Viikon mietteet

Viikon mietteet

Ehdin tänä kesänä käydä 11:sta kertaa elokuvissa ja ehtiihän tässä elokuussa vieläkin. Elokuvat ja ulkona välillä syöminen ovat olleet tämän kesän ehdottomia kohokohtia. Tapahtumia, jotka saaneet olon tuntumaan jopa normaalilta.

Mikä voisi olla kivempaa kuin käydä hömpöttelemässä, syömässä hyvää ruokaa ja elokuvissa ja tällä kertaa yhdessä tädin ja hyvän ystävän kanssa.  Leffana ”Ole niin kiltti, älä rakasta häntä,” joka perustuu Jojo Moyesin romaaniin. 


Elokuva kertoo kaksi rakkaustarinaa ja tarinat kietoutuvat toisiinsa rakkauskirjeiden välityksellä kahdessa aikakaudessa. Nykyajassa ja 1960-luvulla.  Naisnäyttelijät Shailene Woodley ja Felicity Jones  ovat erinomaisia rooleissaan ja Felicity Jones aidolla luonnollisella näyttelemisellään on yksiä lempinäyttelijöitä nuorista näyttelijöistä tällä hetkellä. 


Elokuvassa sukkuloidaan nykyajassa ja 1960-luvun Lontoossa ja Rivieralla. Puvustus, maisemat, meikit, sisustus, kaikki luotu sellaisella pieteetillä, että itse elokuva oli suuri visuaalinen nautinto.  Ennen kaikkea elokuva on kuitenkin rakkaustarina ja mitä eniten tässä elämässä tarvitaan, on rakkautta. Kävimme elokuvissa nauttimassa suuren rakkaustarinan ajatuksella, koskaan ei ole liian myöhäistä rakkaudelle.  


Rakastan käydä elokuvissa, sillä mikään ei rentouta, vie muihin maailmoihin, aikamatkoille, saa tutustumaan erilaisiin ihmisiin, historiallisiin seikkailuihin, vain taivas on rajana, eikä elokuvissa sekään. 


Elokuvat vievät rentouttavalla tavalla toisiin maailmoihin ja erilaisille seikkailuille. Menkää ihmeessä katsomaan tämä visuaalisesti upea ja herkkyydellä näytelty elokuva. Kun astuimme sisään elokuvateatteriin ja ennen kuin elokuvateatterin ovi meni kiinni, leffahenkilökunta vielä pesi oven. Istuimme turvavälein ja olo tuntuu elokuvissa ihanan turvalliselta. 

Naurattaa tässä kuvassa, että valkoista mahaa näkyy tuolta vyön kohdalta ja naama on ihan punainen, koska tein kotona pienen kauneushoidon, joka ei oikein sopinut omalle punakalle iholle. 🙂

Ostimme uuden sängyn ja olen nukkunut sängyssä mielettömän hyvin ja myös perussetillä eli huonosti, koska elämä nyt vaan on sellaista. Mutta sänky on aivan ihana ja uuden sängyn kanssa oivaltaa, mikä kauhea rotjake vanha sänky olikaan.

Tässä sängyssä tekisi mieli tovi nyt asua ja uusi sänky on tällä hetkellä kodin mukavin paikka.

Sängyn uusimisessa oli se hauska piirre, että taas meni dominoefektinä moni muukin asia uusiksi ja sänky teetti meille kahden illan työrupeaman. Taas lähti rojua roskikseen ja pois, mikä on vallan ihanaa.

Eläinten välinen ystävyys liikuttaa ja on meillä kiltit pojat, koska kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa erinomaisesti.

Tapasin tällä viikolla ystävää 10 vuoden tauon jälkeen.

Jännää miten joidenkin ihmisten kanssa on heti kuin eilinen, kuin aikaa ei olisi lainkaan soljunut välissä.

Tutustuttiin Latviassa ja oltiin hurjasti tekemisissä. Ensimmäinen ihminen, joka tuli katsomaan tytärtä synnytyssairaalaan.

Ystävässä ei aika näkynyt, sanoinkin sen toiselle, kohteliaasti hän sanoi saman minulle, johon oli pakko vastata ”mitä nyt 20kg.”

En tiedä milloin taas tavataan, mutta varmasti taas joku päivä päivitetään toistemme kuulumiset.

Ystävyyttä on erilaista, kaikki ystävyyssuhteet eivät vaadi jatkuvaa yhteyttä, mutta silti ystävä on siellä.

Tuli rikas olo eilen, olla siinä hetkessä missä kaksi ihmistä kohtaa pitkän tauon jälkeen. 💚

Toisen ystävän kanssa meno peruuntui, koska meille tuli tämä flunssahässäkkä.

Tähän ei voi muuta sanoa kuin, onneksi on ystäviä.

Flunssaa on perheessä pukannut ja aina ilahduttaa suuresti negatiivinen testitulos. Tällä kertaa jo oli sellainen tunne, että osuisiko nyt meidän perheen kohdalle kouluista mahdollisesti tullut korona, mutta ei onneksi.

Tuleva talvi ahdistaa ja yritän kaikkeni mennä päivä kerrallaan, missä olen huono, sillä murehdinhan jo vanhoja päiviä. Mutta siltikin pitää yrittää nauttia kaikista kausista ja syksy on aina kiva, tykkään syksystä ja kesän jälkeen luvalla koteloitumisesta.

Paitsi tällä kertaa koteloituminen ei tunnu ihan samalta, sillä elämä tuntuu yhdeltä koteloitumiselta.

Joka päivä on pakko lukea uutiset vaikka aina ne ahdistaa. Voisiko uutisissa olla myös kivojen uutisten osuus, kai maailmalla tapahtuu mukavia asioita myös? Uutiset ovat pelkkää negatiivisuutta ja kun kaikkea vyöryy ylettömästi, niin tulee negatiivinen olo itsellekin.

Enkä sano, etteikö olisi syytä negatiivisuuteen, maailmalla tapahtuu hirveitä asioita ja koronakolikon kaksi puolta mittelee peitsiään milloin missäkin klikkiotsikoissa ja ihmisten somekanavilla. Olen hirmuisen väsynyt vastakkainasetteluun ja jopa vihamieliseen inttämiseen, missä ihmisillä on tarve osoittaa vastakkaisen mielipiteen omaava henkilö hölmöksi ja oma itse jotenkin paremmaksi. Eikö vaan voitaisi olla eri mieltä, ilman erityisempiä alleviivauksia. Omaa egoa on turha ottaa näihin keskusteluihin mukaan, tyyliin minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

Mutta voisiko silti olla myös ne höyhenenkevyet uutisosuudet tyyliin ”Ankka ja krokotiili ystävystyivät”, ”Mies kutoi maailman pisimmän kaulaliinan” tai ”Miten hyvät teot kantavat hedelmää.” Jotain tällaista kaipaan, joka toisi myös iloa elämään.

Estrogeenista sen verran, haha upotan tämän joka juttuun, mutta kun aihe on tapetilla täällä. Että geeli on sopinut paremmin kuin suihke. Suihke oli aluksi ihan wow ja sitten alkoi lätsähtämään. Geeli on pitänyt paremmin ahdistukset poissa ja antanut armolliset unet ajoittain.

Psykologin käynnit olen ajatellut jättää, sillä vaikka kaikkien tulisi varmaan hoitaa mieltään psykologilla ajoittain ja psykologini on ihana tyyppi, ovat ongelmani lähtökohtaisesti johtuneet vaihdevuosista ja näin taustasyitä ei tarvitse enempää selvittää.

Toinen syy on se, että omaan pirtaan huolipäiväkirja, tehtävät netissä ja pysäytyssanat eivät toimi, ei millään taikaiskulla ja ehkä sitä vaan oli tarve jutella puolueettomalle ihmiselle elämästä, koska välillä mieli kiertää kehää ja ei viitsi läheisiään ajatuksillaan rasittaa liikaa.

Kuitenkin kovin ratkaisukeskeiseltä hommeli vaikuttaa, joten ehkei ole oma juttu, sillä tosiaan ehkä olisin halunnut vain jutella, en mitään muuta ja saada omiin ajatuksiin peilausta ja freesausta. Toisaalta ihminen prosessoi mielessään koko ajan, joten kai se oma pää toimii ihan hyvänä asioiden jauhattimena, nyt varsinkin kun estrogeenivajaus ei enää sössi ahdistuksineen tätä prosessia.

Olen myös jonkin verran miettinyt blogien kohtaloa. Kaikki tuntuu tapahtuvan nopeasykkeisemmillä kanavilla ja esimeriksi Instagramista on tullut todella suosittu ja olen huomannut, että siivu blogin lukijoista/ihmismääristä on siirtynyt sinne.

En tiedä mitä ajatella, enteileekö tämä blogien loppua jossain kohden, aika aikansa kutakin? No se jää nähtäväksi.

Huomaan, että oma polte kirjoittaa tänne on harventunut, sillä mistä kirjoittaa, kun koronan vuoksi elämässä on jumitila. Kun ihmisellä ei ole entiseen tapaan ihmiskohtaamisia, ei pääse vuorovaikuttamaan ja omat ajatukset kiertävät kehää.

Kun uutisoinnit jauhavat miltei samoja asioita, mistä laajentaa omaa mieltä?

Kyllä itselle tämä korona-aika ja vuorovaikutusten romahtaminen on romahduttanut oman mielen pysäytystilaan. Tuntuu jopa turhauttavalta kirjoittaa muusta, kuinka sitä kehtaa vaikka pohtia pinnallisia sielujen syövereitä, kun maailma on sekaisin ja jotenkin jumissa.

Silti koronasta valittaminen tuntuu luxusongelmalta, jos vertaa Afganistanin tilanteeseen. Meillähän on loppupeleissä kaikki hyvin.

Miten siellä, mitä teidän viikkoon kuuluu ja millä mielellä syksyyn?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille. <3



36 thoughts on “Viikon mietteet”

  • Hei Tiia, älä vaan suunnittele blogipäivitysten lopettamista, blogisi on Ihana, sitä on kiva lukea, olkoonkin aihe ihan mikä tahansa…Häntä pystyyn ja jatka samaan malliin🌹yt.sari

    • Olet kultaa, kiitos ihan mielettömän paljon Sari. Noin yleisesti tässä pohdin blogien hiljentymistä ja toki sitä, mistä ammentaa, kun tämä omakin elämä on yhtä mökkihöperöä menoa. Mutta vielä en lopeta, kyllä sen tietää, kun on aika laittaa pillit pussiin.

      Mitä ihanimpia syyspäiviä Sari. <3

  • Ihana muki ja lemmikit! No, meikäläinen täällä kipuilee omaa kriisiään ja luulenpa löytäneeni tilanteeseen aika räväkän ratkaisun.

    Iloiset uutiset olisivat tosiaan kivoja. Ahdistaa nuo uutiset, joissa aina tapetaan, kuollaan, nähdään nälkää yms. No, se on karua ja julmaa maailmaa, mutta kaipa täällä jotain hyvääkin on.

    • En malta odottaa, mikä ratkaisu on siellä tuloillaan. <3

      Kyllä maailma on sekä hyvä, että paha. <3

      Ihanaa syksyn alkua Satu. <3

  • Minullakin blogitahti on hidastunut ja jotenkin olen ollut siitä oikeastaan tyytyväinen. Minulla lukijamäärät ovat pysyneet lähes samoina kuin ennenkin ja kyllä vain, on tullut pari kertaa sanomista siitä, että en päivitä instaa kovin usein. Yritän laittaa aina kuvan päivässä, mutta olen armottoman huono tuolla story puolella. Arjesta suurin osa menee töissä ja en osaa kertoa siitä mitää paljastamatta asioita, joita ei sovi paljastaa 🙂
    Syksyä en odota innolla, en ole syksyihminen, vaikka olen sitä viimeisen parin vuoden aika oppinut sietämään. Kynttilät ja villasukat on valmiiksi kaivettu esiin, mutta teevarasto vaatii täyttöä.
    Ihanaa sunnuntaita sinulle ihana Tiia <3

    • Bloggaamisen pitää olla kivaa, muuten tässä ei ole mitään järkeä. Joskus oli vauhdikasta ja tuli kirjoiteltua usein, mutta nyt kun tahti on hiljentynyt, on se varsin normaali ilmiö vuosien bloggaamiseen ja hyvä asia vain. Ihan sama fiilis. Omaan tahtiin ja paineetta.

      Sama, nuo storyt eivät vaan ole oma juttu ja se, että höpöttelisin niitä näitä mitä milloinkin. En vaan halua seistä koko ajan kameran edessä tai jakaa elämääni. Joillekin se sopii ja toisille taas ei. Kukin tosiaan tavallaan.

      Totta tuokin, että niin paljon mielessä pyörii läheiset, sitten korona ja sitten vielä vaihtarit, niin mitäs tässä muuta ammentaisi, hih.

      Oikein ihanaa viikkoa Outi. <3

  • Ei saa lopettaa blogipäivityksiä! Näitä on aina mukava lukea ja saa ajatukset muualle, jos oikein ahdistaa. Instagram on kiva, mutta jotenkin se ei ole niin syvällinen kuin blogi.

    Täällä on huomenna paluu arkeen. Loma on ohi tai vielä on yksi viikko pitämättä, mutta pidän sen myöhemmin syksyn aikana 1-2 päivän jaksoissa. Loman loppuminen vasta ahdistaakin. 🙁

    Tsemppiä sinne Tiia! <3

    • Ihan yleisesti tässä vaan pohdin blogien kohtaloa ja myös sitä, miten vuorovaikutus on inspiroivaa ja tärkeää, että ajatukset juoksee. Jos vaan kotona möllöttää, niin pää lyö ihan tyhjää. Eli vielä en ole lopettamassa, enkä edes mieti sellaista. Mutta kyllä sen tietää, kun oikea aika on.

      Ihanaa, että lomaa jäi syksylle säästöön. Tsemppiä töihin ja tuo loman loppumisahdistus on karseaa!

      <3

  • Hyvä sänky on kyllä must. Toki itsekin välillä pyörin sängyssä, mutta ei ainakaan epämukavan pedin takia täydy valvoa. Itsekin olen tyhjentänyt vimmalla kaappeja kun Klaus on pois. Olen rauhalla saanut levitellä tavaroita, päättää mitä heitän pois, mitä vien kierrätykseen ja mitä teen lopuilla – ja järjestää ne paremmin.

    Olen myös huomannut miltei kaikkien seuraamieni blogien postaustahdin hidastuneen. Niin on myös oma blogini hidastunut vaan ei ihan hiljentynyt. Kun oma elämä on aikalailla hissuttelua ilman suurempia virikkeitä, ei ole niin paljon sisältöäkään. Ja välillä toki kun maailma on jatkuvassa kaaoksessa, omat ilot ja surutkin tuntuvat usein aika vähäpätöisiltä. Insta on niin paljon helpompi, ymmärrän miksi moni on siirtynyt tuottamaan sisältöä sinne.

    • Ihan must. 🙂

      Eikö olekin ihanaa, kun saa rauhassa ja ajan kanssa siivoilla ja järkkäillä.

      Sanoitat ajatukseni juurikin, juuri samalla tavalla ajattelen niin blogeista ja ainstasta. En ole tässä kohden lopettamassa kumpaakaan.

      Oikein ihanaa syyskuun alkua Tuuli. <3

  • Hei:
    Dianan kuulumisia en ole aikoihin huomannut.Onhan kaikki hyvin?

    • Hei Sari❤️Kiitos kun kysyit ja välität. Ei kaikki ei ole hyvin, Diana menehtyi äkillisesti toukokuussa. Dianan kuolema oli niin suuri järkytys meille, etten ole pystynyt enkä halunnut käsitellä asiaa täällä.

      Suru ja ikävä ovat edelleen joka päivä läsnä.

      Rommi hankittiin Mikille ystäväksi, Miki muuttui apaattiseksi Dianan menehdyttyä. Mutta toki kaikki rakastamme Rommia vaikka ei Dianan paikkaa voi viedä.

      Ihanaa syksyn odotusta sinulle ❤️

  • Voi onko teidän Diana menehtynyt, lämmin halaus <3 Ihana tuo Rommi, hänen seikkailuja olenkin nähnyt instassa. Itse olen herätellyt blogiani henkiin kulttuuripostausten merkeissä ja totta insta näyttää ottavan blogeilta sijaa. Kaunista syksyn alkua sinulle Tiia

    • Lämmin kiitos kultainen Kristiina ja tiedän miten kissat ovat lähellä sinun sydäntä myös. <3

      Rommi on aivan super ja sellainen mutkaton poika. <3

      Kiitos myös osanotosta, vieläkin tekee niin pahaa Dianan menetys, etten siitä sen kummemmin halua puhua. Meidän perheen suru ja Diana reppana, eivät kuulu someen.

      Ihanaa syksyn alkua Kristiina. <3

  • Ihanaa, että vielä viitsit blogia kirjoitella. En ole päässyt vielä instan syövereihin, joten minulle blogit ovat tärkeitä.

    • Niin ihanaa kuulla ja kirjoittaminen on tärkeää. Insta on toki kiva myös, mutta sellaista nopeasykkeistä. Kyllä sinnekin välillä jotain yritän raapustaa ja ihmiset kyllä mielellään siellä myös osallistuvat keskusteluun.

      Oikein ihanaa syksyn alkua Satu. <3

  • Minäkin toivon ettet lopettaisi blogin päivittämistä. Moni entinen blogi on lopettanut, mikä on ikävä juttu.
    Tätä päivää taitaa olla enemmän Instat ja muut lyhyemmät mediat.

    Sinunlaisellesi blogille näyttää edelleenkin olevan kysyntää ja onhan sinulla oma uskollinen lukijakuntasi. (= me!!)
    On kiva kukea mietteitäsi.

    Toki ymmärrän senkin jos oman elämän avaaminen tuntemattomille jossain vaiheessa alkaa tuntua vaikealta tai jopa turhalta.

    Teet varmaan tässä ( -kin asiassa) mitä sydämesi sanoo!

    Kivaa tätä viikkoa!

    • Lämmin kiitos Madame Dragonfly. <3

      Ihan yleisesti tässä mietin blogien kohtaloa ja tiettyä väsähtämistä blogien suhteen eli moni on lopettanut ja postaustahti on hiipunut. Toisaalta se on vain hyvä asia, tuo postaustahdin hiipuminen. Ei ole mitään järkeä kirjoittaa joka päivä, kuten tuli tehtyä vauhtivuosina. Silloin tosin oli enemmän asiaa. Mietityttää myös tämä aika, kontaktit ovat aika vähissä ja vuorovaikutus ja selkeästi itselle se on sellainen kirjoittamisen lähde selvästi.

      Niin ihana kuulla, jos tykkäät, sillä tykkään valtavasti sinusta ja olen jopa kuvakaapannut, jotkut kommenttisi, josta saan valtavasti voimaa. Eli kiitos.

      Kyllä, kaikkea myös tuota on tullut pyöriteltyä, että onko tullut oltua liian avoin, miksi on kirjoittanut avoimesti tunteistaan jne. Mutta se tunne nousee päällimmäiseksi, että asioista on hyvä puhua ja tuntemukset ovat universaaleja. Joskus on jopa tullut iso inho itseään kohtaan, että mikä järki koko hommassa on, mutta plussat ovat voittaneet tähän asti.

      Uskon, että sitä tietää, kun tietää, että on aika lopettaa.

      Oikein ihanaa tätä viikkoa sinulle ja syksyn alkua. <3

  • Minä olen tarinoiden ja kirjoitusten ystävä ja vannoutunut kannattaja, joten minulle blogit ovat yhä edelleen ajankohtaisia. Tokihan olen huomannut monen lopettaneen, mutta toistaiseksi minulla tuntuu olevan joku tarve tallettaa elämääni kirjoitettuun muotoon. Instasta tykkään kyllä, mutta ei se ole sama asia kuin kirjoitukset. Olen varmaan viimeisiä dinosauruksia 😀 nuorisoa ei voisi vähempää kiinnostaa kirjoittaminen eikä edes lukeminen, kaikki pitää olla videoina 😉

    Ikävää, että Diana menehtyi. Otan osaa.

    • Kuin myös vaikka huomaan tarinankerronnan hiljentyneen, koska tässä ollaan hieman mökkihöperönä. Mistä ammentaa, kun ei ole samanlaista vuorovaikutusta. Mutta ehkä se tästä.

      Ihan niin totta, kaikki pitäisi olla videoina ja itse en ainakaan jaksa videoida tässä koko ajan elämääni, eikä ole tarvettakaan.

      Lämmin kiitos Rva Kepponen ja sydämellistä syksyn alkua sinulle. <3

  • 1)Tuo leffa on pakko nähdä. 2) Rommi on ihana ja kiva kun kaikki pojat ovat kavereita!
    3) Uusi sänky on varmasti ihana ja sehän pitäisikin vaihtaa uuteen aina tietyn ajan välein. No meillä meni viime kesänä uusiksi osaltaan sillä se alimmainen pohja oli vielä ihan jees ja niin ostimme vaan uuden osan sänkyyn:)
    4) Mietin välillä ihan samaa, että onkohan blogivillitys nyt hiipumassa ja kaikki tapahtuu nopeasti instassa?? On se toki vaikuttanut omaan postaustahtiin ja instassa tulee enemmän nykyisin vietettyä aikaa, kuin ennen.

    • Ehdottomasti, kun kerrat tykkäät kirjoistakin. 🙂

      Rommi tykkää kaikista, mutkaton kaveri, mutta niinhän meidän karvaiset aina ovat olleet.

      Uusi sänky on kyllä ihana asia ja totta kai pitää aina tosiaan välillä uusia. Tämä taitaa olla nyt meidän neljäs sänky eli viiden vuoden välein ollaan uusittu.

      Kyllä juuri näitä mietin, että mitenköhän blogien käy. Ainakin yritykset haluavat aika pitkälle vain instayhteistyötä.

      Oikein ihanaa syyskuun alkua Minna. <3

  • Voi, älä lopeta blogia. Tykkään siitä.
    Syksy on alkanut ja myrskyäkin jo luvataan.
    Kovasti tuo tavaroiden pois laittaminen on menossa. Vielä olis ainaki yks paikka läpikäymättä.
    Olen monesti miettinyt Dianaa. En vaan ole uskaltanut kysyä. Pelännyt juurikin tuota mistä kerroit. Olipa surullinen uutinen.
    Hyvää viikkoa sinne.

    • Lämmin kiitos Leena ja tosiaan ihan yleisesti pohdin tässä blogien kohtaloa ja maailman menoa ja toki sitä, että mistä nyhjäistä, jos elämässä ei paljoa tapahdu. Kaikkien meidän mieli varmaan paljon pyörii koronassa ja ei siitä jaksa koko ajan kirjoittaa. Jonain päivänä kaikki loppuu, mutta ei vielä. Ihanaa, että välität. <3

      Tuntuu niin pahalta edes mainita Dianasta. Aluksi katsoin koko ajan Dianan kuvia ja mieli ei voinut millään ymmärtää, että näin saattoi käydä. Nyt en pysty katsomaan Dianan kuvia, kaiketi vaihe, sillä tekee niin pahaa, että ihana nuori kissa lähti täältä aivan liian aikaisin.

      Tsemppiä sinne tavaroiden poislaittoon Leena. Oikein ihanaa syyskuun alkua. <3

  • Ensiksiki sanon, tai oikiastansa määrään, jotta ethän nyt Tiia lopeta blogiasi. Elmä olis tylsää iliman sun ihanaa blogia♥
    Tosin omatkin mietteet on jo jonkin aikaa kallistunehet blogin lopettamisen puolelle.

    Ja hei, mistä näitä sun ihania mukeja piisaa ☺☺

    Syksystä en juurikaa tykkää, enkä ainakaa nyt kun tuntuu, jotta kaikki maailman kirijat on niin sekaasin. Mutta viikoloppu olikin pitkästä aikaa todella mukava. Maalattihin kahden ystävän kans posliinia ja yritettihin parantaa maailmaa. Olikin niin voimaannuttava viikonloppu.
    Ja viä, kun pyhäehtoolla yks lapsenlapsi ajeli meille kun piti korjata vähän farkkuja. Sanoonki, jotta olis useemmin farkut rikki niin tulis käytyä mummolas. (ovat käymättä tämän korona tilanteen vuoksi). No sainpa vielä kunnon halauksen, kun tyttö lähti koriattujen farkkujen kans kotiinsa ☺
    Kaunista viikon alakua Sinulle Ystäväin ♥♫ ♥

    • Olet ihana ja voi itku sentään, siis ihan yleisesti mietin blogien kohtaloa, että mihin tämä maailma on menossa. Sitten toki kun se tuli tuohon yhteyteen, että tuli mietittyä, tyhjästä on paha nyhjästä. Vuorovaikutukset ovat olleet minimissä ja muu meininki, niin totta se on, että mielessä ei liiku niin paljon. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. <3

      Oi mikä ihana lapsenlapsi ja sinä siellä. Niin ihana ja mummilla läikähti sydämessä lämmin olo, kun toinen farkuista onnellinen.

      Ihanaa elokuun viimeistä Marja-Terttu. <3

  • Jotenkin haikein mielin syksyyn. Elokuu on itselle vielä kesäkuukausi, mutta huomenna alkaa virallisesti syksy. Syyskuu on sellaista luopumisen aikaa kesästä, aina yhtä haikeaa. Nyt sentään on yksi hyvä puoli, nimittäin olen melkein koko syyskuun kesälomalla ja aion nauttia kiireettömistä suunnittelemattomista päivistä niin paljon kuin sielu sietää. Ensi kesää silti jo odotellessa…

    Ihanaa viikkoa Tiia. <3

    • Niinpä ja ihan kauhulla odotan pimeyttä, ei kiva. Sitä suorastaan muuttuu ihan eri persoonaksi talvella, kuin karhu luolassaan.

      Ihanaa lomaa Jonna, nauti koko sydämen kyllyydestä. <3

  • Ihania kuvia. Me ihmiset saisimme ottaa eläimistä mallia ystävyydessä ja suvaitsevaisuudessa. Minulle olisi menetys, jos lopettaisit blogin kirjoittamisen, sillä en ole hitaana ihmisenä oikein päässyt Instaan mukaan. Mutta varmaan oppisin, jos poistuisit täältä. Sitähän tämä elämä nyt on. Epätietoisuutta tulevasta ja huonoja uutisia maailmalta. Itse yritän keskittyä hyviin uutisiin. Koronaluvut ovat laskussa huippupäiviin verrattuna ja vaikkapa se, että vanhojen osakehuoneistojen hinnat ovat nousussa. Viimeinen ei kosketa minua henkilökohtaisesti, mutta tunnen ihmisiä, joille se on hyvä uutinen. Kaikesta huolimatta hyvää viikkoa ja syyskuuta sinulle Tiia <3

    • Lämmin kiitos Kirsti Kaija kauniista sanoista. Eläimistä todellakin voisimme ottaa mallia monessa. <3 Niin totta, asuntojen hinnat vaan nousee ja nyt on myyjän markkinat. Hyvä asia asuntojen omistajille vaikka itse toivoisin, että hinnat hieman alkaisivat laskemaan. Pääkaupunkiseudulla asuminen on niin hurjan kallista.

      Pohdin tässä ihan yleensä blogien kohtaloa, kun tuntuu, että tuo Insta ottanut niin ison siivun. Lisäksi se, että tätä kun teen yrittäjänä, niin yritykset tuntuvat toivovan huomattavasti enemmän instagram yhteistyötä, mikä on mielenkiintoinen ilmiö.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa Kirsti Kaija. <3

  • Tiia, älä vaan missään nimessä lopeta kirjoittamista!
    Ig on nopeaa, helppoa, pinnallista. Blogi on kirjoittamista ja niin paljon syvällisempää.
    Olen toki itsekin ollut pitkällä blogitauolla ja koetan taas innostua, mutta on todella harmi, jos tämä ihana blogisi katoaa.

    Minä vietin kesällä viisi viikkoa Suomessa ja vanhojen ystävien seurassa paljonkin. On niin totta, että aika katoaa välittömästi ja kaikki on ihan ennallaan. Mikä rikkaus vanhat ystävät ovatkaan!

    Ihanaa syksyä Tiia ja jatka, jatka blogiasi <3

    • Ihana sinä. Ihan yleisesti mietin tässä blogien kohtaloa. Monen tahti hiljentynyt, moni tuttu bloggaaja lopettanut. Omista lukijoista selvästi siivu siirtynyt Instaan seuraamaan ja kommentoimaan. Sitten vielä tämä koronaika, joka vaikuttaa siihen, että välillä on tyhjästä paha nyhjäistä. Mutta en siis ole lopettamassa blogiani tässä vaiheessa vielä. Ehkä kun tästä eläkkeelle jäädään. Mene ja tiedä, mutta sen tietää sitten, kun sen tietää.

      Kiitos niin paljon välittämisestä ja kauniista sanoista.

      Ihana kesä sinulla, ystävät on parhautta.

      Aurinkoista syksyä Marianna ja pahoittelut, jos annoin kuvan, että olisin lopettamassa blogia. Tosiaan mietityttää vaan tämä nykyajan tempo, että ovatko blogit liian hitaita monille.

  • Minullekin tämä kuukausi on ollut hyvin raskas Afganistanin uutisia seuratessani, eikä loppua kauheuksille näy, vaikka uutisten määrä on jo selkeästi vähentynyt. Niiden rinnalla koronasta valittaminen tosiaan tuntuu ihan höpöltä, ja onneksi koronatilanne alkaa jo rokotettujen kohdalla helpottaa. Oma blogitahtini on hidastunut niin, että paljon sellaisia asioita jää käsittelemättä, joista haluaisin kirjoittaa. Harmi, koska se on myös päiväkirjani, johon olisi joskus mukava palata muistelemaan, mitä on silloin miettinyt. Face juuri muistutti minua viiden vuoden takaisesta ajasta Pekingissä, jolloin jännitimme 70-vuotispäivän mukanaan tuomaa terrorismivaaraa. Välttelimme paikkoja, joissa voisi räjähtää. Olin täysin jo unohtanut koko jutun!

    • Kyllä maailman tilanne on niin ahdistava, että kyllä se tulee ihon alle ja niin pitääkin. Mutta kyllä sitä miettii, että mitä meidän lapset kaikesta ajattelee. Toisaalta sitä itse eli kylmän sodan pelossa, että aina kai on jotain lietsomassa turvattomuutta ja tuomassa ihmisten pahuuden esille.

      Ymmärrän täysin ja kun kaikkea ei pysty, ei ehdi, ei veny millään. Kun aikaa olisikin. <3

      Voi hurja tuo Peking juttukin ja niin se sieltä ryöpsähti muistoista esiin.

      Oikein sydämellistä syyskuun alkua Ei-Leen. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud