Avainsana: onnellisuudeniltapäivä

Onnellisuuden iltapäivä ja mitä onnellisuus ylipäänsä on?

Onnellisuuden iltapäivä ja mitä onnellisuus ylipäänsä on?

Eilen vietin aivan ihastuttavan iltapäivän Lancômen kutsumana Kulosaaren kartanossa. Iltapäivän teemana oli onnellisuus. Meistä pidettiin sellaisella pieteetillä huomiota, että iltapäivän päätteeksi oli suorastaan hurmioitunut olo. 

Olen nöyrän otettu tälläisistä kutsuista, joista huokuu, että kutsuja on nähnyt aivan uskomattoman paljon vaivaa ja miten kaikki on toteutettu ajatuksella. Kukkakoristeita oli joka paikassa ja kaikkialle minne katseeni laskin, oli uskomattoman kaunista. 

Eri teemaiset kosmetiikkahuoneet olivat hurmaavia ja mahdollisuus tutustua Lancômen  niin tuoksu, ihonhoito, kuin meikkimaailmaan ajan kanssa oli taianomaista. Ruoka, karkkibuffet ja kaikki, mikä iltapäivä eilen olikaan. Mukana menossa ihana Souliina 

Lancômen uudet Drama Matte L’absolu  Rouge punat iloa tuottavissa upeissa hylsyissä. Sävyt vasemmalta ”Obsessive Red”, Dram’atic ja Rose Lancôme

Tuoksuhöperöllä on nyt ollut joku ”sokea kohta”, sillä en tiedä miksi en ole aiemmin tuoksutellut  Lancômen Miracle tuoksuja, jotka ovat raikkaita kukkaistuoksuja eli juuri minun juttu. 

Viime marraskuussa ilmestynyt ”Miracle Secret” on miellyttävän raikas kukkaistuoksu, jonka kerrotaan voimaannuttavan ja tuovan ihmeitä jokaiseen päivään. Avaten aistit ja herättäen sisäiset intohimot luovuuteen ja elämän ihmeisiin optimistisen asenteen kautta. 

Sitrushedelmäinen kukkaistuoksu on raikas tuulahdus kesän raikkautta pullollaan, bergamotin ja päärynän yhdistyessä jasmiiniin. Luonnetta ja lämpöä tuoksulle tuo vanilja ja myski eli sopii hyvin myös talvipäiviin. 

Mutta iltapäivän aikana mentiin vielä syvemmille vesille ja pohdittiin mitä on onnellisuus ja onnellisuuden eri muodot. Keskustelua veti erittäin tyylikäs ja aurinkoinen Baba Lybeck ja haastateltavina olivat vaatesuunnittelija Jasmin Santanen ja Koko Hubara, joka on suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija ja tunnettu Ruskeat tytöt-blogista, joka on nykyään verkkomedia. 

Voimaannuttavaa oli, miten Koko avoimesti kertoi olevansa hedonisti ja materialisti ja miten saa kauniista esineistä voimaa aloittaessaan luovaa kirjoitusprosessia. Hyvin hän puki omatkin ajatukset sanoiksi, miten ei ole pinnallista rakastaa kauniita asioita, eikä syvällinen mieli ja kauniiden asioiden rakastaminen sulje pois toisiaan. Itse pidänkin tätä kauneuden tajuna ja estetiikan rakastaminen ylipäänsä on ilman muuta myös älyllistä toimintaa. 

Jasmin kertoili hienosti, miten pukeutuminen voi olla voimallinenkin osa identiteettiä. Totta on, että kun pukeutuu juhlavammin ja omaan tyyliin kuitenkin sopivalla tavalla, ryhtikin kohenee ja itsevarmuus nousee positiivisella terveellä tavalla. 

Koko kertoili nauttivansa suklaakekseistä suihkussa, täällä päässä taas nautitaan kahvista suihkussa. Jokaisella on omat pienet kujeensa, mikä tuottaa ihmiselle mielihyvää ja onnea. 

Jasmin ja Koko molemmat kertoivat, miten ovat oppineet sanomaan ”ei” ja miten tietyt ystävyyssuhteetkin ovat saattaneet jäädä, koska nämä suhteet eivät anna energiaa,  vaan vievät sitä. Koko ei esimerkiksi kulje älypuhelin matkassa, jotta ”some” ei veisi työaikana turhaa energiaa ja voimaa luomiselta. 


Koko myös puhui siitä, miten on lupa nauttia ja olla nautinnonhaluinen, miten tärkeää on kaiken kiireen keskellä myös antaa itselleen luvan olla vaan ja nautiskella. Tai miten introverttinä vauhdikkaan päivän jälkeen on seuraavana päivänä tarve olla hyvällä omallatunnolla vain itsekseen, koska muuten kaikki ”häly” vie voimaa luomiselta. Kuulostaa tutulta, niin paljon kuin ihmisistä saa energiaa, niin hektisen ja paljon uusia ihmisiä sisältäneen päivän jälkeen kaipaan vetäytymistä omaan luolaani.

Onnellisuuden iltapäivä herätti keskustelua täällä kotonakin. Aamulla ehdimme mieheni kanssa keskustella onnellisuudesta ja mitä onni meille merkitsee. Pohdimme miten monesti matka tavoitteeseen tuottaa enemmän onnellisuutta, kuin itse päämäärään pääseminen. Miten tavoitteeseen pääseminen lämmittää jonkin aikaa, mutta miten ihminen tarvitsee pian uuden päämäärän, joka tuo paloa ja onnellisuutta tekemiseen.

Mietimme miten hirveää olisi saada kaikki ja miten kaiken saamisesta tulisi tyhjä olo, mitä olisi enää tavoiteltavaa? Miten haaveet ja tavoitteet juurikin pitävät meidät liekeissä ja ovat polttoainetta suonissamme. Pohdin myös pelkoja, sillä olen itse hirmuinen etukäteisjännittäjä ja moni uusi asia ahdistaa ja pitää hereillä yön pikkutunneilla. 

Tänä kesänä olen mm. voittanut isoja pelkojani, joista kerron jossain kohden tuonnempana, mutta euforian tunne on ollut valtava pelkojen voittamisen jälkeen. Tuntuu, että taakse on jäänyt ikäkriisi ja monet epävarmuuden tunteet. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on pelottavaa, mutta sitä tunnetta ei voita mikään, kun on ylittänyt itensä. Itsensä ylittämisellä myös oppii tuntemaan itseään paremmin ja kuulostelemaan omia rajojaan tai myös venyttämään niitä. 

Onni on myös todella pienissä asioissa, lasten hymy, aamukahvin ensisiemaus, kävelylenkki mieheni kanssa ja yhdessä jutustelu, toiselle ihmiselle ilon tuottaminen, yllättävä hymy tai hymyn antaminen. Jokin yllättävä kohtaaminen tai jutustelu vieraan ihmisen kanssa. Viime viikon onnellisimpia hetkiä oli mummini kanssa muistelohetki vanhoista ajoista. 

Onni voi olla myös jokin tavara, uusi muki, uusi herkullinen tuoksu tai huulipuna, se mikä onnea kullekin tuo, tekee onnen konkreettiseksi, ei pinnalliseksi asiaksi. Fakta kuitenkin on, että tavara ei tuo onnea, jos ei perusta ole kunnossa eli viimekädessä onni lähtee oman itsensä kuuntelemisesta ja siitä, että pyrkii hellimään itseään myötäkarvaan, ei vastakarvaan, eikä tavaroilla voi täyttää sisäistä tyhjiötä.

Tämän opetteleminen onkin sitten ikuinen matka, oppia kuuntelemaan itseään ja välillä se sujuu paremmin ja välillä huonommin, sillä omalla kohdalla painolastina vieläkin laahaa kiltin tytön syndrooma, eli vaikeus erottaa joskus, teenkö asioita liikaa muiden vuoksi ja itseäni vastaan. 

Onni ei ole omalla kohdalla pysyvä tila, vaan se on tapa oppia kuuntelemaan ”sisäistä lastaan”, sitä lasta joka pienenä ihmetteli jokaista kukkaa ja näki kaikissa pilvissä kuvioita. Nähdä kauneutta niissä arjen pienissäkin hetkissä. Pysähtyä hetkeen, jossa perhe yhdessä ruokailee vaikka arkista makaronilaatikkoa ja katsella perheenjäseniä rakastavasti ja hieman salaa tarkkaillen ja tuntea onnistumista siinä, että tässä on minun elämäni ja minun perheeni. Ei olla liian kiireinen ja suorittaa elämäänsä, nähdä avoimin silmin ne pienimmätkin nyanssit. 

Onnea saa tavoitella, mutta itse olen oppinut, että kun tavoitteeseen pääsee, se lämmittää vain hetken, mutta pysyvämpi onni löytyy juuri kaikista arjen ihmeellisyyksistä, vaikka nauramisesta itselleen, kun polttaa puuron pohjaan. Tämä on vain elämää, mutta sitäkin merkityksellisempää ja onnellinen ihminen on myötätuntoinen ja avoin ja näkee mieluiten hyvää, kuin ensimmäisenä negatiivisen kautta. 

Tätä kaikkea onni minulle on, vaikka siltikin toivon saavani Minna Parikan pupujussukat 50-vuotislahjaksi, vaikka ihan itse ostettuna ja ehkä pari Muumimukiakin. 😉 Askel taittuu kepämmin pupujusseissa ja se aamukahvi maistuu herkullisemmalta kauniista mukista nautittuna. 

Olipa vaan ihana Onnellisuuden iltapäivä, joka kantaa vieläkin hyvää oloa. 

Löytyykö vinkkailla Lancôme suosikkeja tai mitä onnellisuus sinulle merkitsee tai mitä onni  ylipäänsä on?

 Sydämellistä perjantaita kaikille. <3


*Miracle Secret ja Drama Matte-punat saatu lahjakassissa