Avainsana: onnellisuushaaste

Elämän kauneus ja rajallisuus ja mistä onni koostuu?

Elämän kauneus ja rajallisuus ja mistä onni koostuu?

Luin sunnuntaina Kodin kuvalehden lehtijutun ”Viestejä kuolinvuoteelta” ”yrittäisin olla vähemmän kunnollinen” ja itkin. Kävin eilen katsomassa elokuvan ”Kerro minulle jotain hyvää” ja itkin mieheni paidan hihan märäksi.

Toinen oli tositarina ja toinen fiktiivinen Jojo Moyesin kirjaan perustuva ”Me before you”, mutta kumpaakin yhdisti lähestyvä kuolema, henkilöiden rohkeus kohdata väistämätön ja kumpikin opetti minulle jotain eli lopeta se himputin jatkuva murehtiminen!


Aamukahvissa on onnen hippusia.



Jokaisen huolet ovat omansa ja jokaisen huolet ovat toki oman perspektiivin kautta koettuja. Silti sekä elokuva, että lehtijuttu tulivat minulle kuin henkisestä tilauksesta, sillä voi pojat miten olenkaan taas pyöritellä piperrellyt kaikkea turhaa. Silloin kun oikeita isoja murheita ei juuri sillä hetkellä ole, jää aikaa toissijaisten asioiden murehtimiseen.

Luonnollisesti kun kirjoitan blogiini murheista, peloista, epävarmuudesta tai mistä tahansa, se ei väkisin tarkoita sitä, että nuo heikot kohdat olisi alati vallitsevia olotiloja, että yöt ja päivät niiden tiimoilla räytyisin. Mutta toki asioita välillä pyörittelen ja monesti juuri aamyöstä ja miten turhaa! Velä kun ne yölliset mietteet ovat ajoittain yhtä älyttömiä, kuin Facebookissa pyörivässä listassa alla: 

Minä: Olen niin väsynyt, että kuukahdan sänkyyn ja nukun ainakin vuoden…

Minä: Menen sänkyyn

Minä: Miten maapallo on luotu?

Minä: Kuka on kehittänyt  mikroaaltouunit?

Minä: Miten internet oikeastaan toimii?

Minä: Tuli nälkä

Minä: Tuli huono omatunto jostain asiasta neljän vuoden takaa…

Minä: Pohtii 73:a keskeneräistä asiaa

Minä: Liian jännittynyt nukkumaan



Briteissä tehtiin tutkimus vanhuksille ja yksi kysymys oli, ”mitä he eniten katuvat elämässään” ja suurimpana nousi kaikki turha murehtiminen mitä on elämän aikana tullut murehdittua. Haluaisin ymmärtää, miksi murehtiminen on niin ominaista meissä ihmisissä, vai onko se ajatustyötä ja valmistelua eri tilanteisiin, ennakointia ja viisauttakin vai aidosti perin turhaa vai vaan luonnekysymys?

Viestejä kuolinvuoteelta jutun Leena Rauska kertoo, ”jos voisin tehdä jotain toisin, yrittäisin olla vähemmän kunnollinen. Hemmottelisin itseäni enemmän. Jättäisin osan harrastuksistani pois. En säntäilisi, olisin vaan kotona. Nauttisin.” Työstä hän ei halua enää edes puhua. 

Miten paljon me ihmiset stressaamme juuri työasioista, vietämme unettomia öitä. Miten paljon elämme muita ajatellen ja muita miellyttäen, unohtamatta kysyä, kuka minä olen ja onko minulla lupa joskus olla vaan ja nauttia. Suoritusyhteiskunnassa tulisi vain suorittaa.


Tänään oli kaunis ja onnellinen päivä.



Niin elokuva, kuin lehtijuttu opettavat miten onni koostuu pienistä arkisista hetkistä. Ainakin hetken osaan olla murehtimatta, miettimättä kelpaanko, mitä muut ajattelevat. Hetken olen vain minä tässä ja nyt ja tässä on hyvä. Mutta kunpa muistaisin tämän vielä huomennakin, ensi viikolla ja sitä seuraavalla.

Sain Kuiskauksia blogista onnellisuushaasteen, mikä osui myöskin loistavaan saumaan pysähtyä miettimään oman onnellisuuden lähteitä. Minun tuli listata viisi asiaa mitkä tekevät onnelliseksi. 

Perhe, sukulaiset ja ystävät eli ihmisten kanssa kanssakäyminen. Sillä ihminen ei ole ihminen, ilman toista ihmistä. 

Rakkaus, rakkaudesta saan virtaa kaikkeen tekemiseen.

Terveys, johon liian vähän tulee kiinnitettyä huomiota, johon panostaa vähiten, jonka olemassaoloa pitää itsestään selvänä, kunnes ei ole enää terve.

Koti joka on onnellisuuden lähde ja turvasatama. Kodin oven kun suljen, kun on suurin murhe, voin huokaista. Kotona vietetyistä hetkistä koostuu myös arjen suurin ilo ja onni 

Elämä, joka on tarua ihmeelliseempää ja johon liittyy kaikki yllä oleva. 


Hyvä ruoka ja ystävän seura,
 siitä koostui tämän päivän onnelliset hetket. 



Sillä jos oikein paljon ajattelee niitä onnellisia asioita, niin jää vähemmän aikaa murehtimiselle. 

Loppuun laitan Eeva Kilven lempirunoni, joka on tähän asti ollut minulle aika yksityinen. Runo josta olen saanut voimaa itseni rakastamiseen. Salainen se on ehkä erityisesti siksi, että liian harvoin tulee itseään kehuttua, ajateltua, minä olen arvokas, minä ansaitsen ja tämän tiimoilta on hyvä painaa pää tyynyyn.

”Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun. 

*Eeva Kilpi


Aiempien postausten kommenttien perusteella tiedän jo, että siellä on monen monta muutakin murehtijaa ja sellaisia ihmisiä jotka kipuilevat samojen asioiden tiimoilla. Mutta mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, onko se kaunis maisema, hyvä, ruoka, omat rakkaat, voi vastauksia on monia, mutta olisiko jokin asia mikä tekee sinut erityisen onnelliseksi? Tänään minulla oli hyvä päivä, oliko sinulla? Kauniita unia. <3