Sain lukijalta toiveen, että kirjoittaisin hieman lisää vaihdevuosista ja mitä estrogeenia on määrätty vaihdevuosiin. Aihe on myös muutenkin sellainen, että aina kun tästä avautuu kuka vaan, olen huomannut, että aihe herättää paljon keskustelua ja itsekin olen saanut monia yksityisviestejä asian tiimoilta.

Kirjoittelin Instagramin puolelle tällä viikolla näin.

Muistan aina, kun mummi sanoi, että hänellä oli aivan karseat vaihdevuodet ja mietin, ahaa vai niin, että oli varmaan kova hiki ja ärtyisyyttä💙

Jälkikäteen ajateltuna, olisin toivonut, että aiheesta olisi puhuttu enemmän ja yritän imeä tietoa kaikkialta paloittain. Nelikymppisenä alkoi tämä missä on vessavaihe, siitä muutaman vuoden päästä ahdistus alkoi luikertelemaan mieleen. Hain apua hakkaavaan pulssiin, alakuloon psykologilta ja terveyskeskuksesta unettomuuteen. Nivelkipuja pidin mummilta perittynä reumana. Mielipuolista, kaikki oireet olivat esivaihdevuosia ja vaihdevuosia. 

Lopulta iski aivosumu, aloitekyvyttömyys, totaalinen alakulo ja ahdistus pukkasi jo niin kovana, että joka päivä oli liskojen yö. Mietin vaan miten huono olen, tunsin syyllisyyttä minkälainen äiti olen ollut, löysin itsestäni silkkaa inhottavuutta ja vikoja. Eikä enää huvittanut mikään, eikä myöskään aivoissa ollut enää juuri mitään toimintaa, koitin vaan selviytyä päivästä. 

Lihomisesta en viitsi edes sanoa mitään, mutta voi pojat, kiloja on tullut. 

Vuosi sitten sain käyttööni estrogeenisuihkeen, lopulta geelin ja aina hetkeksi helpotti ja ajattelin, nyt helpottaa. Unettomuuteen tosin mikään ei auttanut, eikä auta.

Viime syksynä ahdistus alkoi olla jo kuristavana ja rampauttavana. Aloin perumaan vähiä menoja, koska ahdisti niin paljon, voisin sanoa, että oli jo jonkinlaisia pelkotiloja. 

Viime viikolla lopulta taivuin ja soitin gynekologille, sain jotain uneen, auttaa jonkin verran ja sain estrogeenin pillerin muodossa. Pam, ahdistus katosi sen siliän tien, ilo alkoi kuplimaan alakulon tieltä.

Olen moneen kertaan miettinyt, miten ihmiset jaksaa elää alakulon ja ahdistuksen kanssa, he ovat arjen sankareita.

Nyt olen toiveikas, josko tämä pilleri juttu olisi nyt vihdoin se, mikä muuttaisi kaiken. Nyt tuntuu ainakin hyvältä, mutta hirmuisesti pelkään, että tunne on katoavaista. On kuitenkin ollut ihmeellistä olla ilman ahdistuneisuutta jo useamman vuorokauden ajan.

Ensimmäisenä määrättiin Lenzetto suihketta ja pienin mahdollinen annos. Pian tuplasin annoksen ja lopulta triplasin. Aluksi Lenzetto nosti uuteen nousuun, mutta vaikutus laski kuin pannukakku. Olen paljon googlaillut aiheesta, onko estrogeeni sellainen, että annosta pitää koko ajan kasvattaa?

Eksyin lopulta keskustelupalstalle ja sieltä löysin aivan samanlaisia kokemuksia kuin itselläkin oli. Aluksi tulee nousu ja lopulta romahdus. ”Estrogeeni ei riitä, kovat oireet-toleranssi.” Kyseisessä kommenttiketjussa jutellaan juuri siitä ettei estrogeeni imeydy.

Kuulin toista kautta puheita, että Lenzetto ei välttämättä pysty annostelemaan estrogeenia tasaisesti ja tasaisuus olisi juuri tärkeää eli saada kehoon tasaisesti estrogeenia, jottei vuoristoratakyytiä synny.

Kuulin, että geeli saattaisi imeytyä paremmin ja ei kun kokeiluun sitä. Aluksi jälleen oli parempi olo ja lopuksi vaikutus alkoi laskemaan kuin lehmän häntä. Geelin nimi oli Estradiol.

Olen lukenut eri keskustelupalstoilta, että monille riittää geeli tai suihke tai hormonilaastari ja vaikutus ja imeytyminen on yksilöllistä. Eli kokemukseni on vain oma subjektiivinen kokemus ja on hyvä muistaa, että olemme kaikki yksilöitä.

Olen käyttänyt univaikeuksiin melatoniinia ja jostain jenkkiläiseltä sivulta luin, että melatoniini ja estrogeeni saattavat kumota toistensa vaikutuksen. Näin toki voi hyvin olla ja että geelit ja suihkeet meni metsään melatoniinin vuoksi.

Viikko sitten kuitenkin iski tunne, etten jaksa enää tätä kuristavaa ahdistuksen tunnetta, jonka tiesin liittyvän vaihdevuosiin. Nyt määrättiin Progynova 1mg eli pienin mahdollinen annos pillerin muodossa. Pillerin otettuani seuraavana päivänä ahdistus oli poissa, eikä ole vieläkään näkynyt. Olen lukenut, että moni on saanut Progynovasta apua, mutta toki on niitä, joille Progynova ei sovi.

Totta kai pelkään, että taas tulee sama romahdus ja annosta pitää lisätä. Varmasti pitääkin lisätä jahka esivaihdevuodet muuttuvat menopaussiksi ja estrogeenin määrä on nolla. Mutta nyt ainakin on hetkellinen tunne, että sainko vihdoin apua kirottuihin vaihdevuosioireisiin, toivon ainakin niin.

Nyt vaan vielä pitää saada nukuttua, niin olo kohenisi kummasti ja paikattavana kun on, muutaman vuoden univelka.

Muutamana päivänä on ollut tosin päänsärkyä ja toivon, että kyseessä on sopeutumisvaihe eikä ole jatkuvaa. Hieman etova olokin on ollut. Uni ei ole parantunut, enkä usko, että omalla kohdalla mikään estrogeeni määrä parantaa unta.

Nyt täällä odotellaan ja ihmetellään, että näyttäytyykö hormonimaailma valoisampana vai ei. Muutenhan maailma on aivan sekaisin ja omiaan lisäämään ahdistusta meillä kaikilla.

Suosittelen kaikkia liittymään Facebookissa Menopaussi-Vaihdevuodet-ryhmään, jossa on kannustava, tukea antava ja valoisa meno ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Kerrankin ryhmä, jossa ei piikitellä.

Suosittelen myös ottamaan Instagramin puolella seurattavaksi gynekologi @gyne-leena tilin, kuin myös toimittajan tekemiä haastatteluja ja omakohtaisia kertomuksia vaihdevuosista @vaihdevuodetwtf tilin, gynekologi Riina Kataisen @vaihdevuosiblogi tilin ja aina jaksan muistuttaa Kuumat aallot podcastista, joka auttoi lopulta ymmärtämään, etten ollut sekoamassa vaan kärsin vaihdevuosioireista.

Miten siellä, geeli, laastari, suihke tai pilleri tai ei mitään? Hankalat vai helpot vaihdevuodet tai jotain siltä väliltä?

Tsemppiä kaikille kanssasisarille ja jaksakaa hakea apua vaikka voimattomana se on monesti ylivoimaista, joskus se ensimmäinen cocktail, eikä edes se viideskään toimi vaan tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan enemmän aikaa ja hiomista. 💖