Avainsana: koira

Pullollaan arkista rakkautta!

Pullollaan arkista rakkautta!

En tiedä saako tälläisiä sanoa ääneen, koska monilla on asiat kovin huonolla tolalla, mutta oli pakko vaimentaa omaa sisäistä kitinää ja tuumia, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Saan ulkoilla, voin soittaa ystäville ja ruokaa on kaapissa ja paljon muuta. Tässä on jo sellaisia arvoja, että nämä jos vielä menettäisi, niin ymmärtäisin rakastaa tätä hetkeä, jossa olemme nyt, olla kiitollinen tästä.

Kuinka paljon ihmiseltä pitää viedä asioita, jotta voi ymmärtää pienimmänkin asian arvon. Jos nämä kaikki miljoonat asiat, joita meillä vielä on, vietäisiin, voi pojat miten osaisimmekaan arvostaa nyt tätä hetkeä. Tämän hetken arvostamiseen pyrin ja saan iloa perheestä, ulkolenkeistä, kevätsäästä, auringon paisteesta, perheen karvaisista olennoista ja kuulkaas ruoasta. En tiedä miten pallerona tästä kaikesta vielä suoriudun, mutta myönnän, herkut lohduttaa. Onneksi on koira, joka pakottaa ulos, silloinkin kun on siipi maassa tai yksinkertaisesti vain lamaantunut.

Sain aikoinaan ystävän äidiltä sämpyläreseptin, sämpylät joista tuli myös meidän perheen suosikki. Moni kotoisa hetki muistuu mieleen ystävän perheessä, kun ystävän äiti leipoi aina tuosta noin vaan ruoan kylkeen näitä sämpylöitä.

Nyt Facessa pyörii haaste nuoruuden kuvista ja vaikka en ole vielä haasteeseen osallistunut, niin joku nostalgia fiilis tässä on meneillään. Nyt on aikaa ajatella mennyttä ja niitä hyviä muistoja ja muistoihin liittyviä ihmisiä. Voi miten onkaan ihmisiä ikävä.

Sielu kaipaa kotoisia, sydäntä lämmittäviä asioita, mummin raparperisoppaa ja lihapullia, pannukakkua, peltipitsaa ja näitä ystävällä syömiä sämpylöitä, joiden reseptin olen joskus aiemminkin täällä jakanut, mutta hei resepti lienee jo unholaan jäänyt.

Mietin voiko sämpylöistä tehdä blogijuttua, niin pieni aihe, mutta nämä sämpylät ovat itselle tärkeitä ja se tunne, miten oma perhe ilahtuu näistä, kun näitä leivon ja miten ilahduin, kun ystävän kotona näitä sain.

Nämä eivät ole jokapäiväinen herkku vaikka voisivatkin olla, sillä olen laiskanpulskea leipoja. Mutta aina, kun näitä on pyöräytetty, oli meillä vieraita, aikuiset lapset käymässä tai ihan perheen kesken, niin nämä sämpylät ovat olleet hitti. Sämpylät jotka on syöty hetkessä pois, joita on aina kehuttu ja joiden saamisesta iloittu ja jotka ovat tuoneet perheenjäsenille hymyn huulille.

Nämä ovatkin sellaiset hyvän mielen sämpylät, ei mitään extraa, mutta pullollaan juuri sitä arkista rakkautta.

Arkirakkaussämpylät:

1/2 litraa maitoa: lämmitä kädenlämpöiseksi

1rkl suolaa

3rkl siirappia

50g sulatettua rasvaa

3dl grahamjauhoja

1dl kaurahiutaleita

50g hiivaa

Olen lisännyt vehnäjauhoja ja öljyä vielä vaivaamiseen. Kohotetaan taikinaa n. tunti

Laitetaan kylmään uuniin, jotta nousevat vielä uunissa ja nostetaan uunin lämpö samalla 180 asteeseen, riippuen hieman uunista. Näistä sämpylöistä tulee sydämellisen pehmeitä ja kuohkeita.

Mitäpä tänne, arjen pieniä iloja, vaihtelevaa synkkyyttä ja pientä ahdistelua ja suurta kiitollisuutta siitä, että kaiken valossa ilon aiheita on ja niin klisee kuin onkin, pitkän yön jälkeen koittaa aina valoisa päivä.

Eli nyt on hyvä kruunata vaikka se arkisinkin sämpyläateria kynttilöillä Kaunottaren ja Kulkurin tapaan.

Miten siellä, millä fiiliksillä ja onko jakaa jotain kivaa arkiruokavinkkiä tai leivontaniksiä tai jotain äidiltä perittyä hyvää reseptiä, jotain oikein nostalgista ja kotoisaa, sellaista mikä on tuonut aina juuri sinulle sen lämpimän fiiliksen sydänalaan.

Sydämellistä uutta viikkoa kaikille. <3