Hiilarihimo
Kolesteroliarvoni ovat 4,7, sokeriarvot kohdillaan, jotka antavat hieman lisäsyytä nauttia siitä hillomunkista päivittäin. Moni voi toki olla tästä eri mieltä, hiilarit vaikuttavat väsyttävästi ja sokerihumala jne. Mutta koen hirveän raskaaksi henkilökohtaisesti kaikki ääri-ilmiöt eli kukin tavallaan.
Olen toki ylipainoinen, mutta siltikin aika tavallinen suomalainen nainen ja juuri tälläisenä on aika hyvä olla. Ihan olen uskaltaunut jo uimapuvussakin kylpylään, eikä tuntunut missään. Hiljakseen olen oppinut arvostamaan omaa kehoani ja luopumaan vihasuhteestani kehooni. Terve keho on asia, josta voi olla äärimmäisen onnellinen.
Miksi koko ajan pitäisi pinnistää jotain kohti ja jos pinnistää, niin itsensä takia, ei muiden vuoksi. Silloin syntynee paras palo elämäntaparemppaankin, jos sellaisen haluaa aloittaa.
Miten siellä löytyykö samaistusmipintaa tai ihan erilaisia ajatuksia? Miten olet saanut painon pysymään pysyvästi jossain tietyssä, onko sinulla viha-ja rakkausuhde ruokaan ja omaan kehoon vai oletko tyytyväinen?