Voiko tylsä olla onnellinen?
Luin eilen ystäväni Keyword:Love blogin Jonnan postauksen riittämättömyyden tunteesta. Postauksessa Jonna myös pohti, voiko tylsä olla onnellinen? Nämä sanat jäivät kaikumaan omaan mieleeni ja aiheuttivat sunnuntaina kaiken taustalla ajoittaista pohdintaa aiheesta. Lisäksi jäin pohtimaan meidän rauhallista Tukholman risteilyä, miten ihana se juuri oli siksi, että se oli niin rauhallisella temmolla risteilty.
Se juttelu ystävien kanssa ja kuulumisten vaihto kuitenkin, on se tärkein juttu ystäviä tavatessa näinä hektisinä aikoina. En ihmettele muiden ihmisten paloa baareissa käymiseen, vaikka omalta osaltani se ovi taitaa olla jo suljettu, koska muilla ihmisillä on erilaiset tarpeet ja taustat.
Ehkä olen vanhemmiten jotenkin herkistynyt, sillä nuorena kuittasin univelat nukkumalla vaikka kuinka pitkään päivällä, eikä nuorena toisaalta väsymys tuntunut samalla tavalla. Nykyään hyvin nukuttu yö on paras energiasytyke kaikkeen, levänneenä jaksaa.
Ehkä aikanaan työuupumuksen aiheuttama vuoden valvomisen pätkä aiheutti sen, että tarkka unirytmi on asia, josta pidän mielelläni kiinni. Tiedostan kuinka herkästi unirytmi voi rikkoutua, sillä hyvä uni luo hyvää unta ja huonot unet johtavat helposti huonon unen kierteeseen ja se on pelottava asia henkilölle, jolle nukkumaanmeno oli joskus pahin mörkö.
Mietin tässä pitäisikö perustaa Facebook-ryhmä meille tylsille ”Mitäs me tylsät” tai simppelimmin ”Tylsät”. Mielestäni tässä on piirre ja aihe, jolle voisi myös nauraa ja ryhmässä kaikki voisivat jakaa omia tylsyyden kokemuksiaan tyyliin: tänään olin niin tylsä, etten jaksanut edes…
Miten siellä, sopivassa suhteessa molempia vai todellakin baariin tai todellakin koti-illat? Tai laivalla hyttiin hyvän ruoan päälle turisemaan tai yökerhoon?
Omasta mielestäni kaikki ovat passeleita vaihtoehtoja ja ovat täysin riippuvaisia ihmisen omasta elämäntilanteesta ja myös kokemuksista. Omalla kohdalla kaiken myös elämässä sattuneen draaman jälkeen, tietty rauha on toivottava ja tavoiteltavakin olotila.