Piipahdin Porvoon Electric Wonderland Tattoo liikkessä, koska aina olen ikkunoista kurkkinut, että sisällä näyttää todella mielenkiintoiselta. Eli en ollut hankkimassa tatuointia tai lävistystä, enkä usko, että sellaisia koskaan itselle tuleekaan.

Ei ole niin mitään tatuointeja tai lävistyksiä vastaan, mutta korvisreiät ovat menneet umpeen, koska korvisten laitossa oli aina oma vaivansa ja jotenkin aina korvisreiät tulehtui. Tatuoinnit taas on todella mageita muilla, mutta en osaa niitä itselleni ajatella. Jotenkin kun tatuointeja alkaa olla kaikilla, on tunne, että on harvinaisempaa ettei ole ja jokin siinä ajatuksessa taas juuri viehättää.

Miehelle kyllä olen heitellyt ilmoille, että jos laittaisimme toistemme nimet vihkisormusten alle 20-vuotishääpäivänä. Hyvähän se on ilmoille tällaisia ”villejä” ajatuksia (huom. meille villejä) heitellä, kun tietää tilanteen mahdottomaksi. Sormukset eivät meinaan irtoa kirveelläkään enää sormesta, koska hääpäivästä on tullut lihottua n. 25kg.

Löytyi tatuointiliikkeestä jotain itsellekin. Jokin nykyään vetää rintakoruihin ja löysin hieman erilaisen rintakorun koristamaan neuletakkejani tai miksipä ei Elton John Rocketman farkkutakkia. Supergirl lähti ostoskoriin 10€ hintaan.

Näitä romanttisempia rintakoruja rohkenisin ostaa monille lahjaksi ja eipä ole hinnalla pilattu nämäkään.

Astronauttikorvikset olisi saattaneet lähteä ostoskoriin, jos olisi ne korvisreiät. Toisaalta ovat aika näyttävät ja tykkäsin käyttää aina aika pieniä korviksia. Eli ei kyllä olisi lähtenytkään. Kunhan vaan intoilen, kun on avaruus teemainen juttu.

Siinä se on, uusi rintakoru.

No näihin shoppailuihin ei sovi teema, jonka kehitin lauantaina. Hankkiudu vuoden jokaisena päivänä 5 tavarasta eroon tavalla tai toisella. Antamalla, lahjoittamalla, kierrättämällä tai ihan loppupeleissä roskiin heittämällä.

Jouluna jo vähän tätä teemaa muhitin ja annoin aikuisille lapsille Mariskoolit ja aikuiselle tyttärelle Aalto maljakon. Oli kivaa antaa jotain omista kokoelmista, jotain sellaista joka kestää aikaa.

Lauantaina miehen kanssa siivosimme laatikostoja. Aivan ällistyttävää, miten paljon tulee siirrettyä lippusia ja lappusia ja en henno heittää menemään roinaa laatikoihin piiloon.

Nyt lähti jätesäkillinen tavaraa ihan roskiin ja sanoin miehelle, arvaas mitä, tästä päivästä lähtien, lähtee 5 tavaraa kiertoon vuoden jokaisena päivänä. Ei vuoden jokainen päivä toki ole kiveen kirjoitettu. Etten ala ns. vaikka mökkireissulla sielläkin kamaa heittelemään menemään tai heitä ennakkoon tai jälkikäteen kotoa roskiin enemmän.

Vaan jujun tarkoituksena on, että loppuvuodesta on keveämpi olo. Kun mieli puhdstuu, kenties kroppakin puhdistuu symbioosissa.

Tällä hetkellä pää oikein viuhuu, mitä kaikkea saa lähteä. Vaatteita ja käsilaukkuja myyntiin, kosmetiikkaa edelleen ystäville ja sukulaisille, kirjoja kirjaston lahjoitushyllyyn ja tätä rataa.

Olen innoissani vaikka pari vuotta sitten pidin tätä hieman höpönlöpönä enkä koe vieläkään olevani konmarittaja.

Siirsin jopa Iittalan tuikut kaappiin, koska en jaksa kylppärin lautahyllyltä, olla alati pyyhkimässä niistä pölyjä. Kissanhiekkalaatikko pölyttää kaiken.

Tämä liittyy ikään ja varmasti alitajuntaan on vaikuttanut konmaritus, keskustelut kuolinsiivouksesta ja ihanan ammattijärjestäjä Laura Holmströmin seuraaminen.

Huomaan etten enää ole nuori. Kun lapset olivat taaperoita, jaksoin siivota koko ajan, pyyhkiä pölyjä kaikista peltirasioista, imuroida harvasen päivä.

Nyt kultaisennoutajan valtaisat karvamäärät ovat kyykyttäneet, meillä on siivouksen jälkeen aina vain pari päivää siistiä. Tässä on syy, ei ikinä enää koiraa, olemme ansainneet jo hengähdystauon mieheni kanssa, että elämästä saa jo hieman nauttia, eikä koko ajan stressata, että pitääpä taas siivota.

Ymmärrän, että monille koira on juuri se elämännautinto, mutta meille riittää kissat ja koirankarvat saavat jäädä ihanan Samun myötä jonain päivänä.

Aikani tein pesää, sisustin ja laitoin kotia. Nyt on tunne, että haluan selkeyttää ja tehdä elämää helpommaksi. Merkillinen käänne, jota en olisi uskonut osallani tapahtuvan. Eikä vieläkään tee meikäläistä minimalistiksi, eikä varmasti koskaan. Mutta turhan tavaran kertyminen on turhaa ja käy mielelle raskaaksi.

Siisti kaappi, siisti mieli pitänee kyllä kutinsa. Pyrkimys on matkata kohti tasapainoisempaa minää ja minimoida stressitekijöitä.

Miten siellä, löytyykö tatuointia ja haluaisitko jakaa tatuointisi tarinan? Mitä tuumitte kuolinsiivouksesta, konmarituksesta tai juuri teemasta, hankkiudu eroon viidestä tavarasta per päivä? Vai oletko jo minimalisti tai kaikilla tavaroilla on paikkansa? Miten jaksatteko koirankarvoja, te koirien omistajat?

Sydämellistä uutta viikkoa kaikille. <3