Hiilarihimo

Hiilarihimo
Jaoin Facebookin puolella tällä viikolla hetken huumassa ja syyllisyyden tunnoissa tämän päivityksen. Sillä julkinen tunnustaminenhan on kait hieman kuin hätähuuto ja kun asioita tunnustaa ääneen, niin silloin on kohdattu jo itse ongelma tai sitten ongelmaa ei sinänsä ole, vaan ollaan sinut asioiden äärellä.

”Monet elämäntaparemppailee tammikuussa, täällä yksi sämpylä, kaksi lattea, appelsiinimehua, puolikas katkarapuaurajuusofetajuustokaprissmetanatonnikalapizza, ehkä huijaan, oli se 3/4 osa pizzasta. Tilasin koska lapsikin halusi tilata, hillomunkki, ostin lapsille, mutta eivät halunneetkaan, 275g irtareita, tosin kuuluukohan tuohon 275 grammaan se itse pahvirasia, jossa ne karkit on? Peruutan eli 250g irtareita ja 1,5l Pepsi Maxia.

Juu olen se henkilö, joka riisuu kaikki yltään mennessään puntariin, hyvä etten vihkisormuksia, riisuisin nekin, mutta ei ne lähde enää irti, kuin rautasahalla. Sanonpahan vaan, että aikamoinen päivä ja taitaa tulla painajaisia ensi yönä näin kovan mässäilyn jälkeen.

Tammikuu ja helmikuu ovat meikäläiselle luolakarhumaista aikaa, silloin koteloidun talviunille ja alan kerätä massaa. Mieskin nauraa, että onkos taas talviunien aika ja heräät sitten maaliskuun eka. Joka vuosi sama homma! Tietääkö joku, auttaako tähän joku kirkasvalohommeli?”

Jos marraskuun pimeys oli raskasta, silloin elämä oli vielä jonkinlaisessa hallinnassa. Tammikuussa tai viimeistään helmikuussa koko hommeli aina karkaa lapasesta. Hiilareiden tarve on aivan loputon. Kyllä syön vitamiineja, kyllä ulkoilen,  koska koira ja ei huvittaisi ellei olisi koiraa.

Normaalistikaan en syö paljon, vaan pikemminkin aivan väärin eli paljon suklaata ja leipää menee. En ymmärrä miten joulukuun lapsi aina näin vastaanottaa talven. Ehkä tässä on jotain primitiivistä  jäännettä jääkausiajoilta, talveksi pitää vaan alitajuisesti alkaa kerätä pakkaspäiville massaa? Maaliskuussa aina helpottaa ja kesällä ei välttämättä tee leipää ja suklaata juurikaan enää mieli.

Mielenkiintoisia nämä, mutta en ole se henkilö, joka tammikuussa hankkii kuntosalikortin ja alkaa käyttämään tehosekoitinta terveysjuomiin. Olen se henkilö joka miettii syönkö yhden vai kaksi hillomunkkia päivässä. Ennen aloitin aina laihtarin tammikuussa, nykyään tiedän sen mahdottomaksi, mutta ehkä maaliskuussa voin jo harkita luontaisesti kepeämpää ruokavaliota. 

Tämä olen minä ja olen hyväksynyt sen, että tammi-ja helmikuussa koteloidutaan luolakarhun maailmaan. Turha asiasta on tuntea syyllisyyttä vaan antaa palaa ja nautin hillomunkin jokaisesta suloisesta sokerihippusesta ja sen pizzajuuston venyessä, ihailen juuston taipuisuutta. Porkkanaa ehtii sitten rouskuttaa valon lisääntyessä jänöpupun lailla maaliskuusta alkaen ja kohti kesää villiintyä vaikka joka vihanneksesta. En väitä tosin, että silloinkaan rouskisin päivät pääksytysten rehuja.

En uskalla ääneen sanoa ”kehopositiivisuus”, sillä pelkään ilmaisevani sanan väärässä yhteydessä. Mutta mielestäni tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on ja olen ajat sitten lakannut tavoittelemasta teinivartaloni mittoja. Jokin standardihan minullakin joskus oli.

Kolesteroliarvoni ovat 4,7, sokeriarvot kohdillaan, jotka antavat hieman lisäsyytä nauttia siitä hillomunkista päivittäin. Moni voi toki olla tästä eri mieltä, hiilarit vaikuttavat väsyttävästi ja sokerihumala jne. Mutta koen hirveän raskaaksi henkilökohtaisesti kaikki ääri-ilmiöt eli kukin tavallaan. 

Oma balanssini syntyy siitä, että tammi-ja helmikuussa mätetään mitä lystättää, joulukuussa on pieni konvehtirasiapiikki, muuten syödään aika samalla lailla ja kesällä kevennetään. 

Olen toki ylipainoinen, mutta siltikin aika tavallinen suomalainen nainen ja juuri tälläisenä on aika hyvä olla. Ihan olen uskaltaunut jo uimapuvussakin kylpylään, eikä tuntunut missään. Hiljakseen olen oppinut arvostamaan omaa kehoani ja luopumaan vihasuhteestani kehooni. Terve keho on asia, josta voi olla äärimmäisen onnellinen.

Niin ja lopuksi tähän, mitähän sitä tänään söisi, nyt meinaan tekisi mieli suolakeksejä ja juustoja. Huomaan, että suolanhimokin on kasvanut ja oli pakko ostaa Myrttisen valkosipulikurkkuja kotiin. Jalopenoja ja kapriksiakin tekee koko ajan mieli tunkea joka ruokaan. Juustoksikaan ei kelpaa perus Oltermanni vaan maun pitää olla syvää ja tummaa. 
Jokaisen tulee kehorempata tai olla remppaamatta juuri omalla tyylillään ja omaan tahtiin. Joillekin tammikuu on juuri hyvä vedenjakaja ja luontainen ajankohta aloittaa uusi vuosi terveellisemmin. Täällä se vaan on mahdotonta, koska en halua, en viitsi, mieliteot menevät nyt kaiken edelle.

Miksi koko ajan pitäisi pinnistää jotain kohti ja jos pinnistää, niin itsensä takia, ei muiden vuoksi. Silloin syntynee paras palo elämäntaparemppaankin, jos sellaisen haluaa aloittaa. 

Olen aloittanut elämäntaparemppoja monen monia ja hyvinkin sorrun taas maaliskuussa, kun energiat alkaa olla kohdillaan, mene ja tiedä. Yhden asian olen kuitenkin oppinut lukemattomien epäonnistuneiden elämäntaparemppojen jälkeen, että jos sellaisen aloitan, en kerro siitä enää kenellekään. 

Ajattelin aiemmin, että jos kertoo elämäntaparempasta ääneen, julkisesta paineesta syntyy lisämotivaatiota syödä terveellisemmin. Mutta homma täällä meneekin ihan päinvastoin, tälläinen tapa saa miettimään alati ruokaa ja tuntemaan sressiä ja painetta koko projektista. Elämä alkaa pyörimään ruoan ja kehon ympärillä.

Joten näissä merkeissä menen jääkaapille ja jatkan erittäin hyvän ja koukuttavan sarjan katsomista C-Morelta nimeltään ”Kadonnut”, sen jälkeen odottaa vielä Netflixiltä Star Trek Discovery toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso. Tammikuu voi olla aika yes, jos antaa sen vain olla ja antaa itsensä olla. 

Olen päättänyt olla tyytyväinen juuri näin ja tämä ajatus on tosi vapauttava tuova tunne. Eli arvaatteko mitä aion myös tehdä. Myydä kaikki pieneksi menneet vaatteet Hellapoliisin tiloissa Maijun ja Villen kanssa järkkäämällämme kirpparilla 10.3 ja lakata toivomasta, että mahtuisin taas kittanoihin vaatteisin. Jos sellainen ihme käy, että jonain päivänä mahdun, niin kenties sitten on palo hankkia jotain uutta. Kirpparijutusta myöhemmin lisää infoa. 🙂


Miten siellä löytyykö samaistusmipintaa tai ihan erilaisia ajatuksia? Miten olet saanut painon pysymään pysyvästi jossain tietyssä, onko sinulla viha-ja rakkausuhde ruokaan ja omaan kehoon vai oletko tyytyväinen? 



63 thoughts on “Hiilarihimo”

  • Mä olen yrittänyt kovasti terveellistää elintapoja vuodenvaihteen jälkeen ja alku menikin hyvin kun ei edes oikeastaan tehnyt mieli herkkuja, tällä viikolla on lipsahdeltu, mutta olen itselleni armollinen. Eiköhän se kultainen keskitie taas löydy jo sitäkin myötä kun arki töihinpaluun myötä astuu kuvioihin 🙂

    • Totta, arjen rutiinit ja normiarkia auttaa pitämään kurissa syömistäkin. Kultainen keskitie on just hyvä. 🙂

      Kivaa iltaa Mira. <3

  • Mun mielestä sä et ole ylipainoinen, vaan ihan normivartaloinen aikuinen nainen. Musta tuntuu, että "bikinifittness"-jutut on vääristäneet kehonkuvaa meillä kaikilla, ja oma keho tuntuu senkin takia jotenkin "ylipainoiselta", vaikkei sitä olekaan. Eikä pieni ylipaino varmaan ole täysin huono homma, vaan painon jojottelu, ainakin niin on mullekin sanottu monesti. Minähän olen siis kärsinyt paino-ongelmista koko ikäni, mutta nyt olen suunnilleen kuudenkympin ikävuoden lähettyvillä päässyt vihdoin "normaalipainosten" luokkaan, jihuu;) Kovaa vääntöä on ollut koko ikä, mutta toisaalta en jaksa enää välittää koko asiasta, ja ehkä juuri sen takia paino on nyt paremmin balanssissa.
    Mä luulen, että sinä olet niin aktiivinen ihminen, että myös kulutatkin paljon ihan arkielämässä, vaikkei mitään ohjelmoitua liikuntahommelia harrastaisikaan. Kyllähän se hyötyliikunta on myös iso asia, esim. kun tsekkaa omaa askelmittariaan, niin onhan siinä on ihan kivat lukemat, jotka tulee ihan siinä sivussa ilman mitään ihmeempää yrittämistä.

    Olet upea ja kaunis nainen<3

    Ihanaa viikonloppua <3

    • Kyllä rasvaprosentti, puntari ja vyötärönmitta kertoo sitä, että olen ylipainoinen, ehkä osaa vaan pukeutua näitä kohtia piilottaen. 😉 Mutta siinä olet kyllä ihan oikeassa, että tuo tietty ihannemalli, mittasuhteet vääristävät asiat siitä, että mitä on aidosti tavallinen ja normaalimittainen nainen, joita meitä taitaa olla kuitenkin suurin osa. Tämänkin aiheuttaa lehdet, televisio ja some, paineet vääristyy.

      Noh tällä viikolla olen ollut yhtenä päivänä Helsingissä ja muina en ollenkaan, joten jää siihen 6 päivää muuta. 😉 Kuvista ja somesta ihmiset kenties saavat vääristyneen käsityksen normielämästä, joka on hyvinkin arkista.

      Minunkin silmiin olet sinä todella upea nainen. Ihanaa uutta viikkoa Sari. <3

  • Ajankohtainen postaus… kupissa just kahvia ja puputan näkkileipää juustolla 😉 Itse olen tyytyväinen kehooni ja talvella tulee syötyä enempi..jep jep! Jokaisen meistä tulisikin olla sitä mitä itse haluaa ja muut saisi olla hiljaa. Aina on heitä jotka jaksavat puuttua toisten painoon ja eivät sitten millään ymmärrä että se vasta stressaavaa onkin. Ikää kun on tullut sitä on armollisempi omalle ulkomuodolle, täällä eletään vain kerran…. eikös siitä saisi nauttia <3

    • Veit sanat suusta, ihan kaikessa samaa mieltä. Asia on myös niin, ettei toisen tai kenenkään paino kuulu muille.

      Kivaa iltaa Onneli. <3

  • Tiia, minä samaistun ihan sataa eli samaa mieltä kaikesta! Mikä muuten on tuon ekan pizzan nimi, meinaan vaan, että josko meidän kylän pizzeriastakin sitä saisi, kun otan aina vain saman eli Quatron? Ettei vain ehtis tulla nälkä, sanoi Karvinenkin.

    Elämä on oikeesti hauras ja lyhyt, jos se pitää vielä kidutella näkemällä nälkää, kun ei ole pakko, se ei ole elämistä.

    Minullakin on sokerit ja kolestrolit ihan kunnossa, mutta ehkä sitten kuitenkin tulee liikuttua luontaisesti jonkin verran, vaikka nyt ei olekaan koiraa. Olen myös tomaattiahmatti ja usein teemme capresea, joka huolehtii kolestrolista.

    Tuli mahdoton nälkä kun katsoin noita pizzojen juustoja. Kohta uunista ulos slaavilainen kana, jossa mm. smetanaa ja sinihomejuustoa, kuohukermaa ja…Tein siitä vähän uudemman version eli saatan viedä sinne resepteihin.

    Mukavaa viikonloppua sinulle, Tiia♥♥

    • Eka pizza on Rosson pizza ja on fantasiapizza siis. Täytteet olen itse valinnut ja ne on, kapris, parmankinkku, aurajuusto, paahdetut pinjansiemenet ja feta ja yrtit kieritettynä sitruunavinaigrattessa, iso nam.

      Oi tuo teidän slaavilainen kana kuulostaa fantastiselta, onko siitä reseptiä blogissasi, voisin tehdä meillekin. 🙂

      Näin on, jos arvot ok ja olo yes, niin anti mennä vaan.

      Ihanaa uutta viikkoa Leena. <3

  • En ole tyytyväinen ja jotain tarvisi tehdä,mulla ei niinkään jouluna iske mässäily vaan kuukautisten aikana ja kaamoksen koittaessa, jotenkin se ruoka lohduttaa 😀 Teen jopa nykyään fried chickeniä mikä on jenkeissä terminä comfort food 😀 Eilen meni keksejä,makaroonilaatikkoa aurajuustolla,lonkeroa yksi tölkki vielä kaiken päälle 😀 Tänään itsetekoista pizzaa,pepsiä, unelmatorttua ja 1 olut ruuan kanssa. Alkoholia harvoin onneksi juon, mutta joskus otan viikonloppuna saunaoluen tai lonkeron.

    Koitan liikkua ja hyötyliikkua toki mutta aika tunnesyömistä tää on. Aina olen ollut hyvä syömään mutta tuntuu että ruokavalio mennyt todella epäterveelliseksi vuosien myötä, työstressi ja kiire on pahin joka saa sortumaan, kun ei aina ehdi päivällä syödä kunnolla niin kotona sitten ahmii kaikkea epäterveellistä,pitäisi opetella syömään enemmän hedelmiä,pähkinöitä,salaatteja jne.. Vitamiineja syön ja Beroccaa nautin mutta silti tuntuu että tarvisin terveellisemmän elämäntavan. Yöunet jäänyt vähiin työstressin takia ja sekin edesauttaa kuuleman lihomista. Koitan olla itselleni armollinen vaikka peilikuva on armoton,olen kyllä miettinyt että tää vuosi voisi olla muutosten vuosi,lähinnä meinaan työkuvioita. Ehkä sen jälkeen kun saan tän asian kuntoon keskityn itseni keventämiseen.

    • Kuulostaa ihan meikäläisen ruokavaliolta, tosin mieluiten limukkaa, kuin se sidukka, mutta eipä yksi lonkero ym. tunnu missään.

      Ihan totta tuo tunnesyöminen ja täällä aina talvikuukausina väsyttää ja haen lyhytkestoista energiaa hiilareista. Jos nukkuu huonosti, se vaikuttaa kuin olisi krapula, eikä edes jaksa välittää mitä syö ja miten syö, kunhan saa sitä energiaa nostettua. Tuttuja ja nukun aika huonosti aina.

      Näin se juuri on, kun mielen saa seestymään, silloin on helppo järkeistää ja järkätä asiat ruokavalionkin suhteen.

      Samoja fiiliksiä odotellessa. <3

      Zemppiä meille molemmille ja kiitos avoimesta kommentista. <3

  • Hyvin kirjoitettu teksti. 🙂 Itse olen kehooni tyytyväinen, vaikka ylipainoa onkin jonkin verran. Tietynlainen viha-rakkaus suhde on ruokaan, mutta kaikesta huolimatta nautin hyvästä ruoasta ja juuri silloin kun sitä syön.

    • Kuulostaa juuri hyvältä ja miksi tosiaan kaikkien pitäisi olla laihoja, ei miksikään. Olisi muuten aika tylsää, jos kaikki olisivat samanlaisia. Nautitaan terveistä kehoistamme ja hyvästä ruoasta.
      Ihanaa uutta viikkoa Nicola ja kiitos kovasti. <3

  • Aloitin ruokaremontin jo syyskuussa ja pystyin sitä noudattamaan hyvin muutaman kuukauden. Jouluksi sitten tuli repsahdus ja ei tämä tammikuukaan hyvin ole mennyt. Makeaa tekee mieli ihan koko ajan. Pudottamistani kuudesta kilosta yksi on tullut takaisin.

    • Se on just paha, kun tulee se repsahdus ja hieman pitkäkestoisempi, niin on tosi vaikeaa taas palata entiseen malliin. Ei onnistu meikäläiseltä, repsahdukset juuri aina pilanneet kaiken. Nyt olisi siellä vielä hyvä tilanne, jos on kilo vasta tullut takaisin. Nyt kovasti zemppiä, jos saisit hommat raiteilleen taasen ja jos et, niin ei kannata ottaa siitä stressiä.

      Ihanaa uutta viikkoa Kristiina. <3

  • Mulla on herkku lakkoa kolme kuukautta. Kohta yks menny. Huh. Eilen lapsenlapsi viestitti, että kerkeekö mummu ja pappa pulla kahville. Äiti oli leiponut. No sinne siis mentiin ja kyllä, mummu lankesi ja otti pullaa. No ei haittaa. Yks pulla, mutta meni toinenkin pulla. En laihduttele, mutta labroissa kolesteroli vähä noussut ja sokeriarvot myös. Ei paljoo kuitenkaan. Kokeilen saako ruokavaliomuutoksella mitään laskua, kun lääkkeitä vastustan viimeiseen saakka. Juusto vaihdettu sydän ystävälliseen laihaan juustoon. Rasvat myös parempaan ja lisää salaattia ja muuta terveellistä lisätty.
    Pizzoista enää haaveilen, koska myös suola on menieren takia kiellettyjen listalla. 😩. Joulusuklaat on jaettu muualle, kun noin kolme vuotta sitten,ennen rakastamani suklaa alkoi jotenki tökkimään. Mutta näillä mennään.
    Samoin teen, kun sinä, kaikki ylimääräinen pois, kun vaakaan meen. Sekin mielellään aamulla😂
    Herkullista lauantaita
    >Leena

    • No joskus voi ottaa vähän pullaa, jos jatkaa sitten terveellisemmällä mallilla. Juuri tuollaisilla leikkeleiden kevennyksille ja muilla voi tehdä pitkäkestoisia vaikutuksia antavia ruokasuunnitelmia.

      Menier on kyllä ihan kamala sairaus, en tiennyt ettei pizzaakaan saa sitten enää syödä.

      Täytyy sanoa, että jotain kummaa on tekeillä, sillä täällä edelleen vaikka kuinka monta konvehtirasiaa syömättä. Ei nyt oikein maistu suklaa, mutta hiilarit kaikissa muodoissa kyllä.

      Hih juu vaakaan ihan nakuna tietty, voi meitä.

      Ihanaa uutta viikkoa Leena. <3

    • Tiia, meniere ssä on tuo suola, joka on paha. Joskus harvoin teen pizzan suolattomana.
      >Leen💞

    • Voi hitsinplitsi, mutta ei se suolaton pizza ehkä ole sitä maukkainta… Mutta pizza kuin pizza, kun oikein kova pizzahimo iskee. Kurjaa tuo, ei sitten sushia ja soijaakaan… 🙁

  • Olen näiden vuoden kahden ensimmäisen viikon aikana yrittänyt joka päivä aloittaa kevyemmän elämän. Vielä se ei ole kestänyt kahta päivää kauempaa. Ei pysty. Ehkä vielä jossain kohtaa..

  • Mulla ei ole koskaan ollut itsekuria hyvän ruoan suhteen ennen kuin sitten tuli terveydellisiä seikkoja, joiden ansiosta elimistö (tai pää, se itsekuri) oppi pakon edessä ihan uudenlaisen tavan elää suht terveellisen ruokavalion ja elintapojen kanssa. Kun siitä tulee kropalle normi, se ei vaadi itsekuria. Sitä ennen opettelu oli ainakin minulle tuskaisaa ja täynnä kaipausta monia herkkuja kohtaan. Koska voin todella huonosti useistakin ruoka-aineista, vältän niitä tiukasti, vaikka todella pitäisin niistä. Mutta sitten olen kyllä keksinyt sitten keinot tehdä itse minulle sopivia versioita esim. pizzasta ja hampurilaisista.

    • Totta tuo, että jos kuuntelee kehoaan, niin pääsee pitkälle. Itselle tulee pastasta kaikkein huonoin olo vatsaan, oikein viiltelee. Jos en syö vehnää, olo on niin hyvä massussa. Pitäisi kuunnella itseään enemmän, siis minun. Ihanaa, että olet löytänyt tavan kuunnella omaa kehoa ja olla balansissa.

      kivaa uutta viikkoa Jantunen. <3

  • Mulla on ollut joskus viha-rakkaussuhde lähinnä omaan kroppaan, ei ruokaan. Ruokaa en suuremmin ole rakastanut, karkkia sitäkin enemmän. Suklaata, salmiakkia ja lakua. Nyt olen taas siistimässä hyvää vauhtia ruokalistaani, en siksi että laihtuisin vaikka sekin kelpaa – kyllä kiitos – vaan terveyssyistä. Mulla oli kolesteroli viimeksi 5,3, mutta hyvää kolesterolia niin paljon, ettei ole huolta. Niin sanoi lääkäri, mutta samaan hengenvetoon lisäsi, että voit toki vähän katsoa ruokavaliotasi, joka silloin oli erittäin suklaavoittoinen. Silti huolettaa, justhan viime kesänä isäni menetin perisuomalaiselle sepelvaltimotaudille. Liikuntaa mun pitäisi lisätä, inhoan omaa plösöyttäni, mutta kelpaan vielä hyvin itselleni näin, niin en ole sille osalle asiaa tehnyt vielä mitään :).. Nimitettäköön sitä ristiriitaiseksi kehopositiivisuudeksi.

    Hyvä postaus taas, Tiia <3

    • Sama ehkä täällä, ne herkut. Mutta nyt vanhemmiten enemmän hiilarit, leivokset, sushi ja leipä. Suklaa ei samalla lailla enää maistu, jännä juttu. Ehkä olen syönyt suklaata oman määräni jo elinaikanani. Sillä jos kaikki maailman suklaat laitettaisiin kasaan, mitä olen syönyt, olisi se mielenkiintoinen läjä nähdä.

      Lääkäri varmaan vihjaisi siihen, ettei kolesteroli nouse. Tuo 5,3 on ihan yes, jos hyvää kolesterolia on enemmän. Vaikka kai se sen viiden alle optimaalisesti pitäisi olla, mutta onko meidän ikäisillä monilla alle 5, en tiedä.

      Kaikki eivät ole liikunnallisia, en ainakaan minä. Minun silmiin olet äärettömän kaunis nainen, koko paketti. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Heli. <3

  • Terveelliselläkin ruokavaliolla voi lihoa – niin kävi juuri mulle. Syön ihan omasta vapaasta tahdostani ilman pingoittamista tosi terveellisesti ja yhtäkkiä huomasin, että herranjestas, olen kerännyt useamman kilon rasvakerroksen. Nyt menivät pähkinät ja hyvät öljyt tarkkailulistalle. Sinänsä noihin mulla ei ole mitään himoa, joten annosten lähdettyä näköjään vähän lapasesta lienee helppoa leikata vaikkapa puolet pois.

    Mielestäni sun kannattaa tehdä ja ajatella juuri noin kuin kirjoitat!! Tärkeintä on, että hyväksyy itsensä. Jos näin ei olisi, silloin kannattaisi mieittiä, mitä voi tehdä. Itse haluan (toistaiseksi on tämmöinen standardi) pysyä hoikkana. Lue: tulla taas hoikaksi. Ja juu, myönnän, nyt on tammikuun spurtti päällä niinkuin monilla muillakin :). Itsekurin ruuan suhteen olen rakentanut todella pieninä palasina useiden vuosien aikana. Sokeria ja noita hiilareita ei vaan tee enää mieli. Kaikki on tottumiskysymystä, usko pois. Mutta jos ei ole tarvetta tottua sokerittomaan, silloin ei ole mitään ongelmaakaan tietenkään. Mutta jos joskus tuohon elämäntaparemppaan haluaisit vielä ryhtyä, niin ohjeistaisin, että korjaa yksi asia kerrallaan, mutta ei totaalisesti: syö sokeria vähemmän, ja vähennä ja vähennä, etenkin piilosokerit, joita ei välttämättä huomaa, mutta niin, ettet täyskieltäydy kaikesta, koska silloin taas repsahtaa. Itse vähensin sokerin 1,5 vuodessa lähes nollaan ja lähdin päivittäisestä himotilanteesta liikkeelle.

    Tsemppiä talviuuniin ihana Tiia ja hyvä, että koira ulkoiluttaa, ettet ihan villakoiraistu :)).

    • Totta muuten, oma mies syö todella terveellisesti, paljon salaatteja, avokadoa, pähkinöitä, mutta kyllähän se vaan on, että terveelliselläkin ruoalla voi ylittää päivän kalorit.

      Ihan juuri näin. Minua ärsyttää se, jos hoikalla ihmisellä on standardi, jossa tuntee olonsa hyväksi ja on siitä lihonut ja se harmittaa hoikkaa, niin ihmiset tulevat vähättelemään hoikkaa ihmistä, ei sinun tarvitse laihduttaa ja ota pulla. Kunniottaa tulisi myös hoikkia ihmisiä ja heidän standardejaan. Kenenkään kokoon ei saisi puuttua, oli se minkälainen tahansa. Eikä kenenkään tuntemuksia saisi vähätellä. Joten ymmärrän todella hyvin, että sinulla on hyvä olo tietyissä mitoissa ja se on juuri hyvä niin ja hyvä sinulle. <3

      Hihi juu kyllä olisin ihan villakoirana ilman Samua ja kiitos kovasti Pilvi. <3 Ihanaa tammikuun jatkoa. <3

  • Samanlaisia ajatuksia tääläki, tosin puolitoista viikkoa meni nielun kans, kun ei saanu kurkusta alas muutaku liemiruoka ja sitäkin "pitkin hampahin" 😁
    No johan täs on sitte muutama päivä otettu menetetytsyömingit takaasi, kuten tänäkin päivänä, suklaakonfektiista, itsetehtyjä korvapuusteja ja juuri on vatta täynnä lämpöösi leipiä🍔
    Mutta,,,,,, mitä minä näen, näen Sinussa kauniin ja sopusuhtaasen kauniin Tiian 💖
    Mukavaa viikonloppua Sinulle 💞💌💞

    • Oi kauhea kun olet ollutkin kipeänä! Onneksi poikaystävä hoiti. <3

      Hyvä on ottaakin takaisin, että saat taas energiat kohdilleen. <3

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja mitä ihaninta uutta viikkoa Marja-Terttu <3

  • Kumpa ajattelisin kuten sinä ja voisin hyväksyä itsesi kiloineni kaikkineen.Mutta ehei, mua ahdistaa niin kaikki vaatteet jotka kutistuneet kaapissa ja kaikki ylimääräiset jotka tursuavat 🙁 Olen viime vuosina kerryttänyt kiloja ja nyt oli pakko ryhdistäytyä.
    Päätin etten enää aloita yhtään diettiä vaan ihan kokonaan erilaisen elämäntavan. Kirjoitinkin siitä:
    https://mansikoitajavaahtokarkkeja.blogspot.com/2019/01/tassa-se-tulee-maikun-muutos.html

    • Täällä myyn kaikki pienet vaatteet tuolta kaapista pois kiusaamasta ja kun on vain sopivia vaatteita, niin ehkei tule miettityä, että olinpa joskus noinkin hoikka.

      Ymmärrän hyvin ja tämäkin on prosessi, joka voi muuttua minä hetkenä tahansa, itseinho on tuttu kaveri.

      Ihan mieletön tuo sinun muutoshommeli, suuresti zemppiä Maikku. <3

  • Juu, et ole minunkaan mielestä ylipainoinen, vaan ihan normaalin kokoinen nainen.
    Itselläni on ylipainoa, joskin paino on tullut pitkällä aikavälillä viitisen kiloa alaspäin ilman sen suurempaa yrittämistä.
    Olen ikäni kaiken rimpuillut painoni kanssa, ja sortunut tämän tästä tyhmiin dieetteihin jotka on olleet ihan yhtä tyhjän kanssa. Nyt en enää jaksa, ja miten kukaan ylipäätään jaksaa elää elämää joka on kirottuja kieltäymyksiä täynnä.Olisipa edes osan tästä ymmärtänyt aikoinaan kun niin kaikella joutavanpäiväisellä on itseään kiusannut äärimmilleen.Siis muissakin kuin vain painoasioissa.
    Sä olet upea ja kaunis nainen, ei mitään syytä ylettömiin itseään ruoskia meistä kenenkään.

    • Kyllä rasvaprosentti, vyötärönmitta ja vaakakin sanoo, että olen ylipainoinen, osaan vaan ehkä pukeutua tai kuvissa pällistellä sillä lailla, että vedän massua sisään ym. 🙂

      Juuri tuo, turhaan jojotella eessuntaas ja aina päätyä samoihin lukemiin. Tunnen itseni, että näin olen vaan paljon onnellisempi ja kuirailu saa onnettomaksi. Ei se laihdutus vaan kaikille sovi.

      Kiitos ihan mielettömän paljon kauniista sanoista, mutta -10kg keveämpänä saattaisin olla kyllä tyytyväisempi, eikä tosiaan tarvitsisi miettiä pukeutumista, miten peittää mikäkin.

      Ihanaa uutta viikkoa ihana Heli ja kiitos kovasti. <3

  • Kun tuntee itsensä ja hyväksyy sen, että tällainen minä olen – kuten sinä – voi onnitella itseään. Jos sinulle on ylipainoa, se ei välity kuvista.
    Painoni on noussut tasaisesti noin kilon vuodessa viimeisen kymmenen vuoden ajan. Enkä ole tyytyväinen siihen, mutta olen liian mukavuudenhaluinen edes yrittääkseni tehdä sille jotain.
    Oikein hyvää lauantai-iltaa Tiia!

    • Sama juttu, 10kg ja 10-vuotta viimeiset 30-vuotta varmaankin. 🙂 Mutta näillä mennään ja hyvällä fiiliksellä.

      Ihanaa uutta viikkoa Kirsti Kaija 3

  • Omalla kohdallani keliakia oli se, joka antoi aiheen ajatella omia pinttyneitä tapojani toisin. Koska joudun säätämään niin paljon ruuan kanssa niin päätin, että lopetan laihduttamisen. Päätin alkaa nauttimaan elämästä. Sitä olen tehnyt ja elämä maistuu paremmalta kun ei liikaa pingota ❤️

  • Mun uudessa työssä on se hyvä puoli, että kun seisoo jalkojensa päällä monta tuntia päivässä ja nostelee tavaroita niin oon huomannut kuinka mun käsivarret on kiinteytyneet, josko ens kesänä olisi pienemmän allit. 😀 Oon huomannut, että aamupuuro on se, jolla saa pidettyä herkkuhimoa parhaiten kurissa, mutta toki nautiskelen jotain joka pvä, niin tein jo silloin reilu 10 vuotta sitten kun laihdutinkin. Ei minusta ole luopumaan täysin elämän hyvistä jutuista. 😀

    • Totta, istuminen on tappavaa ihmiselle.

      Puuro on kyllä hyvästä ja se pitää nälkää poissa. Elämäntaparemppailla voi myös sallien itselle vähän herkkuja, niin totta. <3
      Ihanaa uutta viikkoa Jonna. <3

  • Minä olen päättänyt, että kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella. Olen tässä viimeisen parin kuukauden aikana kiinnittänyt ainoastaan huomiota annoskokoihin sekä lisännyt liikuntaa. Kiloja ei ole karissut, mutta pääasia onkin se, että on itsensä kanssa mukava olla. Eilen oli pitkästä aikaa sellainen päivä, että olisin voinut syödä vaikka hevosen. 😀 Teki ihan koko ajan mieli jotain syötävää. Makeaa ja suolaista ja tuntuikin siltä, että olin tämän tästä jääkaapilla.

    Aurinkoista sunnuntaita Tiia! 🙂

    • Totta tuo, ei tarvi mättää itseään täyteen ja myös monet hiilarit voi korvata vihanneksilla. Sitten onkin vaikeampia kieltäytyä esim. kakkusista. 🙂 Siis täällä, mutta välillä pitää itselleen herkkujakin sallia, itse vaan sallin liian usein. 😉

      Ihanaa uutta viikkoa Marie ja kyllä se valon lisääntyessä tästä. .:)

  • Mun olisi pakko tehdä elintaparemonttia edistääkseni terveyttäni tai ainakin hidastaakseni sen rapistumista. Vaikeasti sujuu. Mutta yritän edes pieniä muutoksia.

  • Aina näin vuodenvaihteen aikaan on mukava vähän keventää ruokavaliota, sitä kun tulee aina joulun aikaan syötyä niin paljon herkkuja:) Leppoisia talviunia♥ ja kaunista talvipäivää 😍👋

  • Varmasti tekemällä pieniä ja maltillisia muutoksia niissä on myös helpompi pysyä kuin loikkaamalla ihan totaalikieltäytymiseen herkuista. Moni kyllä lähtee todella reippaasti mukaan vuodenvaihteen jälkeen erilaisiin laihdutusrinkeihin ja jumppiin mutta repsahtaa sitten aika nopeasti kun ehkä mieli ei kuitenkaan ole mukana jutussa.

    Toisaalta jos itse päätän jotain niin olen siinä myös pysynyt hyvin. Ehkei oma mieli anna lipsua tai sitten vaan tahto on niin luja 😀 Muistan kun lapsuudenkodissani asuessani paastosin aina pari viikkoa mutta silti valmistin muulle perheelle koulusta tultua ruokaa. Ei tehnyt yhtään itse mieli syödä kun voin vain mehuja. Paastosin vuosia mutta migreeni pakotti luopumaan siitä. Fiilis oli kyllä paastotessa mieletön ja ajatus juoksi mutta pakko oli lopettaa.

    Olen armollinen itsellesi nämä kaksi kuukautta ja "luolaile". Sitten maaliskuussa uudet tuulet ja tiukempi seula syömisiin ♥

    • Juuri näin, viisaita sanoja Marjo. <3

      Uskon kyllä tuohon, että paastotessa energiat nousee ihan uusille urille, mutta itse kun olen yrittänyt, niin en tiedä mitä tehnyt väärin, käynyt juuri päinvastoin. Ehkä en sitten jaksanut paastota sen todella huonon olon yli. Toivoisin kyllä, että omat tyttäret eivät paastoaisi vielä herkässä iässä, teininä ym. ettei vaan tule mitään ruokaan liittyviä sairauksia Ruokaympyrällä pääsee pitkälle.

      Just näin, tosin olen päättänyt, että olen mikä olen, mutta vanhasta tiedän, että tietylainen hiilarihulluus onneksi aina katoaa maaliskuussa.

      Ihanaa uutta viikkoa Marjo. <3

  • Me ihmiset ollaan niin erilaisia, että se mikä on toisen herkku, voi olla toisen painajainen ja päinvastoin.

    Mua henkilökohtaisesti harmittaa, että jos/kun en syö pullaa tai suklaata tai leivoksia tai jotain hirmu rasvamättöä, se tulkitaan herkästi niuhottamiseksi tai että olen "jollain kuurilla" tai muuten vaan "kieltäydyn herkuista". Asia kun on oikeasti ihan vaan niin, että mua ei houkuta mikään, mistä mun elimistö menee tukkoon, turpoaa tai tulee muuten vaan niin paha olo, etten välitä sellaista itselleni ehdointahdoin hankkia. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että syön mieluummin ruokaa, josta mulle tulee hyvä ja jaksavainen olo. Ja se taas voi olla justiinsa se jonkun muun painajainen, mutta sepä siinä onkin, että jokainen tavallaan, eikä siihen ole muilla taviksilla nokan koputtamista. Ja muhun ei ainakaan mitkään ulkopuolelta tulevat paineistukset edes tehoa (ellei kyseessä ole lääkäri, joka sanoo, että mun käy huonosti, ellen muutu). Haluan ja osaan kyllä tehdä omat päätökseni itse ja teen ne ihan oman hyvinvointini pohjalta.

    Mutta oikeastaan toi ei ollut edes se asia, josta piti alunperin kirjoittaa, vaan se, että olen pääni puhki koittanut miettiä korvaavaa ilmaisua sanalle "elämäntaparemontti". Se kuulostaa mun mielestä siltä, että kyseessä on jo lähtökohtaisesti jotain ihan hirvittävän työlästä. Sellaista kuin remontit usein on. Parannuskin on parempi sana. Tai ihan vaan muutos. Tai mikä vaan positiivinen ilmaisu, mutta ei remontti. Ja kaikkein parasta, jos ei mitään muutoksia edes tarvi tehdä <3

    • Ihan jetsulleen näin. Ihan parasta onkin, jos ihminen pystyy kuuntelemaan omaa kehoaan ja mikä on sille hyväksi. Itsellehän pasta on esim. ihan pahinta vatsalle ja olen alkanut välttämään sitä. Hyvä ei olisi syödä leipääkään, koska turvonnut olohan siitä tulee, mutta ei sentään satu ja viiltele mahaa, kuten pastan kanssa. Mutta kun olen välttänyt vehnää, niin vatsa on voinut erittäin paljon paremmin. Mutta vatsa ikävä kyllä tottuu siihen turvoksissa olemiseenkin ja tiettyyn huonoon oloon, vähän järkyttävää kyllä.

      Niin totta, kaiken tulee lähteä sisältä, eikä ulkoisesta paineesta. Jos lääkäri käskisi laihduttamaan, niin olisi kyllä herätys.

      Elämäntaparemontti on tosi negatiivinen sana ja tuntuu heti alkuunsa jo siltä, että on haukannut liian ison ja työlään palan.

      Niin on, ihan kaikkein parasta olisi, jos olisi löytänyt tasapainon. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Annukka. <3

  • En kyllä mistään vinkkelistä sanoisi sinua ylipanoiseksi, keskivertoa paremman näköinen ja vartaloltaan sopusuhtainen viisikymppinen, joka voisi hyvin olla vasta 42-vuotias! Näillä pakkasilla en voisi millään alkaa dieettiä, ruoan pitää lämmittää ja täyttä kaamoksessa – tänään se oli thaikalapullia kookosmaidossa! Suklaan syömistä olen yrittänyt ainoastaan rajoitta viikonloppuihin, harmi kun joulusuklaitakin vielä varastossa…

    • Olin ihan samaan aikaan blogissasi ihastelemassa niitä pullia, mutta oliko ne kalapullia, hih luulin, että kala. Voi mua. No oli niin tai näin, niin punaista lihaa yritetään harventaa ja se sun resepti jäi taas mielen päälle. Tänään tehtiin kylläkin Nacho Supreme. 😉 Tälläistä "lohturuokaa" sitä kaipaa kaikessa tässä pimeydessä ja kylmyydessä.

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista ihana Heli ja kuin myös. <3 Ihanaa uutta tammikuun viikkoa. <3

  • Hyvä päätös myydä pienet vaatteet pois, saat kuule tilaa uusille vaatteille! Minun pitäisi muuten käydä taas kaappeja läpi. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana vihdoinkin löytänyt oman, naisellisemman tyylini ja nyt olisi aika luopua noista vanhoista muistoista tuolla kaapissa. Minä taidan tapani mukaan laittaa osan kiertoon ja osan kantaa Punaiselle ristille. Ihanaa, että sulla on samat fiilikset kuin mulla omasta kropastasi. Silloin kuin itsellä on hyvä olla, niin se näkyy myös ulospäin ja sinussa on selvästi nyt ihan tuoretta hehkua.
    Ihanaa sunnuntai-iltaa ystäväiseni <3

    • Just näin, turha tässä on toivoa aina vuosi vuoden jälkeen mahtuvansa joihinkin vanhoihin vaatteisiin, never gonna happen. 😉

      Oletkin jotenkin erityisen kukkiva ollut viime aikoina, ihana Outi. <3

      Kiitos kauniista sanoista, nyt on muutamana aamuna nassu ollut kyllä kuin traktorin jäljiltä.

      Ihanaa päivää <3

  • Minulle marras-joukukuu on pahinta aikaa, se pimeys jopa keskellä päivää on ihan liikaa! Samaan aikaan kaikenlaista herkkua on tarjolla tavallista enemmän ja kyky vastustaa herkutteua heikoimmillaan…

    Jonkinlaista kontrollia pitää 5:2-paasto, jo kuusi vuotta ollaan syöty vain n. 500 kcal kaksi kertaa viikossa. Kuulostaa rankalta, mutta olen tottunut siihen.

    • Marras-joulukuu on kauheaa pimeyden puolesta, mutta täällä jotenkin vielä silloin sinnitellään, mutta helmikuussa ei enää jakseta talvea yhtään, vaikka valoisaa jo onkin.

      Tuo teidän paasto on selkeästi jo elämäntapa ja toimiva sellainen.

      Ihanaa, kun nähtiin tällä viikolla ja hei pian uusiksi.

      Kivaa loppuviikkoa Tuuli. <3

  • Se on tämä laihdutuskulttuuri mikä on vallalla ja joka kertoo, ettei kroppa oo ikinä hyvä. Suosittelen tutustumaan kehopositiivisuuteen. Sen ydinsanoma on se, että oot hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja kun tykkää ittestään ni haluaa myös tehdä itselleen hyvää. Sitä kohti tähtään itse!

    • Juuri näin ja sitä kohti, <3 Laihuus on ihan outo kauneusihanne siinä mielessä, että miksi kaikkien tulisi olla saman näköisiä?

      Ihanaa loppuviikkoa LauraKatarooma. <3

  • Hei! Yksi vinkki jos hiilarit himottaa (ja jos se haittaa itseä), syö proteiinia 😀 tämä leipä- ja pullahiiri on pystynyt lopettamaan höttöhiilareiden jatkuvan syömisen popsimalla reilusti kanaa, kalaa, kananmunaa ja rahkaa. Niillä täyttyy maha, eikä ole koko ajan seuraava suupala mielessä. Toki leipää ja pullaakin menee, mutta ei niin paljon ja turvotus ym. paha olo ei vaivaa.

    • Kiitos vinkistä ja tätä pitää kokeilla heti, kun mielikin on mukana. 🙂 Koska nälkä on huono kumppani ja se saa kaiken riistäytymään. Jos massu täynnä, niin ei turhat hiilaritkaan himota. Kiitos sinulle tästä ja ihania pakkaspäiviä. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud