Luin sunnuntaina Kodin kuvalehden lehtijutun ”Viestejä kuolinvuoteelta” ”yrittäisin olla vähemmän kunnollinen” ja itkin. Kävin eilen katsomassa elokuvan ”Kerro minulle jotain hyvää” ja itkin mieheni paidan hihan märäksi.
Toinen oli tositarina ja toinen fiktiivinen Jojo Moyesin kirjaan perustuva ”Me before you”, mutta kumpaakin yhdisti lähestyvä kuolema, henkilöiden rohkeus kohdata väistämätön ja kumpikin opetti minulle jotain eli lopeta se himputin jatkuva murehtiminen!
 |
| Aamukahvissa on onnen hippusia. |
Jokaisen huolet ovat omansa ja jokaisen huolet ovat toki oman perspektiivin kautta koettuja. Silti sekä elokuva, että lehtijuttu tulivat minulle kuin henkisestä tilauksesta, sillä voi pojat miten olenkaan taas pyöritellä piperrellyt kaikkea turhaa. Silloin kun oikeita isoja murheita ei juuri sillä hetkellä ole, jää aikaa toissijaisten asioiden murehtimiseen.
Luonnollisesti kun kirjoitan blogiini murheista, peloista, epävarmuudesta tai mistä tahansa, se ei väkisin tarkoita sitä, että nuo heikot kohdat olisi alati vallitsevia olotiloja, että yöt ja päivät niiden tiimoilla räytyisin. Mutta toki asioita välillä pyörittelen ja monesti juuri aamyöstä ja miten turhaa! Velä kun ne yölliset mietteet ovat ajoittain yhtä älyttömiä, kuin Facebookissa pyörivässä listassa alla:
Minä: Olen niin väsynyt, että kuukahdan sänkyyn ja nukun ainakin vuoden…
Minä: Menen sänkyyn
Minä: Miten maapallo on luotu?
Minä: Kuka on kehittänyt mikroaaltouunit?
Minä: Miten internet oikeastaan toimii?
Minä: Tuli nälkä
Minä: Tuli huono omatunto jostain asiasta neljän vuoden takaa…
Minä: Pohtii 73:a keskeneräistä asiaa
Minä: Liian jännittynyt nukkumaan
Briteissä tehtiin tutkimus vanhuksille ja yksi kysymys oli, ”mitä he eniten katuvat elämässään” ja suurimpana nousi kaikki turha murehtiminen mitä on elämän aikana tullut murehdittua. Haluaisin ymmärtää, miksi murehtiminen on niin ominaista meissä ihmisissä, vai onko se ajatustyötä ja valmistelua eri tilanteisiin, ennakointia ja viisauttakin vai aidosti perin turhaa vai vaan luonnekysymys?
Viestejä kuolinvuoteelta jutun Leena Rauska kertoo, ”jos voisin tehdä jotain toisin, yrittäisin olla vähemmän kunnollinen. Hemmottelisin itseäni enemmän. Jättäisin osan harrastuksistani pois. En säntäilisi, olisin vaan kotona. Nauttisin.” Työstä hän ei halua enää edes puhua.
Miten paljon me ihmiset stressaamme juuri työasioista, vietämme unettomia öitä. Miten paljon elämme muita ajatellen ja muita miellyttäen, unohtamatta kysyä, kuka minä olen ja onko minulla lupa joskus olla vaan ja nauttia. Suoritusyhteiskunnassa tulisi vain suorittaa.
 |
| Tänään oli kaunis ja onnellinen päivä. |
Niin elokuva, kuin lehtijuttu opettavat miten onni koostuu pienistä arkisista hetkistä. Ainakin hetken osaan olla murehtimatta, miettimättä kelpaanko, mitä muut ajattelevat. Hetken olen vain minä tässä ja nyt ja tässä on hyvä. Mutta kunpa muistaisin tämän vielä huomennakin, ensi viikolla ja sitä seuraavalla.
Sain Kuiskauksia blogista onnellisuushaasteen, mikä osui myöskin loistavaan saumaan pysähtyä miettimään oman onnellisuuden lähteitä. Minun tuli listata viisi asiaa mitkä tekevät onnelliseksi.
Perhe, sukulaiset ja ystävät eli ihmisten kanssa kanssakäyminen. Sillä ihminen ei ole ihminen, ilman toista ihmistä.
Rakkaus, rakkaudesta saan virtaa kaikkeen tekemiseen.
Terveys, johon liian vähän tulee kiinnitettyä huomiota, johon panostaa vähiten, jonka olemassaoloa pitää itsestään selvänä, kunnes ei ole enää terve.
Koti joka on onnellisuuden lähde ja turvasatama. Kodin oven kun suljen, kun on suurin murhe, voin huokaista. Kotona vietetyistä hetkistä koostuu myös arjen suurin ilo ja onni
Elämä, joka on tarua ihmeelliseempää ja johon liittyy kaikki yllä oleva.
 |
| Hyvä ruoka ja ystävän seura, siitä koostui tämän päivän onnelliset hetket. |
Sillä jos oikein paljon ajattelee niitä onnellisia asioita, niin jää vähemmän aikaa murehtimiselle.
Loppuun laitan Eeva Kilven lempirunoni, joka on tähän asti ollut minulle aika yksityinen. Runo josta olen saanut voimaa itseni rakastamiseen. Salainen se on ehkä erityisesti siksi, että liian harvoin tulee itseään kehuttua, ajateltua, minä olen arvokas, minä ansaitsen ja tämän tiimoilta on hyvä painaa pää tyynyyn.
”Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun.
*Eeva Kilpi
Aiempien postausten kommenttien perusteella tiedän jo, että siellä on monen monta muutakin murehtijaa ja sellaisia ihmisiä jotka kipuilevat samojen asioiden tiimoilla. Mutta mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, onko se kaunis maisema, hyvä, ruoka, omat rakkaat, voi vastauksia on monia, mutta olisiko jokin asia mikä tekee sinut erityisen onnelliseksi? Tänään minulla oli hyvä päivä, oliko sinulla? Kauniita unia. <3
Aiempien postausten kommenttien perusteella tiedän jo, että siellä on monen monta muutakin murehtijaa ja sellaisia ihmisiä jotka kipuilevat samojen asioiden tiimoilla. Mutta mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, onko se kaunis maisema, hyvä, ruoka, omat rakkaat, voi vastauksia on monia, mutta olisiko jokin asia mikä tekee sinut erityisen onnelliseksi? Tänään minulla oli hyvä päivä, oliko sinulla? Kauniita unia. <3
Tottakai perhe ja ystävät tekevät onnelliseksi, mutta myös luonto, meri ja valokuvaus – ja mulle juuri valokuvaus on se paras lääke murheisiin.
– Kauniita unia Tiia <3
Valokuvaaminen on varmasti hyvin rauhoittavaa ja vie ajatukset muualta. Ihanaa päivää Marru <3
Kyllä kaikki sinun listaamasi asiat ovat myös niitä minun onneni lähteitä.
Tänään oli hyvä päivä minullakin.
Kauniita unia <3
Ihanaa kuulla, että oli ja yhtä hyvää tätä päivää Outi <3
Listalta löytyivät kyllä tärkeimmät! 🙂
Tiedätkö tuli mieleen, mun mielestä murehtiminen ja huolehtiminen on paljon luonnekysymys, ja liittyy kykyyn eläytyä erilaisiin tilanteisiin, mielikuvitukseen, luovuuteen ja kykyyn tuntea empatiaa. Liika on liikaa tietysti, mutta olisiko huolehtijasta viileäksi ei-huolehtijaksi? Enpä usko. 🙂
Linda/Juille's
Kahdesti olen vastannut ja kahdesti kommentti hävinnyt bittiavaruuteen. 🙂 Olen kyllä samaa mieltä, ei voi olla toista olematta toista, toki mitkä mittakaavat murhetiminen saa ja jos se ottaa vallan. Mutta uskon sen olevan osa tunneälyn kirjoa.
Aurinkoa päivään Linda <3
Olet niin oikeassa, niin oikeassa.
<3
Voi Tiia, kirjoituksesi ovat niin täydellisiä. Minulle onni on niitä arjen pieniä asioita. Minulla elokuvan kirja odottaa lukemista. Elokuvaa on kovasti kehuttu. Ihanaa kesäpäivää!
Voi, että kiitos kovasti Tiina.<3 Muista varata nessupaketti kirjan kanssa. Ihan sama juttu arjen pienet onnen hetket, siinä se onni piilee. Ihanaa kesää <3
Minä olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät olemaan murehtimatta. Kuuluisin toistoni on, että "älä murehdi etukäteen, koska voit joutua murehtimaan turhaan". Joskus onnistun hyvin ja joskus en. Kerro minulle jotain hyvää oli niin ihana leffa. Hyvä muitutus siitä, että elämä on tässä ja nyt
Olet viisas, toki sinäkin murehdit, mutta luot toivoa, siihen turhanpäiväiseen räytymiseen, missä välillä oikein tulee vellottua. Sehän on turhaa, niin turhaa ja kuluttavaa.
Leffa oli ihana, mutta voi miten se itketti. .<3
Joskus on tosiaan hyvä pysähtyä ja miettiä mitkä asiat ovat elämässä hyvin 🙂
Näin on, aina ei niitä kiireessä muista. <3
Superihana ja positiivinen postaus! Täällä on aika hyvin putkiaivomoodi jo päällä! Onnellisuutta ihanan perheen, terveyden ja kesän lisäksi tuo se, että olen saanut tehtyä tällä viikolla niitä ikäviä rutiinitöitä ja rästihommia pois. Toivon voivani putsata koko pöydän ja kirmata lomalle perjantaina 15.7 kevyin mielin. Se jos mikä tuo onnea juuri nyt! Ja huominen kampaaja, hyvästi 5 cm tyvikasvu! Ei suurta huolta huomisesta, vaan nyt nautitaan elämästä & kesästä! Ihana päivää ihanainen <3
Kiitos Heli ihanuus <3 Kuulostaa niin hyvältä ja olet niin ansainnut lomasi. Putkiaivomoodi on välillä loistava asia, aivojen pitää saada levätä, siinä missä kehonkin.
Loma on hyvä aloittaa kauneudenhoidolla ehdottomasti.
Ihanaa päivää <3
Mun täytyy vain sanoa, että jos elokuva tai lehtijuttu saavat aikaan tällaisia tunteita, ovat asiat ihan helvetin hyvin <3 <3
Ilman elettyä elämää ja kaikkia niitä koettuja murheita ja taisteluita en usko, että lehtijuttu ja elokuva olisi koskettaneet samalla tavalla. <3 <3 <3
Tällä hetkellä asiat ovat hyvin, mikä on uskomattoman ihana asia, noin 10-vuoden erinäisten rankkojen asioiden jälkeen. Siksi sitä kai joskus osaa pysähtyä ja nauttia siitä, että kaikki on normaalisti.
Ei enää hometalohelvettia ja toivottavasti ei enää koskaan lapsen sairasvuoteen äärellä odottamassa sydänleikkausta. Ei toivottavasti enää murheita, joita en täällä blogissakaan ikinä paljastaisi.
Nyt on kyllä asiat tosiaan arkisen ihanasti ja sen kun osaisi joka päivä oivaltaa, kun tulee märehdittyä turhia.
Ihania kesäpäiviä sinulle Anna <3
Ihana teksti, kosketti vahvasti. Olen juuri se, joka miettii ennen nukkumaan menoa työasioita tai sitä neljän vuoden takaista mokaa. Aikoinaan eräs lääkäri sanoi, että minulla on "murehtimistaipumus". Sellainen "diagnoosi" tavallaan helpotti – nykyään pystyn sanomaan itselleni, että hei, kaikki on oikeasti hyvin, sulla vaan lähti taas vähän se murehtimismopo lapasesta. 🙂
Onnelliseksi tekevät puoliso, perhe, ystävät ja ihana uusi koti. Myös tutkijan työ – vaikka se aiheuttaa paljon stressiä ja tulevaisuus on epävarma, ainakin saan tällä hetkellä tehdä juuri sitä mitä haluan. <3
Pahinta on miettiä vanhoja mokia ja kun niistä tulee hätääntynyt pistos sydämeen. Inhottavaa ja mistä ne yhtäkkiä mieleen tulee ja miksei sitä makustele öisin niillä ihanimmilla hetkillä?
Tuo murehtimistaipumus on taatusti täälläkin, eli tavallaan se vaan on meidän luonteessa.
Hyvin Maiju tuolla sanoo, ei kannata murehtia etukäteen vaan vasta sitten, kun tilanne laukeaa käsiin. Eli nauti sinäkin työstäsi ja toivottavasti et niin kovin murehdi huomista. <3
Kiitos kovasti Hanna ja aurinkoa päivään <3
Onnellisuus koostuu pienistä palasista. Koti, perhe, yhdessäolo, luonto, päivästä nauttiminen, pienen pienet onnen pilkahdukset. Joskus pieni tuikahdus toisen silmäkulmassa tekee onnelliseksi…..
Niin totta tuo silmän tuikahdus, ottaa oikein vatsan pohjasta, ihana. <3
Viisaita haastelet. Minäkin olen vasta viidenkymmenen ikävuoden jälkeen tajunnut, että elämästä voi nauttiakin ja saan olla oma itseni! Ja kun tuon kaiken oivalsin, niin avautui ihan uusi maailma, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Nyt toteutan itseäni oikein antaumuksella mm. kosmetiikkaharrastukseni parissa ja iloitsen jokaisesta hetkestä. Olen saanut voimia myös sinun blogistasi. Se on yliveto!
Ihanaa kesää!
Minulla on nyt oma blogikin:)
https://zazaspetals.blogspot.com
Hurjasti onnea uudelle blogille, kävinkin jo kurkkaamassa ja jos tulee lukijapalkki, niin liityn lukijaksi. 🙂
Kiitos Sari myös niin paljon kauniista sanoista. Juu olen itsekin saanut syytöksen, että kosmehommat ovat pinnallisia, mutta hei mistä kukin ilonsa saa, niin se on jokaisen oma asia ja eihän se ilo vahingoita ketään, päinvastoin luo hyvää mieltä eteenpäin.
Ihanaa kuulla ja minäkin pyrin tuohon, että viihtyisin jo täysin nahoissani, ehkä se tulee viiskymppisenä se viisaus, ainakin pitkä matka on jo tarvottu nuoresta teinitytöstä tai lapsesta, epävarmasta sellaisesta.
Aurinkoisia kesäpäiviä Sari ihanainen <3
Tää yhteiskunta on kyllä sellainen, että tää helposti laittaa suorittamaan, vaikka se ei todellakaan sovi kaikille. Itse olen kyllä viimeisen kymmenen vuoden aikana vihdoin oppinut nauttimaan ja vain osata olla. Dixi kirjoitti hyvin blogiinsa siitä, miten me ei nykyisin osata olla, jos vaikka mennään pihakeinuun istumaan, niin pitää ottaa kännykkä mukaan. Itselleni se on myös kotona vaikeaa, mutta ulkomailla pääsen eroon tuosta pahasta tavasta nopeasti. Kännykkä makaa usein koko päivän hotellihuoneen tallelokerossa ja ehkä illalla sitä pikkaisen vilkaisen, toisaalta viime lomalla koin huonoa omaa tuntoa siitäkin vilkaisusta, koska tajusin, että se on tapa, jota ilman olisin kyllä selviytynyt ihan hyvin viikon. 😀
Niin ei oteta huomioon ihmisten erilaisia persoonia ja etsitä erilaisuudesta vahvuuksia. Tuntuu, että vain yhdestä muotista tulleet istuvat joka paikkaan.
Rauhoittuminen on vaikeaa, kun koko ajan ja joka paikassa saadaan kiinni. Oikein odotan meidän reissua ei mobiiliyhteyttä, paitsi varmaan illalla hotellissa, mutta päivät saavat aivolepoa. Luurin räplääminen on hermostuttava ja kuluttava tapa. 🙂
Ihanaa päivää Jonna <3
Puhut taas kerran asiaa ja minä olen yksi öinen murehtia ja stressaaja.. Sitä vain pitäisi koittaa miettiä niitä ihania asioita jotka tekevät onnelliseksi ja koittaa oppia nauttimaan elämän pienistä ja ihanista asioista <3
Katsoin tuon trailerin ja meinasi siinä jo päästä itku, taidan katsoa leffan sitten kotona, kun sen voi vuokrata 🙂
Lainaus Leena Rauskalta osui ja upposi: Olen siis oivaltanut jotain oikein tästä elämästä, koska elelen juurikin noin 🙂
"jos voisin tehdä jotain toisin, yrittäisin olla vähemmän kunnollinen. Hemmottelisin itseäni enemmän. Jättäisin osan harrastuksistani pois. En säntäilisi, olisin vaan kotona. Nauttisin."
Työstä minäkään en halua puhua. Eilen täytin 60 vuotta ja aika huolettomasti ne vuodet ovat kuluneet. Taidan olla boheemi tyyppi, joka ei liikoja ressaa. Muiden mielestä ehkä tulisi edes joskus ressata 😉
Hups! Meni vastaukseen, mutta näkyyhän se noinkin 🙂
Ei haittaa mummeli yhtään, vastaan teille molemmille tähän. 🙂
Ihanalta kuulostaa, jos et liikoja stressaa ja onko se sitten boheemiutta vaan pikemminkin viisautta, että on oivaltanut tässä elämässä jotain tärkeää ja arvokasta. <3
Ihanaa päivää mummeli <3
Dioriina: Voi miten tuttua ja niin monesti näkee sen mustan, eikä sitä valkoista Juu leffa on sellainen, että sitä tarvitsee ison nessupaketin, itketti ihan kamalasti. 🙂 Mutta oli hyvä eli suosittelen lämmöllä. <3
Meidän perheessä sellainen mun ja miehen välimalli olis varmaan kokolailla sellainen, jollainen haluaisin olla. Minä olen Mestarimurehtija ja mies on ihan täydellisen huoleton "Tulee mitä tulee, turha niitä on etukäteen miettiä"-tyyppi. Välillä kadehdin, välillä olen ihan täynnä raivoa, kun tuntuu, ettei ota vakavasti mitään.
Jos jostain haluaisin päästä eroon, se on se murehtiminen yöaikaan. Siitä kun kierre vaan pahenee, kun ei nuku ja väsyneenä sitä on henkisestikin väsynyt. Jos joskus nukkuu yönsä kunnolla, stressikin kaikkoaa samantien.
Mutta silti olen sitä mieltä, että kyllä meitä murehtijoitakin tarvitaan. Jos vaan älyttäis pysyä kohtuudessa 🙂
Monesti sitä kadehtii ja myös tuntee raivoa juuri sitä kohtaan, minkälainen itse haluaisi olla. 🙂 Mutta ehkä joku keskiväli olisi hyvä. Mutta miehesi varmaan nukkuu yösi hyvin, joten onhan se hienoa olla turhia murehtimatta. <3
Tiedän tuon kierteen ja miten huonot unet luovat lisää huonoja ja lisää murehtimista ja kierre on valmis. Väsyneenä kaikki näyttää mustemmalta. Mutta kun on nukkunut hyvin, vanne poissa ja otsa kirkas.
Ihan samaa mieltä, kyllä jonkun on murehdittava ja tuumia ja valmistautua asioihin etukäteen. 🙂 Mutta kohtuus kaikessa.
Ihanaa päivää Annukka <3
Voi niitä on monia asioita, jotka tekevät
Minut onnelliseksi. Tällä hetkelläkin niin monta asiaa…yritän kaikin mahdollisin tavoin nauttia pienistä hetkistä! Niistä se onni koostuu!
Täydellisen viisaita sanoja, näin se juuri on. <3 Ihania onnellisia hetkiä sinne <3
Ihana, ihana postaus ja tuo Eeva Kilven runo <3! Juuri näitä asioita itsekin mietin. Kuolinvuode-ajatus on oikein käyttökelpoinen aina silloin tällöin (ei liian usein 😀 ): onko tämä asia nyt niin tärkeä, että harmittelen sitä kuolinvuoteellakin? Tai mitä asioita kuolinvuoteelta käsin ajattelen, että olisin kaivannut elämääni?
Kilven kauniisti sanoiksi pukema aito myötätunto itseä kohtaan; siitä lähtee oma hyvinvointi, jaksaminen ja hyvät suhteet myös muihin ihmisiin.
Välillä on pakko pysäyttää itsensä ajattelemalla, että näinkö murehtimalla haluan elää ja jopa katsoa sinne vanhuuden päiviin kiikarilla>ajatuksella, että arvostaisin tätä hetkeä paremmin.
Kilven runo on viisas, rivien väleistä aistii itsensä kehumisen ja rakastamisen vaikeuden ja miten päättämällä voi opetella itseään rakastamaan.
Ihanaa päivä yrtteilijä, nautitaan, eiks je. <3
Itse en osaa liiemmin murehtia etukäteen, vaikka joskus olisi ihan hyväkin taito 🙂
Olin pettynyt tuohon elokuvaan vs. kirjaan. Elokuva ei saanut aikaan niin voimakkaita tunnereaktioita kuin kirja, en itkenyt elluissa yhtään…
Jos on kirjan lukenut ensin, niin elokuva on aina, aina pettymys! Mieluiten näen ensin leffan ja saan kasvot hahmoille, sitten täydennän kirjalla puuttuvat palat. Mutta mieluiten leffat ja kirjat ihan erikseen. Nykyään en jaksa leffan nähtyäni enää lukea kirjaa, maailmassa kun on niin paljon kirjoja.
En tiennyt juonesta mitään, joten loppu siksi varmaan itketti niin paljon. Mutta voin kuvitella elokuvan olevan paljon tyhjempi, kuin kirjan ja siksi ei itkettänyt sinua.
Ihanaa, jos et osaa murehtia niin kovin, taitolaji sekin. <3
Aurinkoa päivään Tuija <3
Monet asiat tekevät minut onnelliseksi, mutta ne tärkeimmät ovat perhe ja ystävät. Osaan nauttia pienistäkin arjen iloista ja olla kiitollinen -elämästä. En oikeastaan murehdi asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Se on turhaa. Mutta minustakin löytyy tuo elokuvissa itkeskelijä. Todellakin eläydyn, jopa siinä määrin että teini häpeää äitiään.
Voi teiniys ja äitiys <3 Turha murehtiminen on turhaa ja kun oppisikin vähemmän murehtimaan. Ihanaa viikonloppua <3
Onni – perhe, ystävät, lemmikki, terveys, työ ja pienten unelmien toteuttaminen ♥
Mä murehdin nykyään vähemmän, mutta johtunee siitä elämä nykyään seesteisempää ja tietoisesti säästän itseäni. Tuo runo on aivan ihana, noita hemmottelupäiviä täytyisi säännölisesti itselleen pitää.
On vaan viisasta tietoisesti säästää itseään ja hei voisin jopa puhua tietynlaisesta "valaistumisesta", että siihen tilaan pääsee ja minä haluan myös päästä. 🙂
Itseään pitää muistaa hemmotella ja pysähtyä, siitä saa voimaa. <3
Ihanaa viikonloppua Maiccu <3
Tuo elokuva on nähtävä <3
Se on ihana <3
Ihana postaus! Nuo samat asiat listaisin itsekin, elämän onni koostuu yksinkertaisista asioista. Aika hyvin olen oppinut olemaan murehtimatta asioita etukäteen, mutta onhan mullakin asioita ja kausia, jolloin yötä myöten murehdin isoja ja pieniä asioita.
Niin se menee, kausittain ja moni asia johtuu monesta ja johtaa moneen. 🙂 Mutta kyllähän ikäkin tuo onneksi rauhoittumista ja osaa vähemmän murehtia. <3 Onni on tässä ja pienissä hetkissä, joskus isoissakin, mutta aika harvoin. <3
Ihanaa viikonloppua <3
Olen tietysti onnellinen perheestä ja että on katto pään päällä. Ruokaakin on liikaakin ja tuo maisema ilahduttaa joka hetki. Entinen onnea tuottaa varmaan se, että pystyn liikkumaan. Kun yöllä herään kipuun, pystyn nousemaan ylös ja liikkumaan kivun taka-alalle. Jaksan sieneen ja marjaan edes helppoon maastoon. Mulla on hyvä mies, joka tekee raskaammat hommat, että pystyn laiskottelemaan rauhassa täällä ihanan luonnon keskellä.
Mä olen niin onnenlapsi, kuinka moni muu onkaan.
Ihania onnen aiheita, jotka vaan korostuu, koska elämässä on mukana kivut. <3 Kauniisti kirjoitettu, että olet onnenlapsi ja tosiaan kuinka moni muukin on, sitä edes oivaltamatta.
Ihanaa viikonloppua Marketta <3
Täälä kans yks turhien(kin) asioiden märehtijä, enkä voi sille mitää, vaikka "koulttaisin" kuinka siitä pois ☺
Onnea on niin monenlaista, mutta huikaiseva onnentunne on, kun saan avata aamulla silimät ja herätä uuteen päivään. Olen onnellisen kiitollinen kaikista rakkaistani, hih mieheni keittämistä uusista perunoista, sillä aikaa kun olin mustikkamettäs ☺
Saas nähärä onko huomenna samat kuviot ☺☺
Hyvää yötä kauniita unia Sinulle Tiia ♫~♥~♫
Justiinsa jetsulleen ihania onnenhetkiä, uudet perunat, mustikat, elämä tässä ja nyt. Toivotaan, että sama meno jatkuu, eikä murheita tule yöllä mieleen.
Ihanaa päivää sinulle ma-te <3
Kaunis runo <3
Jokainen murehtii tavallaan eikä ehkä sitä kannata miettiä murehtiiko liikaa tai liian vähän, elämän tasapainoilua kaikki tyynni.
Minäkin ehdin murehtia taas niin monta asiaa kun parissa sekunnissa määriteltiin mun loppukesän tekemiset. Takareiden lihas repesi ja leikkaus edessä… murehdin kaikkea mutta jos tarkemmin ajattelee niin olen silti aika onnellinen 🙂
Sinulla aina järkeviä viisauden sanoja. Niin onko se jo murehtimista, kun murehtii murehtimista. 😉
Elämän tasapainoilua kaikki tyynni, hienosti todettu. 🙂
Voi ei sinua, hirmuisesti lämpimiä ajatuksia täältä ja paranemisia ja kirjoitat, että olet onnellinen samaan, niin sinä olet kyllä ihana, sydämellinen superwoman. <3
Murehtimalla kyllä saa monta murhetta lisää, mutta minkä sille voi ,että ne välillä ottaa niskalenkin. Elämisentaito on minusta juurikin siinä, että osaa nauttia pienistä asioista – ja rakkaistaan ..kuten kirjoititkin. Paljon on myös asenteesta kiinni – onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Marinaa en kestä. Toisia auttamalla saa myös hyvän mielen ja uskon jotenkin kummasti, että hyvän voi laittaa kiertämään 🙂
Turha marina on este monelle ilon pilkahdukselle ja niin totta joidenkin lasi on vaan aina tyhjä vaikka olisi kuinka täynnä. 😉
Joidenkin täysi vähemmälläkin, koitetaan pitää ne melkein täytenä ainakin.
Ihanaa viikonloppua <3
Amen<3
<3
Minut tekee erityisen onnelliseksi se, että minä elän! Minä elän, hengitän, ajattelen, tunnen, näen, kuulen, haistan, maistan, liikun ja olen. Ilman minua ei olisi elämässä ihania ja huonojakin asioita. Ilman minua en voisi kokea tätä kaikkea mitä elämässäni on. Onni on minä, mieheni, ystäväni, muutamat sukulaiset. Onni on koti, auto, kaikki materia, mitä mulla on. Onni on lukeminen, frisbeegolf, bloggaaminen. Onni on aurinko, sade, vuodenajat. Onnea on oikeastaan ihan kaikki, koko elämä.
Ihana, ihana kommentti. Nimenomaan minä itse, siitä kaikki lähtee. Kun itse on onnellinen, se säteilee kaikkialle ja luo hyvää. <3 Onni on myös juuri kaikki mitä mainitset. 🙂
Ihanaa viikonloppua <3
Aivan ihana teksti. <3 Muutenkin oli kiva löytää blogisi. 🙂 PS. Sama lempiruno löytyy täältäkin ja olenkin sen kiinnittänyt oman blogini sivupalkkiin. 🙂
Runo on kyllä hyvä muistutus siitä, että itseään tulee arvostaa ja muistaa pitää hyvänä. Kiitos kovasti kauniista sanoista Manna Pala ja ihanaa kesäpäivää <3
Ihana postaus, ihanat asiat. <3 Kiitos, kun otit haasteen vastaan! Tällaisia postauksia ja blogiasi ylipäätään on aina ilo lukea. 🙂 Aurinkoista viikon alkua, meillä ainakin paistaa täällä aurinko!
Kiitos samoin ihana Niina, sinulla on mahtava blogi ja hei kiitos kovasti haasteesta. 🙂 Aurinkoisia kesäpäiviä sinne. <3