Niin vaan kävi, että juuri Samu Samppaliini, joka oli Rommin mielestä se kaikkein pelottavin, jolle piti pomppia selkä kaarella ja suurena ja sihistä ja sähistä, niin Samu onkin nyt isoin turva ja kainalo.

Rommi valitsi itselleen isän, mutta en ole ihan varma joutuiko Samu isäksi hieman vastahakoisesti. 🙂 Samulle kaikki on hämmentävää, sillä kun Samu tuli taloon, meillä oli Onni ja Osku, jotka antoivat pentukoiralle tuta, ettei sovi hyppiä ja pomppia ja pyytää liian innokkaasti meidän kissaherroja leikkiin. Onni varsinkin räppäisi Samua pari kertaa nokalle ja Samu oppi ymmärtämään, että kissojen on hyvä antaa olla omissa oloissa.

Sitten tuli pieni Rommi, joka sihisi ja sähisi ja Samu ihmetteli, mitä pahaa oli taas tehnyt, kun taas tuli kissa, joka ei tykkää. Suhinan jälkeen on hieman outoa yhtäkkiä olla isähahmo, mutta kuten kuvista näkyy, meidän kultaiselta isyys sujuu mallikkaasti.

Rommi haettiin meille maalaistalosta, jossa Rommille syötettiin mm. nakkeja. Nyt kun Rommi on saanut hyvää kissanruokaa, on Rommi hetkessä tuplannut kokonsa. Hieman huolettaa moinen kasvupyrähdys, mutta selvästi Rommi on saattanut nakkien kanssa olla hieman nälissään ja on vain kasvanut kokoonsa.

Joskus kuitenkin pitää piiloutua ja kääriytyä omaan rauhaan, sillä niin paljon minua rakastetaan tässä perheessä, että joskus pieni kissanpentu haluaa olla myös ihan yksin.

Facebook ei oikein tykkää kissakuvista ja saattaa luulla kissakuvia nostokuvina eläinten myynniksi tai pentutehtailuksi, siksi en enää laita kissanpentukuvia nostokuviksi ja tästä syystä tähän isyyspostaukseen laitoin täytekuviksi Nalle Puhin, joka ihanana karvapalleroisena sopii eläinaiheisiin juttuihin kuin nenu nassuun. Meidän Samuhan on hieman kuin Nalle Puh. Hieman simppeli, mutta sydän kultaa, ahnas pöperölle, mutta tykkää kovasti muista karvaisista ystävistä.

Miten siellä, onko jakaa tarinoita erilaisista eläinystävistä ja saa todella olla myös samaa rotua.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille. <3