Tatuointiliikkeessä ja kuolinsiivousta

Tatuointiliikkeessä ja kuolinsiivousta

Piipahdin Porvoon Electric Wonderland Tattoo liikkessä, koska aina olen ikkunoista kurkkinut, että sisällä näyttää todella mielenkiintoiselta. Eli en ollut hankkimassa tatuointia tai lävistystä, enkä usko, että sellaisia koskaan itselle tuleekaan.

Ei ole niin mitään tatuointeja tai lävistyksiä vastaan, mutta korvisreiät ovat menneet umpeen, koska korvisten laitossa oli aina oma vaivansa ja jotenkin aina korvisreiät tulehtui. Tatuoinnit taas on todella mageita muilla, mutta en osaa niitä itselleni ajatella. Jotenkin kun tatuointeja alkaa olla kaikilla, on tunne, että on harvinaisempaa ettei ole ja jokin siinä ajatuksessa taas juuri viehättää.

Miehelle kyllä olen heitellyt ilmoille, että jos laittaisimme toistemme nimet vihkisormusten alle 20-vuotishääpäivänä. Hyvähän se on ilmoille tällaisia ”villejä” ajatuksia (huom. meille villejä) heitellä, kun tietää tilanteen mahdottomaksi. Sormukset eivät meinaan irtoa kirveelläkään enää sormesta, koska hääpäivästä on tullut lihottua n. 25kg.

Löytyi tatuointiliikkeestä jotain itsellekin. Jokin nykyään vetää rintakoruihin ja löysin hieman erilaisen rintakorun koristamaan neuletakkejani tai miksipä ei Elton John Rocketman farkkutakkia. Supergirl lähti ostoskoriin 10€ hintaan.

Näitä romanttisempia rintakoruja rohkenisin ostaa monille lahjaksi ja eipä ole hinnalla pilattu nämäkään.

Astronauttikorvikset olisi saattaneet lähteä ostoskoriin, jos olisi ne korvisreiät. Toisaalta ovat aika näyttävät ja tykkäsin käyttää aina aika pieniä korviksia. Eli ei kyllä olisi lähtenytkään. Kunhan vaan intoilen, kun on avaruus teemainen juttu.

Siinä se on, uusi rintakoru.

No näihin shoppailuihin ei sovi teema, jonka kehitin lauantaina. Hankkiudu vuoden jokaisena päivänä 5 tavarasta eroon tavalla tai toisella. Antamalla, lahjoittamalla, kierrättämällä tai ihan loppupeleissä roskiin heittämällä.

Jouluna jo vähän tätä teemaa muhitin ja annoin aikuisille lapsille Mariskoolit ja aikuiselle tyttärelle Aalto maljakon. Oli kivaa antaa jotain omista kokoelmista, jotain sellaista joka kestää aikaa.

Lauantaina miehen kanssa siivosimme laatikostoja. Aivan ällistyttävää, miten paljon tulee siirrettyä lippusia ja lappusia ja en henno heittää menemään roinaa laatikoihin piiloon.

Nyt lähti jätesäkillinen tavaraa ihan roskiin ja sanoin miehelle, arvaas mitä, tästä päivästä lähtien, lähtee 5 tavaraa kiertoon vuoden jokaisena päivänä. Ei vuoden jokainen päivä toki ole kiveen kirjoitettu. Etten ala ns. vaikka mökkireissulla sielläkin kamaa heittelemään menemään tai heitä ennakkoon tai jälkikäteen kotoa roskiin enemmän.

Vaan jujun tarkoituksena on, että loppuvuodesta on keveämpi olo. Kun mieli puhdstuu, kenties kroppakin puhdistuu symbioosissa.

Tällä hetkellä pää oikein viuhuu, mitä kaikkea saa lähteä. Vaatteita ja käsilaukkuja myyntiin, kosmetiikkaa edelleen ystäville ja sukulaisille, kirjoja kirjaston lahjoitushyllyyn ja tätä rataa.

Olen innoissani vaikka pari vuotta sitten pidin tätä hieman höpönlöpönä enkä koe vieläkään olevani konmarittaja.

Siirsin jopa Iittalan tuikut kaappiin, koska en jaksa kylppärin lautahyllyltä, olla alati pyyhkimässä niistä pölyjä. Kissanhiekkalaatikko pölyttää kaiken.

Tämä liittyy ikään ja varmasti alitajuntaan on vaikuttanut konmaritus, keskustelut kuolinsiivouksesta ja ihanan ammattijärjestäjä Laura Holmströmin seuraaminen.

Huomaan etten enää ole nuori. Kun lapset olivat taaperoita, jaksoin siivota koko ajan, pyyhkiä pölyjä kaikista peltirasioista, imuroida harvasen päivä.

Nyt kultaisennoutajan valtaisat karvamäärät ovat kyykyttäneet, meillä on siivouksen jälkeen aina vain pari päivää siistiä. Tässä on syy, ei ikinä enää koiraa, olemme ansainneet jo hengähdystauon mieheni kanssa, että elämästä saa jo hieman nauttia, eikä koko ajan stressata, että pitääpä taas siivota.

Ymmärrän, että monille koira on juuri se elämännautinto, mutta meille riittää kissat ja koirankarvat saavat jäädä ihanan Samun myötä jonain päivänä.

Aikani tein pesää, sisustin ja laitoin kotia. Nyt on tunne, että haluan selkeyttää ja tehdä elämää helpommaksi. Merkillinen käänne, jota en olisi uskonut osallani tapahtuvan. Eikä vieläkään tee meikäläistä minimalistiksi, eikä varmasti koskaan. Mutta turhan tavaran kertyminen on turhaa ja käy mielelle raskaaksi.

Siisti kaappi, siisti mieli pitänee kyllä kutinsa. Pyrkimys on matkata kohti tasapainoisempaa minää ja minimoida stressitekijöitä.

Miten siellä, löytyykö tatuointia ja haluaisitko jakaa tatuointisi tarinan? Mitä tuumitte kuolinsiivouksesta, konmarituksesta tai juuri teemasta, hankkiudu eroon viidestä tavarasta per päivä? Vai oletko jo minimalisti tai kaikilla tavaroilla on paikkansa? Miten jaksatteko koirankarvoja, te koirien omistajat?

Sydämellistä uutta viikkoa kaikille. <3



34 thoughts on “Tatuointiliikkeessä ja kuolinsiivousta”

  • Ei ole tatuointia eikä tule. Kiusasin miestäni kyllä 25-vuotishääpäivän aattona, että tatuoituttaisin hänen nimensä nilkkaani, missä vähiten se näkyisi, koska minulla on aina pitkät lahkeet. En sitä toteuttanut, nyt ollaan ohitettu jo 40 vuotta ja taitaa jäädä toteuttamatta ainiaan.
    Nuorempana keräilee kaikkea uutta ja vanhaa ja sirottelee söpöyttä ympärilleen, vanhemmiten, ns. kypsillä kymmenillä jättää – puhun nyt itsestäni – joka joulunalus enemmän koristeita kaappeihin, ei viitsi enää innolla kaikkea levitellä, kun koristeet täytyy poiskin korjata.
    Ilahdun aina suuresti, jos joku pyytää kirpparilleen tavaraa tai muulla tavoin saan roinaa pois meiltä. Etenkin näinä aikoina ei ole montaa kertaa kahta mukia enempää kahville tarvittu ja taaimmat kipot ja tavarat vaatisivat ahkeran käden putsaamaan pölyt pinnoiltaan.
    Oma jälkikasvuni hankkii omat tavaransa, eivät halua tavaraperintöjä, enkä tiedä, mitä tekisin esim. 12 hengen hopeisilla aterimilla, iso pölyinen laatikko komeron nurkassa täynnä soppakauhoja ja sokeripihtejä , haarukoita ja lusikoita, aikoinaan vanhemmilta lahjaksi saatu.
    Hankkiudu eroon viidestä tavarasta päivässä on mitä mainioin toimi! Alan toteuttaa sitä oitis! Minulle ei ole mikään ongelma luopua tarpeettomasta. Kiitos vinkistä!

    • Hehe vähän samoja puheita, kuin oman miehen kanssa käyty, mutta tokkopa saadaan aikaiseksi ja mamoiltaisiin kuitenkin.

      Kuulostaa niin tutulta tuo miten nuorempana keräilee ja vanhempana ei vaan enää jaksa, ei jaksa kaikesta edes samalla tavalla innostua. Ote on hitaampi.

      Ihan sama juttu, jos aikuiset lapset ovat vinkanneet mistä pitävät, ihanaa on ollut antaa pois. Ja muutenkin.

      Se on juuri näin, että hopeatkin ovat varsin epäkäytännölliset, eikä enää tämän päivän nuorten juttu välttämättä ollenkaan.

      Loistavaa, täälläkin on hankkiuduttu ja tuntuu todella hyvältä. Kirjahyllyyn tullut jo iso kolo ja pari peltipurkkia lähtenyt.

      Iloista viikkoa Kikka. <3

  • No on kyllä niin sun näköinen rintakoru kuin olla voi. Siinä se on Supergirl valmiina käymään turhan tavaran kimppuun ja lennättämään ne uusiin osoitteisiin ja tuomaan keventynyttä mieltä tilalle <3

    Luin aikanaan KonMarin kirjat ja tykkäsin tosi paljon siitä ajatuksesta, että raivaus ei ole itsetarkoitus, vaan ennemminkin se, että säästää sen, mikä tuottaa iloa. Se on mun mielestä paljon lempeämpi ajattelumalli ja lopputulos kuitenkin sama. Eihän sitä varmaan heittäisi muutenkaan pois mitään sellaista mistä aidosti tykkää.

    Kuolinsiivous on sanana tosi kolkko ja kun tietää, että sellainen on joskus oikeasti edessä, koitan sitä vältellä viimeiseen asti. Mutta sellainen tavallaan yhtä kammottava, mutta realistinen syy esim. mun joulua edeltäneelle (ei liittynyt jouluun se) vintin varastotilan siivoukselle oli se, että se sekalaisen tavaran, peittojen, tyynyjen, tyhjien pahvilaatikoiden ja kaiken mahdollisen määrä oli ihan hirvittävä palokuorma. Ja yhden tulipalon kokeneena en halua enää kokea mitään vastaavaa, enkä varsinkaan edesauttaa palon leviämistä, jos vielä moinen epäonni kohtaisi. Siksi(kin) mun on pakko pakottaa itseni vielä käymään läpi kaikki rasittavat vanhat paperilaskut ja muut dokumentit, joita on kaappien kätköissä sellaisia määriä, että pelkkä ajatus lamaannuttaa.

    Ahdistavan tavaran määrällä ja sen siivoamisella on kyllä todellakin suora yhteys korvienväliin ja omaan olotilaan. Sekä pahassa että onneksi myös hyvässä.

    Isosti tsemppiä <3

    • Hihi niin kyllä on, ihan täydellinen rintakoru, kiitos Annukka. <3

      Ihan totta ja sillä teemalla aion mennäkin, että jutut mistä syntyy vielä iloa, ne saa jäädä ja taas asiat, jotka tuntuu raskailta kotona, ne saa lähteä. Kyllä sen tietää vaikka mieli joskus haluaa jarruttaa, eikä luopua mistään. Jotenkin tuo mummin menehtyminen ja miten kesäpaikka ja koti tyhjättiin ja koteja ja kesämökkiä ei enää ole, sai miettimään, että tavaralla ei ole niin mitään merkitystä. Toki ei ihan noinkaan ole, kyllähän tietyt esineet luo estetiikkaa ja tuo iloa. Mutta tilanteen jopa raadollisuus sytytti liekin luopumisesta. Silti hyllyille voi vielä jäädä paljon kivaa.

      Mummilla ei ollut mitään roskaa eikä turhaa, silti tyhjääminen on työlästä ja tästä kokemuksesta haluan tehdä mahdollisimman helpon jälkeenjääneille.

      Siksi sana kuolinsiivous. Mietin tuota sanaa, konmaritus vai kuolinsiivous, mutta omalla kohdalla siivouksen liekki lähti mummin poismenosta. Toisekseen aina mietin, että länsimaissa kuolema on niin tabu. Jos ei olisi, olisiko kuolema meille helpompi kestää. Olen kyllä itsekin tässä vähän niuhottaja, enkä jaa instassa tai somessa, hautajais tai hautakivikuvia ym. ne ovat jotenkin pyhiä, mutta kukin tavallaan ja jos kuolemaa voi millään normalisoida, niin ehdottomasti. Yhtä tavallinen asia kuin syntymä, mutta ei vaan siltä tunnu. Joten näiden pohdintojen jälkeen päädyin sanaan kuolinsiivous.

      Te koitte ison trauman tulipalon myötä, joka varmasti jätti turvattomuuden tunteen ja haluan ennaltaehkäistä tilannetta kaikin keinoin. Nimittäin tuollaisia ei tule etukäteen ajateltua, miten vaikka meidän lukemattomat kirjat palaisivat hurjina.

      Autotalli on meillä varasto, mutta kaikki mitä sinne pääsee, mies viuhtoo kaatopaikalle, koska haluaa, että on tilaa autotallissa ihastella vaikka niitä golfvarusteita, hehe. Eli hyvääkin tavaraa on vahingossa lähtenyt, kuten lasten tietokoneen näppis, kun olivat vieneet sinne sivuun toviksi, niin kaatikselle lähti.

      Kyllä juuri näin, turhan ja ahdistavan tavaran, jota kertyy ihan huomaamatta, niiden lähtö keventää mieltä ja sydäntä. <3

      Kiitos kovasti ja alku ainakin alkanut lupaavasti. Kirjahyllyssä jo kiva lovi. 🙂

      Mukavaa talviviikkoa Annukka. <3

  • Enpä taida olla minimalisti minäkään. Kirjoja on silti ollut pakko laittaa kiertoon, koska muuten hyllyistä loppuisi tila. Olen myös vähän astiahullu. No, vaatteista en ala edes puhumaan… Mutta muuten kyllä tykkään yleensä selkeistä, suurista elementeistä ja kartan kaikkea pientä. Mutta se on makuasia mikä kellekin tuottaa iloa ja millaisena haluaa kotinsa näkyvän. Tietynlainen selkeys kyllä toimii mulle ja onhan sitä siivottavaakin sitten vähemmän.

    Mukavia talvipäiviä sulle Tiia! Ja hei, ihana Supergirl!!!

    • Ihan juuri näin ja meillä kun laajennettiin perintöhyllyillä kirjojen elämää miesluolaan, voi että… 🙂

      Sama juttu, avointa tilaa ja kiitos ei enää niin paljon pölyjen pyyhintää. Huomaan, että koko ajan lähtee eri pinnoilta tavaroita pois, koska en vaan jaksa sitä jatkuvaa pölyjen pyyhintää. Enkä tykkää yhtään,jos on sottua.

      Ihana Supergirl sinä siellä ja niin iloinen, että kommentoit täällä vaikka lopetit blogin. Moni joka lopettaa blogin, lopettaa samalla blogien lukemisen. Mutta et sinä ihana Marjukka. <3

  • On ihan näköisesi tuo superwoman -rintarossi, niin hieno : )

    Ei ole tatuointia, eikä tule. En vaan näe itselläni, enkä kyllä koe kauniiksi monella muullakaan, varsinkin jos on isoja ja näkyviä. Ai niin, onhan mulla microbleidatut kulmat, eli jonkun sortin tatuoitua ihoa sittenkin löytyy.

    Onpa mahtava tuo 5 tavaraa pois/joka päivä. Nyt on kertynyt taas muutaman vuoden aikana kaapit ja laatikot täyteen kaikenlaista, olisi aika siis tehdä tyhjennysoperaatio! Olen varmastikin keskitien kulkija, en varsinaisesti hamstraa mitään, mutta kaukana on minimalistisesta tyylistä meidän koti! Se on muuten ihanan kevyt tunne kun saa joko lahjoitettua tai myytyä itselle tarpeetonta pois ; )

    Viime keväänä saatiin keittiön kaapit käytyä läpi ja lähtikin paikalliselle roskalavalle tavaraa, nyt voisi tehdä saman omalla vaatehuoneelle ja makuuhuoneelle. Energistä uuden viikon alkua sinne!

    • Hihi kiitos Heli. <3

      Ei haittaa yhtään, että muilla on tatuointeja. Jotenkin toimii muiden ns. lookkiin, mutta ei meikäläisen. Kun en tykkää, että olen vaikka joulukuusena koruista. Eli jos on koru kaulassa, on korkeintaan ranteessa myös ja se tuntuu jo paljolta. Haluan selkeyttä ja toisille toimii taas toisenlainen look.

      Minimalisti ei tarvitse ollakaan ja täällä koetaan omasta kodista, että tietty tavaramäärä tekee kodin ja kerrokset. Että jos olisi todella minimalistinen koti, itselle se ei olisi enää ns. koti vaan vaikka kuin hotellihuone tai huonekalukatalogi. Mutta ymmärrän hyvin ihmisiä, joilla ei mitään tavaraa, huonekalut ja astiat vain tarpeeseen. Tuolla kaikella sisustukseen käyttämällä rahalla voi tehdä vaikka mitä muuta kivaa eli kaikilla on omat juttunsa.

      Ihanaa, nyt kun ollaan vielä paljon kotona ja on aikaa.

      Ihanaa talviviikkoa Heli. <3

  • Ihana Supergirl koru, ihan sun näköinen, ja kuten tiedämme oot kyllä todellinen Supergirl!

    Itse voisin ottaa tauoinnin, mutta sillä pitäisi olla JOKIN tosi hyvä ajaton ajatus. Carpe Diem tai sydän ei mulle riitä.

    Konmaritusta kannatan minäkin, syksyllä mulla oli hyvä flow hommaan, mutta nyt haluan taas aktivoitua. Ja totta tuo, että kun pääsee tavarasta eroon, olo (henkisesti) selkiytyy. Valoa viikkoon muru <3

    • Ja sä oot oikea aito Supergirl. <3

      Juurikin jokin ajatus, sitten olisi kiva ja varmaan kaikkien tatuoinnit kertoo ihollaan omia tarinoita. <3

      Kyllä, eiköhän tehdä mielelle ja kaapeille tilaa. <3

      Ihanaa talviviikkoa Taru. <3

  • Kiva idea tuo, että ”konmarittaa” joka päivä jotakin. Mä en sellainen kierrättäjä, että tykkään siivota nurkkia säännöllisesti ja esimerkiksia kosmekaappia inventoin useinkin ja annan tuotteita eteenpäin. Vaatekaappia voisin myös siivota rankalla kädellä, sillä siellä olevan vaatteet kummasti ovat taas kutistuneet 😉 Mutten pitänyt kiirettä, kun ajatellut että kunhan tämä korona helpottaa niin varaan kirppispöydän.

    Koirankarvoja meillä ei juuri ole vaikka on kolme koiraa, kiitos rotuvalintojen 🙂 Tatuointeja löytyy kaksi….mutta tosiaan voi olla että tulevaisuudessaan tautoimattomuus on ”se” juttu!

    • Tosi hyvä pitää konmaritusta sellaisena jatkuva tilana. <3 Juu ja täällä sama vaatteiden suhteen ja sitten niitä pieniä vaatteita tulee säästettyä. Kun sen tietää, että jos laihtuisi, varmaan haluaisi hommata jotain ihanaa uutta.

      Ihanat rotuvalinnat, sillä se karvan määrä tekee hulluksi. Mutta olen muutenkin enemmän kissaihminen, Samu on oma tapauksensa. Kissoja tunnun rakastavan kaikkia, mutta koirien suhteen valikoivampi ja persoonaan rakastun.

      Ihanaa talviviikkoa Maikku. <3

  • Ei ole minulla tatuointeja, mutta uskon että jos minun nuoruudessani tatuoinnit olisivat olleet muodissa, niin varmasti olisin sellaisen ottanut. Silloin ennenhän tatuoinnit kuuluivat vain linnan kundeille ja merimiehille 🙂
    Enkä taida olla minimalistikaan, joskin kodissamme on kyllä kaikelle tavaralle oma paikkansa eikä vaate-ym. kasoja kerry mihinkään minne ne eivät kuulu.
    Koirankarvoista sain minäkin tarpeekseni silloin kun meillä oli kultainen noutaja. Silloin olisi pitänyt imuroida päivittäin jos olisi halunnut että kodissa on siistiä. Ihmetys oli suuri sitten kun koiraa ei enää ollut ja avasi jonkin oven, eikä sieltä pöllähtänytkään koirankarvapalloja 🙂

    • Juurikin näin, ehkä sitä on vaan eri sukupolvea. Tai oma mieli.

      Sinä jos kuka ymmärrät kultaisennoutajan karvojen päälle, huhhuh vai mitä.

      Ihanaa talviviikkoa Kristiina. <3

  • Kiva Supergirl koru <3
    Luulen, että tuo vähitellen luopuminen jostain, mitä ei enää käytä on hauskempaa, kuin äkkirysäyksellä pois heittäminen.
    Tatuointeja ei ole, mutta ihailen nuoremmilla muutamaa tyylikästä tatuointia.
    Kahden koiran ja kolmen kissan kanssa karvoja piisaa.
    Minä olen päässyt aiemmin helpolla "kuolinsiivouksista", kun olen kaksi kertaa muuttanut tällä samalla tontilla pienempään taloon. Molemmilla kerroilla olemme saaneet jättää entisille paikoilleen kaikki ne tavarat, jotka eivät ole mahtuneet ja joita emme ole halunneet pienempiin tiloihin.
    Nyt on helppoa, kun ei tarvitse muuta kuin vahtia, ettei tähän kolmen huoneen ja keittiön mökkiin kasaannu paljoa ylimääräistä.
    Oikein hyvää viikon jatkoa Tiia <3

    • Kiitos Kirsti Kaija. <3

      Kyllä vähitellen ei tunnu samalla tavalla. Muutot ovatkin sellaisia, että silloin on pakko hankkiutua eroon ja muutto toki aina selkeyttää tai nollaa tilanteen. Ihana helpotus, että olette saaneet jättää tavaroita paikoilleen.

      Oikein ihanaa talviviikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Tuon tatuoinnin kanssa oon niin samaa mieltä. Ei mulle ja persoonallisempaa jo melkein nykyisin ilman.
    Nuorena muualla asuneena tatuoinnit olivat yleisiä siellä ja mietin ottamista. Silloin jo useampi tatuoiduista sanoi, ei kannata, persoonallisempaa ilman. Suomessa tatuoinnit olivat vasta nousemassa suosioon ja tässä kolmekymmentä vuotta tatuointeja seuranneena muodit on kerinneet muuttua moneen kertaan, tatuointien koko vaan suurentua ja oma mielipide vahvistua.
    Ja tämä koskee vain itseäni, muiden tatuointeihin ei ole sanottavaa. Kaikki tekevät päätöksensä itse.

    Tavaroita olen alkanut myös karsimaan. Kierrätyskeskukseen on viety monet lastilliset sellaista, jota ei enää tarvita. Ja toisinpäin, ostoskäyttäytyminen on muuttunut. Tämä on mun mielestäni oleellista, etten ihan turhaan hanki uutta. Mikään ei tietenkään ole absoluuttista, mutta näin yritän elää. Jos jotain hankin, voin siihen panostaa. Lisäksi olen ajatellut rahan käyttöä vähän toisin. Enkä halua kuormittaa maapalloa osaltani turhaa.

    Meillä koira ei tiputtele karvojaan, kissat kyllä. Ei johdu karvoista, mutta ajatus siitä, että ehkä tämän jälkeen vain koira on enää lemmikkinä tulevaisuudessa. Tällaisen poppoon kanssa kulut ja hoivan tarve on aika suuret. Varsinkin eläinten ikääntyessä. Koiran kanssa tulee ulkoiltua, vaikka sekin välillä on aikatauluineen ja pimeinä syksyinä/talvina ei niin houkuttelevaa lähteä. Ulos päästyä sujuu kyllä hyvin, lähteminen joskus muodostuu hankalaksi.

    Ajankohtaisia aiheita näin omassakin elämässä nämä.

    • On totta, että kohta saattaa olla harvinaisempaa, ettei ole tatuointeja. 🙂

      Juuri sama, hienoja muilla, mutta itselle en vaan halua, jokaisella on oma maku. Myös sen tatuoinnin peruuttamattomuus, siksikään en uskaltaisi.

      Viisaita sanoja ja en ole tuolla vielä, hitsin mukihulluus… Mutta noin muuten ei kiinnosta hankkia kotiin yhtään mitään, ellei ole pakko.

      Ihan totta, koiran kanssa tulee lähdettyä säällä kuin säällä. Mutta meillä taas toistepäin. Kaiketi olen enemmän kissaihminen tai olenkin.

      Kiva kuulla, että siellä samaistutaan ja oletkin askeleita jo edempänä.

      Ihanaa talviviikkoa Katri. <3

  • MInimalismi ei ole minun juttu, mutta vähitellen ollaan miehen kanssa käyty kaappeja läpi ja heitelty turhaa roinaa roskiin tai laitettu kiertoon.
    Tatuointeja minulla on 6. Ensimmäisen otin kun olin 16 vuotias ja se on iso ruusu vasemmassa olassa, se oli sellainen mitä jos ottaisi tatuoinnin kun voi juttu 🙂 Sitten minulla on pieni sydän vasemman rinnan päällä ja Rachidin nimikirjaimet nilkassa (hakkasin ne itse tatuointi neuloilla pienessä sievässä). Sitten on on Äiti & Isi tatska niskassa, jonka otin kun kummatkin vanhempani sairastuivat samana vuonna syöpään. Sitten on Mian ja minun ystävyystatska ja vielä Rachidin nimi vasemmalla puolella kyljessä (koska on rakkain ukkeli evö).
    Että sellaisia tatuointeja 🙂
    Ihanaista viikkoa Tiia <3

    • Sama juttu, en ole minimalisti, mutta juuri samaa touhuan mitä te siellä.

      Sun tatuoinneilla on kaikilla niin hieno tarina. <3

      Ihanaa talviviikkoa Outi. <3

  • Lähes päivittäin hämmästelen tätä tavaran määrää, että mistä tämä kaikki oikein on peräisin. Itsehän olen jo vuosia noudattanut periaatetta, että ostan vain ja ainoastaan tarpeeseen. Silti kaikki paikat pursuaa kamaa. Perhe on huono laittamaan tavaroita paikoilleen, joten pöydät täyttyvät hetkessä kaikesta sälästä. Oikeasti syytän tästä tavavuoresta Hra Kepposta ja perhettä. Pojilla on ihan hirveät määrät lautapelejä, harrastusvälineitä ja sitten on vielä perheen sisäistä vaatekierrätystä odottelemassa vaatteita ja aina jostain löytyy vieläkin pienten lasten vaatteita sekä leluja. Meillä on mm 5 pyöräilykypärää, 4 laskettelukypärää ja 2 jääkiekkokypärää ja vähintään kuutio legoja., Mun mieshän tykkää shoppailla ja rakastaa intohimoisesti elektroniikkaa. Hänelle kertyy tavaraa tasaisena virtana.

    • Sepä se, perheellisille kertyy vaikka mitä. Jo nuo harrastustamineet, voi elämän kevät. Hihi mahtava tuo sun mies, näin se vaan on, meillä on kaikilla omat kujeemme. 🙂

      Kivaa talviviikkoa teidän perheelle. <3

  • Meidän muutot on ollut aika helppoja paitsi mun työpapereiden osalta, olen tosi huono heittämään mitään pois. Jos en tuosta kuolinsiivous nimestä oikein tykkääkään, niin mun papereille se voisi olla ihan oikea ratkaisu. Onneksi nyt on paljon jo läppärillä, mutta silti on monta mappia kaapissa, joita ei varmaan kukaan ikinä avaa.
    Muuten näin Facebookissa, että joku ulkosuomalainen kaipasi sitä kuolinsiivous kirjaa. Jos en kaikkea saa pikaisesti aikaiseksi, niin kävin viemässä kirjan postiin ennätysajassa. Toivottavasti siitä on jollekin toiselle enemmän iloa.
    Ihana rintakoru, just passeli sinulle !
    Meillä kaaos on oma syyni. Jotenkin se tavaroiden pois laittaminen on niin hankalaa……

    • Kuolinsiivous on tosiaan aika kova ilmaisu. Toisaalta kuten tuonne Annukallekin kirjoitin, että omalta osalta kipinä lähti oman mummini poismenosta ja hänen kodin ja kesäpaikan tyhjenemisestä ja loppupeleissä materian merkitsemöttymyydestä. Sitten vielä kuoleman ollessa tabu, sitäkin voisi hieman normalisoida, ettei olisi niin kauhistuttava asia. Joten päädyin konmaritus sanan sijaan kuolinsiivoukseen. Mietin tätä kyllä, sillä koen samoin sanasta.

      Tavaroiden pois laittaminen todella on haastavaa, ymmärrän ja tiedän tunteen niin hyvin.

      Olen tosiaan miettinyt noita annetaan tavaraa facesivuja sun muita. Mutta kuulemma ihmiset herkästi ajattelevat, että tavarassa on jotain vikaa, kun se annetaan ja ovat kiinnostuneempia, jos on hinta. Mene ja tiedä.

      Oikein mukavaa talviviikkoa Leena. <3

  • Minimalisti en ole, mutta en tykkää sälästä ja roippeesta.
    Välttelen kaikenlaista koristekrääsää ja ylipäätään mitään esilläolevaa tavaraa. Toisaalta en ole myöskään mikään järjestelmällinen karsija, ja olen järjettömän huono suunnittelemaan tavaroiden kierrättämistä. Kun alan karsia, niistä on päästävä eroon heti välittömästi, en halua hautoa mitään kirpparikamaa nurkissa.

    Nyt sain hyvän puuskauksen käyntiin, kun keskimmäinen lapsi muutti omilleen ja nuorimmainen valtasi hänen entisen huoneensa: tuli tehtyä jonkinlainen muuttosiivous kahteen huoneeseen. Teki hyvää sielulle ja mielelle, tavaramäärästä puhumattakaan.

    Tatuointia en ole kuvitellut ottavani. Mutta olen silti suunnitellut mahdollisen (-t?) kuvat.

    • Kunpa itsekin välttelisin esillä olevaa tavaraa, sillä pölyjen pyyhintä on kirottua!

      Sama juttu ja mies ei anna autotallissa säilytellä tavaraa muuten vaan, vaan nehän lähtee sitten kaatopaikalle, koska autotallissa tulee olla jämptin siistiä.

      Nuo nuorten muutot, ja myös täällä huoneiden vaihdot, niin niissä lähtee aina hyvin tavaraa roskiin. Ollaan mekin muutettu useamman kerran eri makkareita ja siinä lähtenyt tavaraa pois.

      Mahtavaa, että on suunniteltu, josko se tatuointi inspis iskee. 🙂

      Kivaa talviviikkoa Marika. <3

  • Tatuointia ei ole eikä tule. Sen sijaan löytyy isoja arpia, jotka kertovat ihan tarpeeksi sitä elämän tarinaa.

    Kesällä tyhjensin äidin asunnon kun hän muutti puolet pienempään, helppokulkuiseen. Siinä mm. noin parituhatta aikakausilehteä roskikseen viedessäni tai irroittaessani viidestä jätesäkillisestä lasipurkkeja metallikannet, jotta sain ne kierrätykseen, ajattelin, ettei näin saa käydä minulle. Samalla raivolla siivosin öisin kotiin tullessa keittiön kaapit ja asiapaperikansiot, mutta paljon on vielä siivottavaakin. Omaan ostosintoon vaikutti aika tyrehdyttävästi ja hyvä niin, sillä kaikkea on. Tässä rytkässä löysin yhdestä kirppislaatikosta kotona Heljä Liukko-Sundströmin pupumukeja kaksi kappaletta ja huvin vuoksi niiden hitaa netistä tarkastettuani myin ne yht. 350€ hintaan. Vähän järkytyksekseni löysin myöhemmin kaapista vielä toisen setin samoja mukeja ja myin nekin suunnilleen samalla hinnalla! 700€ ylläriraha meni sijoituksiin, nautin rahoista sitten myöhemmin. Niiden mukien historiaa en edes muista, enkä niistä erikoisemmin välittänyt.

    • Arville <3

      Sulla on ollut aivan järkyttävä homma tuossa äidin kodin tyhjäämisessä, voi että oot ollut loppu varmasti. Mutta peukut noille Heljä Liukko-Sundström pupumukeilla, aivan mahtava raha! Jee.

      Ihanaa talviviikkoa Tuuli. <3

  • ei löydy tatuointia minultakaan eikä tule, ehkä nuorena olisi voinut ottaa yhden pienen mutta ei enempää. En ymmärrä ihmisiä jotka tatuoivat itsesä ihan kauttaaltaan mutta jokainen tekee niinkuin tahtoo. Minä en todellakaan ole mikään minimalisti, joka paikka on täynnä tavaraa enkä osaa luopua oikein mistään, nyt olen lasten vaatteita ja leluja antanut kumityölle kun hänellä on kaksi pientä lasta ja hän on hyvä laittamaan ne sitten eteenpäin. Minua ahdistaa ajatus että käyttökelpoista tavaraa menee kaatopaikalle, ennemmin sitten kiertoon niin ei hukata luonnonvaroja. Minulla on muutamia heikkouksia joista en oikein pääse irti – yksi on huivit, en tiedä miten paljon olisi tarpeeksi ja sitten Aalto maljakot, ne on vaan niiiiin ihania ja kolmas on Heljä Liukko -Sundströmin sellaiset seinätaulut….harmi kun alkaa olla seinät täynnä – ei sillä etteikö joku ihana aina johonkin mahtuisi samoin sellaiset jännät tulppaanit (keraamiset) mutta niistä ei mikätahansa kelpaa vaan ainoastaan ne joista itse pidän. En tiedä mitä tekisin jos joutuisin muuttamaan pienempään asuntoon…. kirjojenkin suhteen olen ihan toivoton ja niitäkin meiltä löytyy aika paljon. Anopin kuolemasta tulee nyt keväällä kymmenen vuotta – häntä kaipaan tosi paljon, minulla oli niin ihana anoppi – kälyn kanssa käytiin hänen vaattensa läpi, meillä meni koko päivä siinä hommassa , vaikka se olikin surullinenkin tehtävä niin se oli myös ihan hauska tehdä kälyn kanssa – hänkin on niin ihana ihminen. Mies ei mitenkään ymmärrä miksi en voi luopua kaikista tavaroista, hän kyllä heivaisi ne mennen tullen

    • Ihana Tanja. <3

      On varmaan vaan niin, että joillekin ihan ns. naku iho on kaunis ja toiset näkee kauneutta tai komeutta täysin tatuoidussa ihossa.

      Aalto maljakot on ihania ja ostitko nyt niitä uusia numeroituja? Aina on tilaa yhdelle Heljä Liukko-Sundstömin taululle. <3

      Se on sitten sen ajan kysymys eli jos tulee jonain päivänä muutto pienempään, niin kannattaa miettiä asiaa sitten ja nyt nauttii vaan niistä kauniisti esineistä. <3

      Miehet, niin tuttua täällä, muki on esim. miehelle muki, josta juodaan ja ihan sama minkä näköinen on. Hehe.

      Sydämellistä talviviikkoa Tanja. <3

  • Ai miten ihana rintakoru. Kunhan taas joskus pääsen Porvooseen, niin menen suorinta tietä tuonne liikkeeseen ja hankin omani.
    Ja siitäkin huolimatta, että hankin upean superwomanrintamerkin, niin top 5 asioihin viime vuosikymmenenä on kuulunut ”konmaritus”. Kävin viikossa, seitsemänä päivänä, aivan kaikki kodin tavarat läpi miehen kanssa. Tavaroista irtipäästäminen oli ollut mulla mielessä jo vuosia, mutta sitten tuli sopivasti Marie Kondon kirja, reppuvaellus viideksi viikoksi ulkomaille ja kotiin palattua kaiken siivous. Sen jälkeen olo on ollut edelleen kevyt ja upea. Ymmärrän ettei monikaan halua tehdä tuollaista koko kodin rumbaa, mutta meille se toimi ja toimii vieläkin.

    • Ehdottomasti kannattaa mennä tuolla pistäytymään ja hankkia oma korunen. <3

      Olette aivan mahtavia, tätä oli huikeaa lukea. Uskon, että tuo rumba on tehnyt mielelle niin hyvää, yhtä hyvää kuin teidän mieletön reppureissuseikkailu. Haluan ottaa teistä mallia. <3

      Ihanaa talviviikkoa Birgitta. <3

  • Tähän on pakko kommentoida, että ennen joulua kävin ystävieni kanssa Porvoossa. Piti käydä yhden vanhan työkaverini, nykyisen ystäväni, taidenäyttelyä katsomassa. No, sepä olikin juuri tuolla tatuointiliikkeessä!!! Pupu meni keski-ikäisillä naisilla pöksyyn. Ei kehdattu avata liikkeen ovea ja marssia katsomaan taidetta. Sen sijaan ihastelimme tauluja ikkunoiden takaa. Pöhköpäitä olimme. 😀

    Kivaa torstai-iltaa sinulle Tiia. <3

  • Minä voisin ottaa tatskan. Itsellä siis on jo pari, mutta nimenomaan sellaisen ”vihkisormuksen” haluaisin vasempaan nimettömään, kun en pysty sellaista töissä muuten pitämään.
    Korvikset on, nyt N.ttä vuotta samat timanttinapit…. otan ne pois n. puolivuosittain kun pesen ja liotan ne Fairy-vedessä ja putsaan reiät. Juu, ei isoja roikkokorviksia mullekaan.

    Ihana rintakoru!!
    Voi kun pääsisinkin Porvooseen….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud