosi miltei heti uudesta kodista, uskon että lähti etsimään minua ja en yksinkertaisesti vieläkään voi ajatella asiaa, ilman möykkyä mahassa.

      Aivan sama juttu, ikuinen surullinen muisto. Voi Jytku ja Minja. <3 Kahden muun kissan elämän kaaren tiedänkin ja elivät onnellisina. <3

      Halit <3

  • Ihana tarina <3 Meidän Tyyne on on bongattu tori.fi -sivustolta. Haettiin yhdelöä hiihtolomalla kisu Ilmajoelta Koskenkorvan tehtaan kupeesta 🙂 Onneksi Tyynessä ei ole lainkaan Pohojalaasen Häjyn piirteitä.

    Kaunis on koru <3

  • Kissat ovat kyllä ihania, vaikka itselläni onkin koira – koiramaailman kissa kyllä sekin, afgaani <3 No juu, mutta takaisin kissoihin. Meillä oli lapsuudessa ihana Tipsu-kissa, sellainen upea varmaan maatias- ja norjalaisen metsäkissan sekoitus, pikkuisen pitempikarvainen, joka oli väriltään harmaa muuten, mutta rinnus oli valkea ja samoin kajalit silmissä oli valkoiset. Kerran olimme viettämässä Rukalla hiihtolomaa äidin työpaikan mökillä ja Tipsu sitten kävi omilla retkillään Rukan maisemissa eikä palannnutkaan mökillemme enää. Palasimme surumielin kotiin, kunnes sitten 3 viikon kuluttua seuraavilta mökin asukkailta kiiri info, että täällä mouruaa sellainen harmaa kissa, että kenen lie. Iskä sitten kauppahalliin silakkapussin ostoon ja huristelemaan takaisin Rukalle, josta hiukkasen laihtunut Tipsumme sitten löytyi, oi sitä onnea. Toinen sattumus oli kesämökillämme, johon sinnekin Tipsu jäi asustelemaan about kuukaudeksi, kun ei suostunut tulemaan mökin alta pois. Tähän johti se, että yleensä mökille saavuttuamme ajoimme auton mökin eteen, jotta kamat saatiin purettua ja sen jälkeen auto sitten siirrettiin kauemmas pois tieltä. No, tavaroiden purun aikana kolli oli mennyt jo jonnekin auton konepellin läheisyyteen lämpimään ja kun auto käynnistettiin siirtoa varten, niin sai Tipsu-herra melkoisen sätkyn – oli mökin alla ja omilla mökkireiteillään tosiaan yhteensä kuukauden, ei suostunut tulemaan lähellekään meitä. Lopulta tämäkin Tipsun mökkeily saatiin päätökseen ja kolli kotiin 🙂 Siinä oli vasta ihana kissa <3

    • Niin ja oman tarinan pyörteissä jäi sanomatta, että ihana tarina tosiaan teidän kisuista <3 Ja aivan upea tuo koru!

    • Ninski olipa mahtavaa kuulla tämä tarina ja hei kertoo, että Tipsu oli harvinaisen kissamaisen ovela ja fiksu. Ai kamala noita katoamisen pelkoja, koettu on ja se on kamalaa. Pahinta on juuri, kun ei koskaan saa tietää… Ihana, että teidän supertipsu löytyi. <3

      Hei jee sunnuntaina nähdään ja sitten lisää. <3

  • Mielenkiintoinen tarina ja meillä oli kissoja kotona kun olin pieni/nuori.Sitten ku muutin omille otin norjalaisen metsäkissan,joka sitten valitettavasti sairastui hieman päälle 4v sitten ja jouduttiin luopumaan.UUden kisun aion joskus hankkia,mut nyt täytyy odotella et poika kasvaa ensin.

    Ihana kuulla että pidit korusta,oli ihan pakko se sulle tehdä.Tykkään ilahduttaa ihmisiä

    • <3 koru on ihana <3 Tänään sitä tytär lainasi, kun menetti eilen hamsterin, sai korusta sanojensa mukaan lohtua. Eikö ihana ajatus. <3

      Tekin olette joutuneet kokemaan kissa-asioissa kovia, on kauheaa kun rakas eläin sairastuu aivan ennen aikojaan.

      Ihanaa viikonloppua ihanainen eekku <3

  • Ihmeellisen värikäs kisutarina ☺☺ Ja todella hienon korun sait. ONNEA ♫
    Meillä joskus on ollut useampikin kisu, eikä mulla ei oo mitään kisuja vastaan, mutta kisun omistajat , no… Kesäisin joku kisu käy meidän terassilla tuolissa nukkumassa (öisin) ja tuolit on sitten ruskeissa karvoissa ja joskus kurassa. Talvisin nämä kisut käyvät lämmittelemäs meillä autojen päällä ja rapsuttavat siinä itseään niin että joskus on ihan kurakasa katolla. No se ei ole kisu vika …☺
    Sitten siihen yllätykseen, joka sattui juurikin tänä aamuna. Mulle annettiin joka vuodesta ruusu, tosin laulun sanoin ☺
    Ihanaa torstaipäivää Sinulle Tiia ♫~♥~♥~♫

    • ooh oliko sinulla synttärit? onnea ma-te jos näin oli, voi hurja miten ihanaa. <3 Aivan totta, näin saattavat meidänkin kisut tehdä ja toki se on kiusallista ja esim.se jos kisut käyvät naapurin lasten hiekkalootassa pisulla…

      Ihanaa viikonloppua ma-te ihanuus <3

  • Kaunis koru! 🙂 Aikamoisen työn olette saaneet tehdä kissojen eteen, hyvä että pääsivät hekin Suomeen! Mä olen aina jostain syystä vähän pelännyt kissoja, en uskalla ottaa syliin jne. ja olen ollut henkeen ja vereen koiraihminen. Mielestäni ikäviä kokemuksia kissojen kanssa ei edes ole, en vain "ymmärrä" kissoja ja pelkään että hermostutan ne. Tajusikohan tästä mitään? 😀

    • Tajuan ja monet kokevat juuri noin. Kissat ovat haasteellisia ja myös aistivat pelon. Olen pienestä asti halunnut maanitella ja lumota kissoja, voittaa ne puolella. Kun teini-iän poikaystävälle tuli kissa, se oli menoa, tuli kissaihminen henkeen ja vereen. Koen, että ennemmin koira haukkaisee, kuin kissa raapaisee. Mutta näin se ei kyllä edes välttämättä ole. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Katja <3

  • Onni! Mustissa kissoissa on oikeasti jotain mystistä, meillä oli kotona aikoinaan kaksi. Mä väitän, että ne on vähän erilaisia kuin muut. <3

    Ihanaa torstaita Tiia! <3

  • Onpas teidän kissoilla värikäs elämä ja melkoista reissaamista takana! Todella liikuttavaa saada omat lemmikit takaisin pitkän eron jälkeen mutta kurjaa varmaan niille kun joutuivat eläintaloon odottelemaan verikokeiden tuloksia. Joskus näissä asioissa on melkoinen byrokratia, jota pienen ihmisen on vaikea ymmärtää…..onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

    Itse olen koiraihminen mutta pidän myös kissoista. Tuo kissakoru on yliveto ja kaunis ele lähettää se sinulle.

    • On ollut värikästä menoa, mutta hyvin ovat pojat sopeutuneet ja onnellisia poikia Tuo koru on jotain niin ihmeellisen ihanaa, miten jotkut ihmiset, kuten eekku voivat olla noin uskomattomia. <3

      Mukavaa viikonloppua Marjo <3

  • Heti kun meidän talous on kissa-allergiaton, niin meitä odottaa ikioma kissanpentu <3 en tiedä kauanko se kestää, mutta onneksi lupaus ei vanhennu (:

  • Nyt en kestä – ja just kun olen päättänyt, että meille ei uutta kissaa Viirun jälkeen tule <3
    Tyttö nimittäin on hankkimassa itselleen kissaa ja me ollaan sitten isännän kanssa varahoitajat.
    Mutta ans kattoo kuinka tässä käy – isäntä katselee illat pitkät kisukuvia ja minä yritän olla jämäkkänä…
    Ihana lahja – ja ihana Onni <3

    • Lady ymmärrän niin hyvin, kyllä oman kisun tarvitset, vaikka ei tulekaan toista Viirua, tulee toisenlainen ihana. Ovat kaikki omia persoonia, mutta niin ihania. <3 Ei voi elää ilman kissan kehräystä. Ei voi. Voi sinun ihanaa isäntää.

      Lahja on sellainen, ettei sanat riitä. <3 Leppoisaa viikonloppua <3

  • Olipa tooosi mukava postaus 🙂 Teillä on ollut samalla tavalla huonoa tuuri kissojen kanssa, kuin meilläki 2000-luvun alkuvuosina. Useita sairastui ja menehtyi sairauksiinsa ja nämä sairasteluthan tulevat todella kalliiksi. Meillä on omalla pihalla lemmikkien hautausmaa, joka on joskus blogissani vilahdellutkin. Ihan kissahulluhan minä olen, ja aina vaan hullummaksi tulen. Olen kyllä muutenkin eläinhullu ja ihan vain pelkkä hullukin riittää 😉 Tällä hetkellä täällä on viisi kissaa, kun on noi kolme omaa ja tyttären kaksi kissa hoidossa marraskuun ajan, kun itse lomailevat Indonesiassa. Siitä nuo omatkin kissat pitävät huolen, että lomamatkoja ei tarvitse suunnitella. Niin….sinähän nuo kissojen kulut sitten tulevatkin takaisin 😀

    • Anteeksi ihan jo alkoi naurattaa, että pelkkä hullukin riittää. 🙂 Ai että olet super! Hih ja kätevää, ei matkakuluja, sillä kelpaa kissoja ruokkia ja paimentaa. <3 Olen totaalinen kissahullu ja se on eri asia, kuin esim.miehellä joka tykkää kissoista, mutta voi elää ilman niitä. Minä en voi ja salaa aina Oskukin päästän meidän kainaloon nukkumaan. 🙂

      Aivan mahtavaa viikonloppua ja terkkuja kisulle. <

    • Onni on kova poika sanotaanko ei väistämään, sehän ei väistä jos joku tulee vastaan. Ei ole Onnin arvon mukaista. 😉 Koru on niin super ihana. <3

      Kivaa viikonloppua <3

  • Kaveria ei jätetä, tuli mitä tuli. Onni on erityisen komea ja tumma poika 🙂
    Vaikka lemmikeistä on huoltakin niin aina enemmän iloa. Elelen ensimmäisen kissani kanssa ja nyt on vaikea ymmärtää, miten olen selvinnyt elämäni alkupuolen ilman. Onneksi Nero tuli elämääni, parempaa kaveria saa hakea.

    • Onni on komea, niin on teidän komistuskin aivan erityisen komea, mustissa kissoissa on sitä jotain. <3 Niin eikö totta, kun kissa tulee taloon, on talossa aina oltava kissa. <3

      Ihanaa viikonloppua teille. <3

  • Mitäpä sitä ei tekisi kissojensa eteen =) Onkohan nimi enne, meilläkin oli naapurissa pikimusta Onni-kissa, joka oli kova tappelemaan ja pomottamaan minun kissojani. Onneksi muutti pois ja nyt on rauha pihassa. Kyllä sinun Onnisi on onnensa ansainnut, kova on ollut lapsuus =) Minulla on niin tyhjää nykyään kun ei ole enää kuin kolme kissaa toissakesäisen kuuden lemminkin sijasta. Uusia en enää uskalla ottaa, kun kupsahdan itse kuitenkin ensimmäisenä pois.

    • Voi ei oliko teillä naapurissa moinen Onni. Meidän Onni ei ole mielestäni tappelunhakuinen, mitä olen toista kylllä kurkkinut. Voin toki olla väärässäkin… Onni ei vaan väistä, jos tullaan uhittelemaan, Onni töröttää, Onni on jääpatsas. 🙂

      Tuo on kamalaa, minäkin mietin tätä eloa, että seuraavaa kissaa voimmeko ottaa, jos asuu ensin täällä maalla vapaana ja sitten muutamme kerrostaloon, niin eihän toinen sopeudu, eli oliko tämä tässä.. Toivottavasti Onni ja Osku elää pitkään. <3 Kuin myös sinun kissakaverisi. <3

  • Kamalaa matkustamista kissoille, ja kamalassa kunnossa tappelun jälkee. Voi raukkoja! Omat kissat osaa onneksi pitää reviinsä ja naamansa ehjänä <3

    • Oli kyllä kaamea reissu, eritoten se yksinlento. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja kovin onnelliset pojat meillä. <3 Juu Onni taitaa kulkea paikassa kuin paikassa, kuin kuningas ja jos joku tulee vastaan, niin nassu naarmuilla. Oskulla ei naarmuja ole, se on harvinaista.

      Kivaa viikonloppua <3

  • Oi kuinka suloinen tarina, ihania nuo teidän kaikki eläimet. Teillä on varmasti niin ihanan kotoista ja hyvä tunnelma, kun on eläimiä ympärillä.

    • Sanotaanko, että on koko ajan häppeninkiä ja härdelliä, ehkä kotoisaa, välillä hih jopa rasittaavaa. 😉 Ihanaa viikonloppua Reetta <3

  • Onpas määrätietoisen näköisiä kissoja teillä! =D

    Kissa on aina ollut lempielukkani. Vaikka kaikista eläimistäni pidän, kyllä meidän Lakritsa taitaa saada kaikista eniten huomiota. Jos en saisi pitää kuin yhtä eläintä, kyllä se olisi kissa!

    Meidän Lakritsa on niin nynny, että naapurin Pallo tulee aina meidän pihaan ja antaa Lakritsalle köniin. Tai, sillä on aina toinen takajalka raadeltu. Paetessaan ilmeisesti sitä Pallolle tarjoaa!

    • Voi ei "paetessaan sitä pallolla tarjoaa" voi toista, ihan kuin meidän Osku <3 Osku on ihan pehmo, vaikka pukkaakin olemaan kovin määrätietoinen ilme välillä, niin on aika höntti ja Onni on todella viisas. Lakritsa on muuten aivan ihana nimi. <3

      Sama täällä, jos yksi eläin vaan ja näin tulee joskus varmasti olemaan, se on kissa. <3

      Íhanaa viikonloppua Marketta. <3

  • Upea ja ihana Onni! Olipa vaan mahtava ylläri! Meillä on nyt 1,5v. Nipsu, joka on ihanan rauhallinen kissa. Otettiin se ihan pienenä. Nyt tekis mieli saada sille kaveri. En tiedä, että sopetuisiko Nipsu toisern kissaan….Kisut on ihania ♡

    • Suloinen nimi Nipsi, muumeista. <3 Oi toinen kuulostaa niin suloiselta, kyllä kissoissa on sitä jotakin, ne lumoaa. Voi olla aluksi kyräilyä, mutta sopeutuvat kyllä ja voivat tulla parhaaksi ystäviksi, tästäkin on kokemusta. Kisut on <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Ihana Onni! Mun vanhemmilla on Pepita, joka joutui aina pesemään bestiksensä, nyt ikuisen kissanmintun mailla lepäävän Rollon. Pojat olivat kuin paita ja peppu, sellainen homokissapari 😀 Kolmantena pyöränä pyörii Marlo, joka on myös musta. Marlo on sellainen tättähäärä, tunkee itsensä joka väliin, on ADHD, hypää lavuaariin ja lotraa juoksevalla vedellä. Hän on myös sellainen sylikissa, saattaa hypätä syliin nukkumaan. Kissat ovat ihania, välillä harmittaa kun mies on allerginen. Muuten meillä kyllä olisi joko kissa tai koira.

    • Hih anteeksi naurattaa, mutta siis niin eläinmaailman totta kuin mikä. Meilläkin nuo meidän pojat olivat nuorempana aina kiinni ja nukkuivat vierekkäin, ei oikeastaan koskaan enää, tosi harvoin. Tuossa ulkokuvassa harvinainen hetki.

      Hih Marlo kuulostaa terveeltä nuorelta kissalta, niin sitä pitää, verhoja pitkin kattoon ja takaisin. 🙂

      Voi, että se on kyllä luopumista, jos ei voi pitää kissaa ja on kissaihminen. Mutta elämä on tälläistä.

      Ihanaa viikonloppua Salka <3

  • Kissapostauksia lisää, näitä on kissaihmisenä mukana lukea! Ja meilläkin on kissat nimetty ns. ihmisten nimillä…kaikki hyvin erilaisia persoonia, mutta hyvä luonne ja sosiaalisuus yhdistää niitä kaikkia! Kaksi omaa aikaisempaa kissaa olen jo joutunut saattamaan manan majoille, tuhkauurnat heistä muistuttavat ja aina kyllä kynttilät sytytetään kuolinpäivinä. Kissoja on siis aina ollut ja varmaan tulee olemaankin. Vanha Simo täyttää parin viikon päästä 13 ja joitain vanhuuden höppänäoireita on alkanut ilmetä…Hemmotellaan häntä kyllä herkuilla harva se päivä, tykkää onneksi vielä jahaltaa ja leikkiä näiden vilkkaiden tyttöjen kanssa!

    Kissamaisen hauskaa ja taikauskoistakin(!) perjantaita…13. päivä…

    • Tänään onkin oikea mustan kissan perjantai 😉 Mutta eihän nyt noin ihana Onni kenellekään huonoa onnea tuo, kamala ajatuskin moinen.

      Voi ihana, liikuttavaa <3 Näin varmaan meillekin sitten käy. Tosin meillä on aiemmin eläimet haudattu mökille ja Vikihän eilen meni kotipihalle. <3 Josko kisutkin sinne kun jonain päivänä aika jättää. En voisi kyllä minäkään ajatella eloa ilman kisuja. <3

      Ihanaa viikonloppua Heli <3

  • Hmmm. En muista milloin minut olisi yllätetty iloisesti saati vähemmän iloisesti. Mutta en ole yllätyksistä pitäväkään. Meidän 4 kissaa ovat kaikki ihania persoonia ja joskus saatan naureskella koko päivän niiden touhuille. Rontti rakastaa oliiveja ja popcorneja, Minni on niin hienohelma ja itsenäinen että joskus saatta hellyyttä osoittaa puskemalla, tosi harvoin. Sansa on maailman kiltein ja hän tykkää istua keittiön pöydällä joka aamu ja tuijotella kattoon. Leo on vasta vauva ja hän liikkuu koko ajan jossei nuku, hänen luonteensa on vielä arvoitus.

    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    • Kaikki ei muuten pidä yllätyksistä, mutta noin ihanasta ylläristä ei voisi olla tykkäämättä, kuin tuo koru on. <3

      Ooh oliiveja ja poppareita syövä kissa, mahtavaa ja ihana nimikin Rontti. <3 Jännä muuten Onni on samanlainen välillä puskee, joskus yhtäkkiä tulee syliin, mutta todella harvoin. Osku taas makailisi kaiket päivät vieressä, kuten nytkin. 🙂

      Sansa miten upea nimi taaskin, Game of Thrones <3 Tuijotella kattoon, hän miettii, pohtii ja nauttii elämästä sopivan verkkaisesti. <3

      Leo, ihana jellona, pennut ovat todella vilkkaita ja omat varpaat ovat aina öisin vaarassa pikkuisten hyökkäyksiltä. Pennut ovat niin hauskoja.

      Ihania kissotarinoita, olipa kivaa lukea. <3

      Oikein mukavaa viikonloppua koko teidän katraalle. <3

  • Vaikka olen eläinallergikko, niin on mullakin oma Onni – yhdeksänvuotias pikkupoika 🙂 Jos voisin, ottaisin koiran, ja hiukan on mielessä nakotellutkin parin rodun suhteen, että pitäisikö kokeilla miten siedättyisi. Vai siedättyisikö? Siinä se pulma.

    • <3 Onni on ihana nimi <3 Niin en tiedä miten siinä kävisi, kai ainakin hyvä olisi, että eläimiä olisi kun vauva tulee taloon, näin siedättyisi vauva. Mutta en tiedä miten tuo siedätyshoito aikuisella ja yhtäkkiä, mutta siedätyshoito kuulemma toimii. 🙂

      Kyllä eläinrakkailla tulisi saada olla oma karvatti. <3 Ihanaa viikonloppua teille <3

  • Jaa kissoista puhetta, kyllä sopii 🙂

    Meidän perheessä löytyy 2 kattikarvajalkaa. Esso, äidin poika, raitapaita jolta puuttuu toinen yläkulmahammas ja tämän johdosta kutsutaan häntä myös irvikissaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä <3

    Perheen toinen kissakirnauskis on Wivi-neiti joka on aina menossa ja jolla on pohjaton vatsa, johtunee tuosta liikkuvasta luonteesta. Tykkää kyllä sylitelläkin kun sille päälle sattuu, ihana pehmopallo pörriäinen <3 Lempinimenään on "villikissa"

    Tämä kaksikko on pitänyt huolen että meillä ei hiiret hypi pöydillä eikä muuallakaan, niin hyviä hiirikissoja jotta! Wivi-"villikissa" kyllä saisi pitää kyttäyspaikkaansa muualla kuin minun auton katolla… Murr.

    • Mahtava nimi Esso! Oi Irvikissa, voi toista pientä. <3 On se muuten mahtavaa, kun talossa ei hiiriä näy, samasta kiitän meidän poikia. Hih ja taitaa teidän Wivi olla hieman kuin Osku tuon ruuan kanssa. 🙂

      Kovastsi ihanuuksille terkkuja toivottaa meidän pojat Prrr……………….prrr……. <3

  • Kiva tarina. Onni kissa muistuttaa ulkonäöltään yhtä meidän lapsuudenkodin kissaa Miirua, joka oli muuten musta, mutta sillä oli valkoinen läikkä kaulan alla. Luonteeltaan tämä Miiru oli kuitenkin yksi lempeys. Sitten oli raitainen Busse, joka taas oli se ärhäkkä ja sähäkkä. Näiden jälkeen vanhemmilleni on tullut Löytö, jonka tarina on kaikkein mielenkiitoisin. Isäni löysi hänet talvella lumihangesta naukumasta kylmissään pentuna. Isäni otti kissan mukaansa ja kantoi sen takin uumenissa kotiin. Ottivat yhteyttä eläinsuojeluun, jos joku kisua kaipaisi. Ei kaivannut ja niin kissa jäi vanhemmilleni. Meillä taas oli pienen hetken Jessi, joka kuoli sydänvikaan vain kolemvuotiaana viime keväänä. Lapsille ja itselle suuri suru, sillä Jessi oli kanssa maailman rauhallisin kissa ja seurasi hieman koiramaisesti perässä mm. metsäretkillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud