Avainsana: lähimmäisenrakkaus

Anonyymin ajojahti

Ei se, että viimeisten vuosien ja erityisesti viimeisten viikkojen aikana anonyymi/anonyymit ovat tulleet solvaamaan blogissani milloin älykkyyttäni, milloin ulkonäköäni vaan se, että julkisella vauva.fi palstalla on lähdetty julkisesti haukkumaan minua/blogiani nimelläni. En koskaan ehtinyt itse nähdä tätä kommenttiketjua ja vauva.fi on kommenttiketjun poistanut eli on mahtanut olla rajua settiä, kun on verkkosivun taholta kommenttiketju menty poistamaan.

Mistä sain sitten tietää, että minusta oli kirjoiteltu vauva-sivustolla, anonyymi tuli tästä kertomaan blogini puolelle. 


Myönnän, että pari kertaa vuodessa, kun oma mielentila on vahva ja horjumaton ja kun on turhaa luppoaikaa, olen googlannut jännittäen ja pelonsekaisin tuntein, onko minusta kirjoitettu vauva.fi sivustolla mitään. Aiemmin on kirjoitettu jotain pientä ja myös Tädit tubettaa kanavasta tyyliin ”miten kehdataan blondata hiuksemme, meikata ja pukeutua räikeästi.” Noh tälläinen analysointi on varsin kesyä vielä ja noin muuten olen aiemmin säästynyt keskustelupalstan törkypuheilta ja iskut ovat vuosia kohdistuneet vain blogiini. 

On helppo ihmisten sanoa, ”älä välitä,” mutta jos olisin välittämättä, tekemättä mitään, sallisin täten kiusaamisen ja kiusaamista ei saa sallia, eihän? En ole naivi, ei tämä ihminen vain minua kiusaa vaan kiusaa varmasti muitakin eli kiusaamiseen tulee kyllä puuttua vaikka loppupeleissä säästäisin itseäni, jos olisin puuttumatta. Mutta olen mieluiten oikeutta puolustava leijona, kuin hiljaa ilkeyttä nielevä lammas. 

Omaan vahvan ystävä-ja tukiverkoston, joten heidän avulla tulee välillä ruodittua verkkokiusaamista. Kun asioista puhuu, eikä jää yksin miettimään, heti helpottaa. Saan myös valtavasti tukea perheeltä, mieheltäni ja aikuinen tytär on ollut myös iso voimavara tässä mittelössä. 

Pääsääntöisesti itsetuntoni on suht kunnossa ja tiedän itse kuka olen ja tärkeintä on, että läheiseni tietävät kuka olen. Mutta meillä kaikilla on hetkemme, surumme ja silloin ensimmäisenä, kun aamulla silmäsi aukaiset ja anonyymi siellä taas haukkuu, miten tyhmä olet, niin jollekin herkemmälle tälläinen voi olla kuolinisku, joskus myös minä totta kai otan asiasta siipeeni. 

Vuosi sitten minuun otti yhteyttä someturva.fi sometohtori Suvi Uski ja kirjoitin Suvin toiveesta blogissani, että nettikiusaamiselle on mahdollista saada apua.

*Someturva.fi tarjoaa maksutonta apua somessa tapahtuvaan verkkohäirintään, kiusaamiseen ja uhkailuun. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme auttaneet jo 600 8-70 vuotiasta suomalaista. Tällä hetkellä meitä työllistävät eniten lapsiin kohdistuvat somesaalistus-tapaukset, kunnianloukkaukset ja tilanteet, joissa alastonkuvat ovat päätyneet vääriin käsiin. Uskomme, että mitä useampi tietää palvelumme olemassa olosta, sitä useampi osaa pyytää apua heti, kun jotain ikävää tapahtuu. Kiusaaminen, uhkailu ja häirintä on laitonta myös verkossa. 

Jos sinä siellä joudut kiusaamisen kohteeksi netissä, muista voit täysin maksutta ja anonyyminä ilmoittaa tapauksestasi Someturvalle, jossa lakitiimi tarkistaa asian, onko kyseessä kunnianloukkaus. 

Ja kyllä, nyt vastavuoroisesti olen itse pyytänyt Suvi Uskilta apua oman jatkuvan kiusaamisen tiimoilta ja etenkin julkisen vauva.fi sivustolla haukkumisen vuoksi. Lisäksi asiasta on lähtenyt poliisille ilmiantoilmoitus ja vauva.fi sivustolle tarkistuspyyntö. 

Joskus naurattaa anonyymien päättömät kommentit ja pyrkimys vain loukata ja purkaa heidän pahaa oloaan. Klisee toki on, mutta anonyymin kommentit eivät määritä minua vaan määrittävät heidät itsensä. 

Surullista on todeta, kyllä ihmisillä on todella paha olla. Mikä saa aikuisen ihmisen systemaattisesti kiusaamaan netissä. Syyt voivat olla lukemattomat ja en oman psyyken kannalta suosi sitä, että koitan yrittää ymmärtää kiusaajia liikaa, se vie liian synkille vesille. 

Olen blogannut vuosia ja jossain kohden halusin kovasti yrittää ymmärtää, saada heidät ymmärtämään minua, selittää, puolustaa itseäni, mutta jos jonkun olen saanut huomata, heidän kanssaan ei voi voittaa, sillä kyse ei ole asiasta ja asiasta keskustelemisesta tai eri näkökulmista, kyse on puhtaasti kiusaamisesta ja tarkoituksesta loukata toista ihmistä, loukata minua.

En välttämättä ole anonyymin kanssa samaa mieltä, eriäviä mielipiteitä voi olla monia, mutta silloin kun anonyymi sortuu nimittelyyn, ”ruma, tyhmä, daiju, lihava jne.”, niin enää ei keskustella mielipiteistä vaan haukutaan toista ihmistä. 

Tässä on se ero, mitä jotkut anonyymit eivät ymmärrä. Voin vahvastikin puolustaa joskus omaa mielipidettä ja perustella mielipidettäni tai olla väärässä itse, mutta kun anonyymiltä loppuu perustelut, ”olen tyhmä ja ruma.” Seuraavaksi sitten lähdetään kostamaan vauva.fi sivustolle. 

Pakko sanoa, että tuo ”kauhea kääkkä” vauva-sivustolla jo pakostakin naurattaa. Se, että pitää mielipiteistään kiinni, ei tee kenestäkään kauheaa kääkkää, se että perustelee asiansa, ei tee ihmisestä kauheaa kääkkää, eikä se, että jos bloggaaja on väärässä tee bloggaajasta kauheaa kääkkää, mutta se, että solvaa ja nimittelee toista ihmistä, tekee mielestäni toisesta ihmisestä jo valitettavasti ”kääkän.”

Se mitä tähän keskusteluun toivoisin, että ollaan itse parempia, ei lähdetä solvaamaan anonyymejä, jotka kiusaavat netissä vaikka mieli tekisikin, sillä sellainen toimintamallihan ei ole tervettä kenellekään. Onnellinen ihminen ei kiusaa toista ihmistä, eikä kiusaa edes kiusaajaa.

Tiedostan myös, ettei mikään analysointi auta, on mahdotonta ymmärtää ihmisiä, jotka kiusaavat muita. Toivoisinkin, että sinä, joka kiusaat muita ihmisiä, miettisit hetken kysymystä ”miksi.” Onko sinulla jotain omia huolenaiheita, pitäisikö sinun käyttää energiasi niihin, selvittää asiasi. Onko joitain asioita joita et itsellesi salli ja nämä asiat ärsyttää muissa? Onko sinua kiusattu ja olet päättänyt kostaa? Ymmärrätkö, että paha ruokkii pahuutta ja hyvä hyvää, onko pahuuden tie se, mitä aidosti haluat kulkea, sillä haavoitat samalla myös itseäsi?

Toivoisin myös, että miettisit hetken, että vaikka minulle tapahtuu paljon kivoja asioita blogini kautta, elän silti 99% tavallista elämää, minulla on perhe, mies ja lapsia, kun loukkaat minua, loukkaat samalla vaimoa, ystävää ja äitiä. Minulla on myös aivan tavallisen ihmisen ongelmat ja surut, kuin kenellä tahansa, joskus ollut kenties suurempiakin mittelöitä, mitä moni ihminen elämänsä aikana kohtaa, hometaloa, sydänlasta ja asioita, jotka koskettavat muita ihmisiä ja en voi niistä blogissani puhua. 


Miksi toiset ihmiset kokevat elämässään vaikka mitä kamalaa ja selviävät kaikesta voittajana, hyvinä ihmisenä, miksi jotkut ihmiset jäävät omaan katkeruuteensa jumiin ja syyttävät kaikesta muita, kokien, että maailma on jotain heille velkaa. Onnen avaimet ovat aina omissa käsissä, aina ja vahvat selviää, kuten inspiroiva Pekka Hyysalo, joka on itse valoisuuden ja hyvyyden kaunein esimerkki.

On aika laput silmillä ajatella, että olisi olemassa ihmisiä, jotka säästyvät huolilta, jokainen meistä kantaa kivirekeä, josta monikaan ei tiedä mitään, elämä ei säästä ketään kivulta ja tuskalta. Joten kenenkään ei ainakaan kannata kadehtia toista ihmistä. Silloinkin kun olen itse ollut eniten kyykyssä, en olisi koskaan halunnut vaihtaa toisen ihmisen saappaisiin. Minun surut, itkut ja onnen hetket, ne kaikki tekevät minusta minut ja nämä kaikki seikat ja tapahtumat ovat opettaneet paljon, kasvattaneet myös ihmisenä ja oppimisen matka on vielä pitkä ja valmista ei tule. 

Olen seurannut Netflixiltä Mars sarjaa, jossa fiktio ja fakta kulkevat rinnakkain. Fiktiossa Marsia lähdetään testaamaan mahdollisena asuttavana planeettana meille ihmisille, jotka jatkamme maapallon tuhoamista. Fakta osuudessa haastatellaan maailmalla tärkeitä ihmisiä, mm. kakkostuotantokaudella Greenpeacen Sini Harkkia useassa jaksossa. 

Mitä sarja opettaa, että planeettamme on pieni sininen valopisara valtavassa universumissa ja miten huonosti kohtelemme maapalloa ja samalla toisiamme, itseämme. Avaruudellinen näkökulma tuo pienuutta ja nöyryyttä, oppia arvostamaan sitä, että aurinkokunnassamme olemme ainoa planeetta, jolla on elämää. Ihmisarvoa tulee kunnioittaa. Kiusaamisen rinnastan samanlaiseen pahuuteen, kuin Mars-sarjassa sivutaan, yritykset etsivät pikavoittoja, planeettaamme ajattelematta.

Kiusaaja etsii pikavoittoja, purkaakseen omaa pahaa oloaan, joku kenties saaden jopa huvitusta ja viihdettä itselleen. Kiusaaja kohtelee toista ihmistä yhtä huonosti, kuin monet suuryritykset maapalloa. Lyhytnäköisesti ja pitkän kantaman ulkopuolelta. 

Kiusaaja ei edes pysähdy kysymään itseltään ”miksi kiusaan”, sillä vastaus tähän kysymykseen voisi olla liian pelottava, vastaus löytyy omasta sisimmästä. 

Sillä sinä päivänä, kun kiusaaja on elämän ehtoopuolella ja on aika katsoa itseään peilistä, voinko olla itsestäni ylpeä, elinkö hyvän elämän, kohtelinko toisia hyvin. Näky voi olla aika armoton ja lohduton, lähteä niillä eväillä ajasta ulottuvuuteen, universumin tähtipölyksi. Kaikki me joudumme kohtaamaan oman karmamme, näin se vaan elämässä menee. 
Tälläinen universumillinen suuruus tai se, että itseä on satutettu voi tuoda myös tunteen, mitä väliä millään, minua on satutettu, minäkin satutan. Mutta sillä juuri on väliä, mitä teet itsellesi, miten kohtelet muita, sillä niin metsä vastaa,  kuin sinne huudetaan. Klisee tähänkin vielä, hyvä tulee hyvän luokse. On lottovoitto saada elämä ja elämä tulisi käyttää hyvin, eikä kaksiteräisen miekan tavoin, satuttamalla muita, satutat lopulta vain itseäsi. Ihmiset kaikkovat ympäriltäsi ja mietit miksi?

Tälläkin hetkellä painiskelen monen vaikean asian parissa ja blogi on se 1% toinen puoli, joka toimii positiivisen asioiden lähteenä, jonne on kiva kirjoittaa niistä hauskoista asioista ja niistä huulipunista ja mukeista. Jokainen tarvitsee myös hömppää ja kepeyttä elämään vastapainona, jotta jaksaa taistella syvissä vesissä. 

Anonyymin ei toki tarvitse tätä ymmärtää, ei pitää minusta, saa ja voi olla eri mieltä asioista, mutta kun vauva.fi sivustolla nostetaan haukkumaketju, menee anonyymi pimeän puolelle ja tässä kohtaa on aika sanoa kiusaamiselle stop. 

Joten siksi someturva.fi ja poliisille ilmianto. Onneksi yksi anonyymeistä eli anomuumi on ymmärtänyt rekisteröityä vauva.fi sivustolle nimimerkillä vaikka muutenkaan toki netissä ei loppupeleissä anonymiteettiä ole. Ip-osoitteet saadaan selville ja se henkilö kiusaamisen takana. 

Toivon, että pian voimme keskustella kasvotusten, miksi koet tarvetta kiusata minua, kuunnella toisiamme, ehkä löytää ymmärrys, että molemmilla puolilla on vain ihminen kaikkine vajavaisuuksineen, joka tuntee niin iloa kuin surua. Ehkä voimme antaa toisillemme ja itsellemme anteeksi. 

Onko sinua kiusattu elämäsi aikana, nettikiusattu? Miten taistella kiusaamista vastaan vai pitäisikö kiusaaminen lakaista? Edelleen toivon, ettei anonyymiä lähdetä haukkumaan vaan yritetään ymmärtää mikä ajaa toista ihmistä ja antaa myös anonyymille se armo ja anteeksianto, mitä heikolla hetkellä toivomme, että meillekin annetaan. 

Silti kiusaamista ei omasta mielestäni tule hyväksyä koskaan ja siihen tulee aina joko oman jaksamisen puitteissa itse tai toista auttaen puuttua. Ei lakaista, sillä silloin kiusaaminen vain kasvaa ja sille annetaan vaiettu hyväksyminen. Kuten rikkaruohoja yritetään kitkeä siltikin, vaikka ne kasvaa aina uudelleen. Jos edes yhden kiusaajan saa ymmärtämään ja lopettamaan, sekin on jo voitto. 

Kiitos vielä kaikille sydämellisille anonyymeille, jotka haluatte esiintyä nimettömänä netissä. Te olette se syy, miksi minulla ei ole anonyymin kommentoinnin estoa, sillä teidän hyvyys voittaa kaikilla mittareilla muutaman hassun ilkeän anonyymin. Olen teistä ikikiitollinen, kuten kaikista hyvistä ihmistä siellä ruudun puolella, jotka ymmärrätte, olette fiksuja, ettekä tahalleen halua ymmärtää negatiivisen kautta. <3


Loppuun vielä hieman huumoria ja 103-vuotiaan Hellän asennetta, ei lannistuta, ei anneta toisten lokeroida meitä, jatketaan samalla positiivisella asenteella ja tehdään mitä lystätään, kaikki on niin kauan yes, kun ei omilla tekemisillä loukata toista ihmistä. 

Meidän eilen menehtyneestä Osku kissasta tulee sitten vielä oma postaus, nyt valuisi liikaa kyyneleitä, jos lähtisin tuon 16 vuotisen kumppanin poismenosta kirjoittamaan. Kiitos kaikille lämmöstä Instan puolella, sillä Osku tuli monille tutuiksi niin täällä, kuin Instassa, sillä oli maailman paras kuvausassari ja ystävä, joka rakasti kaikkia, myös naapurin kissaa, joka änkee meille aina sisään syömään.

Osku hyväksyi aina kaikki, lapset, Samu koiran, Miki kissan, ihan kaikki. Tälläistä rakkautta kaipaan enemmän meissä ihmisissäkin, lähimmäisenrakkautta, joka ei katso ketään kieroon. Eläimet ovat viattomampia kuin me ihmiset ja joskus salaa toivon, että planeettaamme asuttaisi vain eläimet, eikä enää se julmin kaikista, ihminen. 

Mukavaa viikonloppua. <3