Reissaajan nolot tunnustukset!
Olin kaupallisessa yhteistyössä Body Shopin lähettämänä vuorokauden Tukholmassa. Tästä reissusta on niin paljon kerrottavaa, että kerron aiheesta lisää myöhemmin. Mutta mitä olisi reissu ilman sekoiluja, no ei tietenkään mitään, sillä niitä sekoilujahan muistellaan hymyssä suin vielä vuosien päästä. No tältä reissulta kyllä riittää paljon kerrottavaa, mutta keskitytään nyt vaan niihin toilailuihin.
Huolellisella etukäteissuunnittelulla tuo tuttuakin tutumpi Tukholma oli varmistettu mielessäni katastrofivapaaksi alueeksi. Nyt en mokaisi mitään tällä kertaa. Lentokentälle päätin lähteä hyvissä ajoin ja ajatuksena oli nauttia rauhallinen aamiainen muumikahvilassa. Toisin kuitenkin kävi.
Kaikki meni putkeen vielä alussa. Painoin mieleeni reitin, minne jätin auton parkkiin ja otin varulta vielä valokuvan todisteeksi, missä parkkihallissa auto sitten luuraa, kun palaan takaisin. Ei mitään sekoiluja turvatarkastukseen mennessä ja tyytyväisenä nokka matkasi kohti muumikahvilaa.
Tässä kohden kuitenkin huomasin, että Balmuirin kaulahuivi, jonka olin hikipäässä tunkenut käsilaukun pohjalle, koska kaulaa niin kuumotti, ei ollut enää käsilaukussa, eikä missään.
Ei kun paluu samaa reittiä takaisin ja vessan kautta. Kysymään turvatarkastuksesta, onko sinne jätetty kaulahuivia, kysymään kaupasta, jonka läpi kävelin, oliko sinne, no ei ollut ei, huivi siten katosi kuin tuhka tuuleen.
Ei kun paluu samaa reittiä takaisin ja vessan kautta. Kysymään turvatarkastuksesta, onko sinne jätetty kaulahuivia, kysymään kaupasta, jonka läpi kävelin, oliko sinne, no ei ollut ei, huivi siten katosi kuin tuhka tuuleen.
Voimaannutin mielessäni itseäni, ettei huivin katoaminen ole enne, että tulen tällä reissulla töppäämään vielä pahemmin. Tuumin, että nyt tyynenä vaan ja huivi on pelkkää materiaa ja kun on kerran kadonnut, niin olkoon samalla unohdettu.
Tässä kohden kuitenkaan aikaa ei enää ollutkaan hyppysissä rauhallisen aamiaisen verran, mutta ei toki sekään mikään katastrofi ollut vaan ostin eväät lentokoneeseen. Jossain kohden huomasin, että hameeseeni oli aamulla truuttaantunut suoraan hammastahnatuubin putkesta, kunnon hammastahna kökkäreet. Noh ei sekään mitään vaan normimeininki.
Lentokoneessa asettauduin nauttimaan ostamaani patonkia ja limukkaa ja tietenkin se täyden limupullon korkki vierähti penkkien alle, jonnekin lentokoneen peräpäähän varmaan.
Kaikki kuitenkin meni onnellisesti ja löysin Arlanda Expressin ja pääsin mukavasti Tukholman keskustaan.
Tukholman juna-asemalla tuumin, että kannattaisi jättää matkalaukku säilytykseen ja lähteä suoraan Mall of Scandinaviaan. No mutta päätin kuitenkin, että pitäähän tässä edetä oikeaoppisesti ja viedä matkalaukku hotelliin ja kirjautua hotelliin sisään. Tähän episodiin meni noin 3t edes takaisin, koska luonnollisesti menin myös väärään suuntaan menevään metroon ym. mukavaa.
Flunssa painoi päälle ja olin aika raato. Kolme hukattua tuntia, reissaamiseen edes takaisin, jotta saisin matkalaukun hotelliin ja jonka olisin voinut jättää juna-aseman säilytykseen. Tähän väliin täytyy kyllä sanoa, että onpa juna-asemalla ja metro-asemalla (vai onko ne samaa puljua) järjettömän hyvää palvelua, koska ollaan kohteliaassa Ruotsissa.
Toisella luukulla mies vielä naureskeli, että kiellän sinua menemästä Mall of Scandinaviaan ja olin ihan, että no miksi, no koska viet rahasi sinne, etkä tänne keskustaan ja iso hörönauru perään. Toisella luukulla ystävällinen nainen taas puntaroi erilaisia vaihtoehtoja metro-ja junalippuun, mitkä olisivat kannaltani edullisimpia. Lopulta päädyttiin vuorokauden matkakorttiin, jolla voi suhata niin paljon kuin haluaa, junilla ja metroilla ja hinta oli 15e ja voi pojat minähän suhasin, oli varaa mennä vaikka kuinka moneen väärään suuntaan menevään metroon.
Lopulta kuitenkin pääsin onnellisesti perille Mall of Scandinaviaan. Pinkki linja, Uppsalan juna esimerkiksi ja numero 40 vie alle 10-minuutissa perille. Tässä kohden alkoi olla jo kova nälkä ja mikä riemu, Mall of Scandinaviasta löytyi Tukholman lemppari sushi-ja thairuoka paikka Pong. Sinne siis.
Onnellisena kasasin erilaisia kanakastikkeita lautaselle, miltei valkoisessa paidassa ja valkoisissa farkuissa. Kohta tunsin jotain lämmintä mahan seutuvilla ja niinpä kävi, että lautaselta oli valunut rasvaiset kanakastikkeet paidalle.
Lautanen äkkiä tiskiin ja paitaa ylös, ettei kastike valuisi vielä valkoisille housuille. Ei valunut eli paita meni vaan pilalle. Aika kalliiksi tulee muuten reissaaminen, yksi paita ja yksi arvokas huivi menetetty.
Lautanen äkkiä tiskiin ja paitaa ylös, ettei kastike valuisi vielä valkoisille housuille. Ei valunut eli paita meni vaan pilalle. Aika kalliiksi tulee muuten reissaaminen, yksi paita ja yksi arvokas huivi menetetty.
Ruokaa massussa ja paidalla ja päässä soi, mikään ei lannista ja nokka kohti Disney Storea. Sieltä löytyi muuten tämä kuvien muki. Muista jutuista varmaan myöhemmin tänne tai niistä muista kahdesta, sillä siinä oli kaikkinensa reissun shoppailut.
Kävin myös kokeilemassa erilaisia vaatteita monissa kaupoissa tai pääasiassa mekkoja, mutta yksikään ei istunut. Lisäksi syksyn värimaailma oudoksutti. Kaupoissa ei ollut oikeastaan mitään, mikä olisi ollut omaa värimaailmaa vaan kaikki vaaterekit oli vuorattu, mustalla, harmaalla, sinapinkeltaisella, luumulla, myrkynvihreällä ym. Mutta kun nämä värit eivät toimi meikäläisellä. niin ei.
No eihän siinä mitään. Matka meni mallikkaasti, Body Shopin tilaisuus meni mallikkaasti, mutta täytyyhän jokaisella reissulla olla se yksi nolouden huipentuma.
Menin lentokentälle todella hyvissä ajoin. En jaksanut sinksata puolikuntoisena yhdessäkään liikkeessä ja miettiä matkalaukun kohtaloa. Päätin, että parempi olla turvassa kentällä, kuin taas eksyä ja sekoilla Tukholman keskustassa, jonka siis tunnen todella hyvin, mutta joskus se oma elämä ei ole siitä kiinni vaan kohtalo ottaa otteen ja sekoittaa pakkaa.
Voi tulla vaikka vessaongelma, voi mennä vaatteet likaiseksi, voi eksyä vaikka tunteekin paikat, voi ajatuksissaan sekoilla vaikka mitä, joten siksi hurjan paljon ajoissa lentokentälle ja nauttimaan pitsaa ja lukemaan kirjaa.
Turvatarkastukseen mennessä ja tunkiessa huulipunia siihen läpinäkyvään pussiin ja erotellessani elektronisia laitteita ajattelin, että tämä reissuhan on mennyt aika napakympisti. Vain yksi kadotettu Balmuirin huivi, yksi pilattu paita ja armotona tuntien sekoilua yleisillä kulkuvälineillä.
Siinä oikein tyytyväisenä itseeni, eräs nainen hiipi viereeni ja sanoi ruotsin kielellä ”ursäktä” eli anteeksi ja minä tyytyväisenä reissuun ja itseeni oikein iloisesti vastasin varmaankin englannin kielellä takaisin, ”niin miten voin auttaa” ja sieltä se pommi sitten pläjähti.
Olin turvatarkastusjonossa joka oli nälkävuottakin pitempi, seissyt mekko sukkisten sisällä ja takapuoli jättikalsongeja loistaen eli vanha kunnon klassikko! No tuntuiko missään, no ei tuntunut. Hämäsi vaan, kun aloin hätäpäissäni nauramaan, ettei nainen nauranut myötätunnosta takaisin vaan oli jotenkin tuiman nolona puolestani.
Olipa häpeällinen tilanne hänelle varmaan, hih, miten minä pöljä hänet olemassaolollani ja hanurillani niin nolasin. Eli vaikka ruotsalaiset ovat kohteliaita, ehkeivät he noloissa tilanteissa osaa olla kollektiivisesti kohteliaita vaan tuntevat silkkaa häpeää toisen puolesta tai ehkä kyseinen nainen oli vaan niin ällistynyt.
No mutta, noin muuten reissu meni täydellisesti ja Body Shopin tilaisuus oli upea. Body Shopin jouluun liittyy hienoja arvoja, tyttöjen hyvinvointia edistäviä asioita ja naisenergiaa. Näistä polttelee oikein kertoa lisää, jahka saan kuvat ja videon käsiteltyä.
No mutta nyt saa jakaa reissumokia taas kerran tai mokia muuten vaan. Ainahan näitä kaikille sattuu, joten vaikka näistä kuinka kertoisi, niin aina uutta pukkaa tilalle.
Kivaa viikon jatkoa kaikille. <3
