Ehdin tänä kesänä käydä 11:sta kertaa elokuvissa ja ehtiihän tässä elokuussa vieläkin. Elokuvat ja ulkona välillä syöminen ovat olleet tämän kesän ehdottomia kohokohtia. Tapahtumia, jotka saaneet olon tuntumaan jopa normaalilta.

Mikä voisi olla kivempaa kuin käydä hömpöttelemässä, syömässä hyvää ruokaa ja elokuvissa ja tällä kertaa yhdessä tädin ja hyvän ystävän kanssa.  Leffana ”Ole niin kiltti, älä rakasta häntä,” joka perustuu Jojo Moyesin romaaniin. 

Elokuva kertoo kaksi rakkaustarinaa ja tarinat kietoutuvat toisiinsa rakkauskirjeiden välityksellä kahdessa aikakaudessa. Nykyajassa ja 1960-luvulla.  Naisnäyttelijät Shailene Woodley ja Felicity Jones  ovat erinomaisia rooleissaan ja Felicity Jones aidolla luonnollisella näyttelemisellään on yksiä lempinäyttelijöitä nuorista näyttelijöistä tällä hetkellä. 

Elokuvassa sukkuloidaan nykyajassa ja 1960-luvun Lontoossa ja Rivieralla. Puvustus, maisemat, meikit, sisustus, kaikki luotu sellaisella pieteetillä, että itse elokuva oli suuri visuaalinen nautinto.  Ennen kaikkea elokuva on kuitenkin rakkaustarina ja mitä eniten tässä elämässä tarvitaan, on rakkautta. Kävimme elokuvissa nauttimassa suuren rakkaustarinan ajatuksella, koskaan ei ole liian myöhäistä rakkaudelle.  

Rakastan käydä elokuvissa, sillä mikään ei rentouta, vie muihin maailmoihin, aikamatkoille, saa tutustumaan erilaisiin ihmisiin, historiallisiin seikkailuihin, vain taivas on rajana, eikä elokuvissa sekään. 

Elokuvat vievät rentouttavalla tavalla toisiin maailmoihin ja erilaisille seikkailuille. Menkää ihmeessä katsomaan tämä visuaalisesti upea ja herkkyydellä näytelty elokuva. Kun astuimme sisään elokuvateatteriin ja ennen kuin elokuvateatterin ovi meni kiinni, leffahenkilökunta vielä pesi oven. Istuimme turvavälein ja olo tuntuu elokuvissa ihanan turvalliselta. 

Naurattaa tässä kuvassa, että valkoista mahaa näkyy tuolta vyön kohdalta ja naama on ihan punainen, koska tein kotona pienen kauneushoidon, joka ei oikein sopinut omalle punakalle iholle. 🙂

Ostimme uuden sängyn ja olen nukkunut sängyssä mielettömän hyvin ja myös perussetillä eli huonosti, koska elämä nyt vaan on sellaista. Mutta sänky on aivan ihana ja uuden sängyn kanssa oivaltaa, mikä kauhea rotjake vanha sänky olikaan.

Tässä sängyssä tekisi mieli tovi nyt asua ja uusi sänky on tällä hetkellä kodin mukavin paikka.

Sängyn uusimisessa oli se hauska piirre, että taas meni dominoefektinä moni muukin asia uusiksi ja sänky teetti meille kahden illan työrupeaman. Taas lähti rojua roskikseen ja pois, mikä on vallan ihanaa.

Eläinten välinen ystävyys liikuttaa ja on meillä kiltit pojat, koska kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa erinomaisesti.

Tapasin tällä viikolla ystävää 10 vuoden tauon jälkeen.

Jännää miten joidenkin ihmisten kanssa on heti kuin eilinen, kuin aikaa ei olisi lainkaan soljunut välissä.

Tutustuttiin Latviassa ja oltiin hurjasti tekemisissä. Ensimmäinen ihminen, joka tuli katsomaan tytärtä synnytyssairaalaan.

Ystävässä ei aika näkynyt, sanoinkin sen toiselle, kohteliaasti hän sanoi saman minulle, johon oli pakko vastata ”mitä nyt 20kg.”

En tiedä milloin taas tavataan, mutta varmasti taas joku päivä päivitetään toistemme kuulumiset.

Ystävyyttä on erilaista, kaikki ystävyyssuhteet eivät vaadi jatkuvaa yhteyttä, mutta silti ystävä on siellä.

Tuli rikas olo eilen, olla siinä hetkessä missä kaksi ihmistä kohtaa pitkän tauon jälkeen. 💚

Toisen ystävän kanssa meno peruuntui, koska meille tuli tämä flunssahässäkkä.

Tähän ei voi muuta sanoa kuin, onneksi on ystäviä.

Flunssaa on perheessä pukannut ja aina ilahduttaa suuresti negatiivinen testitulos. Tällä kertaa jo oli sellainen tunne, että osuisiko nyt meidän perheen kohdalle kouluista mahdollisesti tullut korona, mutta ei onneksi.

Tuleva talvi ahdistaa ja yritän kaikkeni mennä päivä kerrallaan, missä olen huono, sillä murehdinhan jo vanhoja päiviä. Mutta siltikin pitää yrittää nauttia kaikista kausista ja syksy on aina kiva, tykkään syksystä ja kesän jälkeen luvalla koteloitumisesta.

Paitsi tällä kertaa koteloituminen ei tunnu ihan samalta, sillä elämä tuntuu yhdeltä koteloitumiselta.

Joka päivä on pakko lukea uutiset vaikka aina ne ahdistaa. Voisiko uutisissa olla myös kivojen uutisten osuus, kai maailmalla tapahtuu mukavia asioita myös? Uutiset ovat pelkkää negatiivisuutta ja kun kaikkea vyöryy ylettömästi, niin tulee negatiivinen olo itsellekin.

Enkä sano, etteikö olisi syytä negatiivisuuteen, maailmalla tapahtuu hirveitä asioita ja koronakolikon kaksi puolta mittelee peitsiään milloin missäkin klikkiotsikoissa ja ihmisten somekanavilla. Olen hirmuisen väsynyt vastakkainasetteluun ja jopa vihamieliseen inttämiseen, missä ihmisillä on tarve osoittaa vastakkaisen mielipiteen omaava henkilö hölmöksi ja oma itse jotenkin paremmaksi. Eikö vaan voitaisi olla eri mieltä, ilman erityisempiä alleviivauksia. Omaa egoa on turha ottaa näihin keskusteluihin mukaan, tyyliin minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

Mutta voisiko silti olla myös ne höyhenenkevyet uutisosuudet tyyliin ”Ankka ja krokotiili ystävystyivät”, ”Mies kutoi maailman pisimmän kaulaliinan” tai ”Miten hyvät teot kantavat hedelmää.” Jotain tällaista kaipaan, joka toisi myös iloa elämään.

Estrogeenista sen verran, haha upotan tämän joka juttuun, mutta kun aihe on tapetilla täällä. Että geeli on sopinut paremmin kuin suihke. Suihke oli aluksi ihan wow ja sitten alkoi lätsähtämään. Geeli on pitänyt paremmin ahdistukset poissa ja antanut armolliset unet ajoittain.

Psykologin käynnit olen ajatellut jättää, sillä vaikka kaikkien tulisi varmaan hoitaa mieltään psykologilla ajoittain ja psykologini on ihana tyyppi, ovat ongelmani lähtökohtaisesti johtuneet vaihdevuosista ja näin taustasyitä ei tarvitse enempää selvittää.

Toinen syy on se, että omaan pirtaan huolipäiväkirja, tehtävät netissä ja pysäytyssanat eivät toimi, ei millään taikaiskulla ja ehkä sitä vaan oli tarve jutella puolueettomalle ihmiselle elämästä, koska välillä mieli kiertää kehää ja ei viitsi läheisiään ajatuksillaan rasittaa liikaa.

Kuitenkin kovin ratkaisukeskeiseltä hommeli vaikuttaa, joten ehkei ole oma juttu, sillä tosiaan ehkä olisin halunnut vain jutella, en mitään muuta ja saada omiin ajatuksiin peilausta ja freesausta. Toisaalta ihminen prosessoi mielessään koko ajan, joten kai se oma pää toimii ihan hyvänä asioiden jauhattimena, nyt varsinkin kun estrogeenivajaus ei enää sössi ahdistuksineen tätä prosessia.

Olen myös jonkin verran miettinyt blogien kohtaloa. Kaikki tuntuu tapahtuvan nopeasykkeisemmillä kanavilla ja esimeriksi Instagramista on tullut todella suosittu ja olen huomannut, että siivu blogin lukijoista/ihmismääristä on siirtynyt sinne.

En tiedä mitä ajatella, enteileekö tämä blogien loppua jossain kohden, aika aikansa kutakin? No se jää nähtäväksi.

Huomaan, että oma polte kirjoittaa tänne on harventunut, sillä mistä kirjoittaa, kun koronan vuoksi elämässä on jumitila. Kun ihmisellä ei ole entiseen tapaan ihmiskohtaamisia, ei pääse vuorovaikuttamaan ja omat ajatukset kiertävät kehää.

Kun uutisoinnit jauhavat miltei samoja asioita, mistä laajentaa omaa mieltä?

Kyllä itselle tämä korona-aika ja vuorovaikutusten romahtaminen on romahduttanut oman mielen pysäytystilaan. Tuntuu jopa turhauttavalta kirjoittaa muusta, kuinka sitä kehtaa vaikka pohtia pinnallisia sielujen syövereitä, kun maailma on sekaisin ja jotenkin jumissa.

Silti koronasta valittaminen tuntuu luxusongelmalta, jos vertaa Afganistanin tilanteeseen. Meillähän on loppupeleissä kaikki hyvin.

Miten siellä, mitä teidän viikkoon kuuluu ja millä mielellä syksyyn?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille. <3