Avainsana: mielenrauha

Voiko tylsä olla onnellinen?

Luin eilen ystäväni Keyword:Love blogin Jonnan postauksen riittämättömyyden tunteesta. Postauksessa Jonna myös pohti, voiko tylsä olla onnellinen? Nämä sanat jäivät kaikumaan omaan mieleeni ja aiheuttivat sunnuntaina kaiken taustalla ajoittaista pohdintaa aiheesta. Lisäksi jäin pohtimaan meidän rauhallista Tukholman risteilyä, miten ihana se juuri oli siksi, että se oli niin rauhallisella temmolla risteilty. 

Aika monella mittapuulla olen meinaan nykyään aika tylsä. Ehdottomasti monesti peruttu meno on paras meno ja oma koti, sänky ja sohva yksiä kutsuvampia paikkoja maailmassa. Mutta kun pitäisi jaksaa vielä sitä maailmaakin janota. Kiivetä kenties vuorille, nähdä ennen näkemättömät eläinlajit ja maailman kolkat. Niin monta maistamatonta ruokaakin on, kirjoja lukematta ja seikkailuja kokematta. 

Maailmassa on miljoonia asioita, joita en ikinä tule näkemään, enkä kokemaan ja se on ihan hyvä niin. Mietin mieluiten siitä perspektiivistä mitä olen ehtinyt jo kokemaan. Olen ehtinyt matkustella aika paljonkin, bilettänyt stadin keskustan baareissakin 10-vuoden pätkän. Asunut ulkomailla vuosia ja todellakin risteillyt laivoilla niin monet kerrat, etten enää pysy laskuissa. Olin kesällä kosmonauttihommissa Venäjällä 5vrk, että kyllä tässä aina ajoittain on kuitenkin seikkailtukin. 

Monta vuotta olen jo ajatellut, että jos minun ei koskaan enää tarvitse käydä baareissa, niin se on vaan ihana asia. Eli ihan hevillä ei baareihin enää saa, sillä baarit on osaltani nuoruusvuosina niin nähty. Minulla on toki myös aviomies ja en juo alkoholia paria lasillista enempää, yleensä en sitäkään. Joten en ihan tiedä mitä baareissa ystävien kanssa tekisin, etenkin kun baareissa ei pysty puhumaan musiikin kovalta melulta. 


Se juttelu ystävien kanssa ja kuulumisten vaihto kuitenkin, on se tärkein juttu ystäviä tavatessa näinä hektisinä aikoina. En ihmettele muiden ihmisten paloa baareissa käymiseen, vaikka omalta osaltani se ovi taitaa olla jo suljettu, koska muilla ihmisillä on erilaiset tarpeet ja taustat. 

Meidän viime viikonloppuinen Tukholman risteily oli siksi niin täydellinen, että irrottauduimme kotiympyröistä, meillä ystävillä oli kiireetöntä aikaa toisillemme, ehdimme taas jutella ja päivittää koko elämän ja vähän enemmänkin. Nauttia hyvää ruokaa ja nauttia kiireettömästi Tukholmasta ilman sitä krapulan häivää, joka oli joskus nuorempana seilatessa tuttu tunne Tukholman reissuilla. 

Nuorempana piti olla koko ajan reissu varattuna, jotta oli tiedossa jälleen uusi seikkailu. Nyt haluan harkita muutamat maat mitä tässä kenties ehtii loppuelämänsä aikana koluta, huolella ja tarkkaan. Kyllähän tälläinen ajattelu hieman pystyynkuolleelta omaankin korvaan näin lukiessa kalskahtaa, mutta kun on paljon elämässä seikkailtu, rauhaisaan satamaan pääsy on kultaakin kalliimpaa. 

Mikä on sitten tylsää? Tylsyys voi olla toisen mielikuva toisesta, toisen elämän täytyy olla kauhean tylsää, kun se vaan tekee sitä tai tätä. Mutta kuten Jonna blogissaan pohdiskeli, mitä jos se ei olekaan tylsää, mitä jos meillä ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilainen kokema ja tausta. 

Jotkut tykkäävät vaikka käydä tanssimassa ja sehän on vaan ihana asia. Huomaan vaan, että itselleni myöhäiset iltajuhlat ei ole enää se juttu, koska menee aina yöunet. Kun ikää tulee, vallitseva unirytmi on arvokas asia. En edes tykkää käydä klo 21:00 elokuvissa, sillä elokuvakin kiihdyttää, enkä saa hevillä enää leffan jälkeen unta. 


Ehkä olen vanhemmiten jotenkin herkistynyt, sillä nuorena kuittasin univelat nukkumalla vaikka kuinka pitkään päivällä, eikä nuorena toisaalta väsymys tuntunut samalla tavalla. Nykyään hyvin nukuttu yö on paras energiasytyke kaikkeen, levänneenä jaksaa. 


Ehkä aikanaan työuupumuksen aiheuttama vuoden valvomisen pätkä aiheutti sen, että tarkka unirytmi on asia, josta pidän mielelläni kiinni. Tiedostan kuinka herkästi unirytmi voi rikkoutua, sillä hyvä uni luo hyvää unta ja huonot unet johtavat helposti huonon unen kierteeseen ja se on pelottava asia henkilölle, jolle nukkumaanmeno oli joskus pahin mörkö. 

Jotkut sanovat, että olin pienessä huppelissa hauskempi, mutta sehän en ollut minä vaan se oli se huppeli. Joten en kaipaa keinotekoisella aineella luomaani minää vaan olen ihan sinut oman nykyisen tylsyyteni kanssa. Ei kuitenkaan ole asiaa josta en voisi puhua, voin tanssiakin jos tarve vaatii. Riehaantuakin voin yhteisen ilon sekamelskassa. 

Minua ei myöskään haittaa, jos muut nauttii viiniä ja toivon myös ettei muita haittaa, että minä juon mieluiten limukkaa. Yllättävän monissa juhlissa on kyllä runsain mitoin alkoholitarjoilua, mutta meitä tylsiä ei ole huomioitu limukalla. 

Olenko sitten tylsä, koska nautin kotona puuhastelusta, arjen pienistä hetkistä, aah aina vaan se kahvin ensisiemaus aamulla on jumalainen hetki. Tai koiralenkki metsään, kun näkee koiran iloitsevan ja metsän hiljaa kuiskaavan. Miten viikonloppuiltaisin oikein korostuu, miten hyvä kotipesä se koti on ja miten sinne on ihanaa kaikelta muulta kiireeltä välillä kääriytyä. 

Ehkä osaltaan kaikki johtuu siitä, että minulla oli äärettömän hauska ja pitkä nuoruus. Sain perheeni hieman myöhemmällä iällä ja siksi perheaika ja ystävät ovat parasta mitä tiedän, ilman minkäänlaisia merkillisimpiä puitteita. 





Joskus kuitenkin pieni irtiotto arjesta on myös ihanaa, mutta aina on parasta tulla omaan kotiin. Eikä ole mitään niin pehmeää ja turvallista kuin oma sänky, eikä rakkaampaa kuin oma perhe. 

Onko minulla sitten hitsin tylsää? Pikemminkin päinvastoin, nykyään vaan saan nautintoni muista asioista eli aika aikaansa kutakin. Eikä mikään ole miellyttävämpää kuin se, että sisäinen levottomuuden liekkini on sammunut jo ajat sitten ja mielessä on useimmiten tyytyväinen rauha. En etsi mitään, ei tunnu että elämästä puuttuu mitään. Rauhallinen hetki voi nykyään olla jopa stimuloivampi, kuin ainainen seikkailu. 

Mikä on sitten tylsyyttä, se on omaa tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen, oli se mitä tahansa. Asiaa ei voi kukaan myöskään peilata toiseen ihmiseen vaan tylsyyden määritelmä on täysin henkilökohtainen. Mikä on minulle riemukasta voi olla toiselle kuolettavan tylsää ja päinvastoin. Kun on sopivalla mitalla kaikkea mitä juuri se oma mieli halajaa, ei koskaan voi olla tylsää, vaikka prosentuaalisen iso tyytyväisyysaste tapahtuisikin siellä kotisoffalla. 

Nyt laitan läppärin kannen kiinni ja nautin hetken lisää taas omasta tylsyydestäni ja ihan kuulkaas täysin rinnoin ja iloiten. Ihanaa. 


Mietin tässä pitäisikö perustaa Facebook-ryhmä meille tylsille ”Mitäs me tylsät” tai simppelimmin ”Tylsät”. Mielestäni tässä on piirre ja aihe, jolle voisi myös nauraa ja  ryhmässä kaikki voisivat jakaa omia tylsyyden kokemuksiaan tyyliin: tänään olin niin tylsä, etten jaksanut edes… 


Miten siellä, sopivassa suhteessa molempia vai todellakin baariin tai todellakin koti-illat? Tai laivalla hyttiin hyvän ruoan päälle turisemaan tai yökerhoon? 


Omasta mielestäni kaikki ovat passeleita vaihtoehtoja ja ovat täysin riippuvaisia ihmisen omasta elämäntilanteesta ja myös kokemuksista. Omalla kohdalla kaiken myös elämässä sattuneen draaman jälkeen, tietty rauha on toivottava ja tavoiteltavakin olotila. 


Upeaa uutta viikkoa kaikille. <3