Avainsana: naisenarvo

Vessapaperit roikkuu pöksyistä ja kaatiksellakaan  meikäläisestä ei maksettaisi ropoakaan!

Vessapaperit roikkuu pöksyistä ja kaatiksellakaan meikäläisestä ei maksettaisi ropoakaan!

Nyt on loppuviikko ollut niin haippakkaa, että kotona olen ehtinyt käydä vain nukkumassa ja enpä kunnolla edes sitäkään. Tiedättehän mitä ihmiselle tapahtuu, kun ei saa riittävästi unta, no ihmiselle alkaa tapahtumaan jänniä. 

Sain pr-tilaisuudessa kyseiset Acot, mutta eivät ne kyllä koskaan päässeet kotiin asti. Minne ne jäi, sitä en tiedä, mutta luultavasti sinne pr-tilaisuuteen ja jäi sinne useampi muukin juttu, oikeastaan koko kassi. 

Älkää edes kysykö, elämäntaparemppa on mennyt ihan läskiksi. Väsyneenä ei jaksa edes arpoa otanko vai enkö ota, no tietenkin otan ja huh nyt ei kuitenkaan puhuta sen pahemmasta kuin leivoksista. 

Koska tämäkin on väsynyt postaus, niin tässä vaan lyhyenä vinkkinä kaikille ettei Nyx ole suunnattu vain lapsille vaan sitä voi käyttää vaikka 100plus, kuten kuvasta näkyy. Huulipunat ja kiillot ainakin vakuuttaneet Maijun ja minut ja sarja on halpaa kuin saippua, joten nyt ihan vinkki viitosena tähän väliin edullinen kosmetiikkasarja. Itse en omista Nyxiin meikkejä kuin sinisen huulipunan Halloween tarpeisiin, mutta luultavasti tässä joutuu kaupoilla sortumaan.

No niin siihen pr-tilaisuuteen jonne unhoitin pr-kassinkin, kun tuli jo niin kiire toiseen paikkaan. Eli käyttäkää hyvät immeiset aina valkoisia farkkuja, koska niistä ei ole niin helppo huomata jos vessapaperilaahus roikkuu pöksyistä. Ajatelkaa nyt mustia housuja samassa tilanteessa, hui kauhistus. Juuri valkoisten housujen vuoksi onnistuin kävelemään  miltei koko pr-tilaisuuden läpi kenenkään huomaamatta yhtikäs mitään eli sitä noloa seikkaa, että vessapaperilaahus roikkui pöksyistäni ja juu ei ole toki ensimmäinen kerta, mutta edellisellä kerralla olin nuori ja alkoholilla oli silloin jotain vaikutusta asiaan. 

Vessapaperipäivää ei pelastanut myöskään kadulla perään huuteleva äijänkäppyrä, joka huusi blogikamuilleni ja minulle, ettei meistä ole mihinkään ja kaatiksellakaan ei meistä maksettaisi penniäkään! Nooh ehkä ihan asiallinenkin kommentti vessapaperinaiselle, mutta tyylikkäät blogikamuni eivät kyllä moista rumaa sanansäilää olisivat ansainneet osakseen. 

Loppuillasta oli kaikin puolin aika kaatismainen olo, taas oli tietyllä tavalla saavutettu sellainen oma nollapiste valintana huumori tai häpeä. Jos valitsisin aina häpeän kun noloihin tilanteisiin joudun, ei tässä jaksaisi enää koskaan nousta sängystäkään. Huumorilla eteenpäin kuin höyryveturi. Kulps. Miksi muuten en myöskään osaa pitää suutani tukossa vaan vessapaperilaahuksesta pitää kertoa kaikille. Mitä enemmän tarinaa ilmeisesti kerron, sen enemmän tilanteen nolous vesittyy mielessäni. Mutta enpä ole ajatellut sitä puolta, että jokainen kuulija kuulee jutun ensimmäisen kerran, joten juttu on aina kuitenkin yhtä nolo. No mitä tätä enää pyörittelemään, maailma olisi paljon tylsempi paikka, jos ei joskus munaisi itseään, sillä nolouden ja häpeän kautta ihminen pysyy nöyränä ja ajoittain tuntee tietynlaista ”alastomuutta” universumin edessä. 

Kuinka monella siellä on roikkunut elämänsä aikana vessapaperit pöksyistä ja onko teille huudeltu kadulla hävyttömyyksiä? Hilpeää lauantaita!

(Kaikkien kiireiden vuoksi kommentteihin vastaaminen on viivästynyt, mutta vastailen ajan kanssa, sillä nyt taas ponkaistaan ukkelin työpaikan kevätriehaan:)